Adriane Brethila Allouette " Bret, Lou, Louette "
Rotu: Oldenburginhevonen
Säkä: 176cm
Syntynyt: 24.01.2010 / 6-vuotias, Puola
Sukupuoli: Tamma
Painotus: Esteratsastus
Re: 160cm
Me: 130m
Ko: HeB
Ye: 170cm
Kasvattaja: Julie Andersson, Puola
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Status: Treenauksessa.
Kilpailuhenkinen tamma, jolta ei vauhtia puutu!
Säkä: 176cm
Syntynyt: 24.01.2010 / 6-vuotias, Puola
Sukupuoli: Tamma
Painotus: Esteratsastus
Re: 160cm
Me: 130m
Ko: HeB
Ye: 170cm
Kasvattaja: Julie Andersson, Puola
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Status: Treenauksessa.
Kilpailuhenkinen tamma, jolta ei vauhtia puutu!
Adrianen luonne
Louette rakastaa laukkaamista ja esteitä.
Tarhasta hakiessa se ei heti anna kiinni, mutta tulee hetken päästä hakiansa luo nätisti. Se kävelee kiltisti perässä. Harjatessa Louette seisoo hienosti paikoillaan ja nauttii siitä, että sitä hoidetaan. Suitsia laittaessa se laskee päänsä kiltisti alas ja avaa suunsa. Louette ei myöskään turhia pullistele.
Selkään noustessa Louette stepastelee paikoillaan, sillä se tietää pääsevänsä kohta töihin. Käynti onnistuu rauhallisesti, mutta pikajunan vauhdilla. Se jaksaa kuunnella apuja ja ohjeita kärsivällisesti ja tehdä niitä käynnissä. Ravissa Louette kiihdyttää vauhtiiaan jatkuvasti, mutta kuuntelee ohjeita ja apuja siltikin. Laukatessa se unohtaa kaiken ja haluaa päästää vain täysillä menemään. Se ei pidä pätkääkään siitä, että sen pitää pysähtyä.
Kouluratsastuksesta Louette ei pidä. Se tekeytyy mahdollisimman vaikeaksi ratsastettavaksi koulua mentäessa, mutta jos ne esteet eksyy sen näköpiiriin se on menoa. Se kulkee räjähdysaltiina ja korvat höröllään. Se yrittää nostaa laukan esteiden läheisyydessä ja rynnätä esteille. Kun ratsastaja antaa sille luvan nostaa laukan ja ylittää esteet, se riemastuu. Oikein riemuissaan Louette ottaa pukkilaukan ja ylittää esteet. Sen mielestä mikään muu ei ole niin kivaa, kuin esteet. Kun Louetella ratsastaa taitava ratsastaja, ratsastus on upean näköistä katseltavaa kentän laidalta. Louette nauttii joka hetkestä esteillä täysin siemauksin, se ei näytä väsyvän koskaan.
Tarhasta hakiessa se ei heti anna kiinni, mutta tulee hetken päästä hakiansa luo nätisti. Se kävelee kiltisti perässä. Harjatessa Louette seisoo hienosti paikoillaan ja nauttii siitä, että sitä hoidetaan. Suitsia laittaessa se laskee päänsä kiltisti alas ja avaa suunsa. Louette ei myöskään turhia pullistele.
Selkään noustessa Louette stepastelee paikoillaan, sillä se tietää pääsevänsä kohta töihin. Käynti onnistuu rauhallisesti, mutta pikajunan vauhdilla. Se jaksaa kuunnella apuja ja ohjeita kärsivällisesti ja tehdä niitä käynnissä. Ravissa Louette kiihdyttää vauhtiiaan jatkuvasti, mutta kuuntelee ohjeita ja apuja siltikin. Laukatessa se unohtaa kaiken ja haluaa päästää vain täysillä menemään. Se ei pidä pätkääkään siitä, että sen pitää pysähtyä.
