Calandre Kellendria HJT " Mindy "
Virallinen nimi: Calandre Kellendria HJT
Rotu: Hollanninpuoliverinen
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 20.08.2015 / 8-vuotias, Hollanti
Säkäkorkeus: 167cm
Painotus: Kenttäratsastus
Ko: VaA
Re: 140cm
Me: 130cm
Ye: 150cm
Kenttä: CIC5
Kasvattaja: Huusari Rosewood VRL-13122, Hollanti
Omistaja: VRL-13122 Calandre Bellefeuille & Sebastian Majory
Status: Yksityisessä käytössä
Luottoratsu varustettuna pienellä veikeydellä!
Rotu: Hollanninpuoliverinen
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 20.08.2015 / 8-vuotias, Hollanti
Säkäkorkeus: 167cm
Painotus: Kenttäratsastus
Ko: VaA
Re: 140cm
Me: 130cm
Ye: 150cm
Kenttä: CIC5
Kasvattaja: Huusari Rosewood VRL-13122, Hollanti
Omistaja: VRL-13122 Calandre Bellefeuille & Sebastian Majory
Status: Yksityisessä käytössä
Luottoratsu varustettuna pienellä veikeydellä!
Mindyn luonne
Luottoratsu varustettuna pienellä veikeydellä!
Mindy on luonteeltaan varsin luottavainen, pomminvarma ja ehkä vähän sähläävä.
Hoitaessa Mindy on helppo, se ainostaan saattaa toisinaan nostaa huvikseen heilutella häntäänsä, jottei sitä saa selvitettyä tai letitettyä. Tamma ei jaksaisi millään seistä kauaa paikallaan vaan mieluummin vaikka pyörisi ympyrää.
Mindy kunnioittaa hoitajaansa suuresti ja yrittää käyttäytyä kunniakkaasti lähestulkoon joka kerta. Joskus se tosin sählää ihan tahattomasti. Varustelaatikko saattaa kaatua ja satulahuopa tipahtaa. Ompa vesiastiakin joskus tipahtanut, kun tamma on etsinyt sopivaa piehtarointi paikkaa.
Mindy on itsenäinen, se voi tarhata yhtä hyvin yksin kuin laumassa. Se voi viettää aikaa yksin myös tallissa. Se inhoaa oreja jostain syystä, mutta rakastaa lauman tammoja.
Mindy on luonteeltaan varsin luottavainen, pomminvarma ja ehkä vähän sähläävä.
Hoitaessa Mindy on helppo, se ainostaan saattaa toisinaan nostaa huvikseen heilutella häntäänsä, jottei sitä saa selvitettyä tai letitettyä. Tamma ei jaksaisi millään seistä kauaa paikallaan vaan mieluummin vaikka pyörisi ympyrää.
Mindy kunnioittaa hoitajaansa suuresti ja yrittää käyttäytyä kunniakkaasti lähestulkoon joka kerta. Joskus se tosin sählää ihan tahattomasti. Varustelaatikko saattaa kaatua ja satulahuopa tipahtaa. Ompa vesiastiakin joskus tipahtanut, kun tamma on etsinyt sopivaa piehtarointi paikkaa.
Mindy on itsenäinen, se voi tarhata yhtä hyvin yksin kuin laumassa. Se voi viettää aikaa yksin myös tallissa. Se inhoaa oreja jostain syystä, mutta rakastaa lauman tammoja.
Ratsastaessa Mindy on pomminvarma, yhteistyökykyinen, täyttä energiaa ja erittäin huolehtivainen. Sen motto on ihan selvästi, se että: " jos me kaadutaan yritän parhaani olla liiskaamatta sua! "
Sen pahe työnteossa on ruohon syönti. Mindyä on hyvin vaikea estää siinä puuhassa, sillä se ei välitä juuri mistään. Tamman ainoa pelko on kuumemittarit, mutta mitään muuta tämä vankka tekoinen tamma ei suostu pelkäämään.
Mindyn lempiruoka on ehdottomasti sokerinpalat. Se rakastaa niitä ylikaiken ja vastaavasti inhoaa porkkanoita. Traileriin tamma menee helposti vaikka irrallaan. Matkustaessa Mindy on rauhallinen ja voi matkustaa vaikka tohtikaverina toiselle.
Kisapaikalla Mindy on rauhallinen, oma itsensä. Se ei tarvitse tohtikaveria, vaan hoitaa hommansa kyllä kunnialla alusta loppuun saakka.
Sen pahe työnteossa on ruohon syönti. Mindyä on hyvin vaikea estää siinä puuhassa, sillä se ei välitä juuri mistään. Tamman ainoa pelko on kuumemittarit, mutta mitään muuta tämä vankka tekoinen tamma ei suostu pelkäämään.
