Hevosjärven Arabella " Ara, Arabella " & Arcadia
Rotu: Falabella
Säkäkorkeus: 76cm (molemmat)
Sukupuoli: Tamma
Syntymäajat:
Arabella 20.5.2009 / 14- vuotias, Ranska
Arcadia: 04.07.2004 / 19-vuotias, Ranska
Painotus: Lemmikki
Kasvattaja: Tyyne Koivukuja, Ranska
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Status: Maskotti
Muuta: Araa ei saa laittaa kiinni mihinkään, eikä lukita minnekään, sillä se kärsii vetopaniikista!
Arabella vasemmalla puolen ja Arcadia oikealla.
Säkäkorkeus: 76cm (molemmat)
Sukupuoli: Tamma
Syntymäajat:
Arabella 20.5.2009 / 14- vuotias, Ranska
Arcadia: 04.07.2004 / 19-vuotias, Ranska
Painotus: Lemmikki
Kasvattaja: Tyyne Koivukuja, Ranska
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Status: Maskotti
Muuta: Araa ei saa laittaa kiinni mihinkään, eikä lukita minnekään, sillä se kärsii vetopaniikista!
Arabella vasemmalla puolen ja Arcadia oikealla.
Maskottiponit
Hevojärven Arabella ja Arcadia ovat tilamme maskottiponeja. Molemmat saavat olla irrallaan tilalla, sillä ne tietää rajansa ja eivät karkaile. Molemmilla on yhteinen karsina Kastanjantallissa, jonne on päivisin karsinan ovi auki. Eli ne pääsevät halutessaan karsinaansa levähtämään ja ruokailemaan. Kummallekaan ei oteta hoitajaa vaan niitä saa halutessaan harjailla ja helliä vapaasti. Molemmat ollaan opetettu ajohommiin ja nykypäivänä ne pystyvät toimimaan rattaiden edessä myös. Agilityä molempien kanssa saa harrastaa myös vapaasti.
Molempien luonteet
Hevosjärven Arabella:
Arabella on suuri sydäminen tamma, joka rakastaa olla huomion keskipisteenä. Kun tilalle tulee joku, se juoksee heti tervehtimään tulijaa. Se hörähtää tuttavallisesti tarjoteten kaviotaan, jonka se on oppinut tilaan koiralaumalta. Tamma rakastaa vapaana juoksemista ja vapauden tunnetta. Pieni tamma haluaa olla apuna parhaansa mukaan aamu-ja iltatalleja tehdessä ja seuraakin perässä uskollisen koiran tavoin. Se luo myös turvallisuuden tunnetta tällä tavoin toimiessaan.
Ara rakastaa harjaushetkiä ja noukkuukin rauhassa paikallaan niinä hetkinä. Herkkusuunakin tunnettu tamma kova tyttö kerjäämään rapsutuksia ja herkkuja milloin keneltäkin. Vetopaniikin vuoksi tammaa ei saa kiinnittää minnekkään. Ara osaa mennä itse karsinaansa lepämään ja rauhoittumaan niin halutessaan. Traileriin tai hevosrekkaan tamma ei suostu nykyään menemään.
Arcadia:
Tamma on tytärtään hieman arempi ja pysyttelee kauempana tulijoista, mutta useimmiten rohkenee Arabellan jäljessä tulla hiljaa tulijaa vastaan. Äiti ja tytär ovat erottamattomia ja ovat läheisriippuvaisia toisistaan. Arcadia saattaa hätääntyä jos se ei näe Arabellaa lähistöllä.
Tamma ei niin välitä harjailusta, vaan mieluummin se keskittyisi syömisen ehtimiseen ja nauttimaan vapaudestaan. Usein tamman löytääkin Jään Liljan, Ankkadynastian ja Sheza Barleda tarhasta syömässä, jossa on vapaa heinä tarjolla. Se osaa ikäänkuin ryömiä aitojen ali toiselle puolelle syömään.
