Muistoissamme: Ariadne " Aria "
Rotu: Friisiläinen
Säkä: 160cm
Ikä: 1.7.2005 / 24-vuotias
Sukupuoli: Tamma
Väri: Musta
Painotus: Kouluratsastus
Re: 80cm
Ko: VaB
Me: 80cm
Ex- omistaja: Tähtisumun Talli
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Status: Ratsastuskoulun käytössä
Kuuma ja säheltävä tamma!
Muistoissamme 01.07.2005 - 29.08.2023
Säkä: 160cm
Ikä: 1.7.2005 / 24-vuotias
Sukupuoli: Tamma
Väri: Musta
Painotus: Kouluratsastus
Re: 80cm
Ko: VaB
Me: 80cm
Ex- omistaja: Tähtisumun Talli
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Status: Ratsastuskoulun käytössä
Kuuma ja säheltävä tamma!
Muistoissamme 01.07.2005 - 29.08.2023
Arian luonne
Ariadne, tuttujen kesken Aria on kuuma ja aivan mahdoton hevonen. Katse on luottavainen ja kiltti, mutta se on vain hämäystä. Tämä tamma ei pysähdy, vaikka hyvinkin sille olisi jo näyttänyt olevansa pomo. Tai sitten jos se pysähtyy, se ei liikahdakaan paikaltaan. Oikeasti tamma on vain kovasuinen ja kömpelö, sekä haaveilevaista sorttia, ja jää helposti unelmoimaan paremmasta elämästä - vapaasta preeriasta.
Aria on hoidettaessa pelokas, jopa liian pelokas. Se ei anna koskea päähän taikka jalkoihin, tai ylipäätään sanoa mitään. Jos karsinan ovi ei ole kiinni, Aria karkaa ovesta heti, kun rauhoitat sitä edes yhdellä sanalla. Mutta Aria saa jättipaniikkikohtauksen, jos sen hoitaa kun se on kiinni tai riimu päässä. Satulaa ja suitsia ei saa laittaa ennen totuttelua päälle. - Tori
Aria on hoidettaessa pelokas, jopa liian pelokas. Se ei anna koskea päähän taikka jalkoihin, tai ylipäätään sanoa mitään. Jos karsinan ovi ei ole kiinni, Aria karkaa ovesta heti, kun rauhoitat sitä edes yhdellä sanalla. Mutta Aria saa jättipaniikkikohtauksen, jos sen hoitaa kun se on kiinni tai riimu päässä. Satulaa ja suitsia ei saa laittaa ennen totuttelua päälle. - Tori
Jälkeläiset
Cocco Storm HJT 14.05.2021 e. Ariadne i. Cocco Bill SIX
Päiväkirja
29.08.2023 Muistoissamme Aria 2005-2023
Aamulla heräsin sateen ropinaan kattopeltejä ja ikkunalautoja vasten. Sadepisarat valui hiljalleen ikkunaruutua vasten. Lämpötila oli lähempänä 0 jo tälle aamua. Hiljalleen alkaa syksy tekemään tuloaan jo. Kävellessäni talleja kohti, ihastelin sateen kastelemaa nurmikkoa ja ruskan alkavia värejä jo. Tallin oven avatessani kuului muutamia hörähdyksiä ja kavioiden kolahduksia. Jaoin aamuruuat kaikessa rauhassa. Tänään tein aamutallin yksin Kastanjaan, halusin tarjota Eleanalle vapaan aamun, koska tarvitsin häntä illalla enemmän töissä. Nautin suunnattomasti rauhallisesta aamusta sekä hevosten läsnäolosta. Jakaessani Arianalle aamuruokaa, tamma vaikutti todella väsyneeltä ja kipeältä. Tammalle diagnosoitiin viime viikolla mahahaava eläinlääkärimme toimesta. Tamma oli ollut siitä saakka tarkassa seurannassa ja hoidossa. Harmi vain, että tamman tilanne ei missään vaiheessa parantunut, huononi vain. Nyt pyysin Calandrea, meidän omaa eläinlääkäriämme, katsomaan Arian vointia uudemmasti. Huolestutti, sillä tamma vaikutti niin kipeältä. Tutkimme hyvän tovin tammaa Calandren kanssa ja pohdimme mitä vaihtoehtoja meillä enää on. Bellakin tuli toisesta tallista aamutoimien jälkeen kaveriksi. Pohdimme kolmestaan vaihtoehtoja, joita ei ihan liiaksi enää ollut tässä vaiheessa. Arian vointi oli mennyt kokoajan hoidoistamme huolimatta alaspäin, eikä kivut olleet hellittäneet. Lopulta päädyimme siihen, ettei tässä vaiheessa enää jatketa hoitoja vaan päästetään Aria pois kivuistaan kohti vihreempiä laitumia. Paikalla olleet tallilaiset saivat hyvästellä tamman, jonka jälkeen se lopetettiin. Aria haudattiin takaniitylle, jonka läheisyydessä sen tarha oli viimeiset vuodet.
Arian lopetuksen päätteeksi kokoonnuimme tallilaisten kanssa muistelemaan tammaa ja sen kuluneita vuosia Heppiksellä majataloomme. Kirjoittelen tähän päiväkirjaan nyt muutamia muistoja mitä vuosien varrelta tuli mieleen sekä itseni, että muiden kirjoittamana. Minusta on ihanaa kirjoittaa ne ylös ja vuosia myöhemmin vielä palata niiden pariin.
Pitkään meillä ratsastanut Coletta muisteli yhteistä maastotuntiaan Arian kanssa:
" Pitkästä aikaa olin ilmoittautunut maastotunnille koulutuntien sijaan. Opettajanamme sillä kertaa toimi Laurette, joka päätti jakaa kauhukseni minulle Arian. En ollut koskaan aikaisemmin tammalla ratsastanut ja nyt sitten oli ensimmäinen kerta ja kaiken lisäksi maastossa. Olin muilta kuullut kauhutarinoita tammasta ja odotin puoliksi kauhulla tulevaa maastoa. Meinasin päästää heti hoitaessa Arian karkuun, kun jätin oven raolleen hakiakseni harjan. Onnekseni lähellä oli Amy, joka kerkesi nopeasti estämään tamman karkuun lähdön. Ite maastoreissu oli kyllä mielenkiintonen. Välillä pysähdyttiin, eikä meinattu millään päästä eteenpäin. Tuntu et kaikki mun ratsastustaidot valu viemäristä roskiin. Silti koko reissu oli kaiken sen arvonen ja tamma oli kiva. Kaikesta huolimatta. Ei jäänyt sinällään pahaa sanottavaa. Eihän kukaan hevonen oikeasti ole paha. Ehkä Arian taustoissakin oli jokin, joka vaikutti sen käytökseen. "
Ariaa viimeiset 3 vuotta hoitanut Amy muisteli yhteisiä hetkiään tamman kanssa:
" Aloitin Arian hoitajana huhtikuussa 2020, kun kysyin Laurettelta suosituksia hoitohevosen suhteen. Laurette suositteli Ariaa siksi, että se tarvi omaa hoitajaa sietämään sen säheltämistä ja kokeneempaa hevosihmistä. Sitä ennenhän mie olin ollut hoitajana mm. Jasmiinalle ja Rallille. Rallin hoitaja ajoilta pääsiki tosi moni oppi hyötykäyttöön tätä tammaa hoitaessa. Vuosien varrelle mahtuu monenlaista tarinaa ja kohellusta. Kerran muunmuassa käytiin Pisaran maneesissa treenailemassa maastakäsin. Sillä kertaa mukana oli avustamassa tallikaverini Darci. Luulimme sillä kertaa treenaavamme irtohypytystä, mutta eihän se menny sinne päinkää. Heti ens alkuun kävi selväksi, että tammalla oli ihan eri suunnitelmat ko meillä. Se ei alkuun suostunut liikahtamaankaan paikaltaan. Se vaa seiso, seiso paikallaan inahtamattakaa. Ei auttanu lahjomis- tai maanitteluyritykset. Ei mikkään. Lopulta Aria päätti ite ruveta liikkuu ja löntysteli tyytyväisenä etteenpäin. En kyllä ymmärrä mikä päähänpistos me saatii Darcin kans vielä yrittää sitä irtohypytystä. Näin jälkikäteen aateltuna siinä ei ollu päätä eikä häntää. Me siis saatii Aria sinne irtohypytyskujalle, jossa on pysty, ristikko, ristikko ja lopuksi okseri. Tamma lähti löntystelemään ensin hitaasti ja sitte kiihytti täyteen laukkaan. Oletimme ja vois olettaa että se ois hypänny nätisti yli, varsinki ku esteet eivät olleet kovin korkeita. Ja mehän siis vielä oltiin etukäteen mainostettu, että hypytetään tänää Aria ja kaikki menee hyvin. Ensimmäisen esteen Aria ylitti ihan ok, mut ilmeisesti sen jälkeen ei enää kiinnostanu ku se oikein hyppäs, hyppäs isolla loikalla, tasajalkaa ristikko esteen päälle. Suoraan esteen päälle, oiski hypänny vaikka yli, mut ei ku suoraan päälle. Emme voineet kuin typertyneenä seurata vieressä, ku puomin palaset lenteli ympäriinsä ja Aria seiso tyytyväisenä itteensä kaiken kaaoksen keskellä. Pahaksi onneksemme juuri silloin Calandre ilmesty maneesiin. Muistan iän ikusesti sen naisen ilmeen, kun hän tuijotti suu auki kaaosta ja jäi sanattomaksi. Ei sanonu sanakaan hetkeen, kahto vaan. Lopulta ku selvittiin tästä hämmentävästä hetkestä, ruvettiin porukalla tutkiin Arian vammoja. Onneksi tamma ei loukannut itteään muutoinku saamalla kaksi pintanaarmua etusiinsa. Ihan kyllä taas Arian tuuria säheltämisessä ettei se vahingoittanut itteensä mitenkään. Oli siinä kans selittäminen Michaelille, että miksi puomeja oli säpäleinä ja tarvis tilata uusia. Oisitta nähny senki ilmeen! Sen jälkeen ei kyllä sitte ennää tullukkaa hypytettyä Ariaa. Vuosien varrelle mahtu toki hyviä hetkiäki paljon. Esimerkiksi kaikki rauhalliset harjaushetket, talutusmaastot, yhteiset ratsastushetket. Toki säheltämistä oli aina mukana, mut silti tamman kanssa oli kivaa aina. Aria kyllä piti huolen ettei koskaan tullut tylsää hetkeä! Tamman salainen unelma tais olla vapaa preeria ja nyt se sinne pääsi. Ei ole ennää kipuja tällä tammalla. Musta on ihan kiva, että Aria kerkesi kertaalleen olla kantavana ja siitä muistoksi jäi upea, upea Stormi. Toki seki poika on samankaltanen säheltäjä ku äitinsäkki! "
Vuonna 2021 Aria piti meitä pitkään jännityksessä, kun odottelimme friisiläisvarsaa syntyväksi. Lopulta tamma synnytti upean oripojan. Stormista saadaan vielä mahtava harrastuskaveri. Minusta on oli ihanaa saada tammasta edes yksi jälkeläinen. Sen jälkeen tamma onkin saanut olla pääsääntöisesti eläkkeellä ja nauttia elostaan. Aria teki satunnaisia tunteja ratsastuskoulun puolella, lähinnä maastoretkillä ja kevyillä tunneilla, jotta mieli pysyi virkeänä. Sen hoitaja Amy ratsasti sillä muutoin ja piti hyvää huolta tästä tammasta.
Muut tallilaiset innostuivat vielä muistelemaan Ariaa:
" Muistan iänikusesti sen ku Arian kans oltiin estetunnilla. Se säheltämisen määrä! "
" Mie kerran sain alleni Arian ku lähtii maastoon, koko tunnin aikana tamma ei suostunu liikahtaan pihalta. Me siinä kökötettiin paikoillaan ku muut kävi maastossa ja me ei liikkeelle päästy. "
" Kaikki ne ratsastushetket, koskaa ei kyllä ollu tylsää! "
" Jopa tarhasta hakeminen oli jännitysnäytelmä, vielä vanhoilla päivilläkin "
" Se päivä ku Aria saapu Heppikselle, sen päivän muistan iäisesti "
" Tais jokkainen välillä saada harmaita hiuksia Arian vuoksi "
Naurun remakka säesti tarinoita ja välillä pyyhdittiin kyyneleitä. Säheltäjä tamma, jolla loppujen lopuksi oli hyvä sydän on nyt poissa.
1.12.2014 Kulunut vuosi
Kulunut vuosi on Arian kanssa tuttuun tapaan sujunut koheltaen. Alkuvuodesta tamma sai vihdoin oman hoitajansa, Lisbethin, joka onkin tamman kanssa ahkerasti puuhaillut. Mieleeni on jäänyt mm. Lisbethin puomitreenit Arian kanssa maneesissa, jolloin heidän apunaan oli eräs poika. Kuulemani mukaan Aria oli ollut oma itsensä ja onnistunut vähintääkin turhauttamaan Lisbethin ja pojan. Noh, ainakin tietää että tamma on terve kun se säheltää omaan tapaansa. Mieleen on toki jäänyt myös positiivisiakin muistoja, mm. jouluna Lisbeth puunasi Arian todella upeaksi ja saimmekin mahtavia joulukuvia tammasta! Arian vuosi on kulunut lähinnä ratsastuskoulun käytössä. Kesähän tamma pääsi kesälaitumille ja onnistui hankkimaan mahtavan heinämahan. Tuleva vuosi tuo tullessaan Arialle treenausta ja ratsastuskoulun käytössä jatkamme edelleen. Ehkä myös muutamat kisat tamman kanssa käymme, jos vaan uskallamme kisakentille! Haaveissahan siintää myös pikkuArioita, kenties jo vuonna 2015 ensimmäinen? Mennään kuitenkin tamman ehdoilla ja nautitaan elämästä!
28.9.2013
Haimme Bellan kanssa Arian Tähtisumun Tallilta. Huomasimme heti kättelyssä sen kuumuuden. Automatkan ajan se oli nätisti vaunussa. Uudella kotitilallaan, se pääsi suoraan tarhaan. Huusarin taluttaessa sitä tarhaan, se yritti nostaa ravia, mutta Huusari sai Michaelin avulla tämän hevosen pysymään aisoissa juuri ja juuri. Tarhassa tutustuttuaan uuteen kaveriinsa Tähtöseen, se ryhtyi lopulta syömään. Illalla se pääsi uuteen, ja omaan karsinaansa, jossa se viihtyi vallan mainiosti saatuaan ruuan eteensä. Sitä ennen se pääsi karkuun kolme kertaa Huusarilta.
Aamulla heräsin sateen ropinaan kattopeltejä ja ikkunalautoja vasten. Sadepisarat valui hiljalleen ikkunaruutua vasten. Lämpötila oli lähempänä 0 jo tälle aamua. Hiljalleen alkaa syksy tekemään tuloaan jo. Kävellessäni talleja kohti, ihastelin sateen kastelemaa nurmikkoa ja ruskan alkavia värejä jo. Tallin oven avatessani kuului muutamia hörähdyksiä ja kavioiden kolahduksia. Jaoin aamuruuat kaikessa rauhassa. Tänään tein aamutallin yksin Kastanjaan, halusin tarjota Eleanalle vapaan aamun, koska tarvitsin häntä illalla enemmän töissä. Nautin suunnattomasti rauhallisesta aamusta sekä hevosten läsnäolosta. Jakaessani Arianalle aamuruokaa, tamma vaikutti todella väsyneeltä ja kipeältä. Tammalle diagnosoitiin viime viikolla mahahaava eläinlääkärimme toimesta. Tamma oli ollut siitä saakka tarkassa seurannassa ja hoidossa. Harmi vain, että tamman tilanne ei missään vaiheessa parantunut, huononi vain. Nyt pyysin Calandrea, meidän omaa eläinlääkäriämme, katsomaan Arian vointia uudemmasti. Huolestutti, sillä tamma vaikutti niin kipeältä. Tutkimme hyvän tovin tammaa Calandren kanssa ja pohdimme mitä vaihtoehtoja meillä enää on. Bellakin tuli toisesta tallista aamutoimien jälkeen kaveriksi. Pohdimme kolmestaan vaihtoehtoja, joita ei ihan liiaksi enää ollut tässä vaiheessa. Arian vointi oli mennyt kokoajan hoidoistamme huolimatta alaspäin, eikä kivut olleet hellittäneet. Lopulta päädyimme siihen, ettei tässä vaiheessa enää jatketa hoitoja vaan päästetään Aria pois kivuistaan kohti vihreempiä laitumia. Paikalla olleet tallilaiset saivat hyvästellä tamman, jonka jälkeen se lopetettiin. Aria haudattiin takaniitylle, jonka läheisyydessä sen tarha oli viimeiset vuodet.
Arian lopetuksen päätteeksi kokoonnuimme tallilaisten kanssa muistelemaan tammaa ja sen kuluneita vuosia Heppiksellä majataloomme. Kirjoittelen tähän päiväkirjaan nyt muutamia muistoja mitä vuosien varrelta tuli mieleen sekä itseni, että muiden kirjoittamana. Minusta on ihanaa kirjoittaa ne ylös ja vuosia myöhemmin vielä palata niiden pariin.
Pitkään meillä ratsastanut Coletta muisteli yhteistä maastotuntiaan Arian kanssa:
" Pitkästä aikaa olin ilmoittautunut maastotunnille koulutuntien sijaan. Opettajanamme sillä kertaa toimi Laurette, joka päätti jakaa kauhukseni minulle Arian. En ollut koskaan aikaisemmin tammalla ratsastanut ja nyt sitten oli ensimmäinen kerta ja kaiken lisäksi maastossa. Olin muilta kuullut kauhutarinoita tammasta ja odotin puoliksi kauhulla tulevaa maastoa. Meinasin päästää heti hoitaessa Arian karkuun, kun jätin oven raolleen hakiakseni harjan. Onnekseni lähellä oli Amy, joka kerkesi nopeasti estämään tamman karkuun lähdön. Ite maastoreissu oli kyllä mielenkiintonen. Välillä pysähdyttiin, eikä meinattu millään päästä eteenpäin. Tuntu et kaikki mun ratsastustaidot valu viemäristä roskiin. Silti koko reissu oli kaiken sen arvonen ja tamma oli kiva. Kaikesta huolimatta. Ei jäänyt sinällään pahaa sanottavaa. Eihän kukaan hevonen oikeasti ole paha. Ehkä Arian taustoissakin oli jokin, joka vaikutti sen käytökseen. "
Ariaa viimeiset 3 vuotta hoitanut Amy muisteli yhteisiä hetkiään tamman kanssa:
" Aloitin Arian hoitajana huhtikuussa 2020, kun kysyin Laurettelta suosituksia hoitohevosen suhteen. Laurette suositteli Ariaa siksi, että se tarvi omaa hoitajaa sietämään sen säheltämistä ja kokeneempaa hevosihmistä. Sitä ennenhän mie olin ollut hoitajana mm. Jasmiinalle ja Rallille. Rallin hoitaja ajoilta pääsiki tosi moni oppi hyötykäyttöön tätä tammaa hoitaessa. Vuosien varrelle mahtuu monenlaista tarinaa ja kohellusta. Kerran muunmuassa käytiin Pisaran maneesissa treenailemassa maastakäsin. Sillä kertaa mukana oli avustamassa tallikaverini Darci. Luulimme sillä kertaa treenaavamme irtohypytystä, mutta eihän se menny sinne päinkää. Heti ens alkuun kävi selväksi, että tammalla oli ihan eri suunnitelmat ko meillä. Se ei alkuun suostunut liikahtamaankaan paikaltaan. Se vaa seiso, seiso paikallaan inahtamattakaa. Ei auttanu lahjomis- tai maanitteluyritykset. Ei mikkään. Lopulta Aria päätti ite ruveta liikkuu ja löntysteli tyytyväisenä etteenpäin. En kyllä ymmärrä mikä päähänpistos me saatii Darcin kans vielä yrittää sitä irtohypytystä. Näin jälkikäteen aateltuna siinä ei ollu päätä eikä häntää. Me siis saatii Aria sinne irtohypytyskujalle, jossa on pysty, ristikko, ristikko ja lopuksi okseri. Tamma lähti löntystelemään ensin hitaasti ja sitte kiihytti täyteen laukkaan. Oletimme ja vois olettaa että se ois hypänny nätisti yli, varsinki ku esteet eivät olleet kovin korkeita. Ja mehän siis vielä oltiin etukäteen mainostettu, että hypytetään tänää Aria ja kaikki menee hyvin. Ensimmäisen esteen Aria ylitti ihan ok, mut ilmeisesti sen jälkeen ei enää kiinnostanu ku se oikein hyppäs, hyppäs isolla loikalla, tasajalkaa ristikko esteen päälle. Suoraan esteen päälle, oiski hypänny vaikka yli, mut ei ku suoraan päälle. Emme voineet kuin typertyneenä seurata vieressä, ku puomin palaset lenteli ympäriinsä ja Aria seiso tyytyväisenä itteensä kaiken kaaoksen keskellä. Pahaksi onneksemme juuri silloin Calandre ilmesty maneesiin. Muistan iän ikusesti sen naisen ilmeen, kun hän tuijotti suu auki kaaosta ja jäi sanattomaksi. Ei sanonu sanakaan hetkeen, kahto vaan. Lopulta ku selvittiin tästä hämmentävästä hetkestä, ruvettiin porukalla tutkiin Arian vammoja. Onneksi tamma ei loukannut itteään muutoinku saamalla kaksi pintanaarmua etusiinsa. Ihan kyllä taas Arian tuuria säheltämisessä ettei se vahingoittanut itteensä mitenkään. Oli siinä kans selittäminen Michaelille, että miksi puomeja oli säpäleinä ja tarvis tilata uusia. Oisitta nähny senki ilmeen! Sen jälkeen ei kyllä sitte ennää tullukkaa hypytettyä Ariaa. Vuosien varrelle mahtu toki hyviä hetkiäki paljon. Esimerkiksi kaikki rauhalliset harjaushetket, talutusmaastot, yhteiset ratsastushetket. Toki säheltämistä oli aina mukana, mut silti tamman kanssa oli kivaa aina. Aria kyllä piti huolen ettei koskaan tullut tylsää hetkeä! Tamman salainen unelma tais olla vapaa preeria ja nyt se sinne pääsi. Ei ole ennää kipuja tällä tammalla. Musta on ihan kiva, että Aria kerkesi kertaalleen olla kantavana ja siitä muistoksi jäi upea, upea Stormi. Toki seki poika on samankaltanen säheltäjä ku äitinsäkki! "
Vuonna 2021 Aria piti meitä pitkään jännityksessä, kun odottelimme friisiläisvarsaa syntyväksi. Lopulta tamma synnytti upean oripojan. Stormista saadaan vielä mahtava harrastuskaveri. Minusta on oli ihanaa saada tammasta edes yksi jälkeläinen. Sen jälkeen tamma onkin saanut olla pääsääntöisesti eläkkeellä ja nauttia elostaan. Aria teki satunnaisia tunteja ratsastuskoulun puolella, lähinnä maastoretkillä ja kevyillä tunneilla, jotta mieli pysyi virkeänä. Sen hoitaja Amy ratsasti sillä muutoin ja piti hyvää huolta tästä tammasta.
Muut tallilaiset innostuivat vielä muistelemaan Ariaa:
" Muistan iänikusesti sen ku Arian kans oltiin estetunnilla. Se säheltämisen määrä! "
" Mie kerran sain alleni Arian ku lähtii maastoon, koko tunnin aikana tamma ei suostunu liikahtaan pihalta. Me siinä kökötettiin paikoillaan ku muut kävi maastossa ja me ei liikkeelle päästy. "
" Kaikki ne ratsastushetket, koskaa ei kyllä ollu tylsää! "
" Jopa tarhasta hakeminen oli jännitysnäytelmä, vielä vanhoilla päivilläkin "
" Se päivä ku Aria saapu Heppikselle, sen päivän muistan iäisesti "
" Tais jokkainen välillä saada harmaita hiuksia Arian vuoksi "
Naurun remakka säesti tarinoita ja välillä pyyhdittiin kyyneleitä. Säheltäjä tamma, jolla loppujen lopuksi oli hyvä sydän on nyt poissa.
1.12.2014 Kulunut vuosi
Kulunut vuosi on Arian kanssa tuttuun tapaan sujunut koheltaen. Alkuvuodesta tamma sai vihdoin oman hoitajansa, Lisbethin, joka onkin tamman kanssa ahkerasti puuhaillut. Mieleeni on jäänyt mm. Lisbethin puomitreenit Arian kanssa maneesissa, jolloin heidän apunaan oli eräs poika. Kuulemani mukaan Aria oli ollut oma itsensä ja onnistunut vähintääkin turhauttamaan Lisbethin ja pojan. Noh, ainakin tietää että tamma on terve kun se säheltää omaan tapaansa. Mieleen on toki jäänyt myös positiivisiakin muistoja, mm. jouluna Lisbeth puunasi Arian todella upeaksi ja saimmekin mahtavia joulukuvia tammasta! Arian vuosi on kulunut lähinnä ratsastuskoulun käytössä. Kesähän tamma pääsi kesälaitumille ja onnistui hankkimaan mahtavan heinämahan. Tuleva vuosi tuo tullessaan Arialle treenausta ja ratsastuskoulun käytössä jatkamme edelleen. Ehkä myös muutamat kisat tamman kanssa käymme, jos vaan uskallamme kisakentille! Haaveissahan siintää myös pikkuArioita, kenties jo vuonna 2015 ensimmäinen? Mennään kuitenkin tamman ehdoilla ja nautitaan elämästä!
28.9.2013
Haimme Bellan kanssa Arian Tähtisumun Tallilta. Huomasimme heti kättelyssä sen kuumuuden. Automatkan ajan se oli nätisti vaunussa. Uudella kotitilallaan, se pääsi suoraan tarhaan. Huusarin taluttaessa sitä tarhaan, se yritti nostaa ravia, mutta Huusari sai Michaelin avulla tämän hevosen pysymään aisoissa juuri ja juuri. Tarhassa tutustuttuaan uuteen kaveriinsa Tähtöseen, se ryhtyi lopulta syömään. Illalla se pääsi uuteen, ja omaan karsinaansa, jossa se viihtyi vallan mainiosti saatuaan ruuan eteensä. Sitä ennen se pääsi karkuun kolme kertaa Huusarilta.
Copyt
Kuvat: Zuzana Buráňová
Osa tiedoista & teksteistä: Tori
Osa tiedoista & teksteistä: Huusari Rosewood VRL-13122
Osa tiedoista & teksteistä: Tori
Osa tiedoista & teksteistä: Huusari Rosewood VRL-13122