Kalondra Sabrina " Riina "
Virallinen nimi: Kalondrab Sabrina
Rotu: Lusitano
Säkä: 156cm
Syntynyt: 24.05.2010 / 13- vuotias, Portugali
Sukupuoli: Tamma
Painotus: Kouluratsastus
Rekisterinumero: VH14-087-0008
Re: 100cm
Ko: Intermediaire ll
Me: 90cm
Ye: 120cm
Kasvattaja: Miloe van Etten, Portugali
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122 / Hevosjärven tila, Ranska
Status: Huusarin yksityinen
Värityksellään hurmaava tamma, joka on luonteeltaan toista
Rotu: Lusitano
Säkä: 156cm
Syntynyt: 24.05.2010 / 13- vuotias, Portugali
Sukupuoli: Tamma
Painotus: Kouluratsastus
Rekisterinumero: VH14-087-0008
Re: 100cm
Ko: Intermediaire ll
Me: 90cm
Ye: 120cm
Kasvattaja: Miloe van Etten, Portugali
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122 / Hevosjärven tila, Ranska
Status: Huusarin yksityinen
Värityksellään hurmaava tamma, joka on luonteeltaan toista
Riinan luonne
Riina hurmaa ulkonäöllään ihmiset. Sen ainutlaatuinen väritys herättää välillä huomiota.
Luonteeltaan Riina on kuitenkin todella vaikea tapaus. Se ei aina tarhasta hakiessa kiinni, vaan pyrkii laukkaamaan mahdollisimman kauan karkuun. Riinan hoitamiseen täytyykin varata paljon aikaa. Kun se on saanut juoksutettua tarpeeksi kauan mielestään hakiaansa, se tulee luokse nätisti. Se ei haluaisi jäädä kiinni, joten riimun laittaminen päähän on ongelmallista, sillä Riinalla on paha tapa nostaa päänsä korkeuksiin. Se kävelee nopeasti eteenpäin, eikä jää odottamaan hitaampia.
Harjatessa Riina hyörii ja pyörii paikallaan. Pään harjauksesta se ei pidä, se yrittää purra mieluummin. Sen korvat onkin lähes koko harjauksen ajan luimussa. Satuloidessa Riina pullistelee parhaansa mukaan. Suitsiessa se kuitenkin laskee päänsä alas, avaten suunsa.
Ratsastaessa Riina on todella vaativa tapaus. Se on tilamme yksi vaativimmista hevosista ratsastaa. Jo alkulämmittelyssä sitä on ratsastettava aktiivisesti eteenpäin, muuten koko ratsastuskerta on pilalla. Riinalla täytyy ratsastaa jok'ikinen askel, jotta ratsastuskerta onnistuisi edes joten kuten. Riinan painotus on kouluratsastuksessa, jossa se on koulutettu jo pitkälle. Se on ratsastaessa eteenpäin pyrkivä tamma, jos alkulämmitelyistä alkaen sillä on ratsastettu kunnolla. Riinan heikoin kohta kouluratsastuksessa on siirtymiset piaffesta passageen. Kun selässä on taitava ratsastaja, joka on ratsastanut alkulämmittelyistä asti Riinan kunnolla, Riina väläyttelee otteitaa upeista liikkeistään. Se on oikea liitokavio koulukentillä. Jos alkulämmittelyissä se on saanut mennä omaa vauhtiaan, se tekee myös varsinaisessa ratsastuksessa niin. Tällöin se ei suostu laukkaamaan pyytäessä, vaan menee käytiä - hitaamman puoleista - tai ratsastajan pyytäessä esimerkiksi ravia tai käyntiä Riina nostaa villin laukan. Pukkilaukkakin on tällöin mahdollinen.
Luonteeltaan Riina on kuitenkin todella vaikea tapaus. Se ei aina tarhasta hakiessa kiinni, vaan pyrkii laukkaamaan mahdollisimman kauan karkuun. Riinan hoitamiseen täytyykin varata paljon aikaa. Kun se on saanut juoksutettua tarpeeksi kauan mielestään hakiaansa, se tulee luokse nätisti. Se ei haluaisi jäädä kiinni, joten riimun laittaminen päähän on ongelmallista, sillä Riinalla on paha tapa nostaa päänsä korkeuksiin. Se kävelee nopeasti eteenpäin, eikä jää odottamaan hitaampia.
Harjatessa Riina hyörii ja pyörii paikallaan. Pään harjauksesta se ei pidä, se yrittää purra mieluummin. Sen korvat onkin lähes koko harjauksen ajan luimussa. Satuloidessa Riina pullistelee parhaansa mukaan. Suitsiessa se kuitenkin laskee päänsä alas, avaten suunsa.
Ratsastaessa Riina on todella vaativa tapaus. Se on tilamme yksi vaativimmista hevosista ratsastaa. Jo alkulämmittelyssä sitä on ratsastettava aktiivisesti eteenpäin, muuten koko ratsastuskerta on pilalla. Riinalla täytyy ratsastaa jok'ikinen askel, jotta ratsastuskerta onnistuisi edes joten kuten. Riinan painotus on kouluratsastuksessa, jossa se on koulutettu jo pitkälle. Se on ratsastaessa eteenpäin pyrkivä tamma, jos alkulämmitelyistä alkaen sillä on ratsastettu kunnolla. Riinan heikoin kohta kouluratsastuksessa on siirtymiset piaffesta passageen. Kun selässä on taitava ratsastaja, joka on ratsastanut alkulämmittelyistä asti Riinan kunnolla, Riina väläyttelee otteitaa upeista liikkeistään. Se on oikea liitokavio koulukentillä. Jos alkulämmittelyissä se on saanut mennä omaa vauhtiaan, se tekee myös varsinaisessa ratsastuksessa niin. Tällöin se ei suostu laukkaamaan pyytäessä, vaan menee käytiä - hitaamman puoleista - tai ratsastajan pyytäessä esimerkiksi ravia tai käyntiä Riina nostaa villin laukan. Pukkilaukkakin on tällöin mahdollinen.
Esteet - ratsastajan kauhu Riinalla mentäessä -. Pelkästään estekentälle joutuminen on Riinan mielestä kamalaa. Se liikkuu tällöin korvat luimussa jatkuvasti, pureutuen kuolaimeen. Kun pitäisi hypätä esterataa, Riina pureutuu kuolaimeen, jolloin ratsastajan kontrolli katoaa täysin siihen. Riina lähtee mielellään pukkilaukkaan tai hirvittävään kiitolaukkaan. Pahimmillaan esteradalla Riina on hypännyt pystyyn, kaatuen selälleen. Taitavatkin ratsastajat ovat täysin pulassa Riinan kanssa esteillä. Se ei yksinkertaisesti pidä niistä. Maastoesteillä Riina on kuitenkin täysin eri hevonen. Se hyppää mielellään esteitä maastossa. Kukaan ei tiedä miksi näin on.
Riinaa ollaan ajettu pari kertaa, mutta kaikkien turvallisuuden vuoksi Riina on ei opeteta vielä kärryjen eteen. Riina yksinkertaisesti nostaa hirvittävän kiitolaukan, potkien mahdollisimman paljon taakseen. Se ryntää kaikesta mahdolliesta lävitse, se ei tunne kipua.
Traileriin tammaa saa viedä aikansa ennenkuin sen sinne ylipäätään edes saa. Matkustamisesta Riina ei pidä lainkaan, se potkii matkustamisen ajan seiniä rikki, ellei tammalla ole kaveria. Kisapaikalla tamma on oma itsensä ja kilpailutilanteessa yrittää kaikkensa, jos sille päälle saattuu.
Riinaa ollaan ajettu pari kertaa, mutta kaikkien turvallisuuden vuoksi Riina on ei opeteta vielä kärryjen eteen. Riina yksinkertaisesti nostaa hirvittävän kiitolaukan, potkien mahdollisimman paljon taakseen. Se ryntää kaikesta mahdolliesta lävitse, se ei tunne kipua.
Traileriin tammaa saa viedä aikansa ennenkuin sen sinne ylipäätään edes saa. Matkustamisesta Riina ei pidä lainkaan, se potkii matkustamisen ajan seiniä rikki, ellei tammalla ole kaveria. Kisapaikalla tamma on oma itsensä ja kilpailutilanteessa yrittää kaikkensa, jos sille päälle saattuu.
Kisatulokset & saavutukset
Kalenteriin on merkitty osa kisoista, joihin Riinan kanssa on osallistuttu. Sijoitukset on alleviivattu ja voitot värjätty punaiseksi. Tässä ei ole listattuna kaikkia Riinan kisoja, koska Huusarin koneen muistista poistui kaikki kisojen osoitteet ja osan nettisivut ovat jo hävinneet.
KRJ Int l 231 kisaa, joista 27 sijoitusta ja 05 voittoa
11.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 5 / 30 12.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 22 / 30 13.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 12 / 30 14.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 1 / 30 15.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 6 / 30 16.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 22 / 30 17.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 11 / 30 18.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 25 / 30 19.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 17 / 30 20.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 20 / 30 21.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 6 / 30 22.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 14 / 30 23.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 8 / 30 24.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 24 / 30 25.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 20 / 30 26.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 9 / 30 27.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 30 / 30 28.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 18 / 30 29.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 6 / 30 30.04.2015 KRJ Int l Hukkapuro 19 / 30 01.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 9 / 30 02.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 22 / 30 03.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 10 / 30 04.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 21 / 30 05.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 7 / 30 06.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 15 / 30 07.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 28 / 30 08.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 19 / 30 09.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 4 / 30 10.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 4 / 30 11.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 28 / 30 12.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 10 / 30 13.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 1 / 30 14.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 14 / 30 15.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 6 / 30 16.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 4/ 30 17.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 10 / 30 18.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 9 / 30 19.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 17 / 30 20.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 4 / 30 21.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 26 / 30 22.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 8 / 30 23.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 3 / 30 24.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 5 / 30 25.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 18 / 30 26.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 14 / 30 27.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 25 / 30 28.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 27 / 30 29.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 5 / 30 30.05.2015 KRJ Int l Hukkapuro 23 / 30 KRJ HeA 02 kisaa, joista 00 sijoitusta ja 00 voittoa 30.04.2015 KRJ HeA Shelmen 12 / 40 30.04.2015 KRJ HeA Shelmen 9 / 40 |
KRJ Int ll 00 kisaa, joista 10 sijoitusta ja 01 voittoa
11.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 29 / 30 12.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 7 / 30 13.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 4 / 30 14.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 30 / 30 15.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 11 / 30 16.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 3 / 30 17.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 19 / 30 18.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 25 / 30 19.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 1 / 30 20.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 2 / 30 21.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 25 / 30 22.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 16 / 30 23.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 18 / 30 24.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 4 / 30 25.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 14 / 30 26.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 6 / 30 27.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 26 / 30 28.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 9 / 30 29.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 15 / 30 30.04.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 14 / 30 01.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 18 / 30 02.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 2 / 30 03.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 16 / 30 04.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 12 / 30 05.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 14 / 30 06.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 22 / 30 07.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 8 / 30 08.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 5 / 30 09.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 3 / 30 10.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 9 / 30 11.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 24 / 30 12.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 19 / 30 13.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 26 / 30 14.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 28 / 30 15.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 22 / 30 16.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 24 / 30 17.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 24 / 30 18.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 3 / 30 19.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 9 / 30 20.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 22 / 30 21.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 25 / 30 22.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 17 / 30 23.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 30 / 30 24.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 4 / 30 25.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 11 / 30 26.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 28 / 30 27.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 15 / 30 28.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 2 / 30 29.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 27 / 30 30.05.2015 KRJ Int ll Hukkapuro 16 / 30 |
Sukupuu & jälkeläiset
Päiväkirja
Tässä kaikki Riinan päiväkirjamerkinnät. Ne löytyvät myös " mun ja Riinan " - tarinasta mukautettuna kerrontaan, samoin kaikki valmennukset löytyvät sieltä mukautettuna kerrontaan.
30.04.2015 Ensimmäiset KRJ- kisat
Jännitin pitkästä aikaa niin paljon kisaamista, että olin unohtaa kaikki mahdolliset jutut. Onneksi mukana oli Michael ja Katjaana, joten kisaamisesta selvittiin! Kyseessä oli siis ensimmäiset alaisuuksien kisat koskaan Riinan kanssa, joten jännitettävää riitti. Näin ensimmäisiksi kisoiksi valitsimme helppo A:n kisat, joten tästä on helpompi siirtyä vaativiin luokkiin. Luokkia järjestettiin kisoissa yhteensä neljä, joista kaksi oli helppo a:n luokkia ja näihin molempiin Riinan kanssa osallistuttiin. Olin varautunut hylkyihin, todellisiin epäonnistumiin, koska tämän tamman kanssa ei koskaan voi olla liian varma. Suureksi yllätyksekseni olimme ensimmäisessä luokassa 12:sta 40:sta, ja toisessa 9:siä 40:stä. Toivottavasti tulevat kisatkin menisivät vähintään yhtä hienosti! Vitsit tästä on hyvä jatkaa! Vihdoin pääsee huomaamaan kunnolla treenaamisen tulokset! Riinan kanssa kisaamisen on kuitenkin tarkoitus alkaa vasta ensi vuonna, mutta en voinut vastustaa kiusausta lähteä kokeilemaan miten käy. Tästä on hyvä jatkaa!
05.02.2015 Pohdintaa
Kuinka usein sitä kuulekaan ratsunsa selkään kentän laidalla katsovien kommentit? Usein kommentit ovat negatiivisiä ja aiheuttavat vain pahaa mieltä. Miten usein sitä tulekaan miettineeksi, miksi vielä teen tätä? Miksi en vaan suosilla anna periksi ja myy Riinaa? Tai saman tien vie sitä teurastamolle? Anna parempaa elämää sille, kuten moni ihmettelee? Miksi ylipäätään yritän? Onkohan kukaan " haukkujista " koskaan tullut miettineeksi, että ovatko asiat oikeasti niinkuin he niiden luulevat olevan? Entä jos? Tänä vuonna tulee Riinan kanssa kaksi vuotta yhteistä taivalta täyteen ja en missään tapauksessa haluaisi vaihtaa kulunutta aikaa pois. En, vaikka olen murtanut luita itseltäni Riinan riehuessa, lentänyt vauhdilla seinään, saanut mahtavat mustelmat, kokenut aivotärähdyksiä, saanut seinähullun hevosen omistajan maineen. Ai miksi? Hiljalleen Riinan kanssa ollaan toisiimme tutustuneet ja niitä hyviä pätkiäkin on matkaan mahtunut. Riinan koulutus on vasta kesken, mutta siltikin tamma on päässyt kehittymään jo pitkälle. Nykyään tulee useammin onnistumisen hetkiä, kun vaikka vuonna 2014, jolloin lähinnä itkin jokaisen ratsastuskerran jäljiltä. Toki nykyään tulee vieläkin epäonnistumisen hetkiä, esimerkiksi viimeksi eilen kouluratsastustreenimme meni aivan penkin alle, kun mikään ei toiminut. Treeniä on vielä paljon jäljellä ennen kuin olemme valmiita edes kisaradoille. Suunnitelmissa olisikin aloittaa Riinan kanssa vasta ensi vuonna varsinainen kisaaminen. Hiljaa hyvää tulee vai miten se menikään?
04.12.2014 Itsensä ylittäminen
Ennen ensimmäistä ratsastusta Riinalla sitten sairasloman jälkeen poiki mielenkiintoisen keskustelun Michaelin kanssa. Minun oli viimein pakko tunnustaa miehelleni, että pelkäsin tammallani ratsastusta ja en enää uskaltanut edes harjata kunnolla tammaa. Michael totesi tienneen tästä jo hetken aikaa, muttei ollut osannut tulla auttamaan, kun olin tehnyt selväksi etten apua tarvitse. Mieheni totesi ääneen vihdoin sanat, joitten sanomista ääneen olin pelännyt yli vuoden: “ Huusari, sun oma pelkos välittyy Riinaan ja se käyttää hyödyksi sitä. Kalondra Sabrina on hevonen, joka on varsin herkkä ja helposti kuumuva, se tarvitsee ratsastajan, joka näyttää tien suunnan. Sää voisit madaltaa esimerkiksi teidän tavoitteitanne, ei tarvitse voittaa jokaista rataa vaan oma itsensä. Sää oot edelleen yhtä arvokas ja tärkee, vaikket sää voittaiskaa tai edes kilpailisi, sillä tärkeintä on et oot siinä elossa ja terveenä. Tää voi kuulostaa hullulta, mutta sun on luotettava Riinaan. Pienten askelten avulla saavutatta enemmän kuin liian isoilla askelilla. Muista, et mä oon valamis auttaan ja tukeen sua kyllä, ei tartte jäähä yksin. Ei pelosta tartte tuntea häpeää ja sun kohalla pelkoon on kyllä jo aihettakin. Sä oot pomo ja Riina sun heppas. “ Se pelko, mitä olin kantanut sisälläni vuoden, sai vihdoin tulla esille. Ensimmäistä kertaa vuoteen tunsin helpotusta ja toivoa. Tuntui helpottavalta, että joku sanoi ääneen nuo sanat ja kertoi tukevansa. Harjaaminen olikin ensimmäistä kertaa koskaan helpompaa ja tammakin oli temppuilematta Michaelin auttaessa. Kiipesin selkään kuitenkin kauhunsekaisin tunnelmin, minkä mieheni taisi huomata. Hän käveli alkuverryttelyt maastossa rinnallamme Cinderellan kanssa. Maneesiin päästyämme Michael pisti Riinalle suitsiin pitkän liinan kiinni, ja käveli rinnalla neuvoen tarvittaessa. Hiljalleen uskalsin vähän itse rentoutua ja näyttää suuntaa Riinalle. Vaikka meno oli edelleen jännittyneisyyttä täynnä, kuunteli tamma silti aina hetken ja oli rauhallisempi. Työstimme lähinnä ravia ja käyntiä, laukkaamista ei ollut järkeä ottaa heti ensimmäiselle kerralle mukaan.
29.11.2014 Uskomaton hetki
Lämmin henkäys kutitti ihoa. Karva kiilsi upeasti auringon paisteessa. Musta nahka oli juuri pesty ja vahattu upeaan kuntoon. Ratsastajan puhtaat merkkivaatteet sopivat ratsun varusteisiin kuin nakutettu. Kevyt pohkeen puristus kyljessä kertoi samppanjan väriselle ratsulle, että oli aika mennä eteenpäin. Maneesin peilistä näkyi hallitussa ravissa etenevä ratsukko näyttävine liikkeineen. Ratsukon eleganttisuus näkyi kauas. Ratsu kuunteli tarkasti jokaista ratsastajan apua ja vastasi halukkaasti. Sulkutaivutukset näyttivät olevan arkipäivää ratsukolle. Piaffea saattoi vain ihailla kentän laidalta. Niin upean näköisesti ratsukko hitsautui yhteen sillä hetkellä kentällä. Laukanvaihdot saivat yleisön huokaisemaan ihastuksesta. Lämmin tunne täytti koko kehon. Ratsu kantoi koko kehoaan, kulki muodossa, ratsastajan istuessa satulassa hiljaa. Eleganttinen ratsukko sai koko maneesiin elämään siinä hetkessä. Kavioiden tasainen osuma silkkihiekkapohjaan kertoi hallitusta etenemisestä. Suorituksen jälkeinen onni hehkui ratsukosta. Se leveä hymy ja pärskähdys kertoivat kaiken. Se hetki oli kaunis.
07.08.2014 Kaatuminen esteradalla
Pyysin Michaelia varustamaan Riinan valmiiksi, sillä sille päivälle oli kasaantunut minun osaltani hurja määrä ratsastettavia. Riina oli viimeisenä vuorossa ja edessä oli Michaelin valmennus. En tiennyt millä mielin odottaa, sillä tiesin jo etukäteen häpeäväni sitä, etten osannut ratsastaa vieläkään tammallani. Häpeään ei tietenkään aihetta ollut, mutta jostain syystä en kehdannut tunnustaa kenelläkään, etten tammalle enää pärjännyt. Alkuverryttelyt menivät nyt jo suhkot hyvin, mikä toi hymyn huulille. Verryttelyn esteet toivat taas pelon esille ja menikin hetki ennekuin uskalsin Michaelin rohkaisema ylittää Riinan kanssa esteet varsin vauhdikkaasti. Kuolaintuntumasta ei enää siinä vaiheessa voinut puhua, joten Michael kiinnitti pitkän liinan Riinan kuolaimiin ja tällä tavalla tuki verryttelyämme. En tajua, mikä ihmeen vaikutus Michaelilla on Riinaan, mutta jostain kumman syystä tammasta tuli vähän rauhallisempi. Verryttelyn jälkeen olikin vuorossa pysty- ja okserilinja matalilla korkeuksilla. Helpohko tehtävä, mutta haastavaa oli saada Riina hetkeksi malttamaan mielensä ja kuunnella. Michael pyysi meitä tulemaan ravissa linjan, jotta kontrolli säilyisi. Antaessani Riinalle raviavut, tamma lähtikin kiitolaukassa kohti linjaa. Olin valmistautumassa hyppyyn, kunnes juuri ennen estettä Riina hyppäsi pystyyn sillä seurauksella että kaatui selälleen. En ehtinyt alta pois, joten jäin pahasti tamman alle. Seuraava muistikuva onkin vasta muutaman päivän päästä, kun minut herätettiin nukutuksesta. Vakava aivotärähdys, kaksi kylkiluuta ja selkänikama murtunut oli lopulta diagnoosi, josta seurasi parin kuukauden ratsastustauko. Sovimmekin Michaelin kanssa, että hän ottaa Riinan hoidettakseen mun sairasloman ajaksi. Kun tamma vaa nyt sitten tottelis Michaelia, eikä leikkis idioottia!
10.07.2014 Jälleen epäonnistumisia
Mä en enää koskaan tuu ratsastaan Riinalla! Ihan ensimmäiseksi tamma juoksutti mut koko laitumen ympäri muutamaan otteeseen, sitten esitteli hammasrivistöään harjatessa ja puri varusteita laittaessa. Kiivetessäni selkään tiesin jo etukäteen odottaa sitä riepottelua. Alkuverryttelyistä ei jäänyt mitään mainittavaa, sillä Riina pisti parhaansa mukaan kuolainta vasten ja en enää itse jaksanut taistella vastaan. Verryttelyiden jälkeen tarkoituksenani oli hakea volttien ja siirtymisten kautta edes hetken rentoutta ja sitä, että tamma kuuntelee. Kun piti mennä ravia, nosti tamma pukkilaukan -yllätys, yllätys- taas vaihteeksi. Päätin ratsastaa sinnikkäästi tunnin loppuun ja pyysin tammalta pohkeenväistöä uralta pois päin. Tämän jälkeen oli vuorossa laukkaympyrä estekentän puoleisella pitkällä sivulla. Ei tartte varmaan kertoo, et tipuin selästä taas vaihteeksi?