Arcadia on kokoikänsä toiminut kärryponina ja osaa ne hommat vaikka silmät kiinni. Tamma yleensä on yhteistyökykyinen, mutta joskus saattaa ponin itsepäisyys nostaa pintansa ja silloin homma ei toimikaan niin hyvin. Se on helppo varustaa, se osaa olla nätisti paikoillaan. Arcadiaa ei tarvitse sitoa kiinni, sillä se osaa olla nätisti, mutta joskus se saattaa hääräillä ympäriinsä.
Arabella on suuri sydäminen tamma, joka rakastaa olla huomion keskipisteenä. Kun tilalle tulee joku, se juoksee heti tervehtimään tulijaa. Se hörähtää tuttavallisesti tarjoteten kaviotaan, jonka se on oppinut tilaan koiralaumalta. Tamma rakastaa vapaana juoksemista ja vapauden tunnetta. Pieni tamma haluaa olla apuna parhaansa mukaan aamu-ja iltatalleja tehdessä ja seuraakin perässä uskollisen koiran tavoin. Se luo myös turvallisuuden tunnetta tällä tavoin toimiessaan.
Ara rakastaa harjaushetkiä ja noukkuukin rauhassa paikallaan niinä hetkinä. Herkkusuunakin tunnettu tamma kova tyttö kerjäämään rapsutuksia ja herkkuja milloin keneltäkin. Vetopaniikin vuoksi tammaa ei saa kiinnittää minnekkään. Ara osaa mennä itse karsinaansa lepämään ja rauhoittumaan niin halutessaan. Traileriin tai hevosrekkaan tamma ei suostu nykyään menemään.
Arcadia:
Tamma on tytärtään hieman arempi ja pysyttelee kauempana tulijoista, mutta useimmiten rohkenee Arabellan jäljessä tulla hiljaa tulijaa vastaan. Äiti ja tytär ovat erottamattomia ja ovat läheisriippuvaisia toisistaan. Arcadia saattaa hätääntyä jos se ei näe Arabellaa lähistöllä.
Tamma ei niin välitä harjailusta, vaan mieluummin se keskittyisi syömisen ehtimiseen ja nauttimaan vapaudestaan. Usein tamman löytääkin Jään Liljan, Ankkadynastian ja Sheza Barleda tarhasta syömässä, jossa on vapaa heinä tarjolla. Se osaa ikäänkuin ryömiä aitojen ali toiselle puolelle syömään.
Arcadia on kokoikänsä toiminut kärryponina ja osaa ne hommat vaikka silmät kiinni. Tamma yleensä on yhteistyökykyinen, mutta joskus saattaa ponin itsepäisyys nostaa pintansa ja silloin homma ei toimikaan niin hyvin. Se on helppo varustaa, se osaa olla nätisti paikoillaan. Arcadiaa ei tarvitse sitoa kiinni, sillä se osaa olla nätisti, mutta joskus se saattaa hääräillä ympäriinsä.
Päiväkirja
02.04.2018 Arcadian saapuminen Heppikselle
Arcadia siirtyi Tyynen kuoltua minun omistukseeni, mutta en siinä elämäntilanteessa ehtinyt kilpailemaan tammalla aktiivisesti, joten se lähti kilpatallille Saksaan. Jana Nagel omistaa kilpatallin Rothenburgissa ja ehti siinä vaiheessa kisailemaan myös pienellä falabellalla. Nyt tamman täytettyä vuosia oli sen aika palata takaisin kotitallillensa Heppikselle. Arabella ottikin riemuiten äitinsä vastaan ja Arcadia näytti iloiselta. On sen aika viettää leppoisia eläkepäiviä tilan maskottiponina Arabellan seurana. Tamma on ollut hieman hämmentynyt, mutta ottanut paikkansa hienosti hevoslaumassamme ja lemmikkilauman keskeltä. Pari kertaa se on pitänyt hakea puutarhastamme pois, mutta hiljalleen sekin on alkanut ymmärtämään rajat ja osaa kulkea irrallaan tallipihalla. Ompa se oppinut parit temput, miten päästä syömään tarhoihin heinää. Isot hevoset eivät ole ainakaan vielä pistäneet pahaksi vaikka yksi minikokoinen hevonen onkin ilmestynyt niiden heinien ääreen.