Mindyn lempiruoka on ehdottomasti sokerinpalat. Se rakastaa niitä ylikaiken ja vastaavasti inhoaa porkkanoita. Traileriin tamma menee helposti vaikka irrallaan. Matkustaessa Mindy on rauhallinen ja voi matkustaa vaikka tohtikaverina toiselle.
Kisapaikalla Mindy on rauhallinen, oma itsensä. Se ei tarvitse tohtikaveria, vaan hoitaa hommansa kyllä kunnialla alusta loppuun saakka.
Sukupuu & jälkeläiset
Kisatulokset & saavutukset
Päivitetään
Päiväkirja
04.08.2020 Kuulumisia
Pitkästä aikaa täytyy ihan päivittää tätä Mindyn päiväkirjaa. Se jäi Usvan tallin tornin toimiston laatikkoon lähtiessämme Suomeen, joten tämä päiväkirjamerkintä sisältää siis pikakelauksen parin vuoden ajalta. Loppuvuodesta 2018 lähdimme Suomeen, jotta saisin siellä opiskella eläinlääkäriksi ja samalla saisin uuden alun kaiken sen tapahtuneen jälkeen mitä vuonna 2017 tapahtui.. Se oli rankka vuosi kaiken kaikkiaan. Pieni Gaspar aloittaa tänä vuonna jo koulun, joten palasimme Ranskaan, jossa haluaisimme Gasparin käyvän koulunsa. Niin ja tietysti valmistuin itse nyt keväällä eläinlääkäriksi Suomessa, joten siellä ei enää mikään pidätellyt. Olikin ihanaa palata takaisin Bourg-en-Bresseen ja samalla Heppikselle! Tuntui että palasi täysin kotiin, sama tervetullut fiilis on joka kerta kun tilalle kävelee. Mindyn kanssa on nämä pari vuotta treenattu aktiivisesti ja Sebastian on nyt valmentaunut sillä viime aikoina. Tamma on kehittynyt ihan valtavasti eteenpäin! Siitä on kasvanut erittäin upea, luotettava ja lihaksikas tamma! Nyt tuntuu että se voisi olla valmis kisaradoille samoin kuin minä ja Sebastiankin. Syyskaudella olisikin tarkoituksena aloittaa kisaaminen tamman kanssa ihan toden teolla ja katsoa onko meidän treeneistä ollut mihinkään vai ollaanko ihan metsään menty. Toki paljon on vielä tehtävää ja Mindy on todella nuorikin vielä. Gasparkin on jo pari kertaa uskaltanut kiivetä tamman selkään pieneksi hetkeksi. Voi sitä pienen pojan iloa, kun iso tamma on ottanut muutaman raviaskeleen. Minusta on niin hellyttävää, kun Mindy kantaa Gasparia selässään kuin pientä linnunpoikasta.
12.08.2017 Kotona, vihdoin ja viimein
- Me tultiin hakemaan sua kotiin yhesä! Sebastian hihkaisi sairaalahuoneen ovelta ja samalla hetkellä Gasparin pienet kasvot ilmestyivät isänsä takaa näkyville.
- Tuuthan sää kotia meijän kans? Gaspar kysyi hiljaa.
- Tottakai. Te ootta molemmat mulle rakkaita ja mä tuun enemmän, ku mielellään teidän mukaan, hymyilen nousin ylös sairaalasängystä ja kaappasin pienen pojan syleilyyni.
- Mulla on ollu hirviä ikävä sua! Gaspar kietoi kätensä kaulani ympärille. Tunsin kyynelten valuvan pitkin omia ja pojan kasvoja.
- Voi sua. Kuule, nyt mä oon terve ja pääsen kotia, nii ei oo mittää hättää enää, totesin hiljaa. Ystävieni äkilliset kuolemat ja elämän kivikkoisuus olivat aiheuttaneet minulle vakavan masennuksen ja sitä kautta oli ruokahalu kadonnut. Seuraavaksi huomasinkin olevani sairaalassa letkuissa, jonne olin joutunut pyörryttyäni tallilla Johnia hoitaessa. Anoreksiani oli edennyt hengenvaaralliseen tilaan ja edessä oli ollut pitkä sairaalahoito. Lisäksi yrittäessäni pelastaa Devondaa oli juna hipaissut myös minua oikeaan käteen, mikä oli alkanut oireilemaan ja vaati sairaalahoitoa. Monien vaikeuksien kautta olin saanut terveyteni takaisin ja painoni. Gaspar ja Sebastian olivat harva se päivä käyneet katsomassa minua sairaalassa ja tukeneet tervehtymistäni. Tervehtyminen oli kestänyt kauan, mutta vihdoin ja viimein pääsisin kotia. Huomenna voisin päästä jo katsomaan Mindyä ja Johniakin. Niitäkin oli ehtinyt tulla jo moneen otteeseen ikävä sairaalassa. Siitä oli jo lähestulkoon vuosi, kun olin viimeksi Heppiksellä käynyt, sillä parantuminen vei oman aikansa.