06.06.2014 Söpö heppako?
Viime aikoina on tullut huomattua, että Riina todellakin osaa hurmata ihmiset ulkonäöllään! Tosin harva heistä onnekseen tietää tamman todellista luonnetta. Pyysin Melanieta hakemaan tänään tamman tarhasta valmiiksi, sillä minulla oli valmennus pidettävänä ennen Riinan ratsastusta. En tiedä mitä Riina oli Melanielle tehnyt, mutta ihan heti en taida pyytää Melanieta tammaa hakemaan. Harjaamisesta ei tarvi edes kertoa, niin Riinamainen tamma vaihteeksi oli. Suunnistin suosiolla maneesiin, sillä siellä tamman saa ehkä hallintaansa ja toimimaan kunnolla. Olin laittanut varmuuden vuoksi martingaalin ja olympiakuolaimen, sillä tamman hallinta näytti olevan jo hoitaessa haastavaa. Alkuverryttelyiden jälkeen yritin työstää tammaani parhaani mukaan. Pohkeenväistökin tuotti ylimääräisiä ongelmia tamman painaessa kuolaimeen. En enää keksi mitään kuolainta, mitä tamman kanssa ei olisi kokeiltu. Jokainen, niin kumikuolain kun sitten kovimmat mahdolliset kuolaimet on läpi käyty, mikään niistä ei tunnu toimivan. Tiedostan toki, että oma ratsastukseni tamman kanssa ei ole kauneimmasta päästä, mutta sen selässä on kerta kaikkiaan niin vaikea pystyä itse ratsastamaan kunnolla. Kenties meistä ehkä joskus tulee jotain?
17.05.2014 Epätoivon kyynelten virta sammumassa?
En tiedä enää lainkaan, mitä ajatella Riinasta. Tuntuu, että toisinaan saan tamman jo pelittämään joten kuten, mutta en läheskään aina. Esimerkiksi tänään tamma oli kertakaikkiaan mahtava ratsastettava! Alkuverryttelyt menivät taas miten menivät, mutta loppuverryttelyiden aikaan sain jo hetkeksi tamman kuuntelemaan ja tekemään sitä mitä pyysin! En toivo mitään muuta niin hartaasti kuin sitä, että joku kaunis päivä tamma vielä kuuntelisi minua edes yhden tunnin ajan. Eilen ratsastus meni päin seiniä, sillä tipuin vaihteeksi 9 kertaa ja tuntui ettei mikään onnistunut. En enää tiedä, miten oikein ratsastaisin tammaa! Oon kokeillut jo pariin otteseen kumikuolaimia, mutteivat nekään hillinneet tamman menoa, vaan sitä kentän pohjahiekan koostumusta piti tutkailla lähemmin muutamaan otteeseen..
20.03.2014 Luovutetaanko?
Olen oikeasti jo valmis luovuttamaan tämän tamman kanssa. Ei enää koskaan tälläistä hevosta! Viime aikojen treenit on menneet päin seiniä, kirjaimellisesti. Kukaan ei uskalla tulla saman aikaisesti treenaamaan, eikä ihme. Onhan se turhauttavaa rikkoa puomit ja kouluaidatkin siinä sivussa. Tuntuu, ettei meidän ratsastuksesta löydy kuin huonoja puolia vain. Joskus tuntuu, että kaikki ovat menettäneet toivonsa meidän suhteen. Onko tässä oikeasti järkeä? Entä jos vaan kuoppaisin koko kaakin? Entä jos luovuttaisin? En jaksa tapella enää. Me ei onnistuta tasan missään. Ei edes kouluratsastuksessa, saati sitten esteillä! Kuin turhauttavaa on istua pukittavan ratsun selässä, joka ei suostu edes oikein päin kulkemaan? Ja me vielä haaveiltiin kisaradoista. Ne haaveet on tullut haudattua jo aikoja sitten!
06.02.2014 Puomeja, IIK!
Voi rakas päiväkirja! Mistä aloittaisinkaan? Riinan kanssa tosiaan tänään oli vuorossa puomitreeniä. Eihän se hyvin mennyt.. Varsinkin viime aikoina on tuntunut, että on palattu ihan lähtötasolle. Michael oli koonnut mielestään hyvinkin yksinkertaisen puomitehtävän maneesiin, joka lopulta osoittautui ylitse pääsemättömäksi meille. Alkuverryttelyssä ratsastin tammaa parhaani mukaan aktiiviseksi ja pyrin saamaan sitä toimivaksi. Se onnistuikin kohtalaisesti, jos ei puhuta mistään perännannoista tai vastaavista. Michael pisti meidät heti ensimmäiseksi menemään käynnissä viiden peräkkäisen maapuomin ylitse. Onnistuimme kolauttamaan heti ensimmäiseen puomiin etujalan, josta Riina otti nokkiinsa. Tehtävä yritettiin myös ravissa ja laukassa. Tiedän ettei se kaunista katsottavaa ollut. Valmennuksen toisena teemana oli hypätä pienimuotoista puomirataa: maapuomi, ristikko ja viisi maapuomia askeleen välein. Tuntuu turhauttavalta onnistua tippumaan ristikollakin. Mitä sitten isoilla radoilla, jos jo pienellä ristikolla tippuu? Suoraan sanottuna meni päin seiniä. Riinaan ei saanut tuntumaa ollenkaan suuhun ja tamma kulki selättömänä pää ylhäällä kuin raketti lähtövalmiina. Lopulta päätettiin yhteistuumin lopettaa lyhyeen koko valmennus, kun mikään ei ottanut onnistuakseen. Oli vaikea pidätellä kyyneliä enää siinä vaiheessa.
14.01.2014 Ensimmäinen ratsastus joululoman jälkeen
Saaks itkee? Riina oli parin viikon joululomalla ja se oli sille sitten liian pitkä aika. Kristian ei pahemmin ilahtunut kuullessaan, että Riina oli tuhonnut puolet suuresta metsätarhastaan keskellä talvea. Kauhusta jäykkänä hain tamman sen karsinasta hoitokarsinaan ja koetin rauhoittua. Kyllä tää tästä, jos Mikaki sai tamman toimiin nii silloin saan määki! Just nii. Suuret oli luulot, vaan eipähän oo enää. Harjaamiset sun muut meni taas tuttuun tapaan: eli Huusarin hermoja koeteltiin oikein urakalla, ja tamma tuli huomaamaan että tämä neitikin osaa suuttua. Ensimmäisen - ja toivottavasti viimeisen- kerran tulin nakanneeksi harjan suoraan nurkkaan ja huutaneeksi pää punaisena hevoselleni. Hetken ajan oli hämmentynyt tamma, mutta ei valitettavasti kauaa. Ratsastuksen päätin suosiolla suorittaa maneesissa, vaikka tiesin että oma turvallisuuteni oli joka tapauksessa vaakalaudalla. Mistään peräänannoista ja pehmeästä ohjastuntumista sun muista lööpereistä ei sit tasan keskustella tässä asiassa. Mulle ainoo ilon aihe oli tänään se, että sain tamman meneen edes muutaman askeleen sitä, mitä halusin. Muutoin ratsastus meni kuta kuinki niin, että tamma vei mua 100-0, nimimerkillä tipuin juuri 14 kertaa yhden tunnin aikana. Musta tuntuu, että mun pää ei oikein tykännyt siitä, et Riina teki äkkikäännöksen laukassa suoraan päin aitaa, johon sitten lensin pää edellä. Vähän kyllä huippasee, mutta tuon tamman joudun ainaki viel viemään johonki tarhaan ja iltatallitki pitäs hoitaa...
12.11.2013 Ekan kerran esteitä ilman valmentajaa
Mitä voisikaan katua syvemmin kuin sitä, et päättää hypätä Riinalla esteitä? Alkulämmittelyt menivät koko tunnista kaikkein parhaiten. Sain muutaman avun jopa läpi ja tamma kuunteli muutaman sekunnin kerrallaan aina. Suurin virhe oli kuitenkin mennä Kastemaneesin estekentälle. Sinne joutuminen sai Riinan kirjaimellisesti räjähtämään. Tamman korvat olivat liimautuneina niskaan, se puri kuolaimeen todella vahvasti. Maapuomien ylitys oli silkkaa tuskaa, sillä en saanut kontrollia tammaan, vaan se pyrki vastustamaan jokaista apua ja oli räjähdysaltis. Rentoutta ei löytynyt koko ratsukosta ollenkaan, sillä pelkäsin jo itsekin lopulta satulassa. En ole koskaan aiemmin pelännyt niin paljoa hevosen selässä! Miks ihimees oon menny ostaan tuommosen konin? Tuhannen hullu! Sais senkin myyä! Pieni kavaletti sai Riinan kavahtamaan ja lopulta lensin suunnilleen 27 kertaa alas selästä. Yks kylkiluu on murtuneena tällä hetkellä, joka tuli siitä, että lensin suoraan maneesin seinään Riinan lähtiessä kiitolaukkaan ja tehdessä äkkikäännöksen. Ratsastuskieltoa muutama viikko, ei tee hyvää tammalle! En tiedä kuka hullu ois valamis ridaan tammaa mun sairasloman ajan. Ei sitä kuitenkaa voi jättää hoitamattakaa ku liika energia on pahitteeksi..
20.10.2013 Tutustumista toisiimme
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Meidän tutustumisemme Riinan kanssa on mennyt penkin alle, sillä en saa tammaa pelittämään millään tavalla, vaan kaikki yhteiset koulutushetket menevät lähinnä siihen suuntaan, että Huusari itkee ja raivoaa ja Riina kirmaa vapaana riemuissaan. Tuntuu että, jo pelkkä harjaaminen nostaa Riinan raivon pystyyn. Kuin jollain niin mahtavalla otuksella voi korvat olla aivan luimussa? En ikinä ennen ole näin paljon alkanut jopa pelkäämään tammani harjaamista. Hävettää jopa myöntää, että olen lahjonut Michaelin toisinaan harjaamaan tammani, sillä en vain aina uskalla. Ratsastamista emme ole vielä kokeilleet kuin muutaman kerran sitten sisäänratsuksen jälkeen. Eihän ne hyvin ole menneet. En tiedä, miten saisin tamman edes menemään kunnolla, saati sitten edes sekunniksi kuulolle? Vaikka kuinka olisi käytössä kovaakin kovemmat kuolaimet ja kaiken maailman martingaalit, niin siltikin tamma kulkee pää pystyssä räjähdysalttiina. Ei olla päästy kentältä vielä kertaakaan ilman ratsastajan lukuisia lukuisia tippumisia, saati sitten edes päästy tekemään kunnon tehtäviä. Tähän saakka ratsastukset ovat sujuneet lähinnä siihen malliin, että ratsastaja yrittää saada tammaa edes kulkemaan oikein päin, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta se ei onnistu ja ratsastus on jo siinä vaiheessa lopetettava, kun ratsukolla on hermot kireällä.
12.10.2013 Muutto Hevosjärven tilalle
Omien kiireideni vuoksi en ehtinyt Michaelin mukaan hakemaan Riinaa, uusinta ratsuamme. Matkantekoon meni pitempi aika, sillä Riina onnistui särkemään trailerimme. Riina muutti vihdoin uuteen kotiinsa. Kaunis tamma, hurmaten ulkonäöllään, on todella petollinen luonteeltaan. Sen sain huomata heti ensimmäisenä, sillä kättäni koristavat komeat hampaan jäljet. Riina pääsi suoraan uuteen tarhaansa, jossa se hetken kirmailtuaan rauhoittui hetkeksi syömään. Illalla Michael vei Riinan karsinaan. Turvallisuussyistä päätimme, että Riinaa saa käsitellään ainoastaan minä ja Michael.
30.04.2015 Ensimmäiset KRJ- kisat
Jännitin pitkästä aikaa niin paljon kisaamista, että olin unohtaa kaikki mahdolliset jutut. Onneksi mukana oli Michael ja Katjaana, joten kisaamisesta selvittiin! Kyseessä oli siis ensimmäiset alaisuuksien kisat koskaan Riinan kanssa, joten jännitettävää riitti. Näin ensimmäisiksi kisoiksi valitsimme helppo A:n kisat, joten tästä on helpompi siirtyä vaativiin luokkiin. Luokkia järjestettiin kisoissa yhteensä neljä, joista kaksi oli helppo a:n luokkia ja näihin molempiin Riinan kanssa osallistuttiin. Olin varautunut hylkyihin, todellisiin epäonnistumiin, koska tämän tamman kanssa ei koskaan voi olla liian varma. Suureksi yllätyksekseni olimme ensimmäisessä luokassa 12:sta 40:sta, ja toisessa 9:siä 40:stä. Toivottavasti tulevat kisatkin menisivät vähintään yhtä hienosti! Vitsit tästä on hyvä jatkaa! Vihdoin pääsee huomaamaan kunnolla treenaamisen tulokset! Riinan kanssa kisaamisen on kuitenkin tarkoitus alkaa vasta ensi vuonna, mutta en voinut vastustaa kiusausta lähteä kokeilemaan miten käy. Tästä on hyvä jatkaa!
05.02.2015 Pohdintaa
Kuinka usein sitä kuulekaan ratsunsa selkään kentän laidalla katsovien kommentit? Usein kommentit ovat negatiivisiä ja aiheuttavat vain pahaa mieltä. Miten usein sitä tulekaan miettineeksi, miksi vielä teen tätä? Miksi en vaan suosilla anna periksi ja myy Riinaa? Tai saman tien vie sitä teurastamolle? Anna parempaa elämää sille, kuten moni ihmettelee? Miksi ylipäätään yritän? Onkohan kukaan " haukkujista " koskaan tullut miettineeksi, että ovatko asiat oikeasti niinkuin he niiden luulevat olevan? Entä jos? Tänä vuonna tulee Riinan kanssa kaksi vuotta yhteistä taivalta täyteen ja en missään tapauksessa haluaisi vaihtaa kulunutta aikaa pois. En, vaikka olen murtanut luita itseltäni Riinan riehuessa, lentänyt vauhdilla seinään, saanut mahtavat mustelmat, kokenut aivotärähdyksiä, saanut seinähullun hevosen omistajan maineen. Ai miksi? Hiljalleen Riinan kanssa ollaan toisiimme tutustuneet ja niitä hyviä pätkiäkin on matkaan mahtunut. Riinan koulutus on vasta kesken, mutta siltikin tamma on päässyt kehittymään jo pitkälle. Nykyään tulee useammin onnistumisen hetkiä, kun vaikka vuonna 2014, jolloin lähinnä itkin jokaisen ratsastuskerran jäljiltä. Toki nykyään tulee vieläkin epäonnistumisen hetkiä, esimerkiksi viimeksi eilen kouluratsastustreenimme meni aivan penkin alle, kun mikään ei toiminut. Treeniä on vielä paljon jäljellä ennen kuin olemme valmiita edes kisaradoille. Suunnitelmissa olisikin aloittaa Riinan kanssa vasta ensi vuonna varsinainen kisaaminen. Hiljaa hyvää tulee vai miten se menikään?
04.12.2014 Itsensä ylittäminen
Ennen ensimmäistä ratsastusta Riinalla sitten sairasloman jälkeen poiki mielenkiintoisen keskustelun Michaelin kanssa. Minun oli viimein pakko tunnustaa miehelleni, että pelkäsin tammallani ratsastusta ja en enää uskaltanut edes harjata kunnolla tammaa. Michael totesi tienneen tästä jo hetken aikaa, muttei ollut osannut tulla auttamaan, kun olin tehnyt selväksi etten apua tarvitse. Mieheni totesi ääneen vihdoin sanat, joitten sanomista ääneen olin pelännyt yli vuoden: “ Huusari, sun oma pelkos välittyy Riinaan ja se käyttää hyödyksi sitä. Kalondra Sabrina on hevonen, joka on varsin herkkä ja helposti kuumuva, se tarvitsee ratsastajan, joka näyttää tien suunnan. Sää voisit madaltaa esimerkiksi teidän tavoitteitanne, ei tarvitse voittaa jokaista rataa vaan oma itsensä. Sää oot edelleen yhtä arvokas ja tärkee, vaikket sää voittaiskaa tai edes kilpailisi, sillä tärkeintä on et oot siinä elossa ja terveenä. Tää voi kuulostaa hullulta, mutta sun on luotettava Riinaan. Pienten askelten avulla saavutatta enemmän kuin liian isoilla askelilla. Muista, et mä oon valamis auttaan ja tukeen sua kyllä, ei tartte jäähä yksin. Ei pelosta tartte tuntea häpeää ja sun kohalla pelkoon on kyllä jo aihettakin. Sä oot pomo ja Riina sun heppas. “ Se pelko, mitä olin kantanut sisälläni vuoden, sai vihdoin tulla esille. Ensimmäistä kertaa vuoteen tunsin helpotusta ja toivoa. Tuntui helpottavalta, että joku sanoi ääneen nuo sanat ja kertoi tukevansa. Harjaaminen olikin ensimmäistä kertaa koskaan helpompaa ja tammakin oli temppuilematta Michaelin auttaessa. Kiipesin selkään kuitenkin kauhunsekaisin tunnelmin, minkä mieheni taisi huomata. Hän käveli alkuverryttelyt maastossa rinnallamme Cinderellan kanssa. Maneesiin päästyämme Michael pisti Riinalle suitsiin pitkän liinan kiinni, ja käveli rinnalla neuvoen tarvittaessa. Hiljalleen uskalsin vähän itse rentoutua ja näyttää suuntaa Riinalle. Vaikka meno oli edelleen jännittyneisyyttä täynnä, kuunteli tamma silti aina hetken ja oli rauhallisempi. Työstimme lähinnä ravia ja käyntiä, laukkaamista ei ollut järkeä ottaa heti ensimmäiselle kerralle mukaan.
29.11.2014 Uskomaton hetki
Lämmin henkäys kutitti ihoa. Karva kiilsi upeasti auringon paisteessa. Musta nahka oli juuri pesty ja vahattu upeaan kuntoon. Ratsastajan puhtaat merkkivaatteet sopivat ratsun varusteisiin kuin nakutettu. Kevyt pohkeen puristus kyljessä kertoi samppanjan väriselle ratsulle, että oli aika mennä eteenpäin. Maneesin peilistä näkyi hallitussa ravissa etenevä ratsukko näyttävine liikkeineen. Ratsukon eleganttisuus näkyi kauas. Ratsu kuunteli tarkasti jokaista ratsastajan apua ja vastasi halukkaasti. Sulkutaivutukset näyttivät olevan arkipäivää ratsukolle. Piaffea saattoi vain ihailla kentän laidalta. Niin upean näköisesti ratsukko hitsautui yhteen sillä hetkellä kentällä. Laukanvaihdot saivat yleisön huokaisemaan ihastuksesta. Lämmin tunne täytti koko kehon. Ratsu kantoi koko kehoaan, kulki muodossa, ratsastajan istuessa satulassa hiljaa. Eleganttinen ratsukko sai koko maneesiin elämään siinä hetkessä. Kavioiden tasainen osuma silkkihiekkapohjaan kertoi hallitusta etenemisestä. Suorituksen jälkeinen onni hehkui ratsukosta. Se leveä hymy ja pärskähdys kertoivat kaiken. Se hetki oli kaunis.
07.08.2014 Kaatuminen esteradalla
Pyysin Michaelia varustamaan Riinan valmiiksi, sillä sille päivälle oli kasaantunut minun osaltani hurja määrä ratsastettavia. Riina oli viimeisenä vuorossa ja edessä oli Michaelin valmennus. En tiennyt millä mielin odottaa, sillä tiesin jo etukäteen häpeäväni sitä, etten osannut ratsastaa vieläkään tammallani. Häpeään ei tietenkään aihetta ollut, mutta jostain syystä en kehdannut tunnustaa kenelläkään, etten tammalle enää pärjännyt. Alkuverryttelyt menivät nyt jo suhkot hyvin, mikä toi hymyn huulille. Verryttelyn esteet toivat taas pelon esille ja menikin hetki ennekuin uskalsin Michaelin rohkaisema ylittää Riinan kanssa esteet varsin vauhdikkaasti. Kuolaintuntumasta ei enää siinä vaiheessa voinut puhua, joten Michael kiinnitti pitkän liinan Riinan kuolaimiin ja tällä tavalla tuki verryttelyämme. En tajua, mikä ihmeen vaikutus Michaelilla on Riinaan, mutta jostain kumman syystä tammasta tuli vähän rauhallisempi. Verryttelyn jälkeen olikin vuorossa pysty- ja okserilinja matalilla korkeuksilla. Helpohko tehtävä, mutta haastavaa oli saada Riina hetkeksi malttamaan mielensä ja kuunnella. Michael pyysi meitä tulemaan ravissa linjan, jotta kontrolli säilyisi. Antaessani Riinalle raviavut, tamma lähtikin kiitolaukassa kohti linjaa. Olin valmistautumassa hyppyyn, kunnes juuri ennen estettä Riina hyppäsi pystyyn sillä seurauksella että kaatui selälleen. En ehtinyt alta pois, joten jäin pahasti tamman alle. Seuraava muistikuva onkin vasta muutaman päivän päästä, kun minut herätettiin nukutuksesta. Vakava aivotärähdys, kaksi kylkiluuta ja selkänikama murtunut oli lopulta diagnoosi, josta seurasi parin kuukauden ratsastustauko. Sovimmekin Michaelin kanssa, että hän ottaa Riinan hoidettakseen mun sairasloman ajaksi. Kun tamma vaa nyt sitten tottelis Michaelia, eikä leikkis idioottia!
10.07.2014 Jälleen epäonnistumisia
Mä en enää koskaan tuu ratsastaan Riinalla! Ihan ensimmäiseksi tamma juoksutti mut koko laitumen ympäri muutamaan otteeseen, sitten esitteli hammasrivistöään harjatessa ja puri varusteita laittaessa. Kiivetessäni selkään tiesin jo etukäteen odottaa sitä riepottelua. Alkuverryttelyistä ei jäänyt mitään mainittavaa, sillä Riina pisti parhaansa mukaan kuolainta vasten ja en enää itse jaksanut taistella vastaan. Verryttelyiden jälkeen tarkoituksenani oli hakea volttien ja siirtymisten kautta edes hetken rentoutta ja sitä, että tamma kuuntelee. Kun piti mennä ravia, nosti tamma pukkilaukan -yllätys, yllätys- taas vaihteeksi. Päätin ratsastaa sinnikkäästi tunnin loppuun ja pyysin tammalta pohkeenväistöä uralta pois päin. Tämän jälkeen oli vuorossa laukkaympyrä estekentän puoleisella pitkällä sivulla. Ei tartte varmaan kertoo, et tipuin selästä taas vaihteeksi?