19.08.2014 Metsässä Arabellan kanssa
" Äitii! Mä haluan harjata tota pikkusta heppaa! Kato kuin pieni! " on varmaan yksi hoetuimpia lauseita tilallamme aina kun tänne eksyy uutta porukkaa. Arabella on kieltämättä todella söpö tapaus ja ilomielin tammaa saa harjatakkin ja helliä. Tamma ei ollut pitkiin aikoihin päässyt levähtämään luonnon helmaan, joten tänään päätin ottaa tammani mukaan minun ja Catan, norjanvuonohevostammani, kanssa maastoon. Puunasin Arabellaa pitkään huvin vuoksi, sillä aikani oli kulunut viime aikoina muualle ja tunsin huonoa omatuntoa siitä etten käytä Araan riittävästi aikaa. Pikkutamma nautti siitä todenteolla. Arabella sai juosta vapaana meidän perässämme, sillä luotin tammaan ettei tämä karkaisi, koska se ei ollut ikinä ennenkään sitä tehnyt. Samalla sain itsekin levähtää luonnon hiljaisuudessa. Nauttia kesän loppumetreistä ja tuoksusta. Pian alkaisi syyskausi ja Arabella pääsisi taasen entistä enemmän harjattavaksi. Jokainen tilalla oleva huomio tamman aina jotenkin, ja olen siitä todella onnellinen. Nytkin tamma ravasi vieressämme kevein askelin samalla seuraten liikkeitämme. Tiellä ollut pikkupuukaan ei ollut este tammalle, vaan tämä hyppäsi ylitse keveästi. Rakas pikku tammani!
Arcadia siirtyi Tyynen kuoltua minun omistukseeni, mutta en siinä elämäntilanteessa ehtinyt kilpailemaan tammalla aktiivisesti, joten se lähti kilpatallille Saksaan. Jana Nagel omistaa kilpatallin Rothenburgissa ja ehti siinä vaiheessa kisailemaan myös pienellä falabellalla. Nyt tamman täytettyä vuosia oli sen aika palata takaisin kotitallillensa Heppikselle. Arabella ottikin riemuiten äitinsä vastaan ja Arcadia näytti iloiselta. On sen aika viettää leppoisia eläkepäiviä tilan maskottiponina Arabellan seurana. Tamma on ollut hieman hämmentynyt, mutta ottanut paikkansa hienosti hevoslaumassamme ja lemmikkilauman keskeltä. Pari kertaa se on pitänyt hakea puutarhastamme pois, mutta hiljalleen sekin on alkanut ymmärtämään rajat ja osaa kulkea irrallaan tallipihalla. Ompa se oppinut parit temput, miten päästä syömään tarhoihin heinää. Isot hevoset eivät ole ainakaan vielä pistäneet pahaksi vaikka yksi minikokoinen hevonen onkin ilmestynyt niiden heinien ääreen.
19.08.2014 Metsässä Arabellan kanssa
" Äitii! Mä haluan harjata tota pikkusta heppaa! Kato kuin pieni! " on varmaan yksi hoetuimpia lauseita tilallamme aina kun tänne eksyy uutta porukkaa. Arabella on kieltämättä todella söpö tapaus ja ilomielin tammaa saa harjatakkin ja helliä. Tamma ei ollut pitkiin aikoihin päässyt levähtämään luonnon helmaan, joten tänään päätin ottaa tammani mukaan minun ja Catan, norjanvuonohevostammani, kanssa maastoon. Puunasin Arabellaa pitkään huvin vuoksi, sillä aikani oli kulunut viime aikoina muualle ja tunsin huonoa omatuntoa siitä etten käytä Araan riittävästi aikaa. Pikkutamma nautti siitä todenteolla. Arabella sai juosta vapaana meidän perässämme, sillä luotin tammaan ettei tämä karkaisi, koska se ei ollut ikinä ennenkään sitä tehnyt. Samalla sain itsekin levähtää luonnon hiljaisuudessa. Nauttia kesän loppumetreistä ja tuoksusta. Pian alkaisi syyskausi ja Arabella pääsisi taasen entistä enemmän harjattavaksi. Jokainen tilalla oleva huomio tamman aina jotenkin, ja olen siitä todella onnellinen. Nytkin tamma ravasi vieressämme kevein askelin samalla seuraten liikkeitämme. Tiellä ollut pikkupuukaan ei ollut este tammalle, vaan tämä hyppäsi ylitse keveästi. Rakas pikku tammani!
Kuvagalleria
Arasta ja Arcadiasta vuosien varrella napattuja kuvia
Arabellan lapsuudenmuisto trailerionnettomuudesta
" Oli todella kuuma päivä. Aurinko porotti koko pitkän päivän suoraan laitumelle, jossa oleskelin äitini, ja muiden varsatovereiden, sekä heidän äitiensä kanssa. Onneksi laitumellamme oli säänsuoja, jossa oli raikasta vettä. Vietinkin siellä monta tuntia aurinkoa piilossa. Omistajani, joka oli vanha mummo, ja huonohkossa kunnossa, yritti parhaansa mukaan viilentää meitä. Hän oli nimeltään Tyyne. Tyyne oli kokenut paljon asioita elämässään, hänen miehensä Osvald menehtyi sodassa, ja kaikki lapset asuivat omillaan. Tyyneä kävi auttelemassa pari tyttöä, mutta siltikin Tyyne oli aina töissä ja yritti parhaansa, vaikka hänen terveytensä ei aina antanutkaan periksi. Tyynellä oli ollut jo vuosikymmeniä hevostila, joten hän osasi vaikka sun mitä. Nytkin Tyyne raahasi vesiletkua laitumellemme ja avasi hanan. " Arabellaa, Arcadiaa, Andrejanaa, Andalaa, Acaa! Tulkaas viilentelemään! " Tyyne huuteli. Meidän kaikkien nimet alkoivat A:lla ja edessämme oli liite Hevosjärven. Tämä sen takia, että Tyynen sisko heti viereisellä tontilla, ja omisti Hevosjärven tilan. Tyynenkin tilan nimi oli Hevosjärven tila. Menimme kaikki viilentelemään viileän veden alle, ja hörähtelimme ja " juttelimme " Tyynelle.
Myöhemmin illalla Tyyne tuli vieraan tytön kanssa luoksemme ja kutsui minut, Arabellan ja Acan luokseen. He ottivat meidät kiinni lähtivät taluttamaan tallia kohti. Hörähdin ihmeissäni, minne me nytten? Meillä, kun oli juuri niin hauskaa laitumella. Tyyne tuntui lukevan ajatukseni. Hän sanoi " Haluan, että Sinut ja Aca käydään tarkistuttamassa klinikalla, koska nyt on liikkeellä jotain varsavirusta, enkä tahdo, että te sairastutte! " Vilkaisin Acaa, hörähdin kysyäkseni " Toivottavasti tämä ei satu! " Aca vilkaisi minuun ja hörähti takaisin " Niimpä! Minua pelottaa! Miksi äitini ei saanut tulla mukaan! " Olimme saapuneet tallinpihaan. Se oli punainen, pieni maalaistalli. Pihalla odotteli traileri. " Noniin, mennään nyt tytöt! Tämä ei satu, lupaan niin. Teistä pidetään huolta. Lähden itse mukaan katsomaan. " Tyyne hymyili. Meidät talutettiin traileriin. Sen laustaussilta kolisi, kävellessäni sillä, ja minun oli pakko nuuhkaista sitä. Pian meidät oli laitettu traileriin ja lähdimme matkaan. Meillä molemmilla oli omat vihreät heinäpussit, joita popsimme innoissamme menemään. Matkanteko oli alkanut loistavasti. Tulevaisuus näytti lupavalta. Kunnes se tapahtui. Se oli hirveää! Pelkäsin kuolleeni!
Yhtäkkiä traileriin kuului jarrujen kirskunta, ja traileri alkoi heittelehtimään rajusti. Meitä pelotti! Hirnuimme hädissämme. Mitä tapahtuu!? Haluan pois täältä! Tämä ei ole kivaa! Kunnes yhtäkkiä kuului kauhea pamaus ja traileri kaatui ojaan. Lensin trailerissa joka ilmansuuntaan, tai ainakin se siltä tuntui. Olin hädissäni. Ymprärillämme leijui täydellinen hiljaisuus hetken, ennen kuin alkoivat hätähuudot. Olin jumissa trailerin romuissa, enkä päässyt liikkumaan. Minua pelotti, en tiennyt missä Aca oli, saati missä Tyyne? Tyyne, tule auttamaan olen jumissa! En pääse pois! Mutta Tyyne ei tullut. Olimme joutuneet vakavaan autokolariin. Aurinko oli sokaissut vastaantulevan autonkuljettajan ja tämä törmäsi traileriin ja autoomme. Olimme päätiellä, jossa rajoitukset olivat 100km /h. Vastaantulevan auton vauhti oli ollut kuitenki rajoitusten vastaisesti 140km/h.
Hirnuin hädissäni, miksei minua autettu?! Jostain kaukaa kuului naisen lohduton sydäntä särkevä itku. Mikä hätänä? Mitä on tapahtunut? Kysymykset pyörivät päässäni. Yhtäkkiä pääni yläpuolella olevat seinäkappaleet alkoivat liikkua. Sydämeni oli pettää, mitä nyt? Pian yläpuoleltani kurkisti Huusarin huolestuneet kasvot, jotka olivat liassa ja naarmuilla. " Arabella! Voi Ara! Oletko kunnossa? Missä on Aca? " Huusari huudahti ja yritti halata minua, mutta se ei onnistunut, sillä välissämme oli vielä trailerinkappaleita, jotka piti siirtää syrjään, ennenkuin Huusari pääsi halamaan minua. Hän kapsahti kaulaani ja itki sydäntä särkevästi. " Ara, voi Ara kulta! " Pian näkyville yläilmoista ilmestyivät myös Bellan likaiset ja verinaarmuilla olevat kasvot. " Huusari, arvaa mitä! Aca, -- niin Aca, Aca on kuollut. " Bella kertoi vähitellen itkien samalla. Aca oli ollut Bellan hoitsu Tyynen tilalla. Hörähdin myötätuntoisesti Bellalle ja puhalsin hänen kasvoilleen. Aca, miksi juuri Aca? Aca, minulla on Sinua ikävä! Missä olet? En kyennyt ymmärtämään tapahtunutta.
Yritin nousta seisomaan. Se ei onnistunut, tunsin koko kehossani järkyttäviä kipuja. Kiljaisin. Miten ihmeessä pääsen täältä pois! Huusarin hätäntyneet kasvot katsoivat minuun. " Tulkaa, tulkaa äkkiä! Täällä on elossa oleva varsa, joka on loukkaantunut pahasti! " Lähistöltä alkoi kuulua raskaita juoksuaskelia. Pian näkyville ilmestyi palomiehiä. " Ota Sinä tästä kiinni, niin minä otan tästä. " Erilaiset käskyt täyttivät ilman. Pian minut nostettiin ilmaan kevyesti. Olin palomiehen sylissä. Hän kantoi minut poies trailerinromusta. Se näky avautui eteeni. Se oli kauheaa! Joka puolella oli auton ja trailerin palasia, ambulanssien, paloautojen, ja poliisien autojen vilkut vilkkuivat. Massa näkyi jarrutusjäljet. Ja tuolla, tuolla oli Tyynen autonromu. Auto oli mennyt lyttyyn ajajan puolelta ja katto oli lysähtänyt sisäänpäin. Auto oli kierinyt ympäri useammasti. Tyyne, missä olet? Ihmettelin. Mutta Tyyneä ei näkynyt. Palomies kantoi minut yhteen ambulanssiin sisälle. Tyyne makasi letkuje seassa likaisena, verisenä ja todella huonossa kunnossa. " Ara, en välttämättä selviä, mutta Huusari pitää sinusta hyvää huolta! Pääset isolle tilalle, jossa Sinusta pidetään hyvää huolta. Älä huoli, kaikki on hyvin! "
Oli tullut kotiinlähdön aika. Olin joutunut olemaan kuukausia hevossairaalassa, parantuakseni. Huusari kävi ahkerasti katsomassa minua Bellan kanssa. Huusari jutteli eläinlääkärien kanssa, muutaman sanan kuuntelin, kunnes kyllästyin kuuntelemiseen " Ara on joutunut kokemaan paljon. Kärsii ahdistuksista. Ei saa hypyttää. Trailerikammo" . Niin, traileri. Enkai joudu matkustamaan kotia sillä?! Huusari tiesi minun pelkäävän traileria ja hän oli ajatellut kaiken. Kun astelimme hevossairaalan ovista ulos, Huusari ohjasi minua auton luo ja avasi oven. Bella istui kuljettajan paikalle, Huusari nappasi minut syliinsä istuen autoon. " Ja nyt äkkiä keskussairaalaan! " Bella huudahti iloisesti. En käsittänyt. Keskussairaala? Minulle valkeni pian, minkä takia olimme saapuneet keskussairaalaan. Odottelin kärsimättömästi Huusarin sylissä Bellaa, joka oli kadottunut sairaalan ovista sisälle.
Hätkähdin hereille. Auton ovi avattiin ja sisään kurkkasi, vanha mummo, Tyyne. Tyyne! Voi Tyyne, kuinka olenkaa kaivannut Sinua! Loikkasin Tyynen syliin. Tyyne nauroi heikosti ja Bella auttoi hänet auton sisälle. Vietin koko automatkan Tyynen sylissä. Tyyne oli loukkaantunut onnetomuudessa pahoin ja kärsi siitä loppuelämänsä. Hän oli joutunut pyörätuoliin. Muutimme koko Tyynen hevoskatras, 4 falabellaa, sekä Tyyne, Hevosjärven tilalle, jonka omisti Tyynen sisko Elisabeth. Tila ei sijainnut kaukana, viereisellä tontilla entisestä kodistamme. Tyynen tila siirtyi Elisabethin omistukseen. Huusari piti minusta hyvän huolen. Kävin useasti päivässä Tyynen luona. Tyynellä oli oma kammari, Elisabethin kartanossa. Huoneessa oli isot ikkunat, lämmin ja suuri sänky, jossa Tyyne makasi. Tyynen huoneesta pääsi suoraan todella suurelle terasille. Huusari opetti minut tilan maskotin töihin, koska olin luokkaantunut onnetomuudessa pahoin, enkä halunut joutua kiinni laitetuksi.
Vartuin tilalla ja kaikki oli hyvin. Tyyne menehtyi vuoden päästä onnetomuudesta. Siirryin Huusari omistukseen, kuin myös äitini Arcadia, ja hänen siskonsa Andala. Täällä saamme viettää hyvää elämää! Suren edelleenkin Tyyneä ja Acaa. Sain viettää heidän kanssaan monta hyvää vuotta ja olenkin heille kiitollinen siitä! "
Myöhemmin illalla Tyyne tuli vieraan tytön kanssa luoksemme ja kutsui minut, Arabellan ja Acan luokseen. He ottivat meidät kiinni lähtivät taluttamaan tallia kohti. Hörähdin ihmeissäni, minne me nytten? Meillä, kun oli juuri niin hauskaa laitumella. Tyyne tuntui lukevan ajatukseni. Hän sanoi " Haluan, että Sinut ja Aca käydään tarkistuttamassa klinikalla, koska nyt on liikkeellä jotain varsavirusta, enkä tahdo, että te sairastutte! " Vilkaisin Acaa, hörähdin kysyäkseni " Toivottavasti tämä ei satu! " Aca vilkaisi minuun ja hörähti takaisin " Niimpä! Minua pelottaa! Miksi äitini ei saanut tulla mukaan! " Olimme saapuneet tallinpihaan. Se oli punainen, pieni maalaistalli. Pihalla odotteli traileri. " Noniin, mennään nyt tytöt! Tämä ei satu, lupaan niin. Teistä pidetään huolta. Lähden itse mukaan katsomaan. " Tyyne hymyili. Meidät talutettiin traileriin. Sen laustaussilta kolisi, kävellessäni sillä, ja minun oli pakko nuuhkaista sitä. Pian meidät oli laitettu traileriin ja lähdimme matkaan. Meillä molemmilla oli omat vihreät heinäpussit, joita popsimme innoissamme menemään. Matkanteko oli alkanut loistavasti. Tulevaisuus näytti lupavalta. Kunnes se tapahtui. Se oli hirveää! Pelkäsin kuolleeni!
Yhtäkkiä traileriin kuului jarrujen kirskunta, ja traileri alkoi heittelehtimään rajusti. Meitä pelotti! Hirnuimme hädissämme. Mitä tapahtuu!? Haluan pois täältä! Tämä ei ole kivaa! Kunnes yhtäkkiä kuului kauhea pamaus ja traileri kaatui ojaan. Lensin trailerissa joka ilmansuuntaan, tai ainakin se siltä tuntui. Olin hädissäni. Ymprärillämme leijui täydellinen hiljaisuus hetken, ennen kuin alkoivat hätähuudot. Olin jumissa trailerin romuissa, enkä päässyt liikkumaan. Minua pelotti, en tiennyt missä Aca oli, saati missä Tyyne? Tyyne, tule auttamaan olen jumissa! En pääse pois! Mutta Tyyne ei tullut. Olimme joutuneet vakavaan autokolariin. Aurinko oli sokaissut vastaantulevan autonkuljettajan ja tämä törmäsi traileriin ja autoomme. Olimme päätiellä, jossa rajoitukset olivat 100km /h. Vastaantulevan auton vauhti oli ollut kuitenki rajoitusten vastaisesti 140km/h.
Hirnuin hädissäni, miksei minua autettu?! Jostain kaukaa kuului naisen lohduton sydäntä särkevä itku. Mikä hätänä? Mitä on tapahtunut? Kysymykset pyörivät päässäni. Yhtäkkiä pääni yläpuolella olevat seinäkappaleet alkoivat liikkua. Sydämeni oli pettää, mitä nyt? Pian yläpuoleltani kurkisti Huusarin huolestuneet kasvot, jotka olivat liassa ja naarmuilla. " Arabella! Voi Ara! Oletko kunnossa? Missä on Aca? " Huusari huudahti ja yritti halata minua, mutta se ei onnistunut, sillä välissämme oli vielä trailerinkappaleita, jotka piti siirtää syrjään, ennenkuin Huusari pääsi halamaan minua. Hän kapsahti kaulaani ja itki sydäntä särkevästi. " Ara, voi Ara kulta! " Pian näkyville yläilmoista ilmestyivät myös Bellan likaiset ja verinaarmuilla olevat kasvot. " Huusari, arvaa mitä! Aca, -- niin Aca, Aca on kuollut. " Bella kertoi vähitellen itkien samalla. Aca oli ollut Bellan hoitsu Tyynen tilalla. Hörähdin myötätuntoisesti Bellalle ja puhalsin hänen kasvoilleen. Aca, miksi juuri Aca? Aca, minulla on Sinua ikävä! Missä olet? En kyennyt ymmärtämään tapahtunutta.
Yritin nousta seisomaan. Se ei onnistunut, tunsin koko kehossani järkyttäviä kipuja. Kiljaisin. Miten ihmeessä pääsen täältä pois! Huusarin hätäntyneet kasvot katsoivat minuun. " Tulkaa, tulkaa äkkiä! Täällä on elossa oleva varsa, joka on loukkaantunut pahasti! " Lähistöltä alkoi kuulua raskaita juoksuaskelia. Pian näkyville ilmestyi palomiehiä. " Ota Sinä tästä kiinni, niin minä otan tästä. " Erilaiset käskyt täyttivät ilman. Pian minut nostettiin ilmaan kevyesti. Olin palomiehen sylissä. Hän kantoi minut poies trailerinromusta. Se näky avautui eteeni. Se oli kauheaa! Joka puolella oli auton ja trailerin palasia, ambulanssien, paloautojen, ja poliisien autojen vilkut vilkkuivat. Massa näkyi jarrutusjäljet. Ja tuolla, tuolla oli Tyynen autonromu. Auto oli mennyt lyttyyn ajajan puolelta ja katto oli lysähtänyt sisäänpäin. Auto oli kierinyt ympäri useammasti. Tyyne, missä olet? Ihmettelin. Mutta Tyyneä ei näkynyt. Palomies kantoi minut yhteen ambulanssiin sisälle. Tyyne makasi letkuje seassa likaisena, verisenä ja todella huonossa kunnossa. " Ara, en välttämättä selviä, mutta Huusari pitää sinusta hyvää huolta! Pääset isolle tilalle, jossa Sinusta pidetään hyvää huolta. Älä huoli, kaikki on hyvin! "
Oli tullut kotiinlähdön aika. Olin joutunut olemaan kuukausia hevossairaalassa, parantuakseni. Huusari kävi ahkerasti katsomassa minua Bellan kanssa. Huusari jutteli eläinlääkärien kanssa, muutaman sanan kuuntelin, kunnes kyllästyin kuuntelemiseen " Ara on joutunut kokemaan paljon. Kärsii ahdistuksista. Ei saa hypyttää. Trailerikammo" . Niin, traileri. Enkai joudu matkustamaan kotia sillä?! Huusari tiesi minun pelkäävän traileria ja hän oli ajatellut kaiken. Kun astelimme hevossairaalan ovista ulos, Huusari ohjasi minua auton luo ja avasi oven. Bella istui kuljettajan paikalle, Huusari nappasi minut syliinsä istuen autoon. " Ja nyt äkkiä keskussairaalaan! " Bella huudahti iloisesti. En käsittänyt. Keskussairaala? Minulle valkeni pian, minkä takia olimme saapuneet keskussairaalaan. Odottelin kärsimättömästi Huusarin sylissä Bellaa, joka oli kadottunut sairaalan ovista sisälle.
Hätkähdin hereille. Auton ovi avattiin ja sisään kurkkasi, vanha mummo, Tyyne. Tyyne! Voi Tyyne, kuinka olenkaa kaivannut Sinua! Loikkasin Tyynen syliin. Tyyne nauroi heikosti ja Bella auttoi hänet auton sisälle. Vietin koko automatkan Tyynen sylissä. Tyyne oli loukkaantunut onnetomuudessa pahoin ja kärsi siitä loppuelämänsä. Hän oli joutunut pyörätuoliin. Muutimme koko Tyynen hevoskatras, 4 falabellaa, sekä Tyyne, Hevosjärven tilalle, jonka omisti Tyynen sisko Elisabeth. Tila ei sijainnut kaukana, viereisellä tontilla entisestä kodistamme. Tyynen tila siirtyi Elisabethin omistukseen. Huusari piti minusta hyvän huolen. Kävin useasti päivässä Tyynen luona. Tyynellä oli oma kammari, Elisabethin kartanossa. Huoneessa oli isot ikkunat, lämmin ja suuri sänky, jossa Tyyne makasi. Tyynen huoneesta pääsi suoraan todella suurelle terasille. Huusari opetti minut tilan maskotin töihin, koska olin luokkaantunut onnetomuudessa pahoin, enkä halunut joutua kiinni laitetuksi.
Vartuin tilalla ja kaikki oli hyvin. Tyyne menehtyi vuoden päästä onnetomuudesta. Siirryin Huusari omistukseen, kuin myös äitini Arcadia, ja hänen siskonsa Andala. Täällä saamme viettää hyvää elämää! Suren edelleenkin Tyyneä ja Acaa. Sain viettää heidän kanssaan monta hyvää vuotta ja olenkin heille kiitollinen siitä! "
Copyt
Kuvat: Scott Wilson (CC BY-ND 2.0)
Tekstit: Hevosjärven tila
Tekstit: Hevosjärven tila