Kouluratsastuksesta Louette ei pidä. Se tekeytyy mahdollisimman vaikeaksi ratsastettavaksi koulua mentäessa, mutta jos ne esteet eksyy sen näköpiiriin se on menoa. Se kulkee räjähdysaltiina ja korvat höröllään. Se yrittää nostaa laukan esteiden läheisyydessä ja rynnätä esteille. Kun ratsastaja antaa sille luvan nostaa laukan ja ylittää esteet, se riemastuu. Oikein riemuissaan Louette ottaa pukkilaukan ja ylittää esteet. Sen mielestä mikään muu ei ole niin kivaa, kuin esteet. Kun Louetella ratsastaa taitava ratsastaja, ratsastus on upean näköistä katseltavaa kentän laidalta. Louette nauttii joka hetkestä esteillä täysin siemauksin, se ei näytä väsyvän koskaan.
Liikutuskalenteri:
Maanantai:
Kouluratsastustreeni ja rankempi treeni. Tiistaina: Palautumispäivä: maastoilua, kevyttä sileällä menoa ( voi hioa kouluratsastusta. ) Keskiviikko: Esteratsastustreeni ja rankempi sellainen. |
Torstai:
Kavaletteja / pieniä esteitä, maastoilua tai sileällä meno. Perjantaina: Kisat / valmennus Lauantaina: Kisat / Valmennus / treeni Sunnuntaina: Lepopäivä. Pienen kävelylenkin saa tehdä. |
Kisatulokset & saavutukset
Päivityksessä.
Sukupuu & jälkeläiset
Adriane on evm-sukuinen.
Ei ole jälkeläisiä vielä. Jos haluat tarjota omaa oriasi Adriannelle, ota yhteys [email protected]
Ei ole jälkeläisiä vielä. Jos haluat tarjota omaa oriasi Adriannelle, ota yhteys [email protected]
Päiväkirja
16.11.2014 Estetreeniä kera innokkaan tamman
Kiristin Adrianen satulavyön ja tartuin jalustimeen kiinni, jotta voisin asettaa jalkani siihen. Ponnistin penkiltä ison tammani selkään, sillä olen lyhyt, vain satakuusikymmentä senttimetriä pitkä, ja Adriane puolestaan lähemmäs satakahdeksankymmentä senttimetriä. Painoin kevyesti pohkeita tamman kylkiin ja ohjasin suoraan kohti maneesia. Ranskaankin oli saapunut jo syksy ja ilma oli sen mukainen. Huomiseksi oli luvattu kaatosadetta, joten koko huominen menisi maanesissa ratsastaessa.
Työstin aluksi Adrianea käynnissä ja ravisaa volteilla ja muilla kontrollinhakemisilla, kunnes pääsimme hakemaan hyvää laukkaa. Annoin Adrianelle laukka-avut ja ohjasin kohti L- kirjainta, josta tarkoituksena oli jatkaa suoraan keskilävistäjälle. Tamma oli hieman vauhdikkaalla päällä ja laukka olikin aluksi lähinnä räpellystä muistuttavaa kiitolaukkaa, kunnes sain puolipidätteillä tamman rauhoitettua. Laukka saatiin hallintaan ja pääsimme siirtymään esteiden pariin. Ensimmäisenä teimme yhtä lempitreeniäni: ristikko, kuusi maapuomia, ristikko, kuusi maapuomia mutkittelevasti laitettuna. Tarkoitukseni oli tulla tehtävää aluksi ravissa, mutta Adriane nosti raviavuista huolimatta laukan. Hillitsin tammaa puolipidätteillä ja käänsin ympyrälle, jotta tuntuma tammaan säilyisi. Lähestyimme tehtävää uudestaan ja tällä kertaa Adriane malttoi pysytellä ravissa, joka tosin muistutti laukan alkeita. Teimme tehtävää molempii suuntiin ja yritin kiinnittää samalla itseni ratsastukseen huomiota. Adriane tarvitse treeniä vielä askelvälien kanssa ja tottakai myös muiden osa-alueiden kanssa.
Tehtyämme tehtävää vielä laukassa, siirryimme kahdeksikkolle, jossa oli pystyeste, pari kavalettia ja ristikko. Sain hillitä tosissani tammaa, joka laukkasi korvat höröllä radalla ja innoistui pukittelmaan esteiden välissä. Kouluratsastusradalla treenava Minka Nessan kanssa nauroi menollemme.
- Varsinaiset vauhtihirmut! Teidän pitäisi mennä kiireellä kilpailemaan ja nostaa nuo miniesteet Adrianelle sopiviksi, Minka naureskeli.