06.06.2014 Söpö heppako?
Viime aikoina on tullut huomattua, että Riina todellakin osaa hurmata ihmiset ulkonäöllään! Tosin harva heistä onnekseen tietää tamman todellista luonnetta. Pyysin Melanieta hakemaan tänään tamman tarhasta valmiiksi, sillä minulla oli valmennus pidettävänä ennen Riinan ratsastusta. En tiedä mitä Riina oli Melanielle tehnyt, mutta ihan heti en taida pyytää Melanieta tammaa hakemaan. Harjaamisesta ei tarvi edes kertoa, niin Riinamainen tamma vaihteeksi oli. Suunnistin suosiolla maneesiin, sillä siellä tamman saa ehkä hallintaansa ja toimimaan kunnolla. Olin laittanut varmuuden vuoksi martingaalin ja olympiakuolaimen, sillä tamman hallinta näytti olevan jo hoitaessa haastavaa. Alkuverryttelyiden jälkeen yritin työstää tammaani parhaani mukaan. Pohkeenväistökin tuotti ylimääräisiä ongelmia tamman painaessa kuolaimeen. En enää keksi mitään kuolainta, mitä tamman kanssa ei olisi kokeiltu. Jokainen, niin kumikuolain kun sitten kovimmat mahdolliset kuolaimet on läpi käyty, mikään niistä ei tunnu toimivan. Tiedostan toki, että oma ratsastukseni tamman kanssa ei ole kauneimmasta päästä, mutta sen selässä on kerta kaikkiaan niin vaikea pystyä itse ratsastamaan kunnolla. Kenties meistä ehkä joskus tulee jotain?
17.05.2014 Epätoivon kyynelten virta sammumassa?
En tiedä enää lainkaan, mitä ajatella Riinasta. Tuntuu, että toisinaan saan tamman jo pelittämään joten kuten, mutta en läheskään aina. Esimerkiksi tänään tamma oli kertakaikkiaan mahtava ratsastettava! Alkuverryttelyt menivät taas miten menivät, mutta loppuverryttelyiden aikaan sain jo hetkeksi tamman kuuntelemaan ja tekemään sitä mitä pyysin! En toivo mitään muuta niin hartaasti kuin sitä, että joku kaunis päivä tamma vielä kuuntelisi minua edes yhden tunnin ajan. Eilen ratsastus meni päin seiniä, sillä tipuin vaihteeksi 9 kertaa ja tuntui ettei mikään onnistunut. En enää tiedä, miten oikein ratsastaisin tammaa! Oon kokeillut jo pariin otteseen kumikuolaimia, mutteivat nekään hillinneet tamman menoa, vaan sitä kentän pohjahiekan koostumusta piti tutkailla lähemmin muutamaan otteeseen..
20.03.2014 Luovutetaanko?
Olen oikeasti jo valmis luovuttamaan tämän tamman kanssa. Ei enää koskaan tälläistä hevosta! Viime aikojen treenit on menneet päin seiniä, kirjaimellisesti. Kukaan ei uskalla tulla saman aikaisesti treenaamaan, eikä ihme. Onhan se turhauttavaa rikkoa puomit ja kouluaidatkin siinä sivussa. Tuntuu, ettei meidän ratsastuksesta löydy kuin huonoja puolia vain. Joskus tuntuu, että kaikki ovat menettäneet toivonsa meidän suhteen. Onko tässä oikeasti järkeä? Entä jos vaan kuoppaisin koko kaakin? Entä jos luovuttaisin? En jaksa tapella enää. Me ei onnistuta tasan missään. Ei edes kouluratsastuksessa, saati sitten esteillä! Kuin turhauttavaa on istua pukittavan ratsun selässä, joka ei suostu edes oikein päin kulkemaan? Ja me vielä haaveiltiin kisaradoista. Ne haaveet on tullut haudattua jo aikoja sitten!
06.02.2014 Puomeja, IIK!
Voi rakas päiväkirja! Mistä aloittaisinkaan? Riinan kanssa tosiaan tänään oli vuorossa puomitreeniä. Eihän se hyvin mennyt.. Varsinkin viime aikoina on tuntunut, että on palattu ihan lähtötasolle. Michael oli koonnut mielestään hyvinkin yksinkertaisen puomitehtävän maneesiin, joka lopulta osoittautui ylitse pääsemättömäksi meille. Alkuverryttelyssä ratsastin tammaa parhaani mukaan aktiiviseksi ja pyrin saamaan sitä toimivaksi. Se onnistuikin kohtalaisesti, jos ei puhuta mistään perännannoista tai vastaavista. Michael pisti meidät heti ensimmäiseksi menemään käynnissä viiden peräkkäisen maapuomin ylitse. Onnistuimme kolauttamaan heti ensimmäiseen puomiin etujalan, josta Riina otti nokkiinsa. Tehtävä yritettiin myös ravissa ja laukassa. Tiedän ettei se kaunista katsottavaa ollut. Valmennuksen toisena teemana oli hypätä pienimuotoista puomirataa: maapuomi, ristikko ja viisi maapuomia askeleen välein. Tuntuu turhauttavalta onnistua tippumaan ristikollakin. Mitä sitten isoilla radoilla, jos jo pienellä ristikolla tippuu? Suoraan sanottuna meni päin seiniä. Riinaan ei saanut tuntumaa ollenkaan suuhun ja tamma kulki selättömänä pää ylhäällä kuin raketti lähtövalmiina. Lopulta päätettiin yhteistuumin lopettaa lyhyeen koko valmennus, kun mikään ei ottanut onnistuakseen. Oli vaikea pidätellä kyyneliä enää siinä vaiheessa.
14.01.2014 Ensimmäinen ratsastus joululoman jälkeen
Saaks itkee? Riina oli parin viikon joululomalla ja se oli sille sitten liian pitkä aika. Kristian ei pahemmin ilahtunut kuullessaan, että Riina oli tuhonnut puolet suuresta metsätarhastaan keskellä talvea. Kauhusta jäykkänä hain tamman sen karsinasta hoitokarsinaan ja koetin rauhoittua. Kyllä tää tästä, jos Mikaki sai tamman toimiin nii silloin saan määki! Just nii. Suuret oli luulot, vaan eipähän oo enää. Harjaamiset sun muut meni taas tuttuun tapaan: eli Huusarin hermoja koeteltiin oikein urakalla, ja tamma tuli huomaamaan että tämä neitikin osaa suuttua. Ensimmäisen - ja toivottavasti viimeisen- kerran tulin nakanneeksi harjan suoraan nurkkaan ja huutaneeksi pää punaisena hevoselleni. Hetken ajan oli hämmentynyt tamma, mutta ei valitettavasti kauaa. Ratsastuksen päätin suosiolla suorittaa maneesissa, vaikka tiesin että oma turvallisuuteni oli joka tapauksessa vaakalaudalla. Mistään peräänannoista ja pehmeästä ohjastuntumista sun muista lööpereistä ei sit tasan keskustella tässä asiassa. Mulle ainoo ilon aihe oli tänään se, että sain tamman meneen edes muutaman askeleen sitä, mitä halusin. Muutoin ratsastus meni kuta kuinki niin, että tamma vei mua 100-0, nimimerkillä tipuin juuri 14 kertaa yhden tunnin aikana. Musta tuntuu, että mun pää ei oikein tykännyt siitä, et Riina teki äkkikäännöksen laukassa suoraan päin aitaa, johon sitten lensin pää edellä. Vähän kyllä huippasee, mutta tuon tamman joudun ainaki viel viemään johonki tarhaan ja iltatallitki pitäs hoitaa...
12.11.2013 Ekan kerran esteitä ilman valmentajaa
Mitä voisikaan katua syvemmin kuin sitä, et päättää hypätä Riinalla esteitä? Alkulämmittelyt menivät koko tunnista kaikkein parhaiten. Sain muutaman avun jopa läpi ja tamma kuunteli muutaman sekunnin kerrallaan aina. Suurin virhe oli kuitenkin mennä Kastemaneesin estekentälle. Sinne joutuminen sai Riinan kirjaimellisesti räjähtämään. Tamman korvat olivat liimautuneina niskaan, se puri kuolaimeen todella vahvasti. Maapuomien ylitys oli silkkaa tuskaa, sillä en saanut kontrollia tammaan, vaan se pyrki vastustamaan jokaista apua ja oli räjähdysaltis. Rentoutta ei löytynyt koko ratsukosta ollenkaan, sillä pelkäsin jo itsekin lopulta satulassa. En ole koskaan aiemmin pelännyt niin paljoa hevosen selässä! Miks ihimees oon menny ostaan tuommosen konin? Tuhannen hullu! Sais senkin myyä! Pieni kavaletti sai Riinan kavahtamaan ja lopulta lensin suunnilleen 27 kertaa alas selästä. Yks kylkiluu on murtuneena tällä hetkellä, joka tuli siitä, että lensin suoraan maneesin seinään Riinan lähtiessä kiitolaukkaan ja tehdessä äkkikäännöksen. Ratsastuskieltoa muutama viikko, ei tee hyvää tammalle! En tiedä kuka hullu ois valamis ridaan tammaa mun sairasloman ajan. Ei sitä kuitenkaa voi jättää hoitamattakaa ku liika energia on pahitteeksi..
20.10.2013 Tutustumista toisiimme
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Meidän tutustumisemme Riinan kanssa on mennyt penkin alle, sillä en saa tammaa pelittämään millään tavalla, vaan kaikki yhteiset koulutushetket menevät lähinnä siihen suuntaan, että Huusari itkee ja raivoaa ja Riina kirmaa vapaana riemuissaan. Tuntuu että, jo pelkkä harjaaminen nostaa Riinan raivon pystyyn. Kuin jollain niin mahtavalla otuksella voi korvat olla aivan luimussa? En ikinä ennen ole näin paljon alkanut jopa pelkäämään tammani harjaamista. Hävettää jopa myöntää, että olen lahjonut Michaelin toisinaan harjaamaan tammani, sillä en vain aina uskalla. Ratsastamista emme ole vielä kokeilleet kuin muutaman kerran sitten sisäänratsuksen jälkeen. Eihän ne hyvin ole menneet. En tiedä, miten saisin tamman edes menemään kunnolla, saati sitten edes sekunniksi kuulolle? Vaikka kuinka olisi käytössä kovaakin kovemmat kuolaimet ja kaiken maailman martingaalit, niin siltikin tamma kulkee pää pystyssä räjähdysalttiina. Ei olla päästy kentältä vielä kertaakaan ilman ratsastajan lukuisia lukuisia tippumisia, saati sitten edes päästy tekemään kunnon tehtäviä. Tähän saakka ratsastukset ovat sujuneet lähinnä siihen malliin, että ratsastaja yrittää saada tammaa edes kulkemaan oikein päin, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta se ei onnistu ja ratsastus on jo siinä vaiheessa lopetettava, kun ratsukolla on hermot kireällä.
12.10.2013 Muutto Hevosjärven tilalle
Omien kiireideni vuoksi en ehtinyt Michaelin mukaan hakemaan Riinaa, uusinta ratsuamme. Matkantekoon meni pitempi aika, sillä Riina onnistui särkemään trailerimme. Riina muutti vihdoin uuteen kotiinsa. Kaunis tamma, hurmaten ulkonäöllään, on todella petollinen luonteeltaan. Sen sain huomata heti ensimmäisenä, sillä kättäni koristavat komeat hampaan jäljet. Riina pääsi suoraan uuteen tarhaansa, jossa se hetken kirmailtuaan rauhoittui hetkeksi syömään. Illalla Michael vei Riinan karsinaan. Turvallisuussyistä päätimme, että Riinaa saa käsitellään ainoastaan minä ja Michael.
Valmennukset
Kouluvalmennus Sara - Kalondra Sabrina
#Huusarinrääkissä oli tällä kertaa Sara, jonka ratsuksi olin hänen toiveestaan valinnut oman lusitanotammani Kalondra Sabrinan. Ohjeistinkin Saraa ratsastamaan jo alkukäynnit kunnolla, jotta tamma toimisi koko valmennuksen ajan kunnolla. Ratsukko sai lämmitellä jokaisessa askellajissa tehden voltteja ja pysähdyksiä. Alkulämmittelyiden lähdimme hakemaan lisätyn käynnin kautta lisättyä ravia. Sara saikin olla tarkka apujensa kanssa, jotta Riina suostuisi toimimaan, eikä lähtisi alta saman tien. Ratsukko oli varsin jännittyneen oloinen, joten tehtävästä ei ollut tulla mitään. Riina näytti räjähdysvalmilta hevoselta, eikä Sarakaan kovin rentoutunut ollut, joten ratsukko sai jatkaa käyntityöskentelyä. Sara joutuikin kiinnittämään omaan istuntaansa todella paljon huomiota ja samalla hakemaan rentoutta Riinaan. Ratsukon rentoutuessa he saivat tehdä siirtymisiä kootusta käynnistä koottuun raviin ja siitä koottuun laukkaan. Saran muistaessa kiinnittää huomiota istuntaansa ja käyttää napakoita apuja, irtosi Riinasta upeita liikkeitä. Halusin kuitenkin enemmän kuolaintuntumaan pehmeyttä, joten ratsukko toisti tehtävän muutaman otteeseen. Samalla Sara haki Riinaa kunnolla myötäämään, joten meno parani hetki hetkeltä. Ratsukon harjoitellessa siirtymisiä kootusta ravista vastalaukkaan oli Sara yhtä hymyä. Sara sai Riinan laukkaamaan aktiivisesti, joten kokeilimme koko täysi piruettia, joka oli ensimmäisellä kerralla ihan liian hätäinen ja jäi puolitiehen. Ratsukon malttaessa keskittyä, saivat he hyvän piruetin, josta oli hyvä jatkaa laukanvaihdoilla joka askeleessa. Riina oli tästä innoissaan ja innostuikin heittämään lopuksi pukit ilmaan silkasta ilosta. Lopuksi ratsukko sai vielä kokeilla sulkutaivusta ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Ravissa tehtävä meni suhteellisen hyvin ja Riinakin oli kunnolla kuulolla. Laukassa ratsukko aloitti tehtävän suorittamisen hyvässä temmossa, mutta jonkun pamauttaessa maneesin oven äänekkäästi kiinni hävisi ratsukon harmonisuus täysin. Riina hyppäsi takajaloilleen säikähdyksestä ja Saralla oli täysi työ olla tippumatta. Kiitolaukalla rikkonut ratsu saatiin kiinni Saran tipahtaessa juuri ennen maneesin seinää. Rauhoitteluiden jälkeen ratsukko sai kävellä hetken aikaa ja yrittää rentoutua uudestaan. Sara ja Riina saatiinkin rennoksi aktiivisella ratsastuksella käyntityöskentelyssä. Lopuksi ratsukko sai vielä kokeilla uudestaan sulkutaivutusta laukassa, joka onnistui hienosti. Ratsukko pääsi hyvin menneen valmennuksen jälkeen tekemään itsenäiset loppuverryttelyt. Lahjakas ratsukko!
28.2.2014 Misteli. Huusari - Riina~ Estevalmennus~
Kun saavuin maneesiin, en nähnyt ratsukkoa vielä siellä. Menin istumaan katsomoon odotellen Huusaria ja Riinaa. Kertasin vielä kerran valmennuksen tapahtumat, kunnes Riina laukkaa avoimesta ovesta maneesiin. Hyppään pystyyn ja tarkkailen hetken Riinaa. Se laukkaa kierroksen maneesin ympäri ja sitten pysähtyy. Vielä pikku pukki ja sitten rauha. Tallista juoksee punainen Huusari.
''Pikku karkulainen, paholainen se on...'' kuulen naisen mumisevan. Hän ottaa Riinan kiinni ja nousee selkään tamman tepastellessa rauhattomasti. Huusari kertoo Riinan karanneen karsinasta aivan yllättäen. Riina näyttää jo hoitaneen alkulämmittelyn itse, joten aloitamme työskentelyn. Ensin haemme Riinan kuolaimelle. Pyydän Huusaria menemään paljon voltteja, kahdeksikkoja ja serpentiiniuraa. Riina vetää vähän väliä pukkeja, mutta Huusari pysyy selässä liimattuna. Ohjeistan Huusaria pitämään ohjat tuntumalla ja pitämään Riinan pään ylhäällä. Kun Riina alkaa käyttää takajalkojaan paremmin, alamme kunnon töihin. Kannan lyhyelle sivulle neljä käyntipuomia, ja annan Huusarille luvan mennä ne. Riina katsoo puomeja oudoksuen, heilauttaa päätään rajusti ja hyppää ilman vauhtia niiden yli. Huusari kiljahtaa, jota Riina säikähtää. Huusari kaulallaan Riina ravaa pitkän sivun päähän. Nappaan Riinan ohjista kiinni ja autan Huusarin takaisin satulaan. He menevät uudestaan puomit. Huusari pitää Riinan hienosti pohkeiden välissä ja antaa sopivasti eteenajavia apuja. Kehun häntä niistä. Riina menee puomit hienosti yli. Kuitenkin, aivan yllättäen tamma pureutuu kuolaimeen ja nostaa kiitolaukan. Huusari yrittää hidastaa menoa avuilla, mutta mikään ei auta. Nielaisen peloissani ja hyppään Riinan eteen. Se huomaa minut ja tekee äkkijarrutuksen. Huusari ei voi tehdä mitään muuta kuin tippua Riinan pää yli maahan voltilla, onneksi pepulleen eikä niskalleen. Otan Riinan kiinni ja kuulen Huusarin kuplivaa naurua. Hän pyyhkii silmiään, koska niihin lensi hiekkaa. Nainen on kunnossa ja hän nousee heti takaisin Riinan selkään. Itseäni pelottaa, mutta yritän olla näyttämättä sitä. Riina on erittäin vaikea hevonen esteillä. Huusari pyytää tekemään pienen kavaletin. No, itseppähän tietää. Teen sen ja annan ratsukolle luvan mennä. Käsken Huusarin antaa pohkeita ja pitää kuolaimen tuntumalla. Riina tekee minipukin ja liitää kavaletin yli hienosti. Kavaletin jälkeen tamma nousee kuitenkin takajaloilleen. Huudan Huusaria antamaan pohkeita. Riina liikittelee korviaan levottomasti ympärilleen ja laskeutuu takaisin alas. Huusari vain hymyilee. Käsken heidän mennä vielä kerran kavaletti. Esteen jälkeen Huusarin pitää antaa Riinalle vielä eteenajavia apuja, jotta tamma ei nousisi pystyyn. Nyt kavaletti menee hienosti, ilman kommelluksia.
''Eiköhän nyt tältä erää riitä'' sanon iloisena. Ei sattunut pahempia haavereita!
''Riina oli tänään erityisen kiltillä päällä'' Huusari hymyilee. Käyn vielä tervehtimässä Zellaa ja Seelaa, jonka jälkeen lähden kotiin kävellen, pitkästä aikaa.
26.12.2013 Estevalmennus Huusari & Riina, Esteiden alkeita puomi-30cm ~ Venttu
Maneesissa verrytteli kaunis lusitano, Riina. Ratsastajalla oli näköjään täysi työ saada Riina liikkumaan edes vähän eteenpäin. Tamma vaikutti todella tahmealta. Kannoin muutamat estetolpat sekä puomit maneesiin. Tein pääty-ympyrälle neljän puomin linjan, joka kaartui ympyrän mukaan. Toiseen päätyyn tein puomi-kavaletti-puomi tehtävän. Laitoin oput tolpat vielä odottamaan keskelle maneesia. Aloitimme pääty-ympyrälle, jossa oli neljä puomia. Riina kiihdytti vauhtiaan aina ihan itsekseen ennen puomia ja puomit kolisivat sen jalkoja vasten. Jokaisen kolhaduksen jälkeen Riinan korvat menivät luimuun ja sieraimet laajenivat. Neuvoin Huusaria tekemään pieniä pidätteitä joka askeleella, jotta Riinan askel lyhenisi vähän. Jouduimme toistamaan tehtävää molempiin suuntiin monen monta kertaa ennen kuin olimme Huusarin kanssa molemmat tyytyväisiä suoritukseen. Pidensin puomivälejä ja seuraavana tehtävänä oli tulla puomit vielä laukassa. Riina oli nähtävästi hyväksynyt jo jotenkin puomit eikä ongelmia ollut enää niin paljon. Laukka oli aluksi aivan liian isoa ja puomit pyörivät eteenpäin. Laukanlyhennys ja uudestaan puomeille. Huusari teki joka askeleella pieniä pidätteitä ja tällä kertaa Riinan jalka osui vain yhteen puomiin. Ratsukko teki tehtävän vielä toiseen suuntaan. Huusari antoi Riinalle vähän pidemmät ohjat samalla, kun kasasin maneesiin muutaman 30cm:n pystyn sekä laitoin puomi-kavaletti-puomi tehtävään puomit vähän enemmän erilleen, jotta tehtävän voisi mennä laukassa. Huusari otti ohjat takaisin käteen ja ohjasi Riinaan pääty-ympyrälle, jonne olin ratsukon käskenyt. Huusari nosti laukan ja teki ensin yhden ympyrän niin, että kiersi puomit sekä kavalaetin. Toisella kerralla ratsukko lähestyi puomeja. Riina vetäisi päänsä alas ja veti pukin. Onneksi Huusari pysyi ongemitta selässä. Riinan korvat menivät heti luimuun, kun se hoksasi, että edessä oli puomi, joka oli irti maasta. Se kuitenkin hyppäsi sen yli, vaikkakin erittäin vihaisen oloisena. Tehtävän kanssa ei sinäänsä muita ongelmia ollut. Neuvoin siis Huusaria ratsastamaan ensin 20cm:n pystyn, jonka jälkeen loivasti oikeale 30cm:n pystylle. Riina hyppäsi ensimmäisen "esteen" hyvin. Heti hypyn jälkeen se veti muutamat pukit ja kiihdytti vauhtia. Huusari sai sen kuitenkin pidettyä aisoissa ja seuraava "este" ylittyi hyvin. Toisto meni muuten samanlaisesti, mutta ilman pukkeja. Käskin Huusaria kehumaan tammaa ja päästin ratsukon loppuverryttelemään kentälle.