- Olipas se hyvää! Sä todellakin osaat kokata halutessas hyvääkin ruokaa! totesin kylläisenä Sebastianille päivällisen jälkeen. Olimme saapuneet Majoryille syömään ja viettämään laatuaikaa yhdessä.
- Tuu kahtoon mitä iskä osti mulle! Gaspar tarttui minua hihastaan ja veti peräänsä huoneeseensa. Pieni poika esitteli onnellisena uusia pikkuautojaan. Ne olivat pojalle rakkaita ja pian huomasinkin uppoutuneeni leikkimään pojan kanssa niillä.
- Ikävä keskeyttää hyvät leikit, mutta täällä olisi iltapalaa molemmille, Sebastian ilmestyi huoneen ovelle.
- Onko pakko? Ku äitiki on vihdoin kotona ja se pystyy leikkiin mun kanssa, Gaspar kysyi. Pysähdyin kuin seinään. Äiti? Nielaisin. Pojan oikea äitihän oli Caryl, joka oli kuollut - Gasparin ollessa puolivuotias, vakavassa autoturmassa. Tietenkään poika ei voinut muistaa äitiään, mutta hänelle oli kerrottu Carylistä ja Majoryillä oli kuvia hänestä vaikka millä mitalla näkyvillä. Olin aina ollut Gasparille Calandre, isän naisystävä. Sebastianin näytti jämähtäneen paikalleen kuin heinäseipään nielleenä. Gaspar huomasi meidän jähmettymisen.
- Oothan sä mun äiti? Oothan? Saanko mä sanua sua mun äitiksi? Äiti? Gasparin hätääntyneet silmät katsoivat suoraan silmiini samalla, kun pienet kädet tarrautuivat paitaani. Kyyneleet virtasivat pitkin hänen poskiaan. Häkeltyneenä vedin pojan syleilyyni ja käänsin kysyvän katseeni kohti Sebastiania, joka vihdoin näytti tokenevan sen verran, että kuuli Gasparin hädän.
- Jos Calandre niin haluaa, niin tottahan toki! Caryliä ei tuo enää mikään takaisin ja Calandrea mä rakastan, joten miks ei. Mun puolesta sä saat sanua Calandrea äidiksesi. Tää neitihän huolehtiikin susta niinkuin omasta lapsestaan ja on meille molemmille tärkeä ja läheinen ihminen, Sebastian tuli luoksemme ja kietoi kätensä ympärillemme tiukasti.
- Tottakai sää saat sanua, jos sä mut koet äidikseksi. Mä oon oon enemmän ku mielelläni sun äiti. Sä oot just niinku oma poika mulle. Rakas sellanen, hymyilin kyynelten läpi Gasparille. Havahduin Sebastianin polvistuessa viereemme toisen polvensa varassa.
- Tämän voisi tietysti tehdä romanttisestikin, mutta Calandre Elayna Roxanne Bellefeuille. Mä rakastan sua ja Gasparia enemmän ku mitään. Mä haluan jakaa teidän kanssa loppuelämäni. Yhdessä vaiheessa luulin jo menettäneeni sinut, mutta onneksi kaikki kääntyi vihdoin parhain päin ja sain sinut naisystäväkseni. Mä haluan pitää huolen, että oot mun elämässäni myös jatkossa. Tulisitko vaimokseni Calandre? Sebastian hymyili edessäni sormusrasia kädessään. Tunsin jälleen kyynelten virtaavan pitkin poskiani.
- Tottakai. Mä rakastan teitä molempia! halasin tiukasti Sebastiania ja siihen samaan halaukseen kaapattiin mukaan myös hieman hämmentynyt Gaspar. Sebastian pujotti vasempaan nimettömääni siron sormuksen.
- Meettekste naimisiin? Gaspar kysyi silmät pyöreinä.
- Mennään! Me mennään naimisiin! Sebastian nauroi.
Mindy, oma tammani. Siitä oli niin pitkä aika, kun viimeksi olin päässyt kiipeämään tammani selkään. Silitin hollanninpuoliverisen turpaa hellästi. Siitä oli pitkä aika, kun viimes olin päässyt tamman selkään tai saati edes hoitamaan sitä. Tamma oli auttanut niin monessa asiassa ja tilanteessa. Ikioma tammani. Hain turkoosin luonnonharjaksisen harjan ja ryhdyin harjaamaan hitain vedoin rakasta tammaani. Tamman toisella puolen Gaspar harjasi hieman jännittyneenä isoa hevosta.
- Äiti, nyt mä oon harjannu tän! kuului hetken päästä iloinen hihkaisu.
- Kuule, halusitko säkin päästä ratsastamaan? kysyin pojalta.
- Ai tällä?
- Ei vaan jos vähän pienemmällä ponilla. Mä voisin käydä kysymässä jos Rosewoodeilla olisi lainata jotain ponia hetkeksi sulle.
- Pääsenkö mä oikiasti ratsastaan?
- Jos sä haluat
- HALUAN!
- Nonni, se on sovittu.
- Äiti, sä oot paras!
Bella oli luvannut Spyken, pienen shetlanninponitamman Kastanjasta, lainaan Gasparille. En koskaan unohda Gasparin onnellisia kasvoja Spyken selässä. Sitä ilon määrää, kun pieni ponitamma nosti ravin ja kantoi selässään nauravaa poikaa. Pieni poika oli ollut täyttä hymyä siitä saakka, kun Sebastian oli kosinut minua ja pojalle oli selvinnyt, että hänen koko loppuelämänsä olisin aina hänen elämässään läsnä. John oli kehittynyt hurjasti eteenpäin Sebastianin kanssa Mindyn tavoin. Ruuna oli saanut hurjasti lisää lihasta sekä rohkeutta ja varmuutta maastoesteille. Mindy puolestaan oli jo päässyt kisaradoillekin saakka ja parin viikon päästä olisivat sen ensimmäiset kenttäkisat. Elämä hymyili jälleen. Rakastan elämääni!
20.08.2015 Syntymä
Pitkästä aikaa täytyy ihan päivittää tätä Mindyn päiväkirjaa. Se jäi Usvan tallin tornin toimiston laatikkoon lähtiessämme Suomeen, joten tämä päiväkirjamerkintä sisältää siis pikakelauksen parin vuoden ajalta. Loppuvuodesta 2018 lähdimme Suomeen, jotta saisin siellä opiskella eläinlääkäriksi ja samalla saisin uuden alun kaiken sen tapahtuneen jälkeen mitä vuonna 2017 tapahtui.. Se oli rankka vuosi kaiken kaikkiaan. Pieni Gaspar aloittaa tänä vuonna jo koulun, joten palasimme Ranskaan, jossa haluaisimme Gasparin käyvän koulunsa. Niin ja tietysti valmistuin itse nyt keväällä eläinlääkäriksi Suomessa, joten siellä ei enää mikään pidätellyt. Olikin ihanaa palata takaisin Bourg-en-Bresseen ja samalla Heppikselle! Tuntui että palasi täysin kotiin, sama tervetullut fiilis on joka kerta kun tilalle kävelee. Mindyn kanssa on nämä pari vuotta treenattu aktiivisesti ja Sebastian on nyt valmentaunut sillä viime aikoina. Tamma on kehittynyt ihan valtavasti eteenpäin! Siitä on kasvanut erittäin upea, luotettava ja lihaksikas tamma! Nyt tuntuu että se voisi olla valmis kisaradoille samoin kuin minä ja Sebastiankin. Syyskaudella olisikin tarkoituksena aloittaa kisaaminen tamman kanssa ihan toden teolla ja katsoa onko meidän treeneistä ollut mihinkään vai ollaanko ihan metsään menty. Toki paljon on vielä tehtävää ja Mindy on todella nuorikin vielä. Gasparkin on jo pari kertaa uskaltanut kiivetä tamman selkään pieneksi hetkeksi. Voi sitä pienen pojan iloa, kun iso tamma on ottanut muutaman raviaskeleen. Minusta on niin hellyttävää, kun Mindy kantaa Gasparia selässään kuin pientä linnunpoikasta.
12.08.2017 Kotona, vihdoin ja viimein
- Me tultiin hakemaan sua kotiin yhesä! Sebastian hihkaisi sairaalahuoneen ovelta ja samalla hetkellä Gasparin pienet kasvot ilmestyivät isänsä takaa näkyville.
- Tuuthan sää kotia meijän kans? Gaspar kysyi hiljaa.
- Tottakai. Te ootta molemmat mulle rakkaita ja mä tuun enemmän, ku mielellään teidän mukaan, hymyilen nousin ylös sairaalasängystä ja kaappasin pienen pojan syleilyyni.
- Mulla on ollu hirviä ikävä sua! Gaspar kietoi kätensä kaulani ympärille. Tunsin kyynelten valuvan pitkin omia ja pojan kasvoja.
- Voi sua. Kuule, nyt mä oon terve ja pääsen kotia, nii ei oo mittää hättää enää, totesin hiljaa. Ystävieni äkilliset kuolemat ja elämän kivikkoisuus olivat aiheuttaneet minulle vakavan masennuksen ja sitä kautta oli ruokahalu kadonnut. Seuraavaksi huomasinkin olevani sairaalassa letkuissa, jonne olin joutunut pyörryttyäni tallilla Johnia hoitaessa. Anoreksiani oli edennyt hengenvaaralliseen tilaan ja edessä oli ollut pitkä sairaalahoito. Lisäksi yrittäessäni pelastaa Devondaa oli juna hipaissut myös minua oikeaan käteen, mikä oli alkanut oireilemaan ja vaati sairaalahoitoa. Monien vaikeuksien kautta olin saanut terveyteni takaisin ja painoni. Gaspar ja Sebastian olivat harva se päivä käyneet katsomassa minua sairaalassa ja tukeneet tervehtymistäni. Tervehtyminen oli kestänyt kauan, mutta vihdoin ja viimein pääsisin kotia. Huomenna voisin päästä jo katsomaan Mindyä ja Johniakin. Niitäkin oli ehtinyt tulla jo moneen otteeseen ikävä sairaalassa. Siitä oli jo lähestulkoon vuosi, kun olin viimeksi Heppiksellä käynyt, sillä parantuminen vei oman aikansa.
- Olipas se hyvää! Sä todellakin osaat kokata halutessas hyvääkin ruokaa! totesin kylläisenä Sebastianille päivällisen jälkeen. Olimme saapuneet Majoryille syömään ja viettämään laatuaikaa yhdessä.
- Tuu kahtoon mitä iskä osti mulle! Gaspar tarttui minua hihastaan ja veti peräänsä huoneeseensa. Pieni poika esitteli onnellisena uusia pikkuautojaan. Ne olivat pojalle rakkaita ja pian huomasinkin uppoutuneeni leikkimään pojan kanssa niillä.
- Ikävä keskeyttää hyvät leikit, mutta täällä olisi iltapalaa molemmille, Sebastian ilmestyi huoneen ovelle.
- Onko pakko? Ku äitiki on vihdoin kotona ja se pystyy leikkiin mun kanssa, Gaspar kysyi. Pysähdyin kuin seinään. Äiti? Nielaisin. Pojan oikea äitihän oli Caryl, joka oli kuollut - Gasparin ollessa puolivuotias, vakavassa autoturmassa. Tietenkään poika ei voinut muistaa äitiään, mutta hänelle oli kerrottu Carylistä ja Majoryillä oli kuvia hänestä vaikka millä mitalla näkyvillä. Olin aina ollut Gasparille Calandre, isän naisystävä. Sebastianin näytti jämähtäneen paikalleen kuin heinäseipään nielleenä. Gaspar huomasi meidän jähmettymisen.
- Oothan sä mun äiti? Oothan? Saanko mä sanua sua mun äitiksi? Äiti? Gasparin hätääntyneet silmät katsoivat suoraan silmiini samalla, kun pienet kädet tarrautuivat paitaani. Kyyneleet virtasivat pitkin hänen poskiaan. Häkeltyneenä vedin pojan syleilyyni ja käänsin kysyvän katseeni kohti Sebastiania, joka vihdoin näytti tokenevan sen verran, että kuuli Gasparin hädän.
- Jos Calandre niin haluaa, niin tottahan toki! Caryliä ei tuo enää mikään takaisin ja Calandrea mä rakastan, joten miks ei. Mun puolesta sä saat sanua Calandrea äidiksesi. Tää neitihän huolehtiikin susta niinkuin omasta lapsestaan ja on meille molemmille tärkeä ja läheinen ihminen, Sebastian tuli luoksemme ja kietoi kätensä ympärillemme tiukasti.
- Tottakai sää saat sanua, jos sä mut koet äidikseksi. Mä oon oon enemmän ku mielelläni sun äiti. Sä oot just niinku oma poika mulle. Rakas sellanen, hymyilin kyynelten läpi Gasparille. Havahduin Sebastianin polvistuessa viereemme toisen polvensa varassa.
- Tämän voisi tietysti tehdä romanttisestikin, mutta Calandre Elayna Roxanne Bellefeuille. Mä rakastan sua ja Gasparia enemmän ku mitään. Mä haluan jakaa teidän kanssa loppuelämäni. Yhdessä vaiheessa luulin jo menettäneeni sinut, mutta onneksi kaikki kääntyi vihdoin parhain päin ja sain sinut naisystäväkseni. Mä haluan pitää huolen, että oot mun elämässäni myös jatkossa. Tulisitko vaimokseni Calandre? Sebastian hymyili edessäni sormusrasia kädessään. Tunsin jälleen kyynelten virtaavan pitkin poskiani.
- Tottakai. Mä rakastan teitä molempia! halasin tiukasti Sebastiania ja siihen samaan halaukseen kaapattiin mukaan myös hieman hämmentynyt Gaspar. Sebastian pujotti vasempaan nimettömääni siron sormuksen.
- Meettekste naimisiin? Gaspar kysyi silmät pyöreinä.
- Mennään! Me mennään naimisiin! Sebastian nauroi.
Mindy, oma tammani. Siitä oli niin pitkä aika, kun viimeksi olin päässyt kiipeämään tammani selkään. Silitin hollanninpuoliverisen turpaa hellästi. Siitä oli pitkä aika, kun viimes olin päässyt tamman selkään tai saati edes hoitamaan sitä. Tamma oli auttanut niin monessa asiassa ja tilanteessa. Ikioma tammani. Hain turkoosin luonnonharjaksisen harjan ja ryhdyin harjaamaan hitain vedoin rakasta tammaani. Tamman toisella puolen Gaspar harjasi hieman jännittyneenä isoa hevosta.
- Äiti, nyt mä oon harjannu tän! kuului hetken päästä iloinen hihkaisu.
- Kuule, halusitko säkin päästä ratsastamaan? kysyin pojalta.
- Ai tällä?
- Ei vaan jos vähän pienemmällä ponilla. Mä voisin käydä kysymässä jos Rosewoodeilla olisi lainata jotain ponia hetkeksi sulle.
- Pääsenkö mä oikiasti ratsastaan?
- Jos sä haluat
- HALUAN!
- Nonni, se on sovittu.
- Äiti, sä oot paras!
Bella oli luvannut Spyken, pienen shetlanninponitamman Kastanjasta, lainaan Gasparille. En koskaan unohda Gasparin onnellisia kasvoja Spyken selässä. Sitä ilon määrää, kun pieni ponitamma nosti ravin ja kantoi selässään nauravaa poikaa. Pieni poika oli ollut täyttä hymyä siitä saakka, kun Sebastian oli kosinut minua ja pojalle oli selvinnyt, että hänen koko loppuelämänsä olisin aina hänen elämässään läsnä. John oli kehittynyt hurjasti eteenpäin Sebastianin kanssa Mindyn tavoin. Ruuna oli saanut hurjasti lisää lihasta sekä rohkeutta ja varmuutta maastoesteille. Mindy puolestaan oli jo päässyt kisaradoillekin saakka ja parin viikon päästä olisivat sen ensimmäiset kenttäkisat. Elämä hymyili jälleen. Rakastan elämääni!
20.08.2015 Syntymä
Valmennukset
20.07.2020 Maastovalmennus, ratsukko: Calandre Kellendria - Sebastian Majory valmentaja Huusari Rosewood (VLR-13122)
Sain ensimmäistä kertaa koskaan Sebastianin Mindyn kanssa valmennettavakseni ja vieläpä maastoesteille, olin tästä todella innoissani ja hieman jopa jännittynyt! Jostain syystä ratsukko ei koskaan ollut vielä päätynyt valmennettavakseni vaikka olivat asuneet Heppikselle jo vuosia. Mutta ratsukko oli tuttu joka tapauksessa muutoin. Sebastian oli tehnyt itsenäiset alkuverryttelyt ja aloitimme verryttelyhypyillä tynnyrille. Tynnyriä hypättiin molempiin suuntiin hyvässä temmossa, rauhalliseen tahtiin. Ratsukko suoritti suhteellisen hyvin tämän, hieman Sebastian sai hillitä Mindyä enemmän, jotta tamma malttasi pitää keskittymisensä treenissä ei ruohossa. Melkoinen tapaus tämä tamma todellakin on! Sen jälkeen hypättiin pienenä rata koivuestettä, rengasta ja tynnyriä. Tynnyrille meinasi tulla ahtaat paikat, koska Mindy halusi mennä liialla energialla joka paikkaan. Puolipidätteillä ja rauhallisella ratsastuksella Sebastian sai Mindyn takaisin kuulolle kunnolla ja puhtaat suoritukset molempiin suuntiin. Tämän jälkeen hypättiin vielä ympyräpuuta, tykkipystyä, penkkiä, haitaa ja vesiestettä. Ratsukko hyppäsi rataa molempiin suuntiin pari kertaa. Radat sujuivat hyvin, ainoastaan vesieste aiheutti joka kerta pientä jännitystä ja ongelmatilanteita. Loppuverryttelyt ratsukko sai suorittaa itsenäisesti vieresellä pellolla. Ylpeänä tätä ratsukkoa sai seurata vierestä. Ilmeisesti Sebastiankin piti valmennustyylistäni, sillä uusintavalmennus sovittiin jo ensi kuulle. Minusta on niin mahtavaa, kun Majoryn perhe on tullut takaisin Suomesta Ranskaan ja nyt vielä pysyvästi! Pääsen näkemään kasvattini kasvamista ja kehittymistä ihan vierestä. Kyllä Mindystä onkin kasvanut upea yksilö ja vielä kenttäpuolelle!
02.07.2020 Estevalmennus Ratsukko: Calandre Kellendria HTJ - Calandre Bellefeuille Valmentaja: Lilly Bruce
Lilly Bruce oli saapunut valmentamaan Hevosjärven tilalle pääasiassa Rosewoodeja. Hyödynsin tilaisuutta ja sainkun sainkin tuupattua itsemme Lillyn valmennukseen, jossa osallisina olivat myös John ja Sebastian. Helmenkentälle oli pystytetty työntekijöiden toimesta esteet jo valmiiksi ja aurinko helli meitä todenteolla. Lämpökin huiteli siinä kahdenkymmenenviiden asteen tienoilla. Ihan järjettömän kuumapäivä jo aamusta! Alkuverryttelyssä hyppäsimme pieniä kavaletteja, tehtiin siirtymisiä ja laukkaa haettiin energiseksi alle. Mindyn energiaa sain hillittä todenteolla ja olla oikeasti tarkkana, jotta koko homma ei menisi yhdeksi säheltämiseksi. Hartaalla ja hieman hermojakin koetelleella alkuverryttelyllä saimme lopulta Mindyn kuulolle kunnolla ja päästiin asiaan vihdoin! Varsinainen rata on ollut meillä ennenkin jossain toisessa valmennuksessa käytössä: pysty-pysty linja, josta viidellä laukalla jatkettiin okserille. Siitä matka jatkui lankulle ja kaaren kautta muurille. Muurin jälkeen oli kuuden laukka-askeleen päässä kolmen pystyn sarja yhden laukan väleillä. Lopuksi oli vielä korkea trippeli vastassa kaaren jälkeen. Alkuun rata meni hyvin matalilla estekorkeuksilla. Minun piti keskittyä ratsastamiseen tosissaan, jottemme säheltäisi, mutta silti onnistuimme säheltämään jälleen ensimmäiset hypyt. Puomit tipahtelivat alas ja yhtä tolppaakin päin menimme vahingossa.. En ymmärrä millä logiikalla se oli mahdollista, olemmehan Mindyn kanssa kuitenkin kisanneetkin menestyksekkäästi. Hetken tauon jälkeen lähdimme jälleen rataa suorittamaan ja se meni jo pikkusen paremmin. Suurimpana vaikeutena oli saada sekä omat hermot kuriin, että Mindyn energiaa hieman hillittyä, että saataisiin puhdasta suoritusta alle. Tämä valmennus ei tänään jostain syystä onnistunut sitten ollenkaan. Lopuksi hypättiin vähän hieman matalemmalla korkeudella, jotta saataisiin edes yksi puhdas suoritus alle. Joskus näköjään valmennuksetkin menevät päin prinkkalaa, mutta ensi kerralla sitten onnistutaan! Ainakin saatiin hyviä vinkkejä siihen, miten toimia ongelma tilanteissa ja valmentaja näki meidän epäonniset hetket. Joka kerta ei ole sitä yhtä hehkutusta vain. Huomenna täytyy vain kävelyttää Mindyä ja hypätä sitten ensi viikolla jälleen, jottei jää vaan huonot fiilikset treeneistä. Kisakausikin avautuu kohta, tällä menolla me tarvitaan järettömät määrät valmentautumista ennen kuin ollaan valmiita edes lähellekään palkintosijoja, saati edes puhtaita suorituksia!
Sain ensimmäistä kertaa koskaan Sebastianin Mindyn kanssa valmennettavakseni ja vieläpä maastoesteille, olin tästä todella innoissani ja hieman jopa jännittynyt! Jostain syystä ratsukko ei koskaan ollut vielä päätynyt valmennettavakseni vaikka olivat asuneet Heppikselle jo vuosia. Mutta ratsukko oli tuttu joka tapauksessa muutoin. Sebastian oli tehnyt itsenäiset alkuverryttelyt ja aloitimme verryttelyhypyillä tynnyrille. Tynnyriä hypättiin molempiin suuntiin hyvässä temmossa, rauhalliseen tahtiin. Ratsukko suoritti suhteellisen hyvin tämän, hieman Sebastian sai hillitä Mindyä enemmän, jotta tamma malttasi pitää keskittymisensä treenissä ei ruohossa. Melkoinen tapaus tämä tamma todellakin on! Sen jälkeen hypättiin pienenä rata koivuestettä, rengasta ja tynnyriä. Tynnyrille meinasi tulla ahtaat paikat, koska Mindy halusi mennä liialla energialla joka paikkaan. Puolipidätteillä ja rauhallisella ratsastuksella Sebastian sai Mindyn takaisin kuulolle kunnolla ja puhtaat suoritukset molempiin suuntiin. Tämän jälkeen hypättiin vielä ympyräpuuta, tykkipystyä, penkkiä, haitaa ja vesiestettä. Ratsukko hyppäsi rataa molempiin suuntiin pari kertaa. Radat sujuivat hyvin, ainoastaan vesieste aiheutti joka kerta pientä jännitystä ja ongelmatilanteita. Loppuverryttelyt ratsukko sai suorittaa itsenäisesti vieresellä pellolla. Ylpeänä tätä ratsukkoa sai seurata vierestä. Ilmeisesti Sebastiankin piti valmennustyylistäni, sillä uusintavalmennus sovittiin jo ensi kuulle. Minusta on niin mahtavaa, kun Majoryn perhe on tullut takaisin Suomesta Ranskaan ja nyt vielä pysyvästi! Pääsen näkemään kasvattini kasvamista ja kehittymistä ihan vierestä. Kyllä Mindystä onkin kasvanut upea yksilö ja vielä kenttäpuolelle!
02.07.2020 Estevalmennus Ratsukko: Calandre Kellendria HTJ - Calandre Bellefeuille Valmentaja: Lilly Bruce
Lilly Bruce oli saapunut valmentamaan Hevosjärven tilalle pääasiassa Rosewoodeja. Hyödynsin tilaisuutta ja sainkun sainkin tuupattua itsemme Lillyn valmennukseen, jossa osallisina olivat myös John ja Sebastian. Helmenkentälle oli pystytetty työntekijöiden toimesta esteet jo valmiiksi ja aurinko helli meitä todenteolla. Lämpökin huiteli siinä kahdenkymmenenviiden asteen tienoilla. Ihan järjettömän kuumapäivä jo aamusta! Alkuverryttelyssä hyppäsimme pieniä kavaletteja, tehtiin siirtymisiä ja laukkaa haettiin energiseksi alle. Mindyn energiaa sain hillittä todenteolla ja olla oikeasti tarkkana, jotta koko homma ei menisi yhdeksi säheltämiseksi. Hartaalla ja hieman hermojakin koetelleella alkuverryttelyllä saimme lopulta Mindyn kuulolle kunnolla ja päästiin asiaan vihdoin! Varsinainen rata on ollut meillä ennenkin jossain toisessa valmennuksessa käytössä: pysty-pysty linja, josta viidellä laukalla jatkettiin okserille. Siitä matka jatkui lankulle ja kaaren kautta muurille. Muurin jälkeen oli kuuden laukka-askeleen päässä kolmen pystyn sarja yhden laukan väleillä. Lopuksi oli vielä korkea trippeli vastassa kaaren jälkeen. Alkuun rata meni hyvin matalilla estekorkeuksilla. Minun piti keskittyä ratsastamiseen tosissaan, jottemme säheltäisi, mutta silti onnistuimme säheltämään jälleen ensimmäiset hypyt. Puomit tipahtelivat alas ja yhtä tolppaakin päin menimme vahingossa.. En ymmärrä millä logiikalla se oli mahdollista, olemmehan Mindyn kanssa kuitenkin kisanneetkin menestyksekkäästi. Hetken tauon jälkeen lähdimme jälleen rataa suorittamaan ja se meni jo pikkusen paremmin. Suurimpana vaikeutena oli saada sekä omat hermot kuriin, että Mindyn energiaa hieman hillittyä, että saataisiin puhdasta suoritusta alle. Tämä valmennus ei tänään jostain syystä onnistunut sitten ollenkaan. Lopuksi hypättiin vähän hieman matalemmalla korkeudella, jotta saataisiin edes yksi puhdas suoritus alle. Joskus näköjään valmennuksetkin menevät päin prinkkalaa, mutta ensi kerralla sitten onnistutaan! Ainakin saatiin hyviä vinkkejä siihen, miten toimia ongelma tilanteissa ja valmentaja näki meidän epäonniset hetket. Joka kerta ei ole sitä yhtä hehkutusta vain. Huomenna täytyy vain kävelyttää Mindyä ja hypätä sitten ensi viikolla jälleen, jottei jää vaan huonot fiilikset treeneistä. Kisakausikin avautuu kohta, tällä menolla me tarvitaan järettömät määrät valmentautumista ennen kuin ollaan valmiita edes lähellekään palkintosijoja, saati edes puhtaita suorituksia!