- Noku yritän treenata Adrianen kans välejä jaja vähä kääntymistä, mut ei tää onnistu, nauroin.
- Katjaana! Voiks sä auttaa? Nostaisit noita kaikkia esteitä vähän. Ainakin semmoseen metrin tasoon. Tästä tuu mitää, ku tää pattipää pitää noita minareita lähinnä hauskoina leikkikaluina, eikä keskity tarpeeksi, huikkasin estevarastoon vilahtavalle pitkän huiskealle naiselle. Huokaisten nainen kipitti korottamaan esteitä samalla, kun työstin hetken Adrianea sileällä ja otimne välikäynnit.
- Muista sit se kypärä ja teipit! Katjaana huikkasi vielä lähtiessään. Nauraen suuntasin Adeianen pystylle, jonka selvitimme leikiten. Seuraavana oleva lankku oli kuuden askeleen välillä, johon ehdimme ottaa viisi askelta, kun tamma lähti jo hyppyyn. Jäin hypyssä vähän jälkeen ja tumpsahdinkin Adrianen kaulalle, tamman jatkaessa matkaa ristikolle. Kamppesin itseni takaisin satulaan ja valmistauduin seuraavaan hyppyyn. Jalustinet olin hukannut lankulla, joten en pystynyt täysillä avustamaan tammaa, vaan sille jäi suurin osa hypystä hoidettavaksi. Ristikon jälkeen suuntasimme pystylle, josta jatkoimme okserille.Lähestyminen okserille meni pohjaan, josta seurasi hätäinen hyppy ja lentoni alas selästä esteen jäljiltä.
- Ootsä koskaan kuullu ohjasotteesta ja kenties askelväleistä? kuului naureskelevan miehen ääni kentän laidalta. Voi nolaus! Kristian istui Bellen selässä valmiina treenaamaan Bellan kisaratsua. Tuskien taival, oliko hän jo kauanki kattonut kentän laidalta?
- Noku jalustimet katos.. yritin selvittää, mutta Kristian vaan nauroi etten osannut enää ratsastaa. Turhaytuneena kiipesin takaisin tammani selkään ja ohjasin kohti radan alkua laukassa.
- Huski, tuo lentäjän poikammee, Kristian naureskeli. Pysty ja yli, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja kuusi ja yli! Matka jatkui sujuvassa laukassa ristikkolle, jonka ylitettyään tamma innostui pukittelemaan ja pystylle matka meni mutkittelevaan tyyliin. Mallikasta suoristustamme koristi okserilla, jonne tuli pitkä hyppy, sillä ponnistuspaikka jäi tällä kertaa liian kauas. Hyppäsimme vielä lopuksi okserin kertaalleen, jolle saimmekin lähestymisen nappiin ja hyppy onnistui. Tämän jälkeen teimmekin huolelliset loppuverryttelyt.
Kiristin Adrianen satulavyön ja tartuin jalustimeen kiinni, jotta voisin asettaa jalkani siihen. Ponnistin penkiltä ison tammani selkään, sillä olen lyhyt, vain satakuusikymmentä senttimetriä pitkä, ja Adriane puolestaan lähemmäs satakahdeksankymmentä senttimetriä. Painoin kevyesti pohkeita tamman kylkiin ja ohjasin suoraan kohti maneesia. Ranskaankin oli saapunut jo syksy ja ilma oli sen mukainen. Huomiseksi oli luvattu kaatosadetta, joten koko huominen menisi maanesissa ratsastaessa.
Työstin aluksi Adrianea käynnissä ja ravisaa volteilla ja muilla kontrollinhakemisilla, kunnes pääsimme hakemaan hyvää laukkaa. Annoin Adrianelle laukka-avut ja ohjasin kohti L- kirjainta, josta tarkoituksena oli jatkaa suoraan keskilävistäjälle. Tamma oli hieman vauhdikkaalla päällä ja laukka olikin aluksi lähinnä räpellystä muistuttavaa kiitolaukkaa, kunnes sain puolipidätteillä tamman rauhoitettua. Laukka saatiin hallintaan ja pääsimme siirtymään esteiden pariin. Ensimmäisenä teimme yhtä lempitreeniäni: ristikko, kuusi maapuomia, ristikko, kuusi maapuomia mutkittelevasti laitettuna. Tarkoitukseni oli tulla tehtävää aluksi ravissa, mutta Adriane nosti raviavuista huolimatta laukan. Hillitsin tammaa puolipidätteillä ja käänsin ympyrälle, jotta tuntuma tammaan säilyisi. Lähestyimme tehtävää uudestaan ja tällä kertaa Adriane malttoi pysytellä ravissa, joka tosin muistutti laukan alkeita. Teimme tehtävää molempii suuntiin ja yritin kiinnittää samalla itseni ratsastukseen huomiota. Adriane tarvitse treeniä vielä askelvälien kanssa ja tottakai myös muiden osa-alueiden kanssa.
Tehtyämme tehtävää vielä laukassa, siirryimme kahdeksikkolle, jossa oli pystyeste, pari kavalettia ja ristikko. Sain hillitä tosissani tammaa, joka laukkasi korvat höröllä radalla ja innoistui pukittelmaan esteiden välissä. Kouluratsastusradalla treenava Minka Nessan kanssa nauroi menollemme.
- Varsinaiset vauhtihirmut! Teidän pitäisi mennä kiireellä kilpailemaan ja nostaa nuo miniesteet Adrianelle sopiviksi, Minka naureskeli.
- Noku yritän treenata Adrianen kans välejä jaja vähä kääntymistä, mut ei tää onnistu, nauroin.
- Katjaana! Voiks sä auttaa? Nostaisit noita kaikkia esteitä vähän. Ainakin semmoseen metrin tasoon. Tästä tuu mitää, ku tää pattipää pitää noita minareita lähinnä hauskoina leikkikaluina, eikä keskity tarpeeksi, huikkasin estevarastoon vilahtavalle pitkän huiskealle naiselle. Huokaisten nainen kipitti korottamaan esteitä samalla, kun työstin hetken Adrianea sileällä ja otimne välikäynnit.
- Muista sit se kypärä ja teipit! Katjaana huikkasi vielä lähtiessään. Nauraen suuntasin Adeianen pystylle, jonka selvitimme leikiten. Seuraavana oleva lankku oli kuuden askeleen välillä, johon ehdimme ottaa viisi askelta, kun tamma lähti jo hyppyyn. Jäin hypyssä vähän jälkeen ja tumpsahdinkin Adrianen kaulalle, tamman jatkaessa matkaa ristikolle. Kamppesin itseni takaisin satulaan ja valmistauduin seuraavaan hyppyyn. Jalustinet olin hukannut lankulla, joten en pystynyt täysillä avustamaan tammaa, vaan sille jäi suurin osa hypystä hoidettavaksi. Ristikon jälkeen suuntasimme pystylle, josta jatkoimme okserille.Lähestyminen okserille meni pohjaan, josta seurasi hätäinen hyppy ja lentoni alas selästä esteen jäljiltä.
- Ootsä koskaan kuullu ohjasotteesta ja kenties askelväleistä? kuului naureskelevan miehen ääni kentän laidalta. Voi nolaus! Kristian istui Bellen selässä valmiina treenaamaan Bellan kisaratsua. Tuskien taival, oliko hän jo kauanki kattonut kentän laidalta?
- Noku jalustimet katos.. yritin selvittää, mutta Kristian vaan nauroi etten osannut enää ratsastaa. Turhaytuneena kiipesin takaisin tammani selkään ja ohjasin kohti radan alkua laukassa.
- Huski, tuo lentäjän poikammee, Kristian naureskeli. Pysty ja yli, yksi, kaksi, kolme, neljä, viisi ja kuusi ja yli! Matka jatkui sujuvassa laukassa ristikkolle, jonka ylitettyään tamma innostui pukittelemaan ja pystylle matka meni mutkittelevaan tyyliin. Mallikasta suoristustamme koristi okserilla, jonne tuli pitkä hyppy, sillä ponnistuspaikka jäi tällä kertaa liian kauas. Hyppäsimme vielä lopuksi okserin kertaalleen, jolle saimmekin lähestymisen nappiin ja hyppy onnistui. Tämän jälkeen teimmekin huolelliset loppuverryttelyt.
Valmennukset
Ei vielä valmennauduttu.
Varustekaappi
Kaikki tavarat ovat Equestrian PRO:lta.