#Huusarinrääkissä oli tällä kertaa Sara, jonka ratsuksi olin hänen toiveestaan valinnut oman lusitanotammani Kalondra Sabrinan. Ohjeistinkin Saraa ratsastamaan jo alkukäynnit kunnolla, jotta tamma toimisi koko valmennuksen ajan kunnolla. Ratsukko sai lämmitellä jokaisessa askellajissa tehden voltteja ja pysähdyksiä. Alkulämmittelyiden lähdimme hakemaan lisätyn käynnin kautta lisättyä ravia. Sara saikin olla tarkka apujensa kanssa, jotta Riina suostuisi toimimaan, eikä lähtisi alta saman tien. Ratsukko oli varsin jännittyneen oloinen, joten tehtävästä ei ollut tulla mitään. Riina näytti räjähdysvalmilta hevoselta, eikä Sarakaan kovin rentoutunut ollut, joten ratsukko sai jatkaa käyntityöskentelyä. Sara joutuikin kiinnittämään omaan istuntaansa todella paljon huomiota ja samalla hakemaan rentoutta Riinaan. Ratsukon rentoutuessa he saivat tehdä siirtymisiä kootusta käynnistä koottuun raviin ja siitä koottuun laukkaan. Saran muistaessa kiinnittää huomiota istuntaansa ja käyttää napakoita apuja, irtosi Riinasta upeita liikkeitä. Halusin kuitenkin enemmän kuolaintuntumaan pehmeyttä, joten ratsukko toisti tehtävän muutaman otteeseen. Samalla Sara haki Riinaa kunnolla myötäämään, joten meno parani hetki hetkeltä. Ratsukon harjoitellessa siirtymisiä kootusta ravista vastalaukkaan oli Sara yhtä hymyä. Sara sai Riinan laukkaamaan aktiivisesti, joten kokeilimme koko täysi piruettia, joka oli ensimmäisellä kerralla ihan liian hätäinen ja jäi puolitiehen. Ratsukon malttaessa keskittyä, saivat he hyvän piruetin, josta oli hyvä jatkaa laukanvaihdoilla joka askeleessa. Riina oli tästä innoissaan ja innostuikin heittämään lopuksi pukit ilmaan silkasta ilosta. Lopuksi ratsukko sai vielä kokeilla sulkutaivusta ensin ravissa ja sen jälkeen laukassa. Ravissa tehtävä meni suhteellisen hyvin ja Riinakin oli kunnolla kuulolla. Laukassa ratsukko aloitti tehtävän suorittamisen hyvässä temmossa, mutta jonkun pamauttaessa maneesin oven äänekkäästi kiinni hävisi ratsukon harmonisuus täysin. Riina hyppäsi takajaloilleen säikähdyksestä ja Saralla oli täysi työ olla tippumatta. Kiitolaukalla rikkonut ratsu saatiin kiinni Saran tipahtaessa juuri ennen maneesin seinää. Rauhoitteluiden jälkeen ratsukko sai kävellä hetken aikaa ja yrittää rentoutua uudestaan. Sara ja Riina saatiinkin rennoksi aktiivisella ratsastuksella käyntityöskentelyssä. Lopuksi ratsukko sai vielä kokeilla uudestaan sulkutaivutusta laukassa, joka onnistui hienosti. Ratsukko pääsi hyvin menneen valmennuksen jälkeen tekemään itsenäiset loppuverryttelyt. Lahjakas ratsukko!
28.2.2014 Misteli. Huusari - Riina~ Estevalmennus~
Kun saavuin maneesiin, en nähnyt ratsukkoa vielä siellä. Menin istumaan katsomoon odotellen Huusaria ja Riinaa. Kertasin vielä kerran valmennuksen tapahtumat, kunnes Riina laukkaa avoimesta ovesta maneesiin. Hyppään pystyyn ja tarkkailen hetken Riinaa. Se laukkaa kierroksen maneesin ympäri ja sitten pysähtyy. Vielä pikku pukki ja sitten rauha. Tallista juoksee punainen Huusari.
''Pikku karkulainen, paholainen se on...'' kuulen naisen mumisevan. Hän ottaa Riinan kiinni ja nousee selkään tamman tepastellessa rauhattomasti. Huusari kertoo Riinan karanneen karsinasta aivan yllättäen. Riina näyttää jo hoitaneen alkulämmittelyn itse, joten aloitamme työskentelyn. Ensin haemme Riinan kuolaimelle. Pyydän Huusaria menemään paljon voltteja, kahdeksikkoja ja serpentiiniuraa. Riina vetää vähän väliä pukkeja, mutta Huusari pysyy selässä liimattuna. Ohjeistan Huusaria pitämään ohjat tuntumalla ja pitämään Riinan pään ylhäällä. Kun Riina alkaa käyttää takajalkojaan paremmin, alamme kunnon töihin. Kannan lyhyelle sivulle neljä käyntipuomia, ja annan Huusarille luvan mennä ne. Riina katsoo puomeja oudoksuen, heilauttaa päätään rajusti ja hyppää ilman vauhtia niiden yli. Huusari kiljahtaa, jota Riina säikähtää. Huusari kaulallaan Riina ravaa pitkän sivun päähän. Nappaan Riinan ohjista kiinni ja autan Huusarin takaisin satulaan. He menevät uudestaan puomit. Huusari pitää Riinan hienosti pohkeiden välissä ja antaa sopivasti eteenajavia apuja. Kehun häntä niistä. Riina menee puomit hienosti yli. Kuitenkin, aivan yllättäen tamma pureutuu kuolaimeen ja nostaa kiitolaukan. Huusari yrittää hidastaa menoa avuilla, mutta mikään ei auta. Nielaisen peloissani ja hyppään Riinan eteen. Se huomaa minut ja tekee äkkijarrutuksen. Huusari ei voi tehdä mitään muuta kuin tippua Riinan pää yli maahan voltilla, onneksi pepulleen eikä niskalleen. Otan Riinan kiinni ja kuulen Huusarin kuplivaa naurua. Hän pyyhkii silmiään, koska niihin lensi hiekkaa. Nainen on kunnossa ja hän nousee heti takaisin Riinan selkään. Itseäni pelottaa, mutta yritän olla näyttämättä sitä. Riina on erittäin vaikea hevonen esteillä. Huusari pyytää tekemään pienen kavaletin. No, itseppähän tietää. Teen sen ja annan ratsukolle luvan mennä. Käsken Huusarin antaa pohkeita ja pitää kuolaimen tuntumalla. Riina tekee minipukin ja liitää kavaletin yli hienosti. Kavaletin jälkeen tamma nousee kuitenkin takajaloilleen. Huudan Huusaria antamaan pohkeita. Riina liikittelee korviaan levottomasti ympärilleen ja laskeutuu takaisin alas. Huusari vain hymyilee. Käsken heidän mennä vielä kerran kavaletti. Esteen jälkeen Huusarin pitää antaa Riinalle vielä eteenajavia apuja, jotta tamma ei nousisi pystyyn. Nyt kavaletti menee hienosti, ilman kommelluksia.
''Eiköhän nyt tältä erää riitä'' sanon iloisena. Ei sattunut pahempia haavereita!
''Riina oli tänään erityisen kiltillä päällä'' Huusari hymyilee. Käyn vielä tervehtimässä Zellaa ja Seelaa, jonka jälkeen lähden kotiin kävellen, pitkästä aikaa.
26.12.2013 Estevalmennus Huusari & Riina, Esteiden alkeita puomi-30cm ~ Venttu
Maneesissa verrytteli kaunis lusitano, Riina. Ratsastajalla oli näköjään täysi työ saada Riina liikkumaan edes vähän eteenpäin. Tamma vaikutti todella tahmealta. Kannoin muutamat estetolpat sekä puomit maneesiin. Tein pääty-ympyrälle neljän puomin linjan, joka kaartui ympyrän mukaan. Toiseen päätyyn tein puomi-kavaletti-puomi tehtävän. Laitoin oput tolpat vielä odottamaan keskelle maneesia. Aloitimme pääty-ympyrälle, jossa oli neljä puomia. Riina kiihdytti vauhtiaan aina ihan itsekseen ennen puomia ja puomit kolisivat sen jalkoja vasten. Jokaisen kolhaduksen jälkeen Riinan korvat menivät luimuun ja sieraimet laajenivat. Neuvoin Huusaria tekemään pieniä pidätteitä joka askeleella, jotta Riinan askel lyhenisi vähän. Jouduimme toistamaan tehtävää molempiin suuntiin monen monta kertaa ennen kuin olimme Huusarin kanssa molemmat tyytyväisiä suoritukseen. Pidensin puomivälejä ja seuraavana tehtävänä oli tulla puomit vielä laukassa. Riina oli nähtävästi hyväksynyt jo jotenkin puomit eikä ongelmia ollut enää niin paljon. Laukka oli aluksi aivan liian isoa ja puomit pyörivät eteenpäin. Laukanlyhennys ja uudestaan puomeille. Huusari teki joka askeleella pieniä pidätteitä ja tällä kertaa Riinan jalka osui vain yhteen puomiin. Ratsukko teki tehtävän vielä toiseen suuntaan. Huusari antoi Riinalle vähän pidemmät ohjat samalla, kun kasasin maneesiin muutaman 30cm:n pystyn sekä laitoin puomi-kavaletti-puomi tehtävään puomit vähän enemmän erilleen, jotta tehtävän voisi mennä laukassa. Huusari otti ohjat takaisin käteen ja ohjasi Riinaan pääty-ympyrälle, jonne olin ratsukon käskenyt. Huusari nosti laukan ja teki ensin yhden ympyrän niin, että kiersi puomit sekä kavalaetin. Toisella kerralla ratsukko lähestyi puomeja. Riina vetäisi päänsä alas ja veti pukin. Onneksi Huusari pysyi ongemitta selässä. Riinan korvat menivät heti luimuun, kun se hoksasi, että edessä oli puomi, joka oli irti maasta. Se kuitenkin hyppäsi sen yli, vaikkakin erittäin vihaisen oloisena. Tehtävän kanssa ei sinäänsä muita ongelmia ollut. Neuvoin siis Huusaria ratsastamaan ensin 20cm:n pystyn, jonka jälkeen loivasti oikeale 30cm:n pystylle. Riina hyppäsi ensimmäisen "esteen" hyvin. Heti hypyn jälkeen se veti muutamat pukit ja kiihdytti vauhtia. Huusari sai sen kuitenkin pidettyä aisoissa ja seuraava "este" ylittyi hyvin. Toisto meni muuten samanlaisesti, mutta ilman pukkeja. Käskin Huusaria kehumaan tammaa ja päästin ratsukon loppuverryttelemään kentälle.
Mun ja Riinan tarina
Ensimmäinen vuosi yhdessä
Riina saapui omistukseeni 12.10.2013. Meidän yhteisen polun alkutaival ei ollut helppo. Olen kirjoittanut tuosta Riinan saapumispäivästä päiväkirjaan näin: “ Omien kiireideni vuoksi en ehtinyt Michaelin mukaan hakemaan Riinaa, uusinta ratsuamme. Matkantekoon meni pitempi aika, sillä Riina onnistui särkemään trailerimme. Riina muutti vihdoin uuteen kotiinsa. Kaunis tamma, hurmaten ulkonäöllään, on todella petollinen luonteeltaan. Sen sain huomata heti ensimmäisenä, sillä kättäni koristavat komeat hampaan jäljet. Riina pääsi suoraan uuteen tarhaansa, jossa se hetken kirmailtuaan rauhoittui hetkeksi syömään. Illalla Michael vei Riinan karsinaan. Turvallisuussyistä päätimme, että Riinaa saa käsitellään ainoastaan minä ja Michael. “ Meidän ensimmäiset päivät täyttyivät toisiimme tutustumisesta, sekä hiljalleen siitä että lähdin ratsastamaan Riinalla. Tammahan oli peruskoulutettu ostaessani sen. Se osasi asioita lähinnä kouluratsastuksen puolella, sillä sen edellinen omistaja ei uskaltanut hypätä tammalla kertaakaan. En tiennyt tuolloin vielä mitään tamman historiasta ja sen koulutustaustasta, saati sitten luonteesta.
Ratsastin tammalla ensimmäistä kertaa 16.10.2013. Tuosta päivästä en ole kirjoittanut päiväkirjaan mitään, sillä ratsastus ei ollut onnistunut niinkuin suunnittelin. Ostaessani tamman, sanottiin vai, että se on vaikea ja hullu tamma, jolla ei voi ratsastaa. Alkulämmittelyt tein rennosti, ajattelin että en vaadi heti työntekoa. Se oli paha virhe. Tamma kuumui nopeasti ja tipuin ensimmäisellä ratsastuskerralla yhteensä 11 kertaa, mikä oli siihen aikaan henkilökohtainen ennätykseni. 20.10.2013 kirjoitin päiväkirjaan ensimmäisistä yhteisistä päivistämme: “En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Meidän tutustumisemme Riinan kanssa on mennyt penkin alle, sillä en saa tammaa pelittämään millään tavalla, vaan kaikki yhteiset koulutushetket menevät lähinnä siihen suuntaan, että Huusari itkee ja raivoaa ja Riina kirmaa vapaana riemuissaan. Tuntuu että, jo pelkkä harjaaminen nostaa Riinan raivon pystyyn. Kuin jollain niin mahtavalla otuksella voi korvat olla aivan luimussa? En ikinä ennen ole näin paljon alkanut jopa pelkäämään tammani harjaamista. Hävettää jopa myöntää, että olen lahjonut Michaelin toisinaan harjaamaan tammani, sillä en vain aina uskalla. Ratsastamista emme ole vielä kokeilleet kuin muutaman kerran sitten sisäänratsuksen jälkeen. Eihän ne hyvin ole menneet. En tiedä, miten saisin tamman edes menemään kunnolla, saati sitten edes sekunniksi kuulolle? Vaikka kuinka olisi käytössä kovaakin kovemmat kuolaimet ja kaiken maailman martingaalit, niin siltikin tamma kulkee pää pystyssä räjähdysalttiina. Ei olla päästy kentältä vielä kertaakaan ilman ratsastajan lukuisia lukuisia tippumisia, saati sitten edes päästy tekemään kunnon tehtäviä. Tähän saakka ratsastukset ovat sujuneet lähinnä siihen malliin, että ratsastaja yrittää saada tammaa edes kulkemaan oikein päin, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta se ei onnistu ja ratsastus on jo siinä vaiheessa lopetettava, kun ratsukolla on hermot kireällä. “ Ehdimme kokeilla noiden muutaman päivän sisällä martingaaleja, olympiakuolaimia, taluttajaa ja pelhamkuolainta. Pehmeämpiä kuolaimia en uskaltanut kokeilla, sillä tammaan oli todella vaikea saada kontrollia ja tuntui, että pehmeillä en olisi enää ratsastatuskunnossa koskaan. En uskaltanut kokeilla esteitä yksin, vaan lähdimme minulle vieraamman valmentajan, Ventun oppiin hyppäämään. Halusin kuitenkin saada alusta saakka tamman treeniohjelmaan esteet mukaan, jotta se mahdollisesti hiljalleen oppisi niitä kestämään. Tuota päätöstä on tullut moneen otteeseen vuosien varrella kaduttua rankasti, mutta olen myös ollut päätökseeni tyytyväinen. Ventun estevalmennuksen jälkeen meillä oli muutaman viikon tauko esteistä, ennenkuin hyppäsimme uudestaan, tällä kertaa ilman valmentajaa. Päiväkirjastani löytyy kirjoitus tuolle päivää: “ 12.11.2013 Ekan kerran esteitä ilman valmentajaa
Mitä voisikaan katua syvemmin kuin sitä, et päättää hypätä Riinalla esteitä? Alkulämmittelyt menivät koko tunnista kaikkein parhaiten. Sain muutaman avun jopa läpi ja tamma kuunteli muutaman sekunnin kerrallaan aina. Suurin virhe oli kuitenkin mennä Kastemaneesin estekentälle. Sinne joutuminen sai Riinan kirjaimellisesti räjähtämään. Tamman korvat olivat liimautuneina niskaan, se puri kuolaimeen todella vahvasti. Maapuomien ylitys oli silkkaa tuskaa, sillä en saanut kontrollia tammaan, vaan se pyrki vastustamaan jokaista apua ja oli räjähdysaltis. Rentoutta ei löytynyt koko ratsukosta ollenkaan, sillä pelkäsin jo itsekin lopulta satulassa. En ole koskaan aiemmin pelännyt niin paljoa hevosen selässä! Miks ihimees oon menny ostaan tuommosen konin? Tuhannen hullu! Sais senkin myyä! Pieni kavaletti sai Riinan kavahtamaan ja lopulta lensin suunnilleen 27 kertaa alas selästä. Yks kylkiluu on murtuneena tällä hetkellä, joka tuli siitä, että lensin suoraan maneesin seinään Riinan lähtiessä kiitolaukkaan ja tehdessä äkkikäännöksen. Ratsastuskieltoa muutama viikko, ei tee hyvää tammalle! En tiedä kuka hullu ois valamis ridaan tammaa mun sairasloman ajan. Ei sitä kuitenkaa voi jättää hoitamattakaa ku liika energia on pahitteeksi.. “ Tuon hyppykerran jälkeen jouduin hommaamaan treenattavilleni sijaisratsastajat muutaman viikon ajaksi. Kukaan ei kuitenkaan suostunut ratsastamaan Riinalla, joten jouvuin itse hoitamaan sen sairaslomallani. Riina pääsi valtavan suuren metsätarhaan Donnan kanssa ja viihtyi hyvin. Sairaslomallani aikana yritin joka päivä tehdä jotain maastakäsittelyharjoituksia tamman kanssa. Juoksuttaessa tamma lähti pariin otteseen pukkilaukkaan, jolloin aluksi pysyin perässä, mutta lopulta jouduin päästämään irti. Lopputuloksena oli irrallaan juokseva tamma juoksutusvälineet perässä, sekä itkuun purskahtamaisillaan oleva nainen. Kaiken keskellä kuitenkin oli pieniä onnistumisen hetkiä. Tuolloin minulle oli suuri ilon hetki esimerkiksi se, kun Riina ei juoksuttaessa lähtenyt pukkilaukkaan vaan se hetken ajan malttoi kuunnella minua, edes muutaman sekunnin ajan.
Päästessäni selkään 8.12.2013 oli Riinalla todella paljon energiaa. Ratsastus oli lähestulkoon samanlainen kokemus kuin ensimmäisellä kerralla. Tipahdin satulasta yhteensä 10 kertaa, eli yhden vähemmän kuin edellisellä kerralla. Tuo oli siitä kerrasta ainoa iloittava asia. Olin ottanut opikseni ja pukenut päälleni kypärän lisäksi turvaliivin, sekä kunnon ratsastusvaatteet. Koko ikäni ratsastaneena ja kisanneena jo intermediaire ll tasolla, sekä hypännyt esteitä 145cm radoilla, tuntui että olin palannut lähtöpisteeseen. En osannut enää ratsastaa tamman kanssa, muitten hevosteni kanssa kyllä. Tuo tunne oli sillä hetkellä murskaava ja tuntui, ettemme koskaan tule pääsemään edes helppo c:n radoille. Jatkoin sinnikkäästi koko joulukuun ratsastusta koulupuolella, sekä maastakäsittelyharjoituksia. Puomeja en missään vaiheessa edes tuonut Riinan nähtäville, sillä minulle oli kehittynyt pienimuotoinen kauhu esteitä kohtaan Riinan kanssa. Esimerkiksi Grumelur Gåtegardenin kanssa ei tuottanut vaikeuksia hypätä lähestulkooon 160cm esteitä, mutta Riinan kanssa estekentälle joutuminen olisi ollut se pahin painajainen.
Jouluna mieheni Michaelin vanhemmat Sandra ja Mika Rosewood tulivat viettämään meille joulua. Tuolloin olin myöntänyt epätoivon partaalla Michaelille, etten pärjää Riinalle. Michael mainitsi tästä isälleen, joka oli ennenkin kouluttanut vaikeita ratsuja. Mika tutustui ensin Riinan maastakäsin ja sitten selästä käsin. En voinut kuin ihailla kentän laidalta kuinka oma kauhutammani muuttui yhtäkkiä yhteistyökykyiseksi ja toimivaksi kouluhevoseksi. Mika ratsasti koko lomansa Riinalla ja se muuttui päivä päivältä paremmaksi. Ratsastuksen lomassa Mika kertoili omia kokemuksiaan ja samalla kertoi mitä itse teki. Pohdimme yhdessä moneen otteeseen sitä, miksi tamma vie minua ympäri maneesia ja vastaavasti Mikan alla toimii kuin unelma. En tiedä vielä tänä päivänäkään, mikä Mikan salaisuus on, mutta Riinan hän sai toimimaan todella upeasti. Mikan ja Sandran lähettyä takaisin tilalleen, pääsi Riina viettämään joululomaansa, joka hieman vierähti. Myönnän, että pelko Riinalla ratsastamisesta oli vallannut mielen ja mieluummin annoin sen viettää aikaansa suuressa metsätarhassa kuin tappelin ratsastuskentällä sitä vastaan.
Vuosi 2014
Tammikuun 14 päivänä jouduin kiipeämään kuitenkin takaisin Riinan selkään, kun Michael tuli huomauttaneeksi, että tammani oli tuhonnut puolet tarhastaan. Tuo päivä jäi mieleen kummittelemaan pitkäksi ajaksi: 14.01.2014 Ensimmäinen ratsastus joululoman jälkeen
Saaks itkee? Riina oli parin viikon joululomalla ja se oli sille sitten liian pitkä aika. Kristian ei pahemmin ilahtunut kuullessaan, että Riina oli tuhonnut puolet suuresta metsätarhastaan keskellä talvea. Kauhusta jäykkänä hain tamman sen karsinasta hoitokarsinaan ja koetin rauhoittua. Kyllä tää tästä, jos Mikaki sai tamman toimiin nii silloin saan määki! Just nii. Suuret oli luulot, vaan eipähän oo enää. Harjaamiset sun muut meni taas tuttuun tapaan: eli Huusarin hermoja koeteltiin oikein urakalla, ja tamma tuli huomaamaan että tämä neitikin osaa suuttua. Ensimmäisen - ja toivottavasti viimeisen- kerran tulin nakanneeksi harjan suoraan nurkkaan ja huutaneeksi pää punaisena hevoselleni. Hetken ajan oli hämmentynyt tamma, mutta ei valitettavasti kauaa. Ratsastuksen päätin suosiolla suorittaa maneesissa, vaikka tiesin että oma turvallisuuteni oli joka tapauksessa vaakalaudalla. Mistään peräänannoista ja pehmeästä ohjastuntumista sun muista lööpereistä ei sit tasan keskustella tässä asiassa. Mulle ainoo ilon aihe oli tänään se, että sain tamman meneen edes muutaman askeleen sitä, mitä halusin. Muutoin ratsastus meni kuta kuinki niin, että tamma vei mua 100-0, nimimerkillä tipuin juuri 14 kertaa yhden tunnin aikana. Musta tuntuu, että mun pää ei oikein tykännyt siitä, et Riina teki äkkikäännöksen laukassa suoraan päin aitaa, johon sitten lensin pää edellä. Vähän kyllä huippasee, mutta tuon tamman joudun ainaki viel viemään johonki tarhaan ja iltatallitki pitäs hoitaa..
Lievä aivotärähdystän diagnoosi lopulta oli. Vuorossa oli taas paljon maastakäsittelyä kovissa kivuissa, mikä ei ollut helppoa. En tiedä mistä tammalle kehittyi tapana, että juoksutuskerroilla se nosti kiitolaukan ja pukitti niin rajusti, että oli pakko päästä naruista irti. Seuraavaksi saikin aina olla juoksemassa irrallaan olevan tamman perässä. Jokainen Riinan käsittelykerta aiheutti kauhua mielen sisällä, mutta koska kaikilla oli kiire, ei voinut muitakaan pyytää avuksi.
Helmikuussa 2014 ratsastus jatkui taas. Ensimmäiset päivät meni kouluratsastuksen parissa tapellessa, jotka meni tutulla kaavalla. Kuitenkin välissä oli aina pieniä onnistumisen hetkiä: Riina kuunteli käynnissä apuja, oli hetken ajan kuulolla tai malttoi rauhoittua. Pian olikin vuorossa ensimmäistä kertaa koskaan Michaelin valmennuksessa puomeja: 06.02.2014 Puomeja, IIK!
Voi rakas päiväkirja! Mistä aloittaisinkaan? Riinan kanssa tosiaan tänään oli vuorossa puomitreeniä. Eihän se hyvin mennyt.. Varsinkin viime aikoina on tuntunut, että on palattu ihan lähtötasolle. Michael oli koonnut mielestään hyvinkin yksinkertaisen puomitehtävän maneesiin, joka lopulta osoittautui ylitse pääsemättömäksi meille. Alkuverryttelyssä ratsastin tammaa parhaani mukaan aktiiviseksi ja pyrin saamaan sitä toimivaksi. Se onnistuikin kohtalaisesti, jos ei puhuta mistään perännannoista tai vastaavista. Michael pisti meidät heti ensimmäiseksi menemään käynnissä viiden peräkkäisen maapuomin ylitse. Onnistuimme kolauttamaan heti ensimmäiseen puomiin etujalan, josta Riina otti nokkiinsa. Tehtävä yritettiin myös ravissa ja laukassa. Tiedän ettei se kaunista katsottavaa ollut. Valmennuksen toisena teemana oli hypätä pienimuotoista puomirataa: maapuomi, ristikko ja viisi maapuomia askeleen välein. Tuntuu turhauttavalta onnistua tippumaan ristikollakin. Mitä sitten isoilla radoilla, jos jo pienellä ristikolla tippuu? Suoraan sanottuna meni päin seiniä. Riinaan ei saanut tuntumaa ollenkaan suuhun ja tamma kulki selättömänä pää ylhäällä kuin raketti lähtövalmiina. Lopulta päätettiin yhteistuumin lopettaa lyhyeen koko valmennus, kun mikään ei ottanut onnistuakseen. Oli vaikea pidätellä kyyneliä enää siinä vaiheessa.
Tuon valmennuskerran jälkeen Michael ymmärsi hiljalleen, kuinka pulassa olinkaan tammani kanssa. Hän ei tosin siitä heti maininnut, vaan antoi minulle vielä mahdollisuuden hakea tuntumaa tammaani. Kävimme helmikuun puolessa välissä ensimmäistä kertaa Riinan kanssa ratsain maastossa, mikä oli ehkä vähän jännittävää ja ennenkaikkea pelottavaa. Alkumatkan tamma kulki jännittyneesti tepastellen eteenpäin ja sen selässä oli mahdoton rentoutua. Kääntyessämme takaisin sattui meitä vastaan tulemaan mummo taluttaen pientä koiraansa. En osannut varautua siihen, että tamma saisi sellaisen kohtauksen pienestä koirasta omistajansa kanssa. Riina nousi pystyyn ja sen jälkeen lähti pukkilaukassa karkuun. Sain onnekseni juuri ja juuri satulan etukaaresta kiinni, jotta en tippuisi maahan. Matka taittui varsin pelottavan nopealla tahdilla tilallemme asti, jossa Riina oli juosta Michaelin ylitse. Liekö Michael perinyt isältään Mikalta ominaisuutensa pärjätä Riinan kaltaisten parissa vai mistä lie johtuu, sillä Riina pysähtyi kuin seinään? Tämä tietysti tarkoitti sitä, että lensin suoraan päälleni maahan, tai oikeastaan olisin lentänyt ellei Kristian olisi saanut otettua jollain ihmeen konstilla kiinni paidastani. Hieman oli selittämistä veljeksille, jotka odottivat kysyvinä vastausta. Lopulta sain kanssa selitettyä, että tamma oli lähtenyt lapasesta pelästyttyään pientä koiraa.
Helmikuun lopussa oli vuorossa yhden hoitajamme valmennus. Misteli kirjoittikin valmennuksesta myöhemmin näin: 28.2.2014 Misteli. Huusari - Riina~ Estevalmennus~
Kun saavuin maneesiin, en nähnyt ratsukkoa vielä siellä. Menin istumaan katsomoon odotellen Huusaria ja Riinaa. Kertasin vielä kerran valmennuksen tapahtumat, kunnes Riina laukkaa avoimesta ovesta maneesiin. Hyppään pystyyn ja tarkkailen hetken Riinaa. Se laukkaa kierroksen maneesin ympäri ja sitten pysähtyy. Vielä pikku pukki ja sitten rauha. Tallista juoksee punainen Huusari.
''Pikku karkulainen, paholainen se on...'' kuulen naisen mumisevan. Hän ottaa Riinan kiinni ja nousee selkään tamman tepastellessa rauhattomasti. Huusari kertoo Riinan karanneen karsinasta aivan yllättäen. Riina näyttää jo hoitaneen alkulämmittelyn itse, joten aloitamme työskentelyn. Ensin haemme Riinan kuolaimelle. Pyydän Huusaria menemään paljon voltteja, kahdeksikkoja ja serpentiiniuraa. Riina vetää vähän väliä pukkeja, mutta Huusari pysyy selässä liimattuna. Ohjeistan Huusaria pitämään ohjat tuntumalla ja pitämään Riinan pään ylhäällä. Kun Riina alkaa käyttää takajalkojaan paremmin, alamme kunnon töihin. Kannan lyhyelle sivulle neljä käyntipuomia, ja annan Huusarille luvan mennä ne. Riina katsoo puomeja oudoksuen, heilauttaa päätään rajusti ja hyppää ilman vauhtia niiden yli. Huusari kiljahtaa, jota Riina säikähtää. Huusari kaulallaan Riina ravaa pitkän sivun päähän. Nappaan Riinan ohjista kiinni ja autan Huusarin takaisin satulaan. He menevät uudestaan puomit. Huusari pitää Riinan hienosti pohkeiden välissä ja antaa sopivasti eteenajavia apuja. Kehun häntä niistä. Riina menee puomit hienosti yli. Kuitenkin, aivan yllättäen tamma pureutuu kuolaimeen ja nostaa kiitolaukan. Huusari yrittää hidastaa menoa avuilla, mutta mikään ei auta. Nielaisen peloissani ja hyppään Riinan eteen. Se huomaa minut ja tekee äkkijarrutuksen. Huusari ei voi tehdä mitään muuta kuin tippua Riinan pää yli maahan voltilla, onneksi pepulleen eikä niskalleen. Otan Riinan kiinni ja kuulen Huusarin kuplivaa naurua. Hän pyyhkii silmiään, koska niihin lensi hiekkaa. Nainen on kunnossa ja hän nousee heti takaisin Riinan selkään. Itseäni pelottaa, mutta yritän olla näyttämättä sitä. Riina on erittäin vaikea hevonen esteillä. Huusari pyytää tekemään pienen kavaletin. No, itseppähän tietää. Teen sen ja annan ratsukolle luvan mennä. Käsken Huusarin antaa pohkeita ja pitää kuolaimen tuntumalla. Riina tekee minipukin ja liitää kavaletin yli hienosti. Kavaletin jälkeen tamma nousee kuitenkin takajaloilleen. Huudan Huusaria antamaan pohkeita. Riina liikittelee korviaan levottomasti ympärilleen ja laskeutuu takaisin alas. Huusari vain hymyilee. Käsken heidän mennä vielä kerran kavaletti. Esteen jälkeen Huusarin pitää antaa Riinalle vielä eteenajavia apuja, jotta tamma ei nousisi pystyyn. Nyt kavaletti menee hienosti, ilman kommelluksia.
''Eiköhän nyt tältä erää riitä'' sanon iloisena. Ei sattunut pahempia haavereita!
''Riina oli tänään erityisen kiltillä päällä'' Huusari hymyilee. Käyn vielä tervehtimässä Zellaa ja Seelaa, jonka jälkeen lähden kotiin kävellen, pitkästä aikaa.
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Michael totesi, että hän ratsastaa Riinan ja minä saisin vuorostani keskittyä omiin kilparatsuihini. Miten ihanaa olikaan ratsastaa kuuliaisella ratsulla ja ylittää GP-esteitä ilman pelon häivää! Hiivin silkkaa uteliaisuutta maneesiin katsomaan Riinan ja Michaelin menoa. En voinut kuin ihailla heidän menoaan. Jostain kumman syystä tamma oli varsin yhteistyökykyinen ja Michaelin ratsastuksesta ei löytynyt moitittavaa. Sillä hetkellä tiesin, etten tulisi ratsastamaan Riinalla Michaelin valmennuksessa ennenkuin saisin sen edes kuuntelemaan kunnolla minua. En uskaltanut myöntää miehelleni, enkä kenellekään muullekaan, että tosi asiassa pelkäsin tätä nykyä jo tammaani. Lukuisat tippumiset ja loukkaantumiset olivat tuoneet pelon mukanaan. Tiesin, että jos ratsastaisin maneesissa olisi joku aina katsomassa joko salaa tai julkisesti, joten ratsastin aina suosiolla yhdellä pelloistamme, jonka sijaintia ei kuka tahansa tiennyt. Pellolla ratsastelu ei kuitenkaan aina houkuttanut talvella, joten ratsastin usein myös maneesissa yömyöhään tai hyvin varhain aamulla, kun muut olivat nukkumassa. Päiväkirjasta löytyy varsin kuvaava selostus maaliskuulta: 20.03.2014 Luovutetaanko?
Olen oikeasti jo valmis luovuttamaan tämän tamman kanssa. Ei enää koskaan tälläistä hevosta! Viime aikojen treenit on menneet päin seiniä, kirjaimellisesti. Kukaan ei uskalla tulla saman aikaisesti treenaamaan, eikä ihme. Onhan se turhauttavaa rikkoa puomit ja kouluaidatkin siinä sivussa. Tuntuu, ettei meidän ratsastuksesta löydy kuin huonoja puolia vain. Joskus tuntuu, että kaikki ovat menettäneet toivonsa meidän suhteen. Onko tässä oikeasti järkeä? Entä jos vaan kuoppaisin koko kaakin? Entä jos luovuttaisin? En jaksa tapella enää. Me ei onnistuta tasan missään. Ei edes kouluratsastuksessa, saati sitten esteillä! Kuin turhauttavaa on istua pukittavan ratsun selässä, joka ei suostu edes oikein päin kulkemaan? Ja me vielä haaveiltiin kisaradoista. Ne haaveet on tullut haudattua jo aikoja sitten!
Huhtikuussa en kiivennyt tamman selkään kertaakaan, vaan maastakäsittelin tammaa päivittäin sekä yritin saavuttaa tamman luottamusta. Vaikka joukkoon mahtui muutamia ilonhetkiä, tuntui kuitenkin siltä, että edelleen epäonnistuimme kaikessa. Ohjasajoa erehdyin kokeilemaan muutamaan otteeseen huonohkoin tuloksin. Mukaan mahtui edelleen silloin tällöin pieniä onnistumisen hetkiä, mutta tuntui että lähestulkoon jokainen kerta meni pieleen, eikä mikään onnistunut. Turvavarustuksesta huolimatta en vain uskaltanut edes kävellä Riinan takana, sillä tamma nosti jokaisella kerralla hirvittävän pukkilaukan karaten samalla.
Toukokuussa nousin taas tamman selkään toivoen parasta. Suunnitelmissani oli aloittaa varovaisesti, hakien edes pientä onnistumisen hetkeä. Jokaisesta askeleesta, jonka tamma kuunteli, otin ilon irti ja sitä kautta samalla yritin ottaa oppia tulevaan. Toisinaan tuntui, että olimme molemmat kehittyneet ja meistä tulisi vielä joku päivä yhteistyökykyinen pari. Tosin tunne ei aina ollut sitä, vaan edelleen tunsin, että me emme koskaan tule onnistumaan missään, vaan kaikki menee pieleen. Päiväkirjastani löytyy tuolta ajalta varsin sekavahko merkintä, joka kuvaa parhaiten tuota kuukautta: “17.05.2014 Epätoivon kyynelten virta sammumassa?
En tiedä enää lainkaan, mitä ajatella Riinasta. Tuntuu, että toisinaan saan tamman jo pelittämään joten kuten, mutta en läheskään aina. Esimerkiksi tänään tamma oli kertakaikkiaan mahtava ratsastettava! Alkuverryttelyt menivät taas miten menivät, mutta loppuverryttelyiden aikaan sain jo hetkeksi tamman kuuntelemaan ja tekemään sitä mitä pyysin! En toivo mitään muuta niin hartaasti kuin sitä, että joku kaunis päivä tamma vielä kuuntelisi minua edes yhden tunnin ajan. Eilen ratsastus meni päin seiniä, sillä tipuin vaihteeksi 9 kertaa ja tuntui ettei mikään onnistunut. En enää tiedä, miten oikein ratsastaisin tammaa! Oon kokeillut jo pariin otteseen kumikuolaimia, mutteivat nekään hillinneet tamman menoa, vaan sitä kentän pohjahiekan koostumusta piti tutkailla lähemmin muutamaan otteeseen..”
Kesäkuu jatkui samaan tapaan kuin toukokuukin, yhtä ristiriitaisissa tunnelmissa. Epätoivo valtasi esteillä, kun vastaavasti toisinaan koulukentillä tuli jo onnistumisia. Kuun alkupuolelta löytyykin yksi päiväkirjamerkintä: “ 06.06.2014 Söpö heppako?
Viime aikoina on tullut huomattua, että Riina todellakin osaa hurmata ihmiset ulkonäöllään! Tosin harva heistä onnekseen tietää tamman todellista luonnetta. Pyysin Melanieta hakemaan tänään tamman tarhasta valmiiksi, sillä minulla oli valmennus pidettävänä ennen Riinan ratsastusta. En tiedä mitä Riina oli Melanielle tehnyt, mutta ihan heti en taida pyytää Melanieta tammaa hakemaan. Harjaamisesta ei tarvi edes kertoa, niin Riinamainen tamma vaihteeksi oli. Suunnistin suosiolla maneesiin, sillä siellä tamman saa ehkä hallintaansa ja toimimaan kunnolla. Olin laittanut varmuuden vuoksi martingaalin ja olympiakuolaimen, sillä tamman hallinta näytti olevan jo hoitaessa haastavaa. Alkuverryttelyiden jälkeen yritin työstää tammaani parhaani mukaan. Pohkeenväistökin tuotti ylimääräisiä ongelmia tamman painaessa kuolaimeen. En enää keksi mitään kuolainta, mitä tamman kanssa ei olisi kokeiltu. Jokainen, niin kumikuolain kun sitten kovimmat mahdolliset kuolaimet on läpi käyty, mikään niistä ei tunnu toimivan. Tiedostan toki, että oma ratsastukseni tamman kanssa ei ole kauneimmasta päästä, mutta sen selässä on kerta kaikkiaan niin vaikea pystyä itse ratsastamaan kunnolla. Kenties meistä ehkä joskus tulee jotain? “ Kesäkuun puolessa välissä Riina pääsi viettämään parin viikon pituista kesälomaa suurelle laitumelle muiden tammojen joukkoon. Kaikesta päätellen se nautti olostaan laitumella, sillä se spurttaili todella useasti laitumen läpi ja hommasi siinä sivussa itselleen kesämahan.
Heinäkuussa tamman kesäloma loppui ja oli aika taas kiivetä selkään. “ 10.07.2014 Ei enää ikinä
Mä en enää koskaan tuu ratsastaan Riinalla! Ihan ensimmäiseksi tamma juoksutti mut koko laitumen ympäri muutamaan otteeseen, sitten esitteli hammasrivistöään harjatessa ja puri varusteita laittaessa. Kiivetessäni selkään tiesin jo etukäteen odottaa sitä riepottelua. Alkuverryttelyistä ei jäänyt mitään mainittavaa, sillä Riina pisti parhaansa mukaan kuolainta vasten ja en enää itse jaksanut taistella vastaan. Verryttelyiden jälkeen tarkoituksenani oli hakea volttien ja siirtymisten kautta edes hetken rentoutta ja sitä, että tamma kuuntelee. Kun piti mennä ravia, nosti tamma pukkilaukan -yllätys, yllätys- taas vaihteeksi. Päätin ratsastaa sinnikkäästi tunnin loppuun ja pyysin tammalta pohkeenväistöä uralta pois päin. Tämän jälkeen oli vuorossa laukkaympyrä estekentän puoleisella pitkällä sivulla. Ei tartte varmaan kertoo, et tipuin selästä taas vaihteeksi?”
Syyskuussa oli vuorossa pitkän tauon jälkeen estetreeni. Tätä aiemminhan olimme menneet muutaman kuukauden ajan pelkkiä puomeja, jotka tosin eivät koskaan tuntuneet sujuvan lainkaan. “ 07.08.2014 Kaatuminen esteradalla
Pyysin Michaelia varustamaan Riinan valmiiksi, sillä sille päivälle oli kasaantunut minun osaltani hurja määrä ratsastettavia. Riina oli viimeisenä vuorossa ja edessä oli Michaelin valmennus. En tiennyt millä mielin odottaa, sillä tiesin jo etukäteen häpeäväni sitä, etten osannut ratsastaa vieläkään tammallani. Häpeään ei tietenkään aihetta ollut, mutta jostain syystä en kehdannut tunnustaa kenelläkään, etten tammalle enää pärjännyt. Alkuverryttelyt menivät nyt jo suhkot hyvin, mikä toi hymyn huulille. Verryttelyn esteet toivat taas pelon esille ja menikin hetki ennekuin uskalsin Michaelin rohkaisema ylittää Riinan kanssa esteet varsin vauhdikkaasti. Kuolaintuntumasta ei enää siinä vaiheessa voinut puhua, joten Michael kiinnitti pitkän liinan Riinan kuolaimiin ja tällä tavalla tuki verryttelyämme. En tajua, mikä ihmeen vaikutus Michaelilla on Riinaan, mutta jostain kumman syystä tammasta tuli vähän rauhallisempi. Verryttelyn jälkeen olikin vuorossa pysty- ja okserilinja matalilla korkeuksilla. Helpohko tehtävä, mutta haastavaa oli saada Riina hetkeksi malttamaan mielensä ja kuunnella. Michael pyysi meitä tulemaan ravissa linjan, jotta kontrolli säilyisi. Antaessani Riinalle raviavut, tamma lähtikin kiitolaukassa kohti linjaa. Olin valmistautumassa hyppyyn, kunnes juuri ennen estettä Riina hyppäsi pystyyn sillä seurauksella että kaatui selälleen. En ehtinyt alta pois, joten jäin pahasti tamman alle. Seuraava muistikuva onkin vasta muutaman päivän päästä, kun minut herätettiin nukutuksesta. Vakava aivotärähdys, kaksi kylkiluuta ja selkänikama murtunut oli lopulta diagnoosi, josta seurasi parin kuukauden ratsastustauko. Sovimmekin Michaelin kanssa, että hän ottaa Riinan hoidettakseen mun sairasloman ajaksi. Kun tamma vaa nyt sitten tottelis Michaelia, eikä leikkis idioottia! “
Seuraavien kuukausien ajan Riina oli Michaelin vastuussa, enkä pahemmin uskaltanut kurkistella missä mennään. Kivut myös olivat varsin kovat, sekä ikävä takaisin satulaan. Marraskuulta löytyy yksi päiväkirjamerkintö, jossa kuvataa Michaelin ja Riinan ratsastusta:
“ 29.11.2014 Uskomaton hetki
Lämmin henkäys kutitti ihoa. Karva kiilsi upeasti auringon paisteessa. Musta nahka oli juuri pesty ja vahattu upeaan kuntoon. Ratsastajan puhtaat merkkivaatteet sopivat ratsun varusteisiin kuin nakutettu. Kevyt pohkeen puristus kyljessä kertoi samppanjan väriselle ratsulle, että oli aika mennä eteenpäin. Maneesin peilistä näkyi hallitussa ravissa etenevä ratsukko näyttävine liikkeineen. Ratsukon eleganttisuus näkyi kauas. Ratsu kuunteli tarkasti jokaista ratsastajan apua ja vastasi halukkaasti. Sulkutaivutukset näyttivät olevan arkipäivää ratsukolle. Piaffea saattoi vain ihailla kentän laidalta. Niin upean näköisesti ratsukko hitsautui yhteen sillä hetkellä kentällä. Laukanvaihdot saivat yleisön huokaisemaan ihastuksesta. Lämmin tunne täytti koko kehon. Ratsu kantoi koko kehoaan, kulki muodossa, ratsastajan istuessa satulassa hiljaa. Eleganttinen ratsukko sai koko maneesiin elämään siinä hetkessä. Kavioiden tasainen osuma silkkihiekkapohjaan kertoi hallitusta etenemisestä. Suorituksen jälkeinen onni hehkui ratsukosta. Se leveä hymy ja pärskähdys kertoivat kaiken. Se hetki oli kaunis. “
Joulukuussa sain terveen paperit ja luvan ratsastaa jälleen. Ennen ensimmäistä ratsastusta Riinalla sitten sairasloman jälkeen poiki mielenkiintoisen keskustelun Michaelin kanssa. Minun oli viimein pakko tunnustaa miehelleni, että pelkäsin tammallani ratsastusta ja en enää uskaltanut edes harjata kunnolla tammaa. Michael totesi tienneen tästä jo hetken aikaa, muttei ollut osannut tulla auttamaan, kun olin tehnyt selväksi etten apua tarvitse. Mieheni totesi ääneen vihdoin sanat, joitten sanomista ääneen olin pelännyt yli vuoden: “ Huusari, sun oma pelkos välittyy Riinaan ja se käyttää hyödyksi sitä. Kalondra Sabrina on hevonen, joka on varsin herkkä ja helposti kuumuva, se tarvitsee ratsastajan, joka näyttää tien suunnan. Sää voisit madaltaa esimerkiksi teidän tavoitteitanne, ei tarvitse voittaa jokaista rataa vaan oma itsensä. Sää oot edelleen yhtä arvokas ja tärkee, vaikket sää voittaiskaa tai edes kilpailisi, sillä tärkeintä on et oot siinä elossa ja terveenä. Tää voi kuulostaa hullulta, mutta sun on luotettava Riinaan. Pienten askelten avulla saavutatta enemmän kuin liian isoilla askelilla. Muista, et mä oon valamis auttaan ja tukeen sua kyllä, ei tartte jäähä yksin. Ei pelosta tartte tuntea häpeää ja sun kohalla pelkoon on kyllä jo aihettakin. Sä oot pomo ja Riina sun heppas. “ Se pelko, mitä olin kantanut sisälläni vuoden, sai vihdoin tulla esille. Ensimmäistä kertaa vuoteen tunsin helpotusta ja toivoa. Tuntui helpottavalta, että joku sanoi ääneen nuo sanat ja kertoi tukevansa. Harjaaminen olikin ensimmäistä kertaa koskaan helpompaa ja tammakin oli temppuilematta Michaelin auttaessa. Kiipesin selkään kuitenkin kauhunsekaisin tunnelmin, minkä mieheni taisi huomata. Hän käveli alkuverryttelyt maastossa rinnallamme Cinderellan kanssa. Maneesiin päästyämme Michael pisti Riinalle suitsiin pitkän liinan kiinni, ja käveli rinnalla neuvoen tarvittaessa. Hiljalleen uskalsin vähän itse rentoutua ja näyttää suuntaa Riinalle. Michaelin tuki ja turva olivat äärimmäisen tärkeitä juuri sillä hetkellä. Hän valoi minuun uskoa ja uskallusta ratsastaa omalla tammallani. Vaikka meno oli edelleen jännittyneisyyttä täynnä, kuunteli tamma silti aina hetken ja oli rauhallisempi. Työstimme lähinnä ravia ja käyntiä, laukkaamista ei ollut järkeä ottaa heti ensimmäiselle kerralle mukaan.
Vuosi 2015
Vuoden alku meni lähinnä treenatessa. Aloitimme ihan alusta treenihetket. Haettiin takaa pieniä yksittäisiä onnistumisen hetkiä. Hetkiä jolloin Riina malttoi kuunnella minua ja hetken edes olla rennosti kuolaintuntumalla. Hetkiä, jolloin itse uskalsin rentoutua selässä. Michael valmensi meitä paljon ja oli tukenani ratsastushetkissä. Teimme edelleen jonkin verran maastakäsittelyä, mutta pääasiassa keskityimme kouluratsastukseen. Hiljalleen onnistumisten lisääntyessä, aloimme treenaamaan ylemmällä tasolla ja uskalsimme jopa kokeilla Riinan oman tason kouluohjelmia.
Helmikuussa pohdin päiväkirjaan Riinan omistamisen järkevyyttä:
05.02.2015 Pohdintaa
Kuinka usein sitä kuulekaan ratsunsa selkään kentän laidalla katsovien kommentit? Usein kommentit ovat negatiivisiä ja aiheuttavat vain pahaa mieltä. Miten usein sitä tulekaan miettineeksi, miksi vielä teen tätä? Miksi en vaan suosilla anna periksi ja myy Riinaa? Tai saman tien vie sitä teurastamolle? Anna parempaa elämää sille, kuten moni ihmettelee? Miksi ylipäätään yritän? Onkohan kukaan " haukkujista " koskaan tullut miettineeksi, että ovatko asiat oikeasti niinkuin he niiden luulevat olevan? Entä jos? Tänä vuonna tulee Riinan kanssa kaksi vuotta yhteistä taivalta täyteen ja en missään tapauksessa haluaisi vaihtaa kulunutta aikaa pois. En, vaikka olen murtanut luita itseltäni Riinan riehuessa, lentänyt vauhdilla seinään, saanut mahtavat mustelmat, kokenut aivotärähdyksiä, saanut seinähullun hevosen omistajan maineen. Ai miksi? Hiljalleen Riinan kanssa ollaan toisiimme tutustuneet ja niitä hyviä pätkiäkin on matkaan mahtunut. Riinan koulutus on vasta kesken, mutta siltikin tamma on päässyt kehittymään jo pitkälle. Nykyään tulee useammin onnistumisen hetkiä, kun vaikka vuonna 2014, jolloin lähinnä itkin jokaisen ratsastuskerran jäljiltä. Toki nykyään tulee vieläkin epäonnistumisen hetkiä, esimerkiksi viimeksi eilen kouluratsastustreenimme meni aivan penkin alle, kun mikään ei toiminut. Treeniä on vielä paljon jäljellä ennen kuin olemme valmiita edes kisaradoille. Suunnitelmissa olisikin aloittaa Riinan kanssa vasta ensi vuonna varsinainen kisaaminen. Hiljaa hyvää tulee vai miten se menikään?
Huhti- ja toukokuussa kävimme ahkerasti isossa kouluratsastuskisassa kisailemassa ja se meni aika hyvin. Riina voitti jopa muutaman kerran luokkansa. Toki joukkoon mahtui niitä luokattoman huonoja sijoituksia ja suorituksia. Tamman perusluonne nyt tulee tuskin koskaan katoamaan. Olenkin kirjoittanut seuraavaa Riinan päiväkirjaan tuolta ajalta:
30.04.2015 Ensimmäiset KRJ- kisat
Jännitin pitkästä aikaa niin paljon kisaamista, että olin unohtaa kaikki mahdolliset jutut. Onneksi mukana oli Michael ja Katjaana, joten kisaamisesta selvittiin! Kyseessä oli siis ensimmäiset alaisuuksien kisat koskaan Riinan kanssa, joten jännitettävää riitti. Näin ensimmäisiksi kisoiksi valitsimme helppo A:n kisat, joten tästä on helpompi siirtyä vaativiin luokkiin. Luokkia järjestettiin kisoissa yhteensä neljä, joista kaksi oli helppo a:n luokkia ja näihin molempiin Riinan kanssa osallistuttiin. Olin varautunut hylkyihin, todellisiin epäonnistumiin, koska tämän tamman kanssa ei koskaan voi olla liian varma. Suureksi yllätyksekseni olimme ensimmäisessä luokassa 12:sta 40:sta, ja toisessa 9:siä 40:stä. Toivottavasti tulevat kisatkin menisivät vähintään yhtä hienosti! Vitsit tästä on hyvä jatkaa! Vihdoin pääsee huomaamaan kunnolla treenaamisen tulokset! Riinan kanssa kisaamisen on kuitenkin tarkoitus alkaa vasta ensi vuonna, mutta en voinut vastustaa kiusausta lähteä kokeilemaan miten käy. Tästä on hyvä jatkaa!
Edellisenä vuonna Bella onnistui voittamaan Riinan kanssa esteluokan ja jopa maastoesteratsastusluokan. En yksinkertaisesti ymmärrä, että mikä ihme tota tammaa vaivaa?! Yhdessä hetkessä se on itse paholainen ja seuraavassa hetkessä enkeli. Yhdessä hetkessä se vihaa estepuomeja ja seuraavassa hetkessä vain liitelee yli täydellisillä hypyillä täydellisellä ajalla. En ymmärrä. En ymmärrä yksinkertasesti yhtään. En sitte millään.
Treenit sujuivat hyvin ja kisoissa käytiin testailemassa miten meillä meni. Vuosi 2015 sujui oikeastaan kokonaan kisojen parissa. Kävimme yhteensä 248 kilpailussa, joista tuloksena oli 28 sijoitusta ja 5 luokan voittoa. En tiedä onko se hyvä vai huono, mutta turhautuneisuutta oli havaittavissa välillä sekä ratsastajalla että ratsulla. Loppuvuodesta pidimme palaveria, jossa suunnittelimme vuotta 2016, jolloin Riina täyttäisi 6 vuotta ja olisi jo ehkä hieman aikuisempi.
Vuosi 2016
Vuosi alkoi hiljaisesti. Riina oli pitkällä talvilomalla, sillä synnytin 01.01.2016 kolmoset, Josephine, Ellen ja Benjamin. Upeat pienet lapseni. Lisäksi jouduin jäämään äitiyslomalle, enkä päässyt hetkeen ratsastamaan niin tammakin oli pakosta lomalla. Michael ratsasti sitä jonkin verran äitiyslomani aikana ja keskittyi vain ratsastamaan ja treenaamaan. Kisaaminen unohdettiin kokonaan hetkeksi, sillä se vain tuotti itkua ja kauhua. Vuoden 2015 lopussa Riina oli taas kisoissa alkanut riehumaan ja oli aivan järkyttävä ratsastaa. Mikään apu ei mennyt läpi, eikä yksikään kisakokemus ollut kiva. Hajotettiin muutaman kerran kisapaikalla verryttelyrata, kertaalleen oma hevorekka ja miljoonat hermot. Lisäksi tammalle alkoi olla todella vaikea löytää kisahoitajaa. Kukaan ei suostunut. Enkä ihmettele. En hennonnut myöskään pakottaa ketään siihen hommaan vaan hain vapaaehtoisia, mutta ketään ei löytynyt.
Kevättä kohti mentäessä palasin hiljalleen satulaan takaisin ja edessä oli jälleen Riinan kanssa treenailua. Oli Michaelin vuoro olla kotona, joten sain rauhassa treenailla. Riina oli saanut viettää liian pitkää lomalla, joten ensimmäiset ratsastukset meni päin prinkkalaa. Sillä oli ihan liikaa energiaa ja vielä enemmän voimia tuhota koko itsetuntoni. Olen kirjoittanut Riinan päiväkirjaan 18.05.2016 seuraavan merkinnän: "Onnistuminen?
En ole nyt ihan varma mitä äskön tapahtui Kasteenmaneesissa Riinan kanssa. Saavuin tallille aamuvarhain ja suunnitelmissa oli koulutreeni tammani kanssa. Tarhasta hakiessa se tuli luokseni melkein heti. Hetken tamma kyräili, mutta mennessäni puhuttelemaan viereissä tarhassa oleilevaa Annea, tuli Riinalle kiire tulla luokseni. Tamma käveli vierelläni nätistä Jääntalliin ja vein sen suoraan hoitokarsinaan.Tamma seisoi suhteellisen kiltisti paikoillaan, nakkasin sille heinäkasan nenän eteen. Harjailin tamman kaikessa rauhassa ja selvittelin sen harjan sekä hännän. Laittelin huvikseni tammalle rusetin häntään sekä harjaan letin. Varustaminen sujui ihan hyvin. Pitäisi pitkästä aikaa satulasovittajan käydä Riinan luona ja päivittää sen koulusatula uuteen. Ei enää istu kunnolla tämä nykyinen satula. Talutin tamman kaikessa rauhassa isoon Kasteenmaneesiin ja nousin selkään. Maneesissa oli meidän lisäksemme vain kaksi ratsukkoa toisella kentällä, joten saimme kaikessa rauhassa treenailla. Ratsastin alkuun tamman läpi kaikissa askellajeissa huolellisesti. Teimme isoja voltteja, kaarevia linjoja, siirtymisiä sekä asetuksia. Yritin parhaani mukaan ratsastaa tamman rennoksi ja hain letkeyttä sen raviin. Pienten välikäyntien jälkeen teimme takaosankäännöksiä puolikkaalla kentällä, jonka jälkeen avotaivutuksia ravissa diagonaalilla. Istuin tiukasti satulassa ja keskityin jokaiseen askeleeseen, jokaiseen tamman eleseen ja mukauduin niiden mukaan. Kultaisen hevosen kylkiin ilmaantui pieniä hikiläiskiä, höyry nousi lautasten päältä ja tamman korvat olivat hörössä. Sen askel oli kevyt ja liidokkaat, se kuunteli jokaista apuani ja vastasi hyvin niihin. Riina kantoi itseään hyvin ja nautin satulassa. Tuntui kuin olisin istunut pilvilinnoissa, kuolainten päässä tuntui olevan kevyt linnunpoikanen. Nostin laukan C-kirjaimen kohdalta ja harjoittelimme laukanvaihtoja. Laukka kulki eteenpäin ponnekkaasti ja oli upeaa. Riina kulki rentona eteenpäin ja hörähteli tyytyväisenä. Loppuverryttelyiden jälkeen laskeuduin satulasta hämmentyneenä ja talutin tamman talliin ihmetellen. Kävelymatkan aikana Ellen käveli rinnallemme ja ihmetteli menoamme. Oli kuulemma näyttänyt niin seesteiselle ja upealle. Ihmettelin itsekin ääneen. Vielä toissapäivänä meidän treenit oli täyttä tappelua. Mikä tämän tamman pään nyt on sekoittanut? Tottakai nautein tästä hetkestä ja hymyilen hoidin tamman loppuun. Ei haitannut yhtään vaikka se korvat luimussa yritti äkistä harjatessa hiet pois. Nakkasin tammalle pinkin fleeceloimen päälle ja vein sen loppupäiväksi tarhaan. "
Kesäkuussa edessä oli uuden satulan ostoa, sekä Riinalla alkoi hiljalleen kesäloma. Meillä on tapana ollut antaa jokaiselle hevosellemme kesäloma kesäisin, mutta en edelleenkään tiedä onko Riinan kohdalla järkevää.
20.06.2016 Uusi koulusatula
Tänään meillä oli vuorossa uuden satulan sovittelua. Riinan vanha koulusatula on käynyt sään kohdalta liian kapeksi, sen saadessa lihaksia, niin oli aika uusia satula. Meidän vakio satulansovittaja, Cindy Merenna, saapui aamupäivästä tallille ja suuntasimme ensimmäisenä Riinan luo. Riina kyllä ossaa sitte aina loistaa, kun tulee uusia ihmisiä sen lähelle. Tällä kertaa se seisoi korvat luimussa koko sovituksen ajan ja niin hapan ilme naamalla, että. Testailimme muutamia satuloita ja lopuksi löytyi musta koulusatula, kultaisilla yksityiskohdilla. Upea, kiiltävän musta nahkasatula kimalteli tamman selässä ja istui niin hyvin. Oli helppo tehdä kaupat tästä satulasta. Toki hirvitti maksaa monta tonnia yhdestä satulasta, mutta mitäpä sitä ei mamman silmäterälle ostais? Samalla totesimme, että Riinan estesatula on ihan turha ja se sopi erinomaisesti Brettalle, joten se vaihtoi omistajaa. Riinan käyttöön jää siis koulu- ja yleissatulat. Tamman ilmeestä näki, että uusi satula voisi olla hyvä sille. Yleissatulaa käytetään maastossa ja esteillä sekä treeneissä. Pitäisi käydä hieman shoppailemassa täydennystä Riinan varustelaatikkoon jossain vaiheessa. Iltapäivällä olisi edessä vielä Michaelin pitämä kouluvalmennus minulle, joten silloin uusi satula pääsisi testiin ensimmäistä kertaa kunnon treeneissä.
Uuden satulan testausta, Michaelin kouluvalmennus
10.10.2016 Shoppailua
Pääsin pitkästä aikaa istumaan kaikessa rauhassa koneelle, kun pienet kolmosemme nukahtivat päiväunille samaan aikaan. Eksyin shoppailemaan meidän tallikauppojen sivuille ja se on kyllä joka kerta virhe. Riinan varustekaappiin olen jo pitkään kaivannut täydennystä esimerkiksi loimien ja satulahuopien suhteen. Niimpä tilasin sitten muuutaman loimen.. ihan muutaman. Voin kertoa, että Michael ei arvosta kun näkee ostosteni loppusumman. Tilasin samalla muille hevosillemmekin puuttuvia varusteita ja niitä oli ihan muutama. Saan varmaan rekalla hakia ostokset postista, kun ne sinne tulevat jossain vaiheessa. Mutta ilman kunnon varusteita ei kyllä pärjää ja on tosi hankala harrastaa. Haluan, että meidän jokainen eläin voi hyvin ja pärjää. Haluan myös, että ratsastuskoulun hepoillakin on kunnon varusteet ja niimpä tilasin puuttivia loimia ja yleistuotteita. Ostin Riinalle samalla barokkisuitset, ihan vaan hetken mielijohteesta. Nyt hieman kaduttaa, että oliko järkeä nuissakaan ostoksissa. Samalla ostin tammalle hieman koristeellisemmat jalustimet. Onpahan ainakin upeat, koristeelliset varusteet jos treenit ei muuten kulje. Toki meillä on edessä muutamia näytösratsastuksia ja nuin koristeellisia varusteita pystyy lainaamaan muillekin meidän hevosillemme. Mielestäni Riinalla on kyllä nyt upean näköinen varustekaappi. Sisältö on upea, koristeellinen ja näyttävä. Samanlainen kuin Riina.
Vuosi 2017
14.01.2017 Näytösratsuna
Tänään vuorossa oli ensimmäinen näytösratsastus tammallani. Jännitti ihan hirvittävästi, kun ikinä ei tiedä mitä Riina saa päähänsä. Olin varannut hoitamiseen ja varustamiseen paljon aikaa, sillä tamma saattaa saada päähänsä vaikka mitä. Meillä oli tänään Heppiksellä avoimet ovet ja olin lupautunut ratsastamaan meidän ulkoratsastuskentällä Kur-ohjelman Riinalla, jossa näytettäisiin mitä kaikkea kentällä voi tehdä. Meillä oli ratsuja myös rataeste- ja maastoesteillä sekä valjakossa. Lisäksi meidän pienet shettisläiset tarjosivat talustusratsastusta, Suklaan ja Dominon lisäksi. Väkeä oli tullut paljon ja uteliaita riitti. Onneksi olin ostanut Riinalle upeat, koristeelliset varusteet, jotka sain nyt pukea päälle. Harjasin tamman rauhassa ja laitoin sille letin harjaan. Tein näyttävän letin myös sen häntään. Laitoin Riinalle sen barokkisuitset päälle upealla kultaisella, koristellulla kuolaimella. Musta nahka, kultaisilla yksityiskohdilla teki Riinasta näyttävän. Otsapanta oli kyllä upea ja kimalteli auringon valossa säteillen. Satulahuovaksi valitsin tummansinisen kultaisilla yksityiskohdilla, sillä kultalinja väritti koko meidän varustuksen tälle päivää. Uusi koulusatula kiilteli puhtauttaan ja oli helppo laittaa tammalle päälle. Tänään halusin laittaa Oddpixelstä ostetut kultaiset, erittäin koristellut jalustimet, jotka sopivat täydellisesti Riinan muuhun varustukseen. Öljysin vielä tamman kaviot ja tsekkasin, että se varmasti oli puhdas ennen kentälle menoa.
Tämä vuosi sujui kokonaan Riinan kanssa treenatessa. Emme juurikaan käyneet kisoissa, vaan keskityimme kotitreeneihin. Panostimme paljon maastakäsittelyyn ja harjoittelimme täydessä rauhassa. Koin, että hätiköimällä emme koskaan pääsisi pitkälle.
Barokkisuitset, näytösratsastus
Luokka 7 100cm
1. Andy O' Hara (HeRa) - Harál frá Delavella
2. Huusari Rosewood (HeRa) - Kalondra Sabrina
3. Jjayzmine - Charmer Prince
4. Patrick Brault (HeRa) - Sumetron Sinvatti
5. Emmanuelle Chicoine (HeRa) - Lady Of Lanarshire
6. Yolande Tougas (HeRa) - Stieve die Polarnacht
7. Agnès Migneault (HeRa) - HJT Elowyn
8. Pauline Senneville (HeRa) - Gelimer Queen
9. Carine Veronneau (HeRa) - Super Girl
Luokka 8 110cm
1. Carine Veronneau (HeRa) - Alegre's Dileo
2. Jjayzmine - I'm Cupid You Stupid
3. Huusari Rosewood (HeRa) - Kalondra Sabrina
4. Heloise Lachapelle (HeRa) - Leskenlehden Elämänilo
5. Jjayzmine - Freshness
6. Patrick Brault (HeRa) - Hachiko
7. Marmion Reault (HeRa) - WS Street Dreams
8. Carine Veronneau (HeRa) - Gunnard Bjarte
Riina saapui omistukseeni 12.10.2013. Meidän yhteisen polun alkutaival ei ollut helppo. Olen kirjoittanut tuosta Riinan saapumispäivästä päiväkirjaan näin: “ Omien kiireideni vuoksi en ehtinyt Michaelin mukaan hakemaan Riinaa, uusinta ratsuamme. Matkantekoon meni pitempi aika, sillä Riina onnistui särkemään trailerimme. Riina muutti vihdoin uuteen kotiinsa. Kaunis tamma, hurmaten ulkonäöllään, on todella petollinen luonteeltaan. Sen sain huomata heti ensimmäisenä, sillä kättäni koristavat komeat hampaan jäljet. Riina pääsi suoraan uuteen tarhaansa, jossa se hetken kirmailtuaan rauhoittui hetkeksi syömään. Illalla Michael vei Riinan karsinaan. Turvallisuussyistä päätimme, että Riinaa saa käsitellään ainoastaan minä ja Michael. “ Meidän ensimmäiset päivät täyttyivät toisiimme tutustumisesta, sekä hiljalleen siitä että lähdin ratsastamaan Riinalla. Tammahan oli peruskoulutettu ostaessani sen. Se osasi asioita lähinnä kouluratsastuksen puolella, sillä sen edellinen omistaja ei uskaltanut hypätä tammalla kertaakaan. En tiennyt tuolloin vielä mitään tamman historiasta ja sen koulutustaustasta, saati sitten luonteesta.
Ratsastin tammalla ensimmäistä kertaa 16.10.2013. Tuosta päivästä en ole kirjoittanut päiväkirjaan mitään, sillä ratsastus ei ollut onnistunut niinkuin suunnittelin. Ostaessani tamman, sanottiin vai, että se on vaikea ja hullu tamma, jolla ei voi ratsastaa. Alkulämmittelyt tein rennosti, ajattelin että en vaadi heti työntekoa. Se oli paha virhe. Tamma kuumui nopeasti ja tipuin ensimmäisellä ratsastuskerralla yhteensä 11 kertaa, mikä oli siihen aikaan henkilökohtainen ennätykseni. 20.10.2013 kirjoitin päiväkirjaan ensimmäisistä yhteisistä päivistämme: “En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Meidän tutustumisemme Riinan kanssa on mennyt penkin alle, sillä en saa tammaa pelittämään millään tavalla, vaan kaikki yhteiset koulutushetket menevät lähinnä siihen suuntaan, että Huusari itkee ja raivoaa ja Riina kirmaa vapaana riemuissaan. Tuntuu että, jo pelkkä harjaaminen nostaa Riinan raivon pystyyn. Kuin jollain niin mahtavalla otuksella voi korvat olla aivan luimussa? En ikinä ennen ole näin paljon alkanut jopa pelkäämään tammani harjaamista. Hävettää jopa myöntää, että olen lahjonut Michaelin toisinaan harjaamaan tammani, sillä en vain aina uskalla. Ratsastamista emme ole vielä kokeilleet kuin muutaman kerran sitten sisäänratsuksen jälkeen. Eihän ne hyvin ole menneet. En tiedä, miten saisin tamman edes menemään kunnolla, saati sitten edes sekunniksi kuulolle? Vaikka kuinka olisi käytössä kovaakin kovemmat kuolaimet ja kaiken maailman martingaalit, niin siltikin tamma kulkee pää pystyssä räjähdysalttiina. Ei olla päästy kentältä vielä kertaakaan ilman ratsastajan lukuisia lukuisia tippumisia, saati sitten edes päästy tekemään kunnon tehtäviä. Tähän saakka ratsastukset ovat sujuneet lähinnä siihen malliin, että ratsastaja yrittää saada tammaa edes kulkemaan oikein päin, mutta lukuisista yrityksistä huolimatta se ei onnistu ja ratsastus on jo siinä vaiheessa lopetettava, kun ratsukolla on hermot kireällä. “ Ehdimme kokeilla noiden muutaman päivän sisällä martingaaleja, olympiakuolaimia, taluttajaa ja pelhamkuolainta. Pehmeämpiä kuolaimia en uskaltanut kokeilla, sillä tammaan oli todella vaikea saada kontrollia ja tuntui, että pehmeillä en olisi enää ratsastatuskunnossa koskaan. En uskaltanut kokeilla esteitä yksin, vaan lähdimme minulle vieraamman valmentajan, Ventun oppiin hyppäämään. Halusin kuitenkin saada alusta saakka tamman treeniohjelmaan esteet mukaan, jotta se mahdollisesti hiljalleen oppisi niitä kestämään. Tuota päätöstä on tullut moneen otteeseen vuosien varrella kaduttua rankasti, mutta olen myös ollut päätökseeni tyytyväinen. Ventun estevalmennuksen jälkeen meillä oli muutaman viikon tauko esteistä, ennenkuin hyppäsimme uudestaan, tällä kertaa ilman valmentajaa. Päiväkirjastani löytyy kirjoitus tuolle päivää: “ 12.11.2013 Ekan kerran esteitä ilman valmentajaa
Mitä voisikaan katua syvemmin kuin sitä, et päättää hypätä Riinalla esteitä? Alkulämmittelyt menivät koko tunnista kaikkein parhaiten. Sain muutaman avun jopa läpi ja tamma kuunteli muutaman sekunnin kerrallaan aina. Suurin virhe oli kuitenkin mennä Kastemaneesin estekentälle. Sinne joutuminen sai Riinan kirjaimellisesti räjähtämään. Tamman korvat olivat liimautuneina niskaan, se puri kuolaimeen todella vahvasti. Maapuomien ylitys oli silkkaa tuskaa, sillä en saanut kontrollia tammaan, vaan se pyrki vastustamaan jokaista apua ja oli räjähdysaltis. Rentoutta ei löytynyt koko ratsukosta ollenkaan, sillä pelkäsin jo itsekin lopulta satulassa. En ole koskaan aiemmin pelännyt niin paljoa hevosen selässä! Miks ihimees oon menny ostaan tuommosen konin? Tuhannen hullu! Sais senkin myyä! Pieni kavaletti sai Riinan kavahtamaan ja lopulta lensin suunnilleen 27 kertaa alas selästä. Yks kylkiluu on murtuneena tällä hetkellä, joka tuli siitä, että lensin suoraan maneesin seinään Riinan lähtiessä kiitolaukkaan ja tehdessä äkkikäännöksen. Ratsastuskieltoa muutama viikko, ei tee hyvää tammalle! En tiedä kuka hullu ois valamis ridaan tammaa mun sairasloman ajan. Ei sitä kuitenkaa voi jättää hoitamattakaa ku liika energia on pahitteeksi.. “ Tuon hyppykerran jälkeen jouduin hommaamaan treenattavilleni sijaisratsastajat muutaman viikon ajaksi. Kukaan ei kuitenkaan suostunut ratsastamaan Riinalla, joten jouvuin itse hoitamaan sen sairaslomallani. Riina pääsi valtavan suuren metsätarhaan Donnan kanssa ja viihtyi hyvin. Sairaslomallani aikana yritin joka päivä tehdä jotain maastakäsittelyharjoituksia tamman kanssa. Juoksuttaessa tamma lähti pariin otteseen pukkilaukkaan, jolloin aluksi pysyin perässä, mutta lopulta jouduin päästämään irti. Lopputuloksena oli irrallaan juokseva tamma juoksutusvälineet perässä, sekä itkuun purskahtamaisillaan oleva nainen. Kaiken keskellä kuitenkin oli pieniä onnistumisen hetkiä. Tuolloin minulle oli suuri ilon hetki esimerkiksi se, kun Riina ei juoksuttaessa lähtenyt pukkilaukkaan vaan se hetken ajan malttoi kuunnella minua, edes muutaman sekunnin ajan.
Päästessäni selkään 8.12.2013 oli Riinalla todella paljon energiaa. Ratsastus oli lähestulkoon samanlainen kokemus kuin ensimmäisellä kerralla. Tipahdin satulasta yhteensä 10 kertaa, eli yhden vähemmän kuin edellisellä kerralla. Tuo oli siitä kerrasta ainoa iloittava asia. Olin ottanut opikseni ja pukenut päälleni kypärän lisäksi turvaliivin, sekä kunnon ratsastusvaatteet. Koko ikäni ratsastaneena ja kisanneena jo intermediaire ll tasolla, sekä hypännyt esteitä 145cm radoilla, tuntui että olin palannut lähtöpisteeseen. En osannut enää ratsastaa tamman kanssa, muitten hevosteni kanssa kyllä. Tuo tunne oli sillä hetkellä murskaava ja tuntui, ettemme koskaan tule pääsemään edes helppo c:n radoille. Jatkoin sinnikkäästi koko joulukuun ratsastusta koulupuolella, sekä maastakäsittelyharjoituksia. Puomeja en missään vaiheessa edes tuonut Riinan nähtäville, sillä minulle oli kehittynyt pienimuotoinen kauhu esteitä kohtaan Riinan kanssa. Esimerkiksi Grumelur Gåtegardenin kanssa ei tuottanut vaikeuksia hypätä lähestulkooon 160cm esteitä, mutta Riinan kanssa estekentälle joutuminen olisi ollut se pahin painajainen.
Jouluna mieheni Michaelin vanhemmat Sandra ja Mika Rosewood tulivat viettämään meille joulua. Tuolloin olin myöntänyt epätoivon partaalla Michaelille, etten pärjää Riinalle. Michael mainitsi tästä isälleen, joka oli ennenkin kouluttanut vaikeita ratsuja. Mika tutustui ensin Riinan maastakäsin ja sitten selästä käsin. En voinut kuin ihailla kentän laidalta kuinka oma kauhutammani muuttui yhtäkkiä yhteistyökykyiseksi ja toimivaksi kouluhevoseksi. Mika ratsasti koko lomansa Riinalla ja se muuttui päivä päivältä paremmaksi. Ratsastuksen lomassa Mika kertoili omia kokemuksiaan ja samalla kertoi mitä itse teki. Pohdimme yhdessä moneen otteeseen sitä, miksi tamma vie minua ympäri maneesia ja vastaavasti Mikan alla toimii kuin unelma. En tiedä vielä tänä päivänäkään, mikä Mikan salaisuus on, mutta Riinan hän sai toimimaan todella upeasti. Mikan ja Sandran lähettyä takaisin tilalleen, pääsi Riina viettämään joululomaansa, joka hieman vierähti. Myönnän, että pelko Riinalla ratsastamisesta oli vallannut mielen ja mieluummin annoin sen viettää aikaansa suuressa metsätarhassa kuin tappelin ratsastuskentällä sitä vastaan.
Vuosi 2014
Tammikuun 14 päivänä jouduin kiipeämään kuitenkin takaisin Riinan selkään, kun Michael tuli huomauttaneeksi, että tammani oli tuhonnut puolet tarhastaan. Tuo päivä jäi mieleen kummittelemaan pitkäksi ajaksi: 14.01.2014 Ensimmäinen ratsastus joululoman jälkeen
Saaks itkee? Riina oli parin viikon joululomalla ja se oli sille sitten liian pitkä aika. Kristian ei pahemmin ilahtunut kuullessaan, että Riina oli tuhonnut puolet suuresta metsätarhastaan keskellä talvea. Kauhusta jäykkänä hain tamman sen karsinasta hoitokarsinaan ja koetin rauhoittua. Kyllä tää tästä, jos Mikaki sai tamman toimiin nii silloin saan määki! Just nii. Suuret oli luulot, vaan eipähän oo enää. Harjaamiset sun muut meni taas tuttuun tapaan: eli Huusarin hermoja koeteltiin oikein urakalla, ja tamma tuli huomaamaan että tämä neitikin osaa suuttua. Ensimmäisen - ja toivottavasti viimeisen- kerran tulin nakanneeksi harjan suoraan nurkkaan ja huutaneeksi pää punaisena hevoselleni. Hetken ajan oli hämmentynyt tamma, mutta ei valitettavasti kauaa. Ratsastuksen päätin suosiolla suorittaa maneesissa, vaikka tiesin että oma turvallisuuteni oli joka tapauksessa vaakalaudalla. Mistään peräänannoista ja pehmeästä ohjastuntumista sun muista lööpereistä ei sit tasan keskustella tässä asiassa. Mulle ainoo ilon aihe oli tänään se, että sain tamman meneen edes muutaman askeleen sitä, mitä halusin. Muutoin ratsastus meni kuta kuinki niin, että tamma vei mua 100-0, nimimerkillä tipuin juuri 14 kertaa yhden tunnin aikana. Musta tuntuu, että mun pää ei oikein tykännyt siitä, et Riina teki äkkikäännöksen laukassa suoraan päin aitaa, johon sitten lensin pää edellä. Vähän kyllä huippasee, mutta tuon tamman joudun ainaki viel viemään johonki tarhaan ja iltatallitki pitäs hoitaa..
Lievä aivotärähdystän diagnoosi lopulta oli. Vuorossa oli taas paljon maastakäsittelyä kovissa kivuissa, mikä ei ollut helppoa. En tiedä mistä tammalle kehittyi tapana, että juoksutuskerroilla se nosti kiitolaukan ja pukitti niin rajusti, että oli pakko päästä naruista irti. Seuraavaksi saikin aina olla juoksemassa irrallaan olevan tamman perässä. Jokainen Riinan käsittelykerta aiheutti kauhua mielen sisällä, mutta koska kaikilla oli kiire, ei voinut muitakaan pyytää avuksi.
Helmikuussa 2014 ratsastus jatkui taas. Ensimmäiset päivät meni kouluratsastuksen parissa tapellessa, jotka meni tutulla kaavalla. Kuitenkin välissä oli aina pieniä onnistumisen hetkiä: Riina kuunteli käynnissä apuja, oli hetken ajan kuulolla tai malttoi rauhoittua. Pian olikin vuorossa ensimmäistä kertaa koskaan Michaelin valmennuksessa puomeja: 06.02.2014 Puomeja, IIK!
Voi rakas päiväkirja! Mistä aloittaisinkaan? Riinan kanssa tosiaan tänään oli vuorossa puomitreeniä. Eihän se hyvin mennyt.. Varsinkin viime aikoina on tuntunut, että on palattu ihan lähtötasolle. Michael oli koonnut mielestään hyvinkin yksinkertaisen puomitehtävän maneesiin, joka lopulta osoittautui ylitse pääsemättömäksi meille. Alkuverryttelyssä ratsastin tammaa parhaani mukaan aktiiviseksi ja pyrin saamaan sitä toimivaksi. Se onnistuikin kohtalaisesti, jos ei puhuta mistään perännannoista tai vastaavista. Michael pisti meidät heti ensimmäiseksi menemään käynnissä viiden peräkkäisen maapuomin ylitse. Onnistuimme kolauttamaan heti ensimmäiseen puomiin etujalan, josta Riina otti nokkiinsa. Tehtävä yritettiin myös ravissa ja laukassa. Tiedän ettei se kaunista katsottavaa ollut. Valmennuksen toisena teemana oli hypätä pienimuotoista puomirataa: maapuomi, ristikko ja viisi maapuomia askeleen välein. Tuntuu turhauttavalta onnistua tippumaan ristikollakin. Mitä sitten isoilla radoilla, jos jo pienellä ristikolla tippuu? Suoraan sanottuna meni päin seiniä. Riinaan ei saanut tuntumaa ollenkaan suuhun ja tamma kulki selättömänä pää ylhäällä kuin raketti lähtövalmiina. Lopulta päätettiin yhteistuumin lopettaa lyhyeen koko valmennus, kun mikään ei ottanut onnistuakseen. Oli vaikea pidätellä kyyneliä enää siinä vaiheessa.
Tuon valmennuskerran jälkeen Michael ymmärsi hiljalleen, kuinka pulassa olinkaan tammani kanssa. Hän ei tosin siitä heti maininnut, vaan antoi minulle vielä mahdollisuuden hakea tuntumaa tammaani. Kävimme helmikuun puolessa välissä ensimmäistä kertaa Riinan kanssa ratsain maastossa, mikä oli ehkä vähän jännittävää ja ennenkaikkea pelottavaa. Alkumatkan tamma kulki jännittyneesti tepastellen eteenpäin ja sen selässä oli mahdoton rentoutua. Kääntyessämme takaisin sattui meitä vastaan tulemaan mummo taluttaen pientä koiraansa. En osannut varautua siihen, että tamma saisi sellaisen kohtauksen pienestä koirasta omistajansa kanssa. Riina nousi pystyyn ja sen jälkeen lähti pukkilaukassa karkuun. Sain onnekseni juuri ja juuri satulan etukaaresta kiinni, jotta en tippuisi maahan. Matka taittui varsin pelottavan nopealla tahdilla tilallemme asti, jossa Riina oli juosta Michaelin ylitse. Liekö Michael perinyt isältään Mikalta ominaisuutensa pärjätä Riinan kaltaisten parissa vai mistä lie johtuu, sillä Riina pysähtyi kuin seinään? Tämä tietysti tarkoitti sitä, että lensin suoraan päälleni maahan, tai oikeastaan olisin lentänyt ellei Kristian olisi saanut otettua jollain ihmeen konstilla kiinni paidastani. Hieman oli selittämistä veljeksille, jotka odottivat kysyvinä vastausta. Lopulta sain kanssa selitettyä, että tamma oli lähtenyt lapasesta pelästyttyään pientä koiraa.
Helmikuun lopussa oli vuorossa yhden hoitajamme valmennus. Misteli kirjoittikin valmennuksesta myöhemmin näin: 28.2.2014 Misteli. Huusari - Riina~ Estevalmennus~
Kun saavuin maneesiin, en nähnyt ratsukkoa vielä siellä. Menin istumaan katsomoon odotellen Huusaria ja Riinaa. Kertasin vielä kerran valmennuksen tapahtumat, kunnes Riina laukkaa avoimesta ovesta maneesiin. Hyppään pystyyn ja tarkkailen hetken Riinaa. Se laukkaa kierroksen maneesin ympäri ja sitten pysähtyy. Vielä pikku pukki ja sitten rauha. Tallista juoksee punainen Huusari.
''Pikku karkulainen, paholainen se on...'' kuulen naisen mumisevan. Hän ottaa Riinan kiinni ja nousee selkään tamman tepastellessa rauhattomasti. Huusari kertoo Riinan karanneen karsinasta aivan yllättäen. Riina näyttää jo hoitaneen alkulämmittelyn itse, joten aloitamme työskentelyn. Ensin haemme Riinan kuolaimelle. Pyydän Huusaria menemään paljon voltteja, kahdeksikkoja ja serpentiiniuraa. Riina vetää vähän väliä pukkeja, mutta Huusari pysyy selässä liimattuna. Ohjeistan Huusaria pitämään ohjat tuntumalla ja pitämään Riinan pään ylhäällä. Kun Riina alkaa käyttää takajalkojaan paremmin, alamme kunnon töihin. Kannan lyhyelle sivulle neljä käyntipuomia, ja annan Huusarille luvan mennä ne. Riina katsoo puomeja oudoksuen, heilauttaa päätään rajusti ja hyppää ilman vauhtia niiden yli. Huusari kiljahtaa, jota Riina säikähtää. Huusari kaulallaan Riina ravaa pitkän sivun päähän. Nappaan Riinan ohjista kiinni ja autan Huusarin takaisin satulaan. He menevät uudestaan puomit. Huusari pitää Riinan hienosti pohkeiden välissä ja antaa sopivasti eteenajavia apuja. Kehun häntä niistä. Riina menee puomit hienosti yli. Kuitenkin, aivan yllättäen tamma pureutuu kuolaimeen ja nostaa kiitolaukan. Huusari yrittää hidastaa menoa avuilla, mutta mikään ei auta. Nielaisen peloissani ja hyppään Riinan eteen. Se huomaa minut ja tekee äkkijarrutuksen. Huusari ei voi tehdä mitään muuta kuin tippua Riinan pää yli maahan voltilla, onneksi pepulleen eikä niskalleen. Otan Riinan kiinni ja kuulen Huusarin kuplivaa naurua. Hän pyyhkii silmiään, koska niihin lensi hiekkaa. Nainen on kunnossa ja hän nousee heti takaisin Riinan selkään. Itseäni pelottaa, mutta yritän olla näyttämättä sitä. Riina on erittäin vaikea hevonen esteillä. Huusari pyytää tekemään pienen kavaletin. No, itseppähän tietää. Teen sen ja annan ratsukolle luvan mennä. Käsken Huusarin antaa pohkeita ja pitää kuolaimen tuntumalla. Riina tekee minipukin ja liitää kavaletin yli hienosti. Kavaletin jälkeen tamma nousee kuitenkin takajaloilleen. Huudan Huusaria antamaan pohkeita. Riina liikittelee korviaan levottomasti ympärilleen ja laskeutuu takaisin alas. Huusari vain hymyilee. Käsken heidän mennä vielä kerran kavaletti. Esteen jälkeen Huusarin pitää antaa Riinalle vielä eteenajavia apuja, jotta tamma ei nousisi pystyyn. Nyt kavaletti menee hienosti, ilman kommelluksia.
''Eiköhän nyt tältä erää riitä'' sanon iloisena. Ei sattunut pahempia haavereita!
''Riina oli tänään erityisen kiltillä päällä'' Huusari hymyilee. Käyn vielä tervehtimässä Zellaa ja Seelaa, jonka jälkeen lähden kotiin kävellen, pitkästä aikaa.
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä Michael totesi, että hän ratsastaa Riinan ja minä saisin vuorostani keskittyä omiin kilparatsuihini. Miten ihanaa olikaan ratsastaa kuuliaisella ratsulla ja ylittää GP-esteitä ilman pelon häivää! Hiivin silkkaa uteliaisuutta maneesiin katsomaan Riinan ja Michaelin menoa. En voinut kuin ihailla heidän menoaan. Jostain kumman syystä tamma oli varsin yhteistyökykyinen ja Michaelin ratsastuksesta ei löytynyt moitittavaa. Sillä hetkellä tiesin, etten tulisi ratsastamaan Riinalla Michaelin valmennuksessa ennenkuin saisin sen edes kuuntelemaan kunnolla minua. En uskaltanut myöntää miehelleni, enkä kenellekään muullekaan, että tosi asiassa pelkäsin tätä nykyä jo tammaani. Lukuisat tippumiset ja loukkaantumiset olivat tuoneet pelon mukanaan. Tiesin, että jos ratsastaisin maneesissa olisi joku aina katsomassa joko salaa tai julkisesti, joten ratsastin aina suosiolla yhdellä pelloistamme, jonka sijaintia ei kuka tahansa tiennyt. Pellolla ratsastelu ei kuitenkaan aina houkuttanut talvella, joten ratsastin usein myös maneesissa yömyöhään tai hyvin varhain aamulla, kun muut olivat nukkumassa. Päiväkirjasta löytyy varsin kuvaava selostus maaliskuulta: 20.03.2014 Luovutetaanko?
Olen oikeasti jo valmis luovuttamaan tämän tamman kanssa. Ei enää koskaan tälläistä hevosta! Viime aikojen treenit on menneet päin seiniä, kirjaimellisesti. Kukaan ei uskalla tulla saman aikaisesti treenaamaan, eikä ihme. Onhan se turhauttavaa rikkoa puomit ja kouluaidatkin siinä sivussa. Tuntuu, ettei meidän ratsastuksesta löydy kuin huonoja puolia vain. Joskus tuntuu, että kaikki ovat menettäneet toivonsa meidän suhteen. Onko tässä oikeasti järkeä? Entä jos vaan kuoppaisin koko kaakin? Entä jos luovuttaisin? En jaksa tapella enää. Me ei onnistuta tasan missään. Ei edes kouluratsastuksessa, saati sitten esteillä! Kuin turhauttavaa on istua pukittavan ratsun selässä, joka ei suostu edes oikein päin kulkemaan? Ja me vielä haaveiltiin kisaradoista. Ne haaveet on tullut haudattua jo aikoja sitten!
Huhtikuussa en kiivennyt tamman selkään kertaakaan, vaan maastakäsittelin tammaa päivittäin sekä yritin saavuttaa tamman luottamusta. Vaikka joukkoon mahtui muutamia ilonhetkiä, tuntui kuitenkin siltä, että edelleen epäonnistuimme kaikessa. Ohjasajoa erehdyin kokeilemaan muutamaan otteeseen huonohkoin tuloksin. Mukaan mahtui edelleen silloin tällöin pieniä onnistumisen hetkiä, mutta tuntui että lähestulkoon jokainen kerta meni pieleen, eikä mikään onnistunut. Turvavarustuksesta huolimatta en vain uskaltanut edes kävellä Riinan takana, sillä tamma nosti jokaisella kerralla hirvittävän pukkilaukan karaten samalla.
Toukokuussa nousin taas tamman selkään toivoen parasta. Suunnitelmissani oli aloittaa varovaisesti, hakien edes pientä onnistumisen hetkeä. Jokaisesta askeleesta, jonka tamma kuunteli, otin ilon irti ja sitä kautta samalla yritin ottaa oppia tulevaan. Toisinaan tuntui, että olimme molemmat kehittyneet ja meistä tulisi vielä joku päivä yhteistyökykyinen pari. Tosin tunne ei aina ollut sitä, vaan edelleen tunsin, että me emme koskaan tule onnistumaan missään, vaan kaikki menee pieleen. Päiväkirjastani löytyy tuolta ajalta varsin sekavahko merkintä, joka kuvaa parhaiten tuota kuukautta: “17.05.2014 Epätoivon kyynelten virta sammumassa?
En tiedä enää lainkaan, mitä ajatella Riinasta. Tuntuu, että toisinaan saan tamman jo pelittämään joten kuten, mutta en läheskään aina. Esimerkiksi tänään tamma oli kertakaikkiaan mahtava ratsastettava! Alkuverryttelyt menivät taas miten menivät, mutta loppuverryttelyiden aikaan sain jo hetkeksi tamman kuuntelemaan ja tekemään sitä mitä pyysin! En toivo mitään muuta niin hartaasti kuin sitä, että joku kaunis päivä tamma vielä kuuntelisi minua edes yhden tunnin ajan. Eilen ratsastus meni päin seiniä, sillä tipuin vaihteeksi 9 kertaa ja tuntui ettei mikään onnistunut. En enää tiedä, miten oikein ratsastaisin tammaa! Oon kokeillut jo pariin otteseen kumikuolaimia, mutteivat nekään hillinneet tamman menoa, vaan sitä kentän pohjahiekan koostumusta piti tutkailla lähemmin muutamaan otteeseen..”
Kesäkuu jatkui samaan tapaan kuin toukokuukin, yhtä ristiriitaisissa tunnelmissa. Epätoivo valtasi esteillä, kun vastaavasti toisinaan koulukentillä tuli jo onnistumisia. Kuun alkupuolelta löytyykin yksi päiväkirjamerkintä: “ 06.06.2014 Söpö heppako?
Viime aikoina on tullut huomattua, että Riina todellakin osaa hurmata ihmiset ulkonäöllään! Tosin harva heistä onnekseen tietää tamman todellista luonnetta. Pyysin Melanieta hakemaan tänään tamman tarhasta valmiiksi, sillä minulla oli valmennus pidettävänä ennen Riinan ratsastusta. En tiedä mitä Riina oli Melanielle tehnyt, mutta ihan heti en taida pyytää Melanieta tammaa hakemaan. Harjaamisesta ei tarvi edes kertoa, niin Riinamainen tamma vaihteeksi oli. Suunnistin suosiolla maneesiin, sillä siellä tamman saa ehkä hallintaansa ja toimimaan kunnolla. Olin laittanut varmuuden vuoksi martingaalin ja olympiakuolaimen, sillä tamman hallinta näytti olevan jo hoitaessa haastavaa. Alkuverryttelyiden jälkeen yritin työstää tammaani parhaani mukaan. Pohkeenväistökin tuotti ylimääräisiä ongelmia tamman painaessa kuolaimeen. En enää keksi mitään kuolainta, mitä tamman kanssa ei olisi kokeiltu. Jokainen, niin kumikuolain kun sitten kovimmat mahdolliset kuolaimet on läpi käyty, mikään niistä ei tunnu toimivan. Tiedostan toki, että oma ratsastukseni tamman kanssa ei ole kauneimmasta päästä, mutta sen selässä on kerta kaikkiaan niin vaikea pystyä itse ratsastamaan kunnolla. Kenties meistä ehkä joskus tulee jotain? “ Kesäkuun puolessa välissä Riina pääsi viettämään parin viikon pituista kesälomaa suurelle laitumelle muiden tammojen joukkoon. Kaikesta päätellen se nautti olostaan laitumella, sillä se spurttaili todella useasti laitumen läpi ja hommasi siinä sivussa itselleen kesämahan.
Heinäkuussa tamman kesäloma loppui ja oli aika taas kiivetä selkään. “ 10.07.2014 Ei enää ikinä
Mä en enää koskaan tuu ratsastaan Riinalla! Ihan ensimmäiseksi tamma juoksutti mut koko laitumen ympäri muutamaan otteeseen, sitten esitteli hammasrivistöään harjatessa ja puri varusteita laittaessa. Kiivetessäni selkään tiesin jo etukäteen odottaa sitä riepottelua. Alkuverryttelyistä ei jäänyt mitään mainittavaa, sillä Riina pisti parhaansa mukaan kuolainta vasten ja en enää itse jaksanut taistella vastaan. Verryttelyiden jälkeen tarkoituksenani oli hakea volttien ja siirtymisten kautta edes hetken rentoutta ja sitä, että tamma kuuntelee. Kun piti mennä ravia, nosti tamma pukkilaukan -yllätys, yllätys- taas vaihteeksi. Päätin ratsastaa sinnikkäästi tunnin loppuun ja pyysin tammalta pohkeenväistöä uralta pois päin. Tämän jälkeen oli vuorossa laukkaympyrä estekentän puoleisella pitkällä sivulla. Ei tartte varmaan kertoo, et tipuin selästä taas vaihteeksi?”
Syyskuussa oli vuorossa pitkän tauon jälkeen estetreeni. Tätä aiemminhan olimme menneet muutaman kuukauden ajan pelkkiä puomeja, jotka tosin eivät koskaan tuntuneet sujuvan lainkaan. “ 07.08.2014 Kaatuminen esteradalla
Pyysin Michaelia varustamaan Riinan valmiiksi, sillä sille päivälle oli kasaantunut minun osaltani hurja määrä ratsastettavia. Riina oli viimeisenä vuorossa ja edessä oli Michaelin valmennus. En tiennyt millä mielin odottaa, sillä tiesin jo etukäteen häpeäväni sitä, etten osannut ratsastaa vieläkään tammallani. Häpeään ei tietenkään aihetta ollut, mutta jostain syystä en kehdannut tunnustaa kenelläkään, etten tammalle enää pärjännyt. Alkuverryttelyt menivät nyt jo suhkot hyvin, mikä toi hymyn huulille. Verryttelyn esteet toivat taas pelon esille ja menikin hetki ennekuin uskalsin Michaelin rohkaisema ylittää Riinan kanssa esteet varsin vauhdikkaasti. Kuolaintuntumasta ei enää siinä vaiheessa voinut puhua, joten Michael kiinnitti pitkän liinan Riinan kuolaimiin ja tällä tavalla tuki verryttelyämme. En tajua, mikä ihmeen vaikutus Michaelilla on Riinaan, mutta jostain kumman syystä tammasta tuli vähän rauhallisempi. Verryttelyn jälkeen olikin vuorossa pysty- ja okserilinja matalilla korkeuksilla. Helpohko tehtävä, mutta haastavaa oli saada Riina hetkeksi malttamaan mielensä ja kuunnella. Michael pyysi meitä tulemaan ravissa linjan, jotta kontrolli säilyisi. Antaessani Riinalle raviavut, tamma lähtikin kiitolaukassa kohti linjaa. Olin valmistautumassa hyppyyn, kunnes juuri ennen estettä Riina hyppäsi pystyyn sillä seurauksella että kaatui selälleen. En ehtinyt alta pois, joten jäin pahasti tamman alle. Seuraava muistikuva onkin vasta muutaman päivän päästä, kun minut herätettiin nukutuksesta. Vakava aivotärähdys, kaksi kylkiluuta ja selkänikama murtunut oli lopulta diagnoosi, josta seurasi parin kuukauden ratsastustauko. Sovimmekin Michaelin kanssa, että hän ottaa Riinan hoidettakseen mun sairasloman ajaksi. Kun tamma vaa nyt sitten tottelis Michaelia, eikä leikkis idioottia! “
Seuraavien kuukausien ajan Riina oli Michaelin vastuussa, enkä pahemmin uskaltanut kurkistella missä mennään. Kivut myös olivat varsin kovat, sekä ikävä takaisin satulaan. Marraskuulta löytyy yksi päiväkirjamerkintö, jossa kuvataa Michaelin ja Riinan ratsastusta:
“ 29.11.2014 Uskomaton hetki
Lämmin henkäys kutitti ihoa. Karva kiilsi upeasti auringon paisteessa. Musta nahka oli juuri pesty ja vahattu upeaan kuntoon. Ratsastajan puhtaat merkkivaatteet sopivat ratsun varusteisiin kuin nakutettu. Kevyt pohkeen puristus kyljessä kertoi samppanjan väriselle ratsulle, että oli aika mennä eteenpäin. Maneesin peilistä näkyi hallitussa ravissa etenevä ratsukko näyttävine liikkeineen. Ratsukon eleganttisuus näkyi kauas. Ratsu kuunteli tarkasti jokaista ratsastajan apua ja vastasi halukkaasti. Sulkutaivutukset näyttivät olevan arkipäivää ratsukolle. Piaffea saattoi vain ihailla kentän laidalta. Niin upean näköisesti ratsukko hitsautui yhteen sillä hetkellä kentällä. Laukanvaihdot saivat yleisön huokaisemaan ihastuksesta. Lämmin tunne täytti koko kehon. Ratsu kantoi koko kehoaan, kulki muodossa, ratsastajan istuessa satulassa hiljaa. Eleganttinen ratsukko sai koko maneesiin elämään siinä hetkessä. Kavioiden tasainen osuma silkkihiekkapohjaan kertoi hallitusta etenemisestä. Suorituksen jälkeinen onni hehkui ratsukosta. Se leveä hymy ja pärskähdys kertoivat kaiken. Se hetki oli kaunis. “
Joulukuussa sain terveen paperit ja luvan ratsastaa jälleen. Ennen ensimmäistä ratsastusta Riinalla sitten sairasloman jälkeen poiki mielenkiintoisen keskustelun Michaelin kanssa. Minun oli viimein pakko tunnustaa miehelleni, että pelkäsin tammallani ratsastusta ja en enää uskaltanut edes harjata kunnolla tammaa. Michael totesi tienneen tästä jo hetken aikaa, muttei ollut osannut tulla auttamaan, kun olin tehnyt selväksi etten apua tarvitse. Mieheni totesi ääneen vihdoin sanat, joitten sanomista ääneen olin pelännyt yli vuoden: “ Huusari, sun oma pelkos välittyy Riinaan ja se käyttää hyödyksi sitä. Kalondra Sabrina on hevonen, joka on varsin herkkä ja helposti kuumuva, se tarvitsee ratsastajan, joka näyttää tien suunnan. Sää voisit madaltaa esimerkiksi teidän tavoitteitanne, ei tarvitse voittaa jokaista rataa vaan oma itsensä. Sää oot edelleen yhtä arvokas ja tärkee, vaikket sää voittaiskaa tai edes kilpailisi, sillä tärkeintä on et oot siinä elossa ja terveenä. Tää voi kuulostaa hullulta, mutta sun on luotettava Riinaan. Pienten askelten avulla saavutatta enemmän kuin liian isoilla askelilla. Muista, et mä oon valamis auttaan ja tukeen sua kyllä, ei tartte jäähä yksin. Ei pelosta tartte tuntea häpeää ja sun kohalla pelkoon on kyllä jo aihettakin. Sä oot pomo ja Riina sun heppas. “ Se pelko, mitä olin kantanut sisälläni vuoden, sai vihdoin tulla esille. Ensimmäistä kertaa vuoteen tunsin helpotusta ja toivoa. Tuntui helpottavalta, että joku sanoi ääneen nuo sanat ja kertoi tukevansa. Harjaaminen olikin ensimmäistä kertaa koskaan helpompaa ja tammakin oli temppuilematta Michaelin auttaessa. Kiipesin selkään kuitenkin kauhunsekaisin tunnelmin, minkä mieheni taisi huomata. Hän käveli alkuverryttelyt maastossa rinnallamme Cinderellan kanssa. Maneesiin päästyämme Michael pisti Riinalle suitsiin pitkän liinan kiinni, ja käveli rinnalla neuvoen tarvittaessa. Hiljalleen uskalsin vähän itse rentoutua ja näyttää suuntaa Riinalle. Michaelin tuki ja turva olivat äärimmäisen tärkeitä juuri sillä hetkellä. Hän valoi minuun uskoa ja uskallusta ratsastaa omalla tammallani. Vaikka meno oli edelleen jännittyneisyyttä täynnä, kuunteli tamma silti aina hetken ja oli rauhallisempi. Työstimme lähinnä ravia ja käyntiä, laukkaamista ei ollut järkeä ottaa heti ensimmäiselle kerralle mukaan.
Vuosi 2015
Vuoden alku meni lähinnä treenatessa. Aloitimme ihan alusta treenihetket. Haettiin takaa pieniä yksittäisiä onnistumisen hetkiä. Hetkiä jolloin Riina malttoi kuunnella minua ja hetken edes olla rennosti kuolaintuntumalla. Hetkiä, jolloin itse uskalsin rentoutua selässä. Michael valmensi meitä paljon ja oli tukenani ratsastushetkissä. Teimme edelleen jonkin verran maastakäsittelyä, mutta pääasiassa keskityimme kouluratsastukseen. Hiljalleen onnistumisten lisääntyessä, aloimme treenaamaan ylemmällä tasolla ja uskalsimme jopa kokeilla Riinan oman tason kouluohjelmia.
Helmikuussa pohdin päiväkirjaan Riinan omistamisen järkevyyttä:
05.02.2015 Pohdintaa
Kuinka usein sitä kuulekaan ratsunsa selkään kentän laidalla katsovien kommentit? Usein kommentit ovat negatiivisiä ja aiheuttavat vain pahaa mieltä. Miten usein sitä tulekaan miettineeksi, miksi vielä teen tätä? Miksi en vaan suosilla anna periksi ja myy Riinaa? Tai saman tien vie sitä teurastamolle? Anna parempaa elämää sille, kuten moni ihmettelee? Miksi ylipäätään yritän? Onkohan kukaan " haukkujista " koskaan tullut miettineeksi, että ovatko asiat oikeasti niinkuin he niiden luulevat olevan? Entä jos? Tänä vuonna tulee Riinan kanssa kaksi vuotta yhteistä taivalta täyteen ja en missään tapauksessa haluaisi vaihtaa kulunutta aikaa pois. En, vaikka olen murtanut luita itseltäni Riinan riehuessa, lentänyt vauhdilla seinään, saanut mahtavat mustelmat, kokenut aivotärähdyksiä, saanut seinähullun hevosen omistajan maineen. Ai miksi? Hiljalleen Riinan kanssa ollaan toisiimme tutustuneet ja niitä hyviä pätkiäkin on matkaan mahtunut. Riinan koulutus on vasta kesken, mutta siltikin tamma on päässyt kehittymään jo pitkälle. Nykyään tulee useammin onnistumisen hetkiä, kun vaikka vuonna 2014, jolloin lähinnä itkin jokaisen ratsastuskerran jäljiltä. Toki nykyään tulee vieläkin epäonnistumisen hetkiä, esimerkiksi viimeksi eilen kouluratsastustreenimme meni aivan penkin alle, kun mikään ei toiminut. Treeniä on vielä paljon jäljellä ennen kuin olemme valmiita edes kisaradoille. Suunnitelmissa olisikin aloittaa Riinan kanssa vasta ensi vuonna varsinainen kisaaminen. Hiljaa hyvää tulee vai miten se menikään?
Huhti- ja toukokuussa kävimme ahkerasti isossa kouluratsastuskisassa kisailemassa ja se meni aika hyvin. Riina voitti jopa muutaman kerran luokkansa. Toki joukkoon mahtui niitä luokattoman huonoja sijoituksia ja suorituksia. Tamman perusluonne nyt tulee tuskin koskaan katoamaan. Olenkin kirjoittanut seuraavaa Riinan päiväkirjaan tuolta ajalta:
30.04.2015 Ensimmäiset KRJ- kisat
Jännitin pitkästä aikaa niin paljon kisaamista, että olin unohtaa kaikki mahdolliset jutut. Onneksi mukana oli Michael ja Katjaana, joten kisaamisesta selvittiin! Kyseessä oli siis ensimmäiset alaisuuksien kisat koskaan Riinan kanssa, joten jännitettävää riitti. Näin ensimmäisiksi kisoiksi valitsimme helppo A:n kisat, joten tästä on helpompi siirtyä vaativiin luokkiin. Luokkia järjestettiin kisoissa yhteensä neljä, joista kaksi oli helppo a:n luokkia ja näihin molempiin Riinan kanssa osallistuttiin. Olin varautunut hylkyihin, todellisiin epäonnistumiin, koska tämän tamman kanssa ei koskaan voi olla liian varma. Suureksi yllätyksekseni olimme ensimmäisessä luokassa 12:sta 40:sta, ja toisessa 9:siä 40:stä. Toivottavasti tulevat kisatkin menisivät vähintään yhtä hienosti! Vitsit tästä on hyvä jatkaa! Vihdoin pääsee huomaamaan kunnolla treenaamisen tulokset! Riinan kanssa kisaamisen on kuitenkin tarkoitus alkaa vasta ensi vuonna, mutta en voinut vastustaa kiusausta lähteä kokeilemaan miten käy. Tästä on hyvä jatkaa!
Edellisenä vuonna Bella onnistui voittamaan Riinan kanssa esteluokan ja jopa maastoesteratsastusluokan. En yksinkertaisesti ymmärrä, että mikä ihme tota tammaa vaivaa?! Yhdessä hetkessä se on itse paholainen ja seuraavassa hetkessä enkeli. Yhdessä hetkessä se vihaa estepuomeja ja seuraavassa hetkessä vain liitelee yli täydellisillä hypyillä täydellisellä ajalla. En ymmärrä. En ymmärrä yksinkertasesti yhtään. En sitte millään.
Treenit sujuivat hyvin ja kisoissa käytiin testailemassa miten meillä meni. Vuosi 2015 sujui oikeastaan kokonaan kisojen parissa. Kävimme yhteensä 248 kilpailussa, joista tuloksena oli 28 sijoitusta ja 5 luokan voittoa. En tiedä onko se hyvä vai huono, mutta turhautuneisuutta oli havaittavissa välillä sekä ratsastajalla että ratsulla. Loppuvuodesta pidimme palaveria, jossa suunnittelimme vuotta 2016, jolloin Riina täyttäisi 6 vuotta ja olisi jo ehkä hieman aikuisempi.
Vuosi 2016
Vuosi alkoi hiljaisesti. Riina oli pitkällä talvilomalla, sillä synnytin 01.01.2016 kolmoset, Josephine, Ellen ja Benjamin. Upeat pienet lapseni. Lisäksi jouduin jäämään äitiyslomalle, enkä päässyt hetkeen ratsastamaan niin tammakin oli pakosta lomalla. Michael ratsasti sitä jonkin verran äitiyslomani aikana ja keskittyi vain ratsastamaan ja treenaamaan. Kisaaminen unohdettiin kokonaan hetkeksi, sillä se vain tuotti itkua ja kauhua. Vuoden 2015 lopussa Riina oli taas kisoissa alkanut riehumaan ja oli aivan järkyttävä ratsastaa. Mikään apu ei mennyt läpi, eikä yksikään kisakokemus ollut kiva. Hajotettiin muutaman kerran kisapaikalla verryttelyrata, kertaalleen oma hevorekka ja miljoonat hermot. Lisäksi tammalle alkoi olla todella vaikea löytää kisahoitajaa. Kukaan ei suostunut. Enkä ihmettele. En hennonnut myöskään pakottaa ketään siihen hommaan vaan hain vapaaehtoisia, mutta ketään ei löytynyt.
Kevättä kohti mentäessä palasin hiljalleen satulaan takaisin ja edessä oli jälleen Riinan kanssa treenailua. Oli Michaelin vuoro olla kotona, joten sain rauhassa treenailla. Riina oli saanut viettää liian pitkää lomalla, joten ensimmäiset ratsastukset meni päin prinkkalaa. Sillä oli ihan liikaa energiaa ja vielä enemmän voimia tuhota koko itsetuntoni. Olen kirjoittanut Riinan päiväkirjaan 18.05.2016 seuraavan merkinnän: "Onnistuminen?
En ole nyt ihan varma mitä äskön tapahtui Kasteenmaneesissa Riinan kanssa. Saavuin tallille aamuvarhain ja suunnitelmissa oli koulutreeni tammani kanssa. Tarhasta hakiessa se tuli luokseni melkein heti. Hetken tamma kyräili, mutta mennessäni puhuttelemaan viereissä tarhassa oleilevaa Annea, tuli Riinalle kiire tulla luokseni. Tamma käveli vierelläni nätistä Jääntalliin ja vein sen suoraan hoitokarsinaan.Tamma seisoi suhteellisen kiltisti paikoillaan, nakkasin sille heinäkasan nenän eteen. Harjailin tamman kaikessa rauhassa ja selvittelin sen harjan sekä hännän. Laittelin huvikseni tammalle rusetin häntään sekä harjaan letin. Varustaminen sujui ihan hyvin. Pitäisi pitkästä aikaa satulasovittajan käydä Riinan luona ja päivittää sen koulusatula uuteen. Ei enää istu kunnolla tämä nykyinen satula. Talutin tamman kaikessa rauhassa isoon Kasteenmaneesiin ja nousin selkään. Maneesissa oli meidän lisäksemme vain kaksi ratsukkoa toisella kentällä, joten saimme kaikessa rauhassa treenailla. Ratsastin alkuun tamman läpi kaikissa askellajeissa huolellisesti. Teimme isoja voltteja, kaarevia linjoja, siirtymisiä sekä asetuksia. Yritin parhaani mukaan ratsastaa tamman rennoksi ja hain letkeyttä sen raviin. Pienten välikäyntien jälkeen teimme takaosankäännöksiä puolikkaalla kentällä, jonka jälkeen avotaivutuksia ravissa diagonaalilla. Istuin tiukasti satulassa ja keskityin jokaiseen askeleeseen, jokaiseen tamman eleseen ja mukauduin niiden mukaan. Kultaisen hevosen kylkiin ilmaantui pieniä hikiläiskiä, höyry nousi lautasten päältä ja tamman korvat olivat hörössä. Sen askel oli kevyt ja liidokkaat, se kuunteli jokaista apuani ja vastasi hyvin niihin. Riina kantoi itseään hyvin ja nautin satulassa. Tuntui kuin olisin istunut pilvilinnoissa, kuolainten päässä tuntui olevan kevyt linnunpoikanen. Nostin laukan C-kirjaimen kohdalta ja harjoittelimme laukanvaihtoja. Laukka kulki eteenpäin ponnekkaasti ja oli upeaa. Riina kulki rentona eteenpäin ja hörähteli tyytyväisenