Jään Lilja " Lilja "
Virallinen nimi: Jään Lilja
Rotu: Suomenhevonen
Säkä: 157cm
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 06.05.2008 / 15-vuotias, Suomi
Rekisterinumero:
Painotus: Kouluratsastus
Re: 90cm
Me: 90cm
Ko: HeA
Ye: 100cm
Kasvattaja: Niilo Koivumäki, Suomi
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122 / Hevosjärven tila, Ranska
Status: Treenauksessa
Yhden ihmisen kiltihkö hevonen
Rotu: Suomenhevonen
Säkä: 157cm
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 06.05.2008 / 15-vuotias, Suomi
Rekisterinumero:
Painotus: Kouluratsastus
Re: 90cm
Me: 90cm
Ko: HeA
Ye: 100cm
Kasvattaja: Niilo Koivumäki, Suomi
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122 / Hevosjärven tila, Ranska
Status: Treenauksessa
Yhden ihmisen kiltihkö hevonen
Liljan historiaa & luonnetta
Asuessani vielä Suomessa, oli naapuritila Niilo Koivumäen omistuksessa. Koivumäki tunnettiin hänen laadukkaista kasvateistaan, sillä hän panosti jokaiseen varsaan täysillä ja suunnitteli yhdistelmiä pitkään ja tarkasti. Jään Liljan syntyessä, kävin vilkaisemassa varsaa ensin muutaman kerran, ennenkuin lopulta sytyin tammalle. Ihan ihka oma suomenhevonen oli aina ollut haaveissa ja lopulta tuntui löytyneen minulle sopiva tamma. Liljassa iski erityisesti sen upea luonne, sekä myös ulkonäkö omalla tavallaan. Tamman ollessa 6-vuotias, ostin tamman Koivumäeltä ja muutimmekin muutama kuukausi tämän jälkeen Ranskaan asustamaan Hevosjärven tilaa.
Jään Lilja on yhden ihmisen hevonen. Se rakastaa hoitajaansa, joka hoitaa sitä sydämensä pohjasta asti. Sitä saa hoitaa vain yksi ihminen, muuten se stressaantuu. Lilja pyrkii miellyttämään hoitajaansa kaikin keinoin. Se tulee luokse kutsusta, ei nostele päätä suitsiessa, eikä pullistele satuloidessa.
Selkään noustessa Lilja seisoo rauhassa paikoillaan. Lilja pyrkii kuuntelemaan apuja tarkasti, mikäli selässä on sille tuttu ja turvallinen ratsastaja, jos näin ei ole Lilja ei tottele apuja lainkaan, vaan se pyrkii pääsemään ratsastajastaan eroon mahdollisimman nopeasti. Esteitä tamma hyppää mielellään. Yrittää parhaansa jos ratsastaja on tuttu. Rakastaa laukkaamista pellolla. Maastossa Lilja on elemetissään.
Lastatessa menee vaunuun kiltisti, eikä jännitä kisoissa. Sopii sekä kisakäyttöön, että tasokkaaseen harrastamiseen. Liljan luottamukseen pääse kärsivällisellä tutustumisella.
Jään Lilja on yhden ihmisen hevonen. Se rakastaa hoitajaansa, joka hoitaa sitä sydämensä pohjasta asti. Sitä saa hoitaa vain yksi ihminen, muuten se stressaantuu. Lilja pyrkii miellyttämään hoitajaansa kaikin keinoin. Se tulee luokse kutsusta, ei nostele päätä suitsiessa, eikä pullistele satuloidessa.
Selkään noustessa Lilja seisoo rauhassa paikoillaan. Lilja pyrkii kuuntelemaan apuja tarkasti, mikäli selässä on sille tuttu ja turvallinen ratsastaja, jos näin ei ole Lilja ei tottele apuja lainkaan, vaan se pyrkii pääsemään ratsastajastaan eroon mahdollisimman nopeasti. Esteitä tamma hyppää mielellään. Yrittää parhaansa jos ratsastaja on tuttu. Rakastaa laukkaamista pellolla. Maastossa Lilja on elemetissään.
Lastatessa menee vaunuun kiltisti, eikä jännitä kisoissa. Sopii sekä kisakäyttöön, että tasokkaaseen harrastamiseen. Liljan luottamukseen pääse kärsivällisellä tutustumisella.
Sukupuu & jälkeläiset
i. Tulentahto, evm | ii. Liekki | iii. Liedon Hurja |
iie Liina | ||
ie Iines | iei Roopertti | |
iee Tuuletar | ||
e. Liljatar | ei. Jään Kuningas | eii Aapeli |
eie Tähti | ||
ee Leenu | eei Puhti | |
eee Tiinu |
Lilja on evm- sukuinen. (sukupuu tulossa & samoin sukuselvitys)
Jos haluat tarjota omaa oriasi Liljalle, ota yhteys sähköpostiin: [email protected]
t. Hevosjärven Suometar I. Sumetron Sinvatti Syntynyt: 20.07.2014
Jos haluat tarjota omaa oriasi Liljalle, ota yhteys sähköpostiin: [email protected]
t. Hevosjärven Suometar I. Sumetron Sinvatti Syntynyt: 20.07.2014
Kisatulokset & saavutukset
Sijoitukset kursivoitu ja voitot merkitty punaisella
Rataeste
20.07.2013 Solina 90cm 3 / 30
Kouluratsastus
01.12.2015 Kaukasus HeA 3 / 50
07.08.2015 Harjoituskoulukilpailut, Stall Sjöback HeB 6 / 6
Kenttäratsastus
06.07.2014 Hamilton Bravo HeA, Re: 90cm, Me: 80cm 1 / 11
11.06.2014 Hamilton Bravo HeA- 70cm 4 / 21
Kisatiimin kilpailumatka Eurooppaan Gisele Roxannen kanssa
31.10.2023 Halloweenkilpailut Adinassa HeA 6/11 (64,643 %)
31.10.2023 Halloweenkilpailut Adinassa 80cm 3/7
31.10.2023 Villi-Cup Adinassa HeA 2/5 (75,714 %)
04.11.2023 Instagram Pristine Bays Stables 90cm 2/6
Rihtniemi Spooky Games 4-5.11.2023 80cm 12 vp 64.666 s 24/31
Rihtniemi Spooky Games 4-5.11.2023 HeA 63,715 % 16/43
08.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä HeA 7/9 63,333%
08.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä 90cm 7/12 4vp 64.801s
15.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä HeA 2/9 69.069%
15.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä 90cm 5/12 4 vp 60.365 s
22.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä HeA 2/9 69.300 %
22.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä 90cm 4/12 0–0 vp 66.624/53.136 s
25.11.2023 Winter Jumping Cup 80cm 32/60 8 vp 65.721 s
29.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä HeA 1/9 69.784 %
29.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä 90cm 13/13 4 vp 63.601 s
Hamilton Bravonin cup syksy 2023 Calandre Bellefeuillen kanssa
25.09 - 01.10.2023 kouluratsastus HeA 20/64
25.09 - 01.10.2023 esteratsastus 90cm 9/37
25.09 - 01.10.2023 kenttäratsastus Harraste 2/8
30.10 - 05.11.2023 kouluratsastus HeA 46/64
30.10 - 05.11.2023 esteratsastus 90cm 34/37
30.10 - 05.11.2023 kenttäratsastus Harraste 1/8
27.11 - 03.12.2023 kouluratsastus HeA 13/64
27.11 - 03.12.2023 esteratsastus 90cm 16/37
27.11 - 03.12.2023 kenttäratsastus Harraste 5/8
25.12 - 30.12.2023 kouluratsastus HeA 59/64
25.12 - 30.12.2023 esteratsastus 90cm 9/37
25.12 - 30.12.2023 kenttäratsastus Harraste 1/8
Kokonaistulokset esteratsastus 90cm 12/17 12. 10p
Kokonaistulokset kenttäratsastus Harrasteluokka 1/8 79pTässä luokassa voittajaksi selviytyi Calandre Liljan kanssa peräti 21pisteen erolla toiseksi tulleeseen Heloiseen Pisaran kanssa. Loppujen kohdalla piste erot olivat paljon pienemmät ja tasaisemmat.
Rataeste
20.07.2013 Solina 90cm 3 / 30
Kouluratsastus
01.12.2015 Kaukasus HeA 3 / 50
07.08.2015 Harjoituskoulukilpailut, Stall Sjöback HeB 6 / 6
Kenttäratsastus
06.07.2014 Hamilton Bravo HeA, Re: 90cm, Me: 80cm 1 / 11
11.06.2014 Hamilton Bravo HeA- 70cm 4 / 21
Kisatiimin kilpailumatka Eurooppaan Gisele Roxannen kanssa
31.10.2023 Halloweenkilpailut Adinassa HeA 6/11 (64,643 %)
31.10.2023 Halloweenkilpailut Adinassa 80cm 3/7
31.10.2023 Villi-Cup Adinassa HeA 2/5 (75,714 %)
04.11.2023 Instagram Pristine Bays Stables 90cm 2/6
Rihtniemi Spooky Games 4-5.11.2023 80cm 12 vp 64.666 s 24/31
Rihtniemi Spooky Games 4-5.11.2023 HeA 63,715 % 16/43
08.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä HeA 7/9 63,333%
08.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä 90cm 7/12 4vp 64.801s
15.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä HeA 2/9 69.069%
15.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä 90cm 5/12 4 vp 60.365 s
22.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä HeA 2/9 69.300 %
22.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä 90cm 4/12 0–0 vp 66.624/53.136 s
25.11.2023 Winter Jumping Cup 80cm 32/60 8 vp 65.721 s
29.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä HeA 1/9 69.784 %
29.11.2023 Keskiviikkokisat Seppeleessä 90cm 13/13 4 vp 63.601 s
Hamilton Bravonin cup syksy 2023 Calandre Bellefeuillen kanssa
25.09 - 01.10.2023 kouluratsastus HeA 20/64
25.09 - 01.10.2023 esteratsastus 90cm 9/37
25.09 - 01.10.2023 kenttäratsastus Harraste 2/8
30.10 - 05.11.2023 kouluratsastus HeA 46/64
30.10 - 05.11.2023 esteratsastus 90cm 34/37
30.10 - 05.11.2023 kenttäratsastus Harraste 1/8
27.11 - 03.12.2023 kouluratsastus HeA 13/64
27.11 - 03.12.2023 esteratsastus 90cm 16/37
27.11 - 03.12.2023 kenttäratsastus Harraste 5/8
25.12 - 30.12.2023 kouluratsastus HeA 59/64
25.12 - 30.12.2023 esteratsastus 90cm 9/37
25.12 - 30.12.2023 kenttäratsastus Harraste 1/8
Kokonaistulokset esteratsastus 90cm 12/17 12. 10p
Kokonaistulokset kenttäratsastus Harrasteluokka 1/8 79pTässä luokassa voittajaksi selviytyi Calandre Liljan kanssa peräti 21pisteen erolla toiseksi tulleeseen Heloiseen Pisaran kanssa. Loppujen kohdalla piste erot olivat paljon pienemmät ja tasaisemmat.
Päiväkirja
30.12.2023 Kuulumisia (Huusari)
Liljan kulunut vuosi on kulunut pääasiassa vuokrausessa. Se on enemmän yhden ihmisen hevonen ja sille löytyi viime vuonna jo omaksi ihmiseksi Gisele Roxanne, jonka kanssa tänä vuonna yhteistyö jatkui. Tänä vuonna Gisele osallistui Liljan kanssa kisatiimiin ja ovatkin treenanneet ahkerasti valmentajien kanssa. Nyt syksyllä kisatiimi lähti kiertämään Eurooppaa ja heidän matkaansa lähti myös tämä ratsukko. Heillä meni oikeastaan aika hyvin kisoissa. Kertaalleen Seppeleestä koulukisasta napsahti myös voitto tälle ratsukolle. Muutama sijoitus hyvillä pronseteilla tuli myös. Giselen ennätys kouluprosenteissa rikkoontui Villi-Cupissa Adinassa, sillä he sijoittuivat luokkansa toiseksi helppo A:ssa prosentein 75%. Esteluokissa heillä meni myös ihan kohtalaistesti, toki niiden parissa treenaamista jatketaan edelleen. Calandre Bellefeuille osallistui puolestaan Hamilton Bravon Cupin syyskaudelle. jossa heillä meni hyvin. Kenttäluokassa napsahti kokonaistuloksissa voitto. Aivan mahtavia suorituksia näkyi koko kauden ajan. Ratsukko voitti myös kaksi kertaa kauden aikana oman luokkansa. Mielestäni oli todella upea kausi tältä ratsukolta. Calandre todella osaa ratsastaa Liljaa.
15.04.2018 Tie tähtiin kisakokonaisuus: kolmas osakilpailu Hukkasuolla. Koulukilpailut luokassa helppo B. Ratsastajana Calandre Bellefeuille 2/28
Kolmannen osakilpailun aamu starttasi huonosti. En olisi millään halunnut nousta kukonlaulun aikaan ylös, mutta ei ollut oikein vaihtoehtoja. Olin kaiken lisäksi tulossa kipeäksi, joten ensimmäisenä oli kiltisti kipitettävä penkomaan Ellenin ja Maxin kaappeja kaiken varalta, että jos sattuisi edes jotain särkylääkettä löytymään. Särkylääkkeen ja aamupalan voimin olikin sitten suunnattava kohti tallia laittamaan Lilja kisareissua varten kuntoon. Tänään olisi koulukisat vuorossa Hukkasuolla. Paikka oli ihan uusi ainakin minulle, joten hieman jännitti.
Kisapaikalle saapuessamme paljastui, että Hukkasuo käsitti kolme tallia ja positiiviseksi yllätykseksi maneesin. Itse kisasuoritukset tapahtuisivat myös kuulemma maneesissa, mikä sopi erityisen hyvin, varsinkin kun Suomen kevät on mitä on. Pidän kyllä Suomesta, mutta tämän maan vuoden ajat eivät aivan iske minuun, varsinkaan kylmä ja pimeä talvi. En tiedä vieläkään, mitä ajatella lumesta ja kovista pakkasista. Kotimaassani lunta ei sada niin paljon, kun Suomessa, mutta toisaalta lumesta voi tehdä vaikka mitä ja se tuo valoa kaiken sen pimeyden keskelle. Ja toisaalta lumi on paljon parempi asia kuin loska, mitä on jo maassa osittain. Hiljalleen oli kevät alkanut näkyä Suomessakin, ilmat olivat lämmeneet ja koivuihin puhkeamassa silmuja. Eilen oli jo +8 astetta lämmintä! Tarkenee jo ilman toppavaatteita melko hyvin ja hevosetkin voivat olla tarhassa ilman loimia. Olin vaihtanut kisavarusteeni jo autossa niskaan, joten täytyy toivoa, etten astuisi mihinkään pahoihin kuralammikoihin sotkemaan juuri pestyjä saappaitani.
Olin letittänyt jo Laukkalan tallilla Liljan harjan valmiiksi. Olin myös ylittänyt itseni ja tehnyt tammalle häntään ranskanletin. Harjasin tamman, joka oli onneksi säilynyt puhtaana, joten hommaan ei kulunut turhaa aikaa. Nostin eilen puhdistetun ja kiillotetun satulan tamman selkään valkoisen kisasatulahuovan kanssa. Ajatuksissani jäin ihailemaan jälleen kerran Liljan ihania valkoisin yksityiskohdin koristeltuja kisasuitsia. Vitsit, ne on oikeesti makeet! Ajatuksista minut herätti Ellen, joka oli hakenut kuumaa kaakaota ja jotain syömistä maneesin vieressä sijaitsevasta katoksesta. Että tekikin hyvää saada kuumaa juotavaa, sillä kurkkukipuni ei ollut hellittänyt yhtään päinvastoin, se oli yltynyt vaan päivän edetessä. Toivottavasti se ei vaikuta negatiivisesti kisasuoritukseemme! Haukkasin leipää nälkäisenä, ratsastajankin energiatasapainon täytyy olla kohdillaan, jotta se ei vaikuta ainakaan negatiivisesti kisasuoritukseen.
Verryttely tapahtui ratsastuskentällä, jossa ei ollutkaan hirveä ruuhka meidän kanssa samaan aikaan, joten kelpasi verrytellä rauhassa. Olimme aikaisemmin valmennuksessa pohtineet kisaverryttelyämme ja tulleet siihen tulokseen, että ei lainkaan haittaisi vaikka vähän enemmän verryttelisi. Eteenkin laukkaa täytyisi työstää verryttelyssä, jotta itse kouluohjelmamme aikana se pyörisi sujuvasti, moitteettomasti, virheettömästi ja hyvällä temmolla. Verryttelimme jokaisessa askellajissa ja hain kaikki avut läpi, joka oliki tämän tamman kanssa helppoa, sillä se kuuntelee jokaista apua ja on erittäin yhteistyökykyinen. Kertasin samalla mielessäni kouluohjelmaamme. Missähän kohtaa se kolmikaarinen kiemuraura nyt tulikaan? Entä miten päin ne keskilaukka ja harjoitusravi menikään? Särkylääkkeet ei kyllä helpottanut yhtään kouluradan muistamisen kanssa. Toivottavasti en saa totaalista Black outtia kesken radan tai tuomareita tervehtiessä! Kunhan muistaisi pysyä itse rauhallisena ja hymyillä ja hengittää, niin ehkä kaikki menisi hyvin! Sehän taisi sitä paitsi mennä, niin että koko rata leikkaa keskilaukkaa ja ennen B:tä siirrytään takaisin harjoituslaukkaan ja aloitetaan siis muistaakseni harjoituslaukassa. Ja vieläkö muistaisi tehdä voltit halkaisijaltaan kymmenen metriä eikä kahdeksan metriä. Ainakin nyt muistan, mutta saa nähdä radalla miten käykään.
“ Seuraavaksi vuorossa Calandre Bellefeuille ja Jään Lilja, valmistautuu -- “ kuului kaiuttimista. Nonni, nyt se on menoa. Annoin Liljalle kevyesti pohjeavut ja hymyilin pienesti Ellenille, joka saattoi meitä vähän matkaa kisa-areenaa kohti. En muista, milloin olisin näin paljon jännittänyt kisoja. Epäilen, että alkavalla flunssalla on runsaasti vaikutuksia asiaan!
18.03.2018 Tie tähtiin kisakokonaisuus: ensimmäinen osakilpailu Saariston hevosopistolla. Koulukisat luokassa HeB. Ratsastajana Calandre Bellefeuille 3/28
Harjasin pitkillä vedoilla Liljan kylkeä. Onneksi tamma oli puhdas, sillä se oli varta vasten pesty. Uudet kengätkin oli tamma saanut jalkaan, sillä yksi kenkä irtosi sopivasti just pari päivää ennen kisareissulle lähtöä. Onneksi löytyi kiireellä kengittäjä, joten kisoihin päästiin. Tänään olisi vuorossa ensimmäinen osakilpailu Tie tähtiin kisa kokonaisuudesta, hieman jännitti. Tämä oli ensimmäinen kilpailu hetkeen, sillä olin pitänyt tarkoituksella kisoista taukoa. Lilja oli suhkot uusi tuttavuus minulle, sillä olin päässyt tutustumaan siihen vasta vajaa puoli vuotta sitten. Se oli oman hevoseni tapaan yhden ihmisen hevonen ja siksi oli ollut tärkeää tutustua rauhassa siihen. Tutustuminen oli tosin vielä kesken, mutta tästä se lähtee. Liljalla onneksi on kokemusta koulukisoista, niin kisatapahtumat ovat sille aika tuttuja. Tummanpunarautias 8-vuotias suomenhevonen oli päätynyt minun hoidettavakseni ikään kuin vahingossa, onnellisena vahinkona. Kisamatka Saariston hevosopistolle oli sujunut rauhallisesti, hevosille oli heinä maistunut ja välillä oltiin pysähdytty kävelyttämään, sillä matka oli loppujen lopuksi aika pitkä. Majoituimme Suomen vierailumme ajaksi Laukkalan tilalle, jossa oltiin ehditty vielä treenata viimeisiä kiemuroita kouluradoistamme. Kisoihin oli tulossa paljon porukkaa ympäri Suomea. Näkisiköhän siellä tuttuja? Tai pääsisikö tutustumaan uusiin ihmisiin?
Nostin valkoisen satulahuovan päälle mustan, messinkisin yksityiskohdin varustetun satulan tamman selkään. Että rakastan Liljan suitsia, sillä niissä on valkoiset yksityiskohdat. Helpostihan ne menee likaiseksi, mutta silti ne on mitä hienoimmat suitset, mitä olen hetkeen nähnyt kenelläkään! Heitin vielä mustakultaisen fleeceloimen tamman selkään aikeinani lähteä kävelyttämään tammaa, kun Patrick tuli pyytämään apua Sinvatin lettien tekemisessä. Naurahtaen lähdin miehen perään ja autoin häntä. Harvoinpa Patrickia ylipäätään näkee tekemässä lettejä.
- Mä pelekään, et Karkki saa jonku sätky kohtauksen ja lähtee mihin sattuu kesken radan, Nicolas hermoili.
- Muistat vaa ite pysyä rauhallisena ja olla mahollisimman rento, niin kaikki menee hyvin, lohdutin.
- Ja sitku muistat kaikki siirtymiset sun muut voltit ja vielä tervehtiä niitä tuomareita, niin kaikki menee ehkä hyvin, Patrick tuhahti Sinvatin toiselta puolelta. Ori pärskähti, kun viereisen trailerin luota kuului hirnuntaa. Mies rauhoitteli oria. Onneksi tämä ori oli rauhallinen tapaus, eikä tarvinnut pelätä että se karkaa saman tien.
- Ehikkö sää käyvä kävelyttään Liljaa valmiiks, jos teen nää letit loppuun? Se ois suuri apu, niin kerkiän sit rauhas vielä lämmitellä sen kanssa, kysyin Patrickilta, joka nyökkäsi ja otti Liljan ohjakset käteensä. Jatkoin Sinvatin harjan letitystä. Tuo jätkä kyllä saa luvan opetella letittämään, kunhan päästään näistä kisoista takaisin kotitallille. Ihan joka paikkaan en ehdi avuksi letittämään, ellei Patrick palkkaa jotain palvelijaa itselleen.
Ponnistin itseni satulaan ja tarkistin vielä jalustin hihnojen sopivan pituisuuden. Hymyilin itsekseni, sillä jalustimet olivat pinkit. Ei ihan minun tyyliäni, mutta Liljan omistaja oli halunnut tammalle pinkit, joten mikäpäs siinä. Kai sitä silmäterälleen haluaa jotain erikoista välillä. Verryttelin kevyesti kaikki askellajit tehden samalla voltteja ja ympyröitä. Tamma oli yhteistyökykyinen ja kuunteli apuja tarkasti. Pienillä istunnan muutoksilla sain sen vielä paremmin kuulolle ja entistä nopeammin vastaamaan apuihin. Täytyisi muistaa pitää itse oikea oppinen asento, sillä esteratsatajana sitä kyllä on nyrkitkin aina väärin, mutta kisoissa se on vähän huono juttu.
- Hyvin se menee! tsemppasin Nicolasia, jonka vuoro oli kohta startata. Nuorta poikaa jännitti selvästi eikä ihme, sillä kisat olivat Nicolasin ensimmäiset sitten kotitallin kisojen. Jostain se on lähdettävä itse kenenkin.
- Don’t worry. Take it easy! Muistat vaa pysyä rauhallisena, niin kaikki menee hyvin ja Karkkiki on aika kuuntelevaisella päällä tänään, Patrick taputti ponitammaa kaulalle. Pian olisi meidän vuoro Liljan kanssa startata, joten siirryimme lähemmäs maneesia.
31.10.–01.11.2017 Samhain-maasto Lilymoorissa
Mikä sai sinut osallistumaan maastoretkelle? Oletko ratsusi kanssa kokenut retkeilijä vai pikemminkin vasta-alkaja?
Olemme Liljan kanssa ennenkin osallistuneet maastoretkille, joten kokemusta on paljon. Liljan kanssa maastoreissuissa on sitä jotain ja porukan mukana on aina hauskempaa!
Miten hevosesi käyttäytyy maastossa? Kulkeeko se nätisti jonossa omalla paikallaan? Yrittääkö se jatkuvasti ohittaa edellä kulkevan?
Lilja on aina ollut rauhallinen tamma maastossa ja viihtyi siellä jälleen mainiosti, vaikka se halusikin hieman tutkia ympäristöä, sillä paikka oli molemmille tuntematon ja uusi. Yhteisymmärrykseen kuitenkin päästiin ja pysyimme omalla paikallamme jonossa, ettemme sekoittaneet jonoa.
Yhtäkkiä hevoset tuijottavat kaikki aistit valppaina jotain, mitä et kunnolla erota pimeydessä taskulamppujen valokeilassa. Onko siellä vain kettu, jänis vai sittenkin jotain aivan muuta? Miten ratsusi käyttäytyy, pysyykö se rauhallisena vai yrittääkö se sännätä karkuun?
Pimeydestä ilmeistyi yllättäin jokin olento taskulamppujen valoon, joka paljastui pienen tutkimisen jälkeen ketuksi. Valkea hännänpää vain vilahti, kun otus hetken aikaa katseli meitä ennen livahtamistaan takaisin metsän syvennyksiin. Lilja säpsähti ja tuijotti eteensä korvat hörössä. Rauhoittelun jälkeen taas taas rentoutui ja pystyi jatkamaan matkaa rauhallisena.
Kahden tunnin maastoretki nummilla pimeän aikaan voi aiheuttaa sydämentykytystä, jos on taipumusta vilkkaaseen mielikuvitukseen. Miten suhtauduit, kun palasitte maastosta tallille? Olisitko vielä uskaltanut uhmata auki olevia maailmojen välisiä rajoja? Olitko kenties salaa helpottunut pääsystä takaisin ihmisten ilmoille? Entäpä ratsusi, oliko se kuin hermoheikko vai viilipyttymäisen tyyni?
Lilja pysyi koko matkan pääasiassa rauhallisena ja rentona, mutta samaa ei voinut sanoa ratsastajasta. Olen aina tiennyt omistavani vilkkaan mielikuvituksen, joka totaalisesti näytti puolensa tämän kahden tunnin aikana. Kummituksia näkyi melkein muka joka nummen takaa ja jotain vihreitä ukkojaki näky.. Onneksi alla oli turvallinen ja rauhallinen ratsu! Se rauhoitti hieman mieltäni samoin kuin se, että olimme maastoporukan kanssa siellä, emmekä yksin. Siksipä tallin valot tuntuivat suurelta voitolta, olin jälleen ylittänyt pimeän pelkoni!
Miten Skotlannin matka ylipäätänsä sujui? Uskalsitko maistaa perinneruoka haggista? Saitko selvää paikallisten vaikeasta murteesta? Ehditkö kyllästyä säkkipillin soittoon?
Skotlanti oli aivan uusi tuttavuus meille molemmille, vaikka kokeneita maailman matkaajia ollaankin. Mahtavaa tutustua uuteen paikkaan ruokineen ja kulttuureineen. Haggista tuli maistettua ja vissiin ilme oli näkemisen arvoinen, sillä ympärillä oleva porukka purskahti nauruun maistaessani ruokaa. Yllättävän hyvin sain paikallisten murteesta selvää ja he ymmärsivät minua. Ai että tuo ihana säkkipilli! Vastoin odotuksia ihastuin jopa vähäsen säkkipillimusiikkiin. Se jotenkin jännästi rauhoittaa mieltä. Olenkohan tullut hulluksi? :D
11.06.2016 Avajaismaastossa Myrttisuossa
Ollessamme Liljan kanssa käymässä Suomessa pidemmällä reissulla sattui Myrttisuossa olemaan sopivasti avajaismaasto ja valmennus, joten ilmoitin meidät mukaan. Siitä olikin pitkä aika, kun olimme viimeksi päässeet ihailemaan rakkaan kotimaamme upeita maisemia! On aina yhtä hauskaa päästä Suomeen maastoilemaan, vaikka ei Ranskankaan maisemissa ole mitään vikaa. Kotimaa vetää puoleensa ja haluankin aina käyttää tilaisuudet hyödyksi, kun vaan on mahdollisuus päästä Suomeen. On myönnettävä, että näitä Suomen maisemia usein, eikä turhaan. Se jaksaa aina yllättää millaiset maastot Suomestakin löytyy.
Saavuimme ajoissa Myrttisuon tallipihaan, jossa varustin tammani rauhassa maastoreissua varten. Lilja sai estevarusteet yllensä, sillä maastoilun loppuvaiheessa oli luvassa maastoesteitä, joita sai halutessaan hypätä. Siuri saapui tervehtimään meitä hymyissä suin samalla toivottaen tervetulleeksi. Vilkaistessani samalla uteliaisuuttani Myrttisuon tiloja, ymmärsin miksi tänne halusi tulla. Pienehköissä talleissa on omat tunnelmansa ja ihan omanlainen elämänsä kuin suuressa hevostilassa, jossa ei hälinää puutu. Onkin aina erittäin antoisaa ja mahtavaa päästä käymään pienillä talleilla. Hiljalleen muutkin maastoilijat saapuivat paikalleen ja lähdimme liikenteeseen. Onnekseni Lilja ei säiky autoja, joten hiekkatiellä kulkeminen ei tuottanut vaikeuksia, vaan matka sujui leppoisasti. Ravipätkillä tamma ravasi korvat hörössä ja innosta piukuen. Sainkin olla tarkkana oman istuntani ja apujen kanssa, jotta tamma ei tulkitsisi niitä liian tarkasti. Lammelle saapuessamme sai ratsuaan uittaa tarvittaessa ja käytinkin tilaisuuden hyödykseni. Eihän sitä tiedä milloin seuraavan kerran pääsen uittamaan Liljaa. Tamma olikin innoissaan vedestä ja olisi kernaasti piehtaroinut ellei ratsastaja olisi ollut selässä.
Paluumatkalla tallille oli maastoesterata sopivasti matkan varrella, jonka esteitä sai halutessaan hypätä. Tämä kenttäratsastajahan ei koskaan kieltäydy siitä mahdollisuudesta, vaan käytti tilaisuuden hyödykseen Liljan kanssa. Onnekseni maastoilijoiden joukossa oli muutama muukin kouluratsu, ettemme näyttäneet aivan idiooteilta hieman pitkilläkin hypyillä. Siitä oli hetki, kun olimme viimeksi Liljan kanssa hypänneet maastoesteitä, joten tamma epäröi ensimmäisten esteiden kohdalla, mutta hyppäsi ylitse, kun ratsastaja muisti itse tukea ratsuaan. Loppujen esteiden parissa olikin hauskaa myös ratsulla, kun tamma sai jutun ideasta kiinni. Suomenhevonen hyppäsi esteiden ylitse suurella innolla ja eteni hanakasti myös seuraaville esteillä. Harvoin Liljaa tarvitsee pidätellä, joten olin hieman yllättynyt, että tällä kertaa sain muutaman otteeseen muistuttaa rauhallisemmasta temmosta.
Tallille saapuessamme harjasin Liljan kaikessa rauhassa nauttien kiireettömyydestä. Sitä osaa arvostaa ihan eritavalla kiireettömyyttä ja hiljaisuutta, kun pääsee hälinästä hetkeksi muualle. Juttelin samalla rennosti muiden maastoilijoiden kanssa. Lilja pääsikin traileriin syömään omat matkaeväänsä, kun suunnistin muiden maastoilijoiden kanssa Myrttisuon tallitupaan syömään eväitä, jotka Siuri oli sinne hommannut. Tänne palaa mielellään uudestaankin, sen verran upeat oli maisemat sekä mahtava maastoseura! Illalla oli vielä luvassa valmennus, joka tulikin tarpeeseen minulle ja Liljalle.
10.06.2016 Lomanalkajaisvaelluksella Oberwaldissä
01.01.2016 Kulunut vuosi & pohdintaa tulevasta
Kulunut vuosi on mennyt Liljan kanssa leppoisasti kisatessa, sekä treenatessa. Olen oppinut arvostamaan entisestään sitä, että omistan näin ihanan suomenhevosen. On aina yhtä ihanaa päästä ratsastamaan Liljalla esimerkiksi Athan tai Riinan jälkeen. Kävimme Liljan kanssa muutamaan otteeseen kiertelemässä Euroopan maita, erityisesti Suomi oli etusijalla. On aina yhtä ihanaa päästä Suomeen kisamaan tai vaan maastoilemaan. Harmi, ettei nyt ole mahdollisuutta viedä tammaa Suomeen asumaan, ehkä joskus tulevaisuudessa sitten? Aijoin jatkossakin käyttää kaikki mahdollisuudet hyödyksi ja matkustaa mahdollisimman paljon Suomeen. Kisamenestyksemme on ollut ihan kohtalaisen hyvää. Välillä ollaan sijoituttu ja välillä ei. Olen kuitenkin kaikesta huolimatta tyytyväinen menoomme kisaradalla. Tästä on nimittäin hyvä jatkaa, sillä aina voi parantaa. Suunnitelmissa olisi nyt alkavana vuonna jatkaa matkustelua ja treenailua. Kisaaminen on tietysti mielessä myös ja sitä olisi tarkoitus jatkaa äitiyslomani jälkeen. Nyt mennään alkuvuosi rauhassa treenaillen, sillä kesällä on sitten luvassa taas matkustelua.
01.12.2015 Tarinakisoissa Kaukasuksessa, esteluokka 80cm 5 / 6
30.01.2015 Umpihanki vaelluksella Mellonissa
Viime kertaisesta vaelluksesta Mellonissa Sinvatin kanssa jäi sen verran hyvät muistot, että halusin ehdottomasti päästä Liljan kanssa mukaan. Vihdoin ja viimein tilaisuus koitti ja matkasimmekin Melloniin umpihankeilemaan.
1. Umpihangessa ratsastaminen on tehokas konsti kohentaa hevosen kuntoa. Millainen hevosesi on lihaksistoltaan nyt, ja kuinka reeni muskeleita kohdallanne harjoittaa?
Liljan kanssa kuntoa on ahkerasti nostettu ja tamma onkin kerännyt jo hieman lihaksistoa ympärilleen. Umpihanki treeni auttoi lihaskunnon nostamiseen ja Lilja saikin ahkerasti nostaa koipiaan, mistä olen iloinen. Takaosanlihaksetkin sai sitä harjoittelua mitä ollaan kovasti kaivattu, sillä Ranskassa kaikki lumi suli harmiksemme pois. Kyllä kelpaa taasen Ranskassa esittää tammaansa, kun lihaksisto pääsee kasvamaan ja taidot kehittymään. Samalla sai ratsastajakin kunnon kohotusta!
- Oh mutta Ranskaan kuitenkin satoi hieman lunta sinne missä tallinne on? Täällä umpihankiratsastelu on nyt ollut mahdollista paksussa lumessa ja siinä kun jalkojaan hevonen nostelee, niin muskelit vahvistuvat melkein silmissä. Tuleepa touhutessa ratsastajallekin hiki!
2. Ratsastamme halki neljän nietoksiin peitetyn niityn. Miten hevosesi suhtautuu paksussa hangessa etenemiseen rauhallisessa vauhdissa?
Lilja kulki enimmäkseen korvat höröllään ja nautti, tai ainakin se siltä selkään tuntui. Hiljalleen ollaan tamman kanssa tutustuttu toisiimme ja tamma on alkanut luottamaan yhä enemmän minuun. Siitä ei voinut kuin iloita, kuinka asiat vihdoin alkaisivat menemään paremmin. Ratsastuskoulun aikainen stressaantuneisuus oli tammasta alkanut häiventymään ja tamma oli päivä päivältä iloisempi. Lilja kulkikin rennosti allani, ja kuunteli apuja nätisti.
- Luin, että Lilja on ehdottomasti yhden ihmisen hevonen. Ymmärsin, että se ei ole ollut sinulla vielä kovin kauaa? Silti se minusta jo luottaa sinuun kauniisti! Vaikka jotkut hevoset hieman vauhkoina singahtelivat kinoksissa huolimatta tarkoituksesta ratsastaa rauhallisesti, eteni Lilja kovin kiltisti ja leppoisasti.
3. Nostamme ravin. Vaellus kiemurtelee voltteja niityn laidalla. Tuntuuko apujen antaminen tai satulassa istuminen erilaiselta, kun pohjana on kinosta?
Täytyy todeta jo heti alkuunsa, että kentällä on aina helppo mennä, kun pohjat on kunnossa, mutta maastossa se on kaikkein parhainta. Kouluratsuna Lilja kantaa itsensä ratsastajan avuilla hienosti, mutta maastossa heivasimme nämä pois ja keskityimme vain nauttimaan hetkestä. Lilja ravasinkin rennosti eteenpäin muiden ratsujen seurassa. Selkään meno tuntui pehmeältä, jopa hieman keinuvalta. Kuin hattaran päällä olisi ravannut. Hetkittäin tuntui, että Lilja toimi paremmin kuin kotona, mitä en yhtään ihmettele, sillä en itsekään aina viihdy Ranskan seuduilla.
- Luin, että Lilja on ehdottomasti yhden ihmisen hevonen. Ymmärsin, että se ei ole ollut sinulla vielä kovin kauaa? Silti se minusta jo luottaa sinuun kauniisti! Vaikka jotkut hevoset hieman vauhkoina singahtelivat kinoksissa huolimatta tarkoituksesta ratsastaa rauhallisesti, eteni Lilja kovin kiltisti ja leppoisasti.
4. Vuorossa on laukkaa, mutta villin nelin sijaan niin että hevoset ovat vanttuissa. Hamuaako hevosesi silti laukkaamaan lujempaa ja nykii ohjia?
Ai vitsit, kuinka Lilja heräsikään eloon, kun vuorossa oli laukkaosuus! Selkään asti tunsi tamman innon laukassa ja tunsi, että tamma oli elementeissään. Elementeissään se oli kyllä ollut ja oli koko reissun ajan, mutta laukkassa se näkyi ja tuntui. Tamma laukkasi, hallitusti tottakai, korvat höröllään pitkin mantuja ja ei olisikaan malttanut heti lopettaa, mutta tyytyi kuitenkin kohtaloonsa. Selässä ei voinut kuin hymyillä tamman kavioiden nielessä maata. Vaalea harja hulmusi kasvoille, sillä se oli päässyt hieman kasvamaan vuoden mittaa, enkä raaskinut leikata sitä enää.
- Liljan liinaharja todella hulmusi laukassa hienosti! Tamma laukkasi kovin tunnollisena ja kuunteli apujasi, kun et antanut sen pinkaista kaikista kovimpaan neliin. Sen sijaan hevonen suopeana laukkasi hallitusti hieman hitaampaa, mutta riemukkaana ja vetävän askeleen kera.
5. Reeni on kihartanut talvikarvaiset hevoset ja klipatuistakin kohoaa huurua. Kuinka hoidat hionneen hevosesi pakkasen paukkuessa?
Liljaa ei ole klipattu siitä syystä, että se asustaa pihatossa. Ei sen talviturkkikaa kyllä paksu ole, joten tamma saikin hetkeksi aikaa loimen niskaan, kun vein varusteita takaisin autoon. Hyvin menneen treenin jälkeen tamma saikin pitkän hoitohetken, ja tuntui nauttivan harjaamisesta. Tamma hörähti hiljaa, mikä sai hymyni levenemään entisestään. Toisinaan sitä vaan huomaa kesken harjaamisen, kuinka toista rakastaakaan niin ja miten onnellinen on. Mitäpä hevostelu olisi ilman suomenhevosta, uskollista sellaista? Usein puhutaan, kuinka koirat on uskollisia omistajilleen, mutta joskus tuntuu, että myös hevoset ovat uskollisia omistajilleen. Miksipä muuten ne tekisivät päivittäin töitä meidän kanssamme toisinaan kiltisti, joskus hieman harmistuneina. Vähintääkin kymmenen halin jälkeen tamma sai loimen uudestaan päällensä ja kaikki muut matkavermeet. Matka jatkukoon kohti uusia seikkailuja rakas ystävä rinnalla!
- Kirjoitit todella nätisti hevosestasi ja hevosista muutoinkin… :) Kiitos, oli ilo lukea vastauksiasi. Suomenhevosissa on taikaa. Lilja takuulla nautti, kun sai loimen niskaansa ja harjasit sen huolella – niin rauhallisna se nuokkui hoivassasi. Ja ansaitsi jok’ikisen halin, jonka lujaa rutistit! Tervetuloa toistekin vaeltamaan, ystävät hyvät!
31.12.2014 Kulunut vuosi
Vuosi 2014 oli Liljan kanssa todellakin tapahtumia täynnä! Tamma sai oman hoitajansa hetkeksi, Riinan, joka hoitikin tammaa upeasti muutaman kuukauden aikana. Noiden kuukausien aikana tamma kehittyi ja muuttui iloisemmaksi. Ratsastuskoulun käytössä tamma ei yleisesti ottaen enää ole, sillä se ei viihdy siellä emmekä halua turhaan kiusata sitä. Kesän tamma viettikin täysin mammalomalla, sillä Lilja varsoi heinäkuussa ensimmäisen varsansa - Hevosjärven Suomettaren. Lilja sai nauttia olostaan Suomettaren kanssa kesälaitumilla ja vielä syksylläkin tamma oli poissa työnteosta. Hiljalleen syksyn mittaan tamman kanssa on taas työskentely aloitettu ja siitähän tamma pitää. Suometar tulee pysymään Hevosjärven tilalla ja omistuksessani, joten kiirettä erottamisessa ei ollut ja Lilja on saanut rauhassa opettaa varsaansa. Vuonna 2015 Lilja muuttaa heti tammikuussa Kuunpihattoon, jossa uskon sen viihtyvän paremmin kuin Kastanjassa. Vuoden mittaa on myös tarkoitus treenailla hiljalleen tamman kanssa, sillä tamman kanssa olisi tarkoitus lähteä kisailemaan 2016 vuonna, jolloin tamma on 8-vuotias ja suhteellisen sopivan ikäinen kisaradoille. Liljan kanssa olisi vielä tarkoitus myöhemminkin saada varsoja. Paremmat kuvatkin tamma sai, kun Riina kävi omissa kisoissamme kokeilemassa koulukentillä ratsukon treenauksien tulosta ja Bella ehti kuvailemaan.
Liljan kulunut vuosi on kulunut pääasiassa vuokrausessa. Se on enemmän yhden ihmisen hevonen ja sille löytyi viime vuonna jo omaksi ihmiseksi Gisele Roxanne, jonka kanssa tänä vuonna yhteistyö jatkui. Tänä vuonna Gisele osallistui Liljan kanssa kisatiimiin ja ovatkin treenanneet ahkerasti valmentajien kanssa. Nyt syksyllä kisatiimi lähti kiertämään Eurooppaa ja heidän matkaansa lähti myös tämä ratsukko. Heillä meni oikeastaan aika hyvin kisoissa. Kertaalleen Seppeleestä koulukisasta napsahti myös voitto tälle ratsukolle. Muutama sijoitus hyvillä pronseteilla tuli myös. Giselen ennätys kouluprosenteissa rikkoontui Villi-Cupissa Adinassa, sillä he sijoittuivat luokkansa toiseksi helppo A:ssa prosentein 75%. Esteluokissa heillä meni myös ihan kohtalaistesti, toki niiden parissa treenaamista jatketaan edelleen. Calandre Bellefeuille osallistui puolestaan Hamilton Bravon Cupin syyskaudelle. jossa heillä meni hyvin. Kenttäluokassa napsahti kokonaistuloksissa voitto. Aivan mahtavia suorituksia näkyi koko kauden ajan. Ratsukko voitti myös kaksi kertaa kauden aikana oman luokkansa. Mielestäni oli todella upea kausi tältä ratsukolta. Calandre todella osaa ratsastaa Liljaa.
15.04.2018 Tie tähtiin kisakokonaisuus: kolmas osakilpailu Hukkasuolla. Koulukilpailut luokassa helppo B. Ratsastajana Calandre Bellefeuille 2/28
Kolmannen osakilpailun aamu starttasi huonosti. En olisi millään halunnut nousta kukonlaulun aikaan ylös, mutta ei ollut oikein vaihtoehtoja. Olin kaiken lisäksi tulossa kipeäksi, joten ensimmäisenä oli kiltisti kipitettävä penkomaan Ellenin ja Maxin kaappeja kaiken varalta, että jos sattuisi edes jotain särkylääkettä löytymään. Särkylääkkeen ja aamupalan voimin olikin sitten suunnattava kohti tallia laittamaan Lilja kisareissua varten kuntoon. Tänään olisi koulukisat vuorossa Hukkasuolla. Paikka oli ihan uusi ainakin minulle, joten hieman jännitti.
Kisapaikalle saapuessamme paljastui, että Hukkasuo käsitti kolme tallia ja positiiviseksi yllätykseksi maneesin. Itse kisasuoritukset tapahtuisivat myös kuulemma maneesissa, mikä sopi erityisen hyvin, varsinkin kun Suomen kevät on mitä on. Pidän kyllä Suomesta, mutta tämän maan vuoden ajat eivät aivan iske minuun, varsinkaan kylmä ja pimeä talvi. En tiedä vieläkään, mitä ajatella lumesta ja kovista pakkasista. Kotimaassani lunta ei sada niin paljon, kun Suomessa, mutta toisaalta lumesta voi tehdä vaikka mitä ja se tuo valoa kaiken sen pimeyden keskelle. Ja toisaalta lumi on paljon parempi asia kuin loska, mitä on jo maassa osittain. Hiljalleen oli kevät alkanut näkyä Suomessakin, ilmat olivat lämmeneet ja koivuihin puhkeamassa silmuja. Eilen oli jo +8 astetta lämmintä! Tarkenee jo ilman toppavaatteita melko hyvin ja hevosetkin voivat olla tarhassa ilman loimia. Olin vaihtanut kisavarusteeni jo autossa niskaan, joten täytyy toivoa, etten astuisi mihinkään pahoihin kuralammikoihin sotkemaan juuri pestyjä saappaitani.
Olin letittänyt jo Laukkalan tallilla Liljan harjan valmiiksi. Olin myös ylittänyt itseni ja tehnyt tammalle häntään ranskanletin. Harjasin tamman, joka oli onneksi säilynyt puhtaana, joten hommaan ei kulunut turhaa aikaa. Nostin eilen puhdistetun ja kiillotetun satulan tamman selkään valkoisen kisasatulahuovan kanssa. Ajatuksissani jäin ihailemaan jälleen kerran Liljan ihania valkoisin yksityiskohdin koristeltuja kisasuitsia. Vitsit, ne on oikeesti makeet! Ajatuksista minut herätti Ellen, joka oli hakenut kuumaa kaakaota ja jotain syömistä maneesin vieressä sijaitsevasta katoksesta. Että tekikin hyvää saada kuumaa juotavaa, sillä kurkkukipuni ei ollut hellittänyt yhtään päinvastoin, se oli yltynyt vaan päivän edetessä. Toivottavasti se ei vaikuta negatiivisesti kisasuoritukseemme! Haukkasin leipää nälkäisenä, ratsastajankin energiatasapainon täytyy olla kohdillaan, jotta se ei vaikuta ainakaan negatiivisesti kisasuoritukseen.
Verryttely tapahtui ratsastuskentällä, jossa ei ollutkaan hirveä ruuhka meidän kanssa samaan aikaan, joten kelpasi verrytellä rauhassa. Olimme aikaisemmin valmennuksessa pohtineet kisaverryttelyämme ja tulleet siihen tulokseen, että ei lainkaan haittaisi vaikka vähän enemmän verryttelisi. Eteenkin laukkaa täytyisi työstää verryttelyssä, jotta itse kouluohjelmamme aikana se pyörisi sujuvasti, moitteettomasti, virheettömästi ja hyvällä temmolla. Verryttelimme jokaisessa askellajissa ja hain kaikki avut läpi, joka oliki tämän tamman kanssa helppoa, sillä se kuuntelee jokaista apua ja on erittäin yhteistyökykyinen. Kertasin samalla mielessäni kouluohjelmaamme. Missähän kohtaa se kolmikaarinen kiemuraura nyt tulikaan? Entä miten päin ne keskilaukka ja harjoitusravi menikään? Särkylääkkeet ei kyllä helpottanut yhtään kouluradan muistamisen kanssa. Toivottavasti en saa totaalista Black outtia kesken radan tai tuomareita tervehtiessä! Kunhan muistaisi pysyä itse rauhallisena ja hymyillä ja hengittää, niin ehkä kaikki menisi hyvin! Sehän taisi sitä paitsi mennä, niin että koko rata leikkaa keskilaukkaa ja ennen B:tä siirrytään takaisin harjoituslaukkaan ja aloitetaan siis muistaakseni harjoituslaukassa. Ja vieläkö muistaisi tehdä voltit halkaisijaltaan kymmenen metriä eikä kahdeksan metriä. Ainakin nyt muistan, mutta saa nähdä radalla miten käykään.
“ Seuraavaksi vuorossa Calandre Bellefeuille ja Jään Lilja, valmistautuu -- “ kuului kaiuttimista. Nonni, nyt se on menoa. Annoin Liljalle kevyesti pohjeavut ja hymyilin pienesti Ellenille, joka saattoi meitä vähän matkaa kisa-areenaa kohti. En muista, milloin olisin näin paljon jännittänyt kisoja. Epäilen, että alkavalla flunssalla on runsaasti vaikutuksia asiaan!
18.03.2018 Tie tähtiin kisakokonaisuus: ensimmäinen osakilpailu Saariston hevosopistolla. Koulukisat luokassa HeB. Ratsastajana Calandre Bellefeuille 3/28
Harjasin pitkillä vedoilla Liljan kylkeä. Onneksi tamma oli puhdas, sillä se oli varta vasten pesty. Uudet kengätkin oli tamma saanut jalkaan, sillä yksi kenkä irtosi sopivasti just pari päivää ennen kisareissulle lähtöä. Onneksi löytyi kiireellä kengittäjä, joten kisoihin päästiin. Tänään olisi vuorossa ensimmäinen osakilpailu Tie tähtiin kisa kokonaisuudesta, hieman jännitti. Tämä oli ensimmäinen kilpailu hetkeen, sillä olin pitänyt tarkoituksella kisoista taukoa. Lilja oli suhkot uusi tuttavuus minulle, sillä olin päässyt tutustumaan siihen vasta vajaa puoli vuotta sitten. Se oli oman hevoseni tapaan yhden ihmisen hevonen ja siksi oli ollut tärkeää tutustua rauhassa siihen. Tutustuminen oli tosin vielä kesken, mutta tästä se lähtee. Liljalla onneksi on kokemusta koulukisoista, niin kisatapahtumat ovat sille aika tuttuja. Tummanpunarautias 8-vuotias suomenhevonen oli päätynyt minun hoidettavakseni ikään kuin vahingossa, onnellisena vahinkona. Kisamatka Saariston hevosopistolle oli sujunut rauhallisesti, hevosille oli heinä maistunut ja välillä oltiin pysähdytty kävelyttämään, sillä matka oli loppujen lopuksi aika pitkä. Majoituimme Suomen vierailumme ajaksi Laukkalan tilalle, jossa oltiin ehditty vielä treenata viimeisiä kiemuroita kouluradoistamme. Kisoihin oli tulossa paljon porukkaa ympäri Suomea. Näkisiköhän siellä tuttuja? Tai pääsisikö tutustumaan uusiin ihmisiin?
Nostin valkoisen satulahuovan päälle mustan, messinkisin yksityiskohdin varustetun satulan tamman selkään. Että rakastan Liljan suitsia, sillä niissä on valkoiset yksityiskohdat. Helpostihan ne menee likaiseksi, mutta silti ne on mitä hienoimmat suitset, mitä olen hetkeen nähnyt kenelläkään! Heitin vielä mustakultaisen fleeceloimen tamman selkään aikeinani lähteä kävelyttämään tammaa, kun Patrick tuli pyytämään apua Sinvatin lettien tekemisessä. Naurahtaen lähdin miehen perään ja autoin häntä. Harvoinpa Patrickia ylipäätään näkee tekemässä lettejä.
- Mä pelekään, et Karkki saa jonku sätky kohtauksen ja lähtee mihin sattuu kesken radan, Nicolas hermoili.
- Muistat vaa ite pysyä rauhallisena ja olla mahollisimman rento, niin kaikki menee hyvin, lohdutin.
- Ja sitku muistat kaikki siirtymiset sun muut voltit ja vielä tervehtiä niitä tuomareita, niin kaikki menee ehkä hyvin, Patrick tuhahti Sinvatin toiselta puolelta. Ori pärskähti, kun viereisen trailerin luota kuului hirnuntaa. Mies rauhoitteli oria. Onneksi tämä ori oli rauhallinen tapaus, eikä tarvinnut pelätä että se karkaa saman tien.
- Ehikkö sää käyvä kävelyttään Liljaa valmiiks, jos teen nää letit loppuun? Se ois suuri apu, niin kerkiän sit rauhas vielä lämmitellä sen kanssa, kysyin Patrickilta, joka nyökkäsi ja otti Liljan ohjakset käteensä. Jatkoin Sinvatin harjan letitystä. Tuo jätkä kyllä saa luvan opetella letittämään, kunhan päästään näistä kisoista takaisin kotitallille. Ihan joka paikkaan en ehdi avuksi letittämään, ellei Patrick palkkaa jotain palvelijaa itselleen.
Ponnistin itseni satulaan ja tarkistin vielä jalustin hihnojen sopivan pituisuuden. Hymyilin itsekseni, sillä jalustimet olivat pinkit. Ei ihan minun tyyliäni, mutta Liljan omistaja oli halunnut tammalle pinkit, joten mikäpäs siinä. Kai sitä silmäterälleen haluaa jotain erikoista välillä. Verryttelin kevyesti kaikki askellajit tehden samalla voltteja ja ympyröitä. Tamma oli yhteistyökykyinen ja kuunteli apuja tarkasti. Pienillä istunnan muutoksilla sain sen vielä paremmin kuulolle ja entistä nopeammin vastaamaan apuihin. Täytyisi muistaa pitää itse oikea oppinen asento, sillä esteratsatajana sitä kyllä on nyrkitkin aina väärin, mutta kisoissa se on vähän huono juttu.
- Hyvin se menee! tsemppasin Nicolasia, jonka vuoro oli kohta startata. Nuorta poikaa jännitti selvästi eikä ihme, sillä kisat olivat Nicolasin ensimmäiset sitten kotitallin kisojen. Jostain se on lähdettävä itse kenenkin.
- Don’t worry. Take it easy! Muistat vaa pysyä rauhallisena, niin kaikki menee hyvin ja Karkkiki on aika kuuntelevaisella päällä tänään, Patrick taputti ponitammaa kaulalle. Pian olisi meidän vuoro Liljan kanssa startata, joten siirryimme lähemmäs maneesia.
31.10.–01.11.2017 Samhain-maasto Lilymoorissa
Mikä sai sinut osallistumaan maastoretkelle? Oletko ratsusi kanssa kokenut retkeilijä vai pikemminkin vasta-alkaja?
Olemme Liljan kanssa ennenkin osallistuneet maastoretkille, joten kokemusta on paljon. Liljan kanssa maastoreissuissa on sitä jotain ja porukan mukana on aina hauskempaa!
Miten hevosesi käyttäytyy maastossa? Kulkeeko se nätisti jonossa omalla paikallaan? Yrittääkö se jatkuvasti ohittaa edellä kulkevan?
Lilja on aina ollut rauhallinen tamma maastossa ja viihtyi siellä jälleen mainiosti, vaikka se halusikin hieman tutkia ympäristöä, sillä paikka oli molemmille tuntematon ja uusi. Yhteisymmärrykseen kuitenkin päästiin ja pysyimme omalla paikallamme jonossa, ettemme sekoittaneet jonoa.
Yhtäkkiä hevoset tuijottavat kaikki aistit valppaina jotain, mitä et kunnolla erota pimeydessä taskulamppujen valokeilassa. Onko siellä vain kettu, jänis vai sittenkin jotain aivan muuta? Miten ratsusi käyttäytyy, pysyykö se rauhallisena vai yrittääkö se sännätä karkuun?
Pimeydestä ilmeistyi yllättäin jokin olento taskulamppujen valoon, joka paljastui pienen tutkimisen jälkeen ketuksi. Valkea hännänpää vain vilahti, kun otus hetken aikaa katseli meitä ennen livahtamistaan takaisin metsän syvennyksiin. Lilja säpsähti ja tuijotti eteensä korvat hörössä. Rauhoittelun jälkeen taas taas rentoutui ja pystyi jatkamaan matkaa rauhallisena.
Kahden tunnin maastoretki nummilla pimeän aikaan voi aiheuttaa sydämentykytystä, jos on taipumusta vilkkaaseen mielikuvitukseen. Miten suhtauduit, kun palasitte maastosta tallille? Olisitko vielä uskaltanut uhmata auki olevia maailmojen välisiä rajoja? Olitko kenties salaa helpottunut pääsystä takaisin ihmisten ilmoille? Entäpä ratsusi, oliko se kuin hermoheikko vai viilipyttymäisen tyyni?
Lilja pysyi koko matkan pääasiassa rauhallisena ja rentona, mutta samaa ei voinut sanoa ratsastajasta. Olen aina tiennyt omistavani vilkkaan mielikuvituksen, joka totaalisesti näytti puolensa tämän kahden tunnin aikana. Kummituksia näkyi melkein muka joka nummen takaa ja jotain vihreitä ukkojaki näky.. Onneksi alla oli turvallinen ja rauhallinen ratsu! Se rauhoitti hieman mieltäni samoin kuin se, että olimme maastoporukan kanssa siellä, emmekä yksin. Siksipä tallin valot tuntuivat suurelta voitolta, olin jälleen ylittänyt pimeän pelkoni!
Miten Skotlannin matka ylipäätänsä sujui? Uskalsitko maistaa perinneruoka haggista? Saitko selvää paikallisten vaikeasta murteesta? Ehditkö kyllästyä säkkipillin soittoon?
Skotlanti oli aivan uusi tuttavuus meille molemmille, vaikka kokeneita maailman matkaajia ollaankin. Mahtavaa tutustua uuteen paikkaan ruokineen ja kulttuureineen. Haggista tuli maistettua ja vissiin ilme oli näkemisen arvoinen, sillä ympärillä oleva porukka purskahti nauruun maistaessani ruokaa. Yllättävän hyvin sain paikallisten murteesta selvää ja he ymmärsivät minua. Ai että tuo ihana säkkipilli! Vastoin odotuksia ihastuin jopa vähäsen säkkipillimusiikkiin. Se jotenkin jännästi rauhoittaa mieltä. Olenkohan tullut hulluksi? :D
11.06.2016 Avajaismaastossa Myrttisuossa
Ollessamme Liljan kanssa käymässä Suomessa pidemmällä reissulla sattui Myrttisuossa olemaan sopivasti avajaismaasto ja valmennus, joten ilmoitin meidät mukaan. Siitä olikin pitkä aika, kun olimme viimeksi päässeet ihailemaan rakkaan kotimaamme upeita maisemia! On aina yhtä hauskaa päästä Suomeen maastoilemaan, vaikka ei Ranskankaan maisemissa ole mitään vikaa. Kotimaa vetää puoleensa ja haluankin aina käyttää tilaisuudet hyödyksi, kun vaan on mahdollisuus päästä Suomeen. On myönnettävä, että näitä Suomen maisemia usein, eikä turhaan. Se jaksaa aina yllättää millaiset maastot Suomestakin löytyy.
Saavuimme ajoissa Myrttisuon tallipihaan, jossa varustin tammani rauhassa maastoreissua varten. Lilja sai estevarusteet yllensä, sillä maastoilun loppuvaiheessa oli luvassa maastoesteitä, joita sai halutessaan hypätä. Siuri saapui tervehtimään meitä hymyissä suin samalla toivottaen tervetulleeksi. Vilkaistessani samalla uteliaisuuttani Myrttisuon tiloja, ymmärsin miksi tänne halusi tulla. Pienehköissä talleissa on omat tunnelmansa ja ihan omanlainen elämänsä kuin suuressa hevostilassa, jossa ei hälinää puutu. Onkin aina erittäin antoisaa ja mahtavaa päästä käymään pienillä talleilla. Hiljalleen muutkin maastoilijat saapuivat paikalleen ja lähdimme liikenteeseen. Onnekseni Lilja ei säiky autoja, joten hiekkatiellä kulkeminen ei tuottanut vaikeuksia, vaan matka sujui leppoisasti. Ravipätkillä tamma ravasi korvat hörössä ja innosta piukuen. Sainkin olla tarkkana oman istuntani ja apujen kanssa, jotta tamma ei tulkitsisi niitä liian tarkasti. Lammelle saapuessamme sai ratsuaan uittaa tarvittaessa ja käytinkin tilaisuuden hyödykseni. Eihän sitä tiedä milloin seuraavan kerran pääsen uittamaan Liljaa. Tamma olikin innoissaan vedestä ja olisi kernaasti piehtaroinut ellei ratsastaja olisi ollut selässä.
Paluumatkalla tallille oli maastoesterata sopivasti matkan varrella, jonka esteitä sai halutessaan hypätä. Tämä kenttäratsastajahan ei koskaan kieltäydy siitä mahdollisuudesta, vaan käytti tilaisuuden hyödykseen Liljan kanssa. Onnekseni maastoilijoiden joukossa oli muutama muukin kouluratsu, ettemme näyttäneet aivan idiooteilta hieman pitkilläkin hypyillä. Siitä oli hetki, kun olimme viimeksi Liljan kanssa hypänneet maastoesteitä, joten tamma epäröi ensimmäisten esteiden kohdalla, mutta hyppäsi ylitse, kun ratsastaja muisti itse tukea ratsuaan. Loppujen esteiden parissa olikin hauskaa myös ratsulla, kun tamma sai jutun ideasta kiinni. Suomenhevonen hyppäsi esteiden ylitse suurella innolla ja eteni hanakasti myös seuraaville esteillä. Harvoin Liljaa tarvitsee pidätellä, joten olin hieman yllättynyt, että tällä kertaa sain muutaman otteeseen muistuttaa rauhallisemmasta temmosta.
Tallille saapuessamme harjasin Liljan kaikessa rauhassa nauttien kiireettömyydestä. Sitä osaa arvostaa ihan eritavalla kiireettömyyttä ja hiljaisuutta, kun pääsee hälinästä hetkeksi muualle. Juttelin samalla rennosti muiden maastoilijoiden kanssa. Lilja pääsikin traileriin syömään omat matkaeväänsä, kun suunnistin muiden maastoilijoiden kanssa Myrttisuon tallitupaan syömään eväitä, jotka Siuri oli sinne hommannut. Tänne palaa mielellään uudestaankin, sen verran upeat oli maisemat sekä mahtava maastoseura! Illalla oli vielä luvassa valmennus, joka tulikin tarpeeseen minulle ja Liljalle.
10.06.2016 Lomanalkajaisvaelluksella Oberwaldissä
01.01.2016 Kulunut vuosi & pohdintaa tulevasta
Kulunut vuosi on mennyt Liljan kanssa leppoisasti kisatessa, sekä treenatessa. Olen oppinut arvostamaan entisestään sitä, että omistan näin ihanan suomenhevosen. On aina yhtä ihanaa päästä ratsastamaan Liljalla esimerkiksi Athan tai Riinan jälkeen. Kävimme Liljan kanssa muutamaan otteeseen kiertelemässä Euroopan maita, erityisesti Suomi oli etusijalla. On aina yhtä ihanaa päästä Suomeen kisamaan tai vaan maastoilemaan. Harmi, ettei nyt ole mahdollisuutta viedä tammaa Suomeen asumaan, ehkä joskus tulevaisuudessa sitten? Aijoin jatkossakin käyttää kaikki mahdollisuudet hyödyksi ja matkustaa mahdollisimman paljon Suomeen. Kisamenestyksemme on ollut ihan kohtalaisen hyvää. Välillä ollaan sijoituttu ja välillä ei. Olen kuitenkin kaikesta huolimatta tyytyväinen menoomme kisaradalla. Tästä on nimittäin hyvä jatkaa, sillä aina voi parantaa. Suunnitelmissa olisi nyt alkavana vuonna jatkaa matkustelua ja treenailua. Kisaaminen on tietysti mielessä myös ja sitä olisi tarkoitus jatkaa äitiyslomani jälkeen. Nyt mennään alkuvuosi rauhassa treenaillen, sillä kesällä on sitten luvassa taas matkustelua.
01.12.2015 Tarinakisoissa Kaukasuksessa, esteluokka 80cm 5 / 6
- Tarinaluokan tehtävänanto saavut jo luokan alettua kilpailupaikalle ja jäljellä on enää kuusi ratsukkoa ennen omaa lähtöäsi. Et ehdi kävellä rataa ja sinulla on muutenkin kiire verrytellä ja varustaa hevonen. Miten ehdit verryttelemään, opettelemaan radan sekä varustamaan hevosesi ennen omaa lähtövuoroasi?
30.01.2015 Umpihanki vaelluksella Mellonissa
Viime kertaisesta vaelluksesta Mellonissa Sinvatin kanssa jäi sen verran hyvät muistot, että halusin ehdottomasti päästä Liljan kanssa mukaan. Vihdoin ja viimein tilaisuus koitti ja matkasimmekin Melloniin umpihankeilemaan.
1. Umpihangessa ratsastaminen on tehokas konsti kohentaa hevosen kuntoa. Millainen hevosesi on lihaksistoltaan nyt, ja kuinka reeni muskeleita kohdallanne harjoittaa?
Liljan kanssa kuntoa on ahkerasti nostettu ja tamma onkin kerännyt jo hieman lihaksistoa ympärilleen. Umpihanki treeni auttoi lihaskunnon nostamiseen ja Lilja saikin ahkerasti nostaa koipiaan, mistä olen iloinen. Takaosanlihaksetkin sai sitä harjoittelua mitä ollaan kovasti kaivattu, sillä Ranskassa kaikki lumi suli harmiksemme pois. Kyllä kelpaa taasen Ranskassa esittää tammaansa, kun lihaksisto pääsee kasvamaan ja taidot kehittymään. Samalla sai ratsastajakin kunnon kohotusta!
- Oh mutta Ranskaan kuitenkin satoi hieman lunta sinne missä tallinne on? Täällä umpihankiratsastelu on nyt ollut mahdollista paksussa lumessa ja siinä kun jalkojaan hevonen nostelee, niin muskelit vahvistuvat melkein silmissä. Tuleepa touhutessa ratsastajallekin hiki!
2. Ratsastamme halki neljän nietoksiin peitetyn niityn. Miten hevosesi suhtautuu paksussa hangessa etenemiseen rauhallisessa vauhdissa?
Lilja kulki enimmäkseen korvat höröllään ja nautti, tai ainakin se siltä selkään tuntui. Hiljalleen ollaan tamman kanssa tutustuttu toisiimme ja tamma on alkanut luottamaan yhä enemmän minuun. Siitä ei voinut kuin iloita, kuinka asiat vihdoin alkaisivat menemään paremmin. Ratsastuskoulun aikainen stressaantuneisuus oli tammasta alkanut häiventymään ja tamma oli päivä päivältä iloisempi. Lilja kulkikin rennosti allani, ja kuunteli apuja nätisti.
- Luin, että Lilja on ehdottomasti yhden ihmisen hevonen. Ymmärsin, että se ei ole ollut sinulla vielä kovin kauaa? Silti se minusta jo luottaa sinuun kauniisti! Vaikka jotkut hevoset hieman vauhkoina singahtelivat kinoksissa huolimatta tarkoituksesta ratsastaa rauhallisesti, eteni Lilja kovin kiltisti ja leppoisasti.
3. Nostamme ravin. Vaellus kiemurtelee voltteja niityn laidalla. Tuntuuko apujen antaminen tai satulassa istuminen erilaiselta, kun pohjana on kinosta?
Täytyy todeta jo heti alkuunsa, että kentällä on aina helppo mennä, kun pohjat on kunnossa, mutta maastossa se on kaikkein parhainta. Kouluratsuna Lilja kantaa itsensä ratsastajan avuilla hienosti, mutta maastossa heivasimme nämä pois ja keskityimme vain nauttimaan hetkestä. Lilja ravasinkin rennosti eteenpäin muiden ratsujen seurassa. Selkään meno tuntui pehmeältä, jopa hieman keinuvalta. Kuin hattaran päällä olisi ravannut. Hetkittäin tuntui, että Lilja toimi paremmin kuin kotona, mitä en yhtään ihmettele, sillä en itsekään aina viihdy Ranskan seuduilla.
- Luin, että Lilja on ehdottomasti yhden ihmisen hevonen. Ymmärsin, että se ei ole ollut sinulla vielä kovin kauaa? Silti se minusta jo luottaa sinuun kauniisti! Vaikka jotkut hevoset hieman vauhkoina singahtelivat kinoksissa huolimatta tarkoituksesta ratsastaa rauhallisesti, eteni Lilja kovin kiltisti ja leppoisasti.
4. Vuorossa on laukkaa, mutta villin nelin sijaan niin että hevoset ovat vanttuissa. Hamuaako hevosesi silti laukkaamaan lujempaa ja nykii ohjia?
Ai vitsit, kuinka Lilja heräsikään eloon, kun vuorossa oli laukkaosuus! Selkään asti tunsi tamman innon laukassa ja tunsi, että tamma oli elementeissään. Elementeissään se oli kyllä ollut ja oli koko reissun ajan, mutta laukkassa se näkyi ja tuntui. Tamma laukkasi, hallitusti tottakai, korvat höröllään pitkin mantuja ja ei olisikaan malttanut heti lopettaa, mutta tyytyi kuitenkin kohtaloonsa. Selässä ei voinut kuin hymyillä tamman kavioiden nielessä maata. Vaalea harja hulmusi kasvoille, sillä se oli päässyt hieman kasvamaan vuoden mittaa, enkä raaskinut leikata sitä enää.
- Liljan liinaharja todella hulmusi laukassa hienosti! Tamma laukkasi kovin tunnollisena ja kuunteli apujasi, kun et antanut sen pinkaista kaikista kovimpaan neliin. Sen sijaan hevonen suopeana laukkasi hallitusti hieman hitaampaa, mutta riemukkaana ja vetävän askeleen kera.
5. Reeni on kihartanut talvikarvaiset hevoset ja klipatuistakin kohoaa huurua. Kuinka hoidat hionneen hevosesi pakkasen paukkuessa?
Liljaa ei ole klipattu siitä syystä, että se asustaa pihatossa. Ei sen talviturkkikaa kyllä paksu ole, joten tamma saikin hetkeksi aikaa loimen niskaan, kun vein varusteita takaisin autoon. Hyvin menneen treenin jälkeen tamma saikin pitkän hoitohetken, ja tuntui nauttivan harjaamisesta. Tamma hörähti hiljaa, mikä sai hymyni levenemään entisestään. Toisinaan sitä vaan huomaa kesken harjaamisen, kuinka toista rakastaakaan niin ja miten onnellinen on. Mitäpä hevostelu olisi ilman suomenhevosta, uskollista sellaista? Usein puhutaan, kuinka koirat on uskollisia omistajilleen, mutta joskus tuntuu, että myös hevoset ovat uskollisia omistajilleen. Miksipä muuten ne tekisivät päivittäin töitä meidän kanssamme toisinaan kiltisti, joskus hieman harmistuneina. Vähintääkin kymmenen halin jälkeen tamma sai loimen uudestaan päällensä ja kaikki muut matkavermeet. Matka jatkukoon kohti uusia seikkailuja rakas ystävä rinnalla!
- Kirjoitit todella nätisti hevosestasi ja hevosista muutoinkin… :) Kiitos, oli ilo lukea vastauksiasi. Suomenhevosissa on taikaa. Lilja takuulla nautti, kun sai loimen niskaansa ja harjasit sen huolella – niin rauhallisna se nuokkui hoivassasi. Ja ansaitsi jok’ikisen halin, jonka lujaa rutistit! Tervetuloa toistekin vaeltamaan, ystävät hyvät!
31.12.2014 Kulunut vuosi
Vuosi 2014 oli Liljan kanssa todellakin tapahtumia täynnä! Tamma sai oman hoitajansa hetkeksi, Riinan, joka hoitikin tammaa upeasti muutaman kuukauden aikana. Noiden kuukausien aikana tamma kehittyi ja muuttui iloisemmaksi. Ratsastuskoulun käytössä tamma ei yleisesti ottaen enää ole, sillä se ei viihdy siellä emmekä halua turhaan kiusata sitä. Kesän tamma viettikin täysin mammalomalla, sillä Lilja varsoi heinäkuussa ensimmäisen varsansa - Hevosjärven Suomettaren. Lilja sai nauttia olostaan Suomettaren kanssa kesälaitumilla ja vielä syksylläkin tamma oli poissa työnteosta. Hiljalleen syksyn mittaan tamman kanssa on taas työskentely aloitettu ja siitähän tamma pitää. Suometar tulee pysymään Hevosjärven tilalla ja omistuksessani, joten kiirettä erottamisessa ei ollut ja Lilja on saanut rauhassa opettaa varsaansa. Vuonna 2015 Lilja muuttaa heti tammikuussa Kuunpihattoon, jossa uskon sen viihtyvän paremmin kuin Kastanjassa. Vuoden mittaa on myös tarkoitus treenailla hiljalleen tamman kanssa, sillä tamman kanssa olisi tarkoitus lähteä kisailemaan 2016 vuonna, jolloin tamma on 8-vuotias ja suhteellisen sopivan ikäinen kisaradoille. Liljan kanssa olisi vielä tarkoitus myöhemminkin saada varsoja. Paremmat kuvatkin tamma sai, kun Riina kävi omissa kisoissamme kokeilemassa koulukentillä ratsukon treenauksien tulosta ja Bella ehti kuvailemaan.
Valmennukset
Tie tähtiin! Estevalmennus 30.3.18 Auburn Estatessa. Ratsastajana Calandre Bellefeuille
Saavuimme Ellenin ja Liljan kanssa ajoissa Auburn Estaten pihaan. Ratsut sai kuulemma laittaa kuntoon tallin tyhjissä karsinoissa, joten talutin Liljan yhteen vapaana olevaan karsinaan kiinni. Talli oli viihtyisän oloinen ja tilava! Varustimme Ellenin kanssa yhdessä Liljan, joka olikin ihana oma itsensä jälleen kerran. Tällä kertaa estesatulahuopa oli pinkki, sillä Liljan esteillä käytettävissä suitsissa on pinkit yksityiskohdat ja pinkein timantein koristeltu otsapanta. Lisäksi jalustimet ovat pinkit. Jotta pinkki kokonaisuutemme olisi täydellinen, olin ottanut mukaan vielä pinkki-sinisen ratsastusloimen. Ponnistin Liljan selkään Ellenin pienellä avustuksella ja lähdimme yhtä matkaa Auburn Estaten maneesiin. Maneesi oli tallin tapaan tilava ja mahtipontinen ei ihme, että sen sanottiin olevan tilan ylpeys! Valmentaja lyhyen puoleinen ja pitkillä hiuksilla varustettu Isabella, saapui maneesiin pitämään valmennusta. Alussa keskityimme pyörittelemään meidän ratsastajien käsiä, jalkoja, hartioita ja niskoja. Se tekikin terää, sillä mukavasti naksahteli niskat ja muistutti samalla hierojan tarpeesta. Jos sitä toisen osakilpailun jälkeen ehtisi varata ajan ja muistaisi tällä kertaa mennäkin paikan päälle. Lilja vähät välitti, vaikka satulassa tulikin pyörittyä. Se käyskenteli eteenpäin leppoisaan tapaansa rauhassa. Teimme paljon siirtymisiä ja todella paljon käyntityöskentelyä. Lilja olikin helppo saada rennommaksi, kumpa saman voisi sanoa itsestä. Sitä jotenkin aina unohtaa pikkujuttuja valmennuksissakin. Kun itse sain ajatukset keskitettyä kotiasioiden sijaan vain ja ainoastaan valmennukseen, olikin helpompi rentoutua ja keskittyä omaan tekemiseen. Tummanpunarautiaalle tammalle pystyi antamaan normaalia pidemmän mahdollisuuden kaulan venyttelyyn.
Itse verryttelyhypyt säilyivät rentoina ja myös ilmavina. Ponnistukset osuivat myös kohdilleen aika hyvin, pientä petrattavaa tosin löytyi. Esteiden jälkeen saimme jatkettua matkaa sujuvassa, rytmikkäässä laukassa, missä viime aikoina on ollut vaikeuksia. Välillä rentous katosi meistä molemmista, mutta Isabellan jämptistä muistutuksesta se palautui aina takaisin ja muistin taas tehdä töitä sen eteen. Pieni hymy nosti pintaansa, kun saimme positivista palautetta Liljan hyvästä kehon käytöstä. Tamma kantoi koko kehonsa hyvin, mikä näkyi heti omassa helppoudessa olla hypyissä mukana. Hypyt olivat pehmeitä ja helppoja. Liljan kaula pysyi myös kaarella alaspäin hypyn keskellä. Nyt takajalat ovat alkaneet olemaan paremmin alla ja työskentelemään aktiivisemmin laukassa. Laukka ei ole enää laahaavaa, vaan ilmavampaa ja paljon eteenpäin vievämpää. Lilja myös vastaanotti pienetkin avut ja yhteistyömme parani jälleen pienin askelin.
Pohdimme myös Isabellan kanssa parasta mahdollista kisaverryttelyä juuri meille. Lilja toimisi ehkä vielä paremmin, jos ottaisi muutaman nykyistä enemmän harjoitteluhyppyjä alle, jotta se ehtisi sisäistää entistä paremmin kisatilanteen. Vaikka tosin sen kanssa ei ole ollut pahempia ongelmia koskaan kisoissa, mutta aina voi parantaa. Laukkaa pitää muistaa verryttelyssä vähän työstää, että se lähtee kunnolla pyörimään ja on sitten kisaradoilla paras mahdollinen. Hurjasti Liljan laukkaa onkin saatu kehitetty ja onhan sitä itsekin oppinut ratsastamaan kuluneiden päivien aikana tammaa, niin että siitä saa paremmin irti just esimerkiksi hyvä tempoisen ja rytmikkään laukan.
Valmennuksen lopuksi jäimme vielä puolen tunnin ajaksi maneesin ilman hevosia. Ojensin hikisen suomenhevosen ohjat Ellenille taluttelua varten ja siirryin kuuntelemaan Isabellan ohjeita. Kävelimme tulevan osakilpailun esteradan kopiota lävitse ja pohdimme omia kisaratasuunnitelmia. Kaksoissarjalta tulisi olemaan tiukka käännös seuraavalle esteelle ja sitäkään seuraava esteväli ei ole helpoimmasta päästä, pitää olla todella tarkkana, että saa Liljan hyvään ponnistuskohtaan, jotta ei tule pudotusta eikä kieltoa. Ampiaisesteen ei pitäisi tuottaa mitään ongelmia, sillä Lilja ei onneksi pahemmin välitä erikoisesteistä. Lopuksi treenattiin vielä meidän ratsastajien lihaskuntoa. Vatsalihakset olivat olleet jo valmiiksi tiukilla ja nyt niitä vielä treenattiin erikseen. Jos tämän jälkeen ne eivät ole kunnossa niin ei sitten ikinä.
Valmennuksen loputtua kiitin Isabellaa kattavasta ja opettavaisesta valmennuksesta ja suuntasin kohti Laukkalan hevosrekkaa. Ilokseni Ellen oli ehtinyt jo kävelyttää Liljan ja laittaa sen jo rekan sisällekin. Sain vaihtaa omat ratsastusvaatteet ja hypätä hevosrekan hyttiin. Nyt on taas takataskussa neuvoja ja motivaatiota seuraavia osakilpailuita kohtaan.
11.06.2016 Myrttisuo, kouluvalmennus Siguri
Meillä oli ollut takanamme oikein mukava maastoretki uuden Myrttisuon ympäristössä. Tallille palatessamme oli ollut tarkoitus aloittaa kouluvalmennus halukkaille osallistujille, mutta kuten jokainen varmasti huomasi, oli osallistujia aivan liikaa yhdelle kentälle. Niinpä päätimme jakaa hevoset kahteen ryhmään, oriin ja tammoihin, ja tammojen kanssa pitäisimme ensimmäisen valmennuksen.
Päivän ratsukoiden kouluratsastustaso vaihteli helposta vaativaan, joten lähdimme tekemään tehtäviä ensin yhdessä ja sitten jokaisen ratsukon oman tason mukaan. Lämmittelimme siirtymisillä, volteilla ja kiemuraurilla, jotta hevoset saataisi varmasti kuulolle ja auki kaikkialta. Otimme myös muutaman laukannoston suoralla, jotta pystyin hieman tutustumaan ratsukoiden sekä hevosten liikkumiseen ja käyttäytymiseen. Koska kenelläkään ei tuntunut olevan sen suurempia ongelmia hevosten hallitsemisen kanssa, pääsimme siirtymään päivän tehtäviin.
Liljan ja tämän ratsastajan kanssa päätimme aloittaa aivan perusasioista. Lähdimme liikenteeseen erilaisista siirtymisistä, ja huomasin nopeasti, että Lilja todella kuunteli ratsastajaansa hyvin. Siirtymisten ohella teimme myös temponlisäystä ravissa, mikä sujui ratsukolta todella hyvin. Annoin heidän ottaa väliin muutaman askeleen pitkin ohjin ennen kuin siirryimme valmennuksen varsinaiseen aiheeseen.
Kerroin ratsastajalle, että lähtisimme harjoittelemaan avo- ja sulkutaivutuksia uralla, ja mikäli ne sujuisivat hyvin, harjoittelisimme myös vapaalla uralla eli keskihalkaisijalla. Ratsukko siirtyi uralle ja lähti pitkän sivun alusta tekemään ensin avotaivutusta. Se lähti sujumaan ihan hyvin, mutta puolessa välissä Lilja lähes suoristui ja käveli loppumatkan ilman tietoakaan taivutuksesta. Toisella sivulla pyysin ratsastajaa pitämään taivutuksen parempana ja rauhoittamaan hevosta sekä istunnalla että ohjilla. Näin me pääsimme koko pitkän sivun upeassa ja hallitussa taivutuksessa. Avotaivutuksia harjoittelimme muutamien kierrosten ajan, ja joka kerta ne näyttivät aina vain paremmilta. Niiden jälkeen lähdimme käymään läpi myös sulkutaivutuksia, jotka sujuivat alusta asti huomattavasti paremmin kuin avot. Koska ratsukolla ei ollut sulkujen kanssa mitään ongelmaa, teimme tehtävää myös keskihalkaisijalla. Ratsukolla kesti hetken aikaa löytää suora linja, mutta kun se lopulta löytyi, näyttivät taivutukset erittäin mallikkailta.
Harjoittelimme taivutuksia pitkän aikaa, kunnes oli aika lopetella. Pyysin ratsastajaa siirtymään pitkin ohjin käyntiin ja kehuin heitä hienosta suorituksesta.
Saavuimme Ellenin ja Liljan kanssa ajoissa Auburn Estaten pihaan. Ratsut sai kuulemma laittaa kuntoon tallin tyhjissä karsinoissa, joten talutin Liljan yhteen vapaana olevaan karsinaan kiinni. Talli oli viihtyisän oloinen ja tilava! Varustimme Ellenin kanssa yhdessä Liljan, joka olikin ihana oma itsensä jälleen kerran. Tällä kertaa estesatulahuopa oli pinkki, sillä Liljan esteillä käytettävissä suitsissa on pinkit yksityiskohdat ja pinkein timantein koristeltu otsapanta. Lisäksi jalustimet ovat pinkit. Jotta pinkki kokonaisuutemme olisi täydellinen, olin ottanut mukaan vielä pinkki-sinisen ratsastusloimen. Ponnistin Liljan selkään Ellenin pienellä avustuksella ja lähdimme yhtä matkaa Auburn Estaten maneesiin. Maneesi oli tallin tapaan tilava ja mahtipontinen ei ihme, että sen sanottiin olevan tilan ylpeys! Valmentaja lyhyen puoleinen ja pitkillä hiuksilla varustettu Isabella, saapui maneesiin pitämään valmennusta. Alussa keskityimme pyörittelemään meidän ratsastajien käsiä, jalkoja, hartioita ja niskoja. Se tekikin terää, sillä mukavasti naksahteli niskat ja muistutti samalla hierojan tarpeesta. Jos sitä toisen osakilpailun jälkeen ehtisi varata ajan ja muistaisi tällä kertaa mennäkin paikan päälle. Lilja vähät välitti, vaikka satulassa tulikin pyörittyä. Se käyskenteli eteenpäin leppoisaan tapaansa rauhassa. Teimme paljon siirtymisiä ja todella paljon käyntityöskentelyä. Lilja olikin helppo saada rennommaksi, kumpa saman voisi sanoa itsestä. Sitä jotenkin aina unohtaa pikkujuttuja valmennuksissakin. Kun itse sain ajatukset keskitettyä kotiasioiden sijaan vain ja ainoastaan valmennukseen, olikin helpompi rentoutua ja keskittyä omaan tekemiseen. Tummanpunarautiaalle tammalle pystyi antamaan normaalia pidemmän mahdollisuuden kaulan venyttelyyn.
Itse verryttelyhypyt säilyivät rentoina ja myös ilmavina. Ponnistukset osuivat myös kohdilleen aika hyvin, pientä petrattavaa tosin löytyi. Esteiden jälkeen saimme jatkettua matkaa sujuvassa, rytmikkäässä laukassa, missä viime aikoina on ollut vaikeuksia. Välillä rentous katosi meistä molemmista, mutta Isabellan jämptistä muistutuksesta se palautui aina takaisin ja muistin taas tehdä töitä sen eteen. Pieni hymy nosti pintaansa, kun saimme positivista palautetta Liljan hyvästä kehon käytöstä. Tamma kantoi koko kehonsa hyvin, mikä näkyi heti omassa helppoudessa olla hypyissä mukana. Hypyt olivat pehmeitä ja helppoja. Liljan kaula pysyi myös kaarella alaspäin hypyn keskellä. Nyt takajalat ovat alkaneet olemaan paremmin alla ja työskentelemään aktiivisemmin laukassa. Laukka ei ole enää laahaavaa, vaan ilmavampaa ja paljon eteenpäin vievämpää. Lilja myös vastaanotti pienetkin avut ja yhteistyömme parani jälleen pienin askelin.
Pohdimme myös Isabellan kanssa parasta mahdollista kisaverryttelyä juuri meille. Lilja toimisi ehkä vielä paremmin, jos ottaisi muutaman nykyistä enemmän harjoitteluhyppyjä alle, jotta se ehtisi sisäistää entistä paremmin kisatilanteen. Vaikka tosin sen kanssa ei ole ollut pahempia ongelmia koskaan kisoissa, mutta aina voi parantaa. Laukkaa pitää muistaa verryttelyssä vähän työstää, että se lähtee kunnolla pyörimään ja on sitten kisaradoilla paras mahdollinen. Hurjasti Liljan laukkaa onkin saatu kehitetty ja onhan sitä itsekin oppinut ratsastamaan kuluneiden päivien aikana tammaa, niin että siitä saa paremmin irti just esimerkiksi hyvä tempoisen ja rytmikkään laukan.
Valmennuksen lopuksi jäimme vielä puolen tunnin ajaksi maneesin ilman hevosia. Ojensin hikisen suomenhevosen ohjat Ellenille taluttelua varten ja siirryin kuuntelemaan Isabellan ohjeita. Kävelimme tulevan osakilpailun esteradan kopiota lävitse ja pohdimme omia kisaratasuunnitelmia. Kaksoissarjalta tulisi olemaan tiukka käännös seuraavalle esteelle ja sitäkään seuraava esteväli ei ole helpoimmasta päästä, pitää olla todella tarkkana, että saa Liljan hyvään ponnistuskohtaan, jotta ei tule pudotusta eikä kieltoa. Ampiaisesteen ei pitäisi tuottaa mitään ongelmia, sillä Lilja ei onneksi pahemmin välitä erikoisesteistä. Lopuksi treenattiin vielä meidän ratsastajien lihaskuntoa. Vatsalihakset olivat olleet jo valmiiksi tiukilla ja nyt niitä vielä treenattiin erikseen. Jos tämän jälkeen ne eivät ole kunnossa niin ei sitten ikinä.
Valmennuksen loputtua kiitin Isabellaa kattavasta ja opettavaisesta valmennuksesta ja suuntasin kohti Laukkalan hevosrekkaa. Ilokseni Ellen oli ehtinyt jo kävelyttää Liljan ja laittaa sen jo rekan sisällekin. Sain vaihtaa omat ratsastusvaatteet ja hypätä hevosrekan hyttiin. Nyt on taas takataskussa neuvoja ja motivaatiota seuraavia osakilpailuita kohtaan.
11.06.2016 Myrttisuo, kouluvalmennus Siguri
Meillä oli ollut takanamme oikein mukava maastoretki uuden Myrttisuon ympäristössä. Tallille palatessamme oli ollut tarkoitus aloittaa kouluvalmennus halukkaille osallistujille, mutta kuten jokainen varmasti huomasi, oli osallistujia aivan liikaa yhdelle kentälle. Niinpä päätimme jakaa hevoset kahteen ryhmään, oriin ja tammoihin, ja tammojen kanssa pitäisimme ensimmäisen valmennuksen.
Päivän ratsukoiden kouluratsastustaso vaihteli helposta vaativaan, joten lähdimme tekemään tehtäviä ensin yhdessä ja sitten jokaisen ratsukon oman tason mukaan. Lämmittelimme siirtymisillä, volteilla ja kiemuraurilla, jotta hevoset saataisi varmasti kuulolle ja auki kaikkialta. Otimme myös muutaman laukannoston suoralla, jotta pystyin hieman tutustumaan ratsukoiden sekä hevosten liikkumiseen ja käyttäytymiseen. Koska kenelläkään ei tuntunut olevan sen suurempia ongelmia hevosten hallitsemisen kanssa, pääsimme siirtymään päivän tehtäviin.
Liljan ja tämän ratsastajan kanssa päätimme aloittaa aivan perusasioista. Lähdimme liikenteeseen erilaisista siirtymisistä, ja huomasin nopeasti, että Lilja todella kuunteli ratsastajaansa hyvin. Siirtymisten ohella teimme myös temponlisäystä ravissa, mikä sujui ratsukolta todella hyvin. Annoin heidän ottaa väliin muutaman askeleen pitkin ohjin ennen kuin siirryimme valmennuksen varsinaiseen aiheeseen.
Kerroin ratsastajalle, että lähtisimme harjoittelemaan avo- ja sulkutaivutuksia uralla, ja mikäli ne sujuisivat hyvin, harjoittelisimme myös vapaalla uralla eli keskihalkaisijalla. Ratsukko siirtyi uralle ja lähti pitkän sivun alusta tekemään ensin avotaivutusta. Se lähti sujumaan ihan hyvin, mutta puolessa välissä Lilja lähes suoristui ja käveli loppumatkan ilman tietoakaan taivutuksesta. Toisella sivulla pyysin ratsastajaa pitämään taivutuksen parempana ja rauhoittamaan hevosta sekä istunnalla että ohjilla. Näin me pääsimme koko pitkän sivun upeassa ja hallitussa taivutuksessa. Avotaivutuksia harjoittelimme muutamien kierrosten ajan, ja joka kerta ne näyttivät aina vain paremmilta. Niiden jälkeen lähdimme käymään läpi myös sulkutaivutuksia, jotka sujuivat alusta asti huomattavasti paremmin kuin avot. Koska ratsukolla ei ollut sulkujen kanssa mitään ongelmaa, teimme tehtävää myös keskihalkaisijalla. Ratsukolla kesti hetken aikaa löytää suora linja, mutta kun se lopulta löytyi, näyttivät taivutukset erittäin mallikkailta.
Harjoittelimme taivutuksia pitkän aikaa, kunnes oli aika lopetella. Pyysin ratsastajaa siirtymään pitkin ohjin käyntiin ja kehuin heitä hienosta suorituksesta.
Kuvagalleria
Liljasta otettuja kuvia vuosien varrella eri tilanteista.
Varustekaappi
Kaikki varusteet ovat Equestrian PRO:sta, Mestyn varuste, MWS Boutique, OddPixel ja Kivimetsän varuste.
Palkintokaappi
Hamilton Bravonin mestari loimi + pokaali + 26 000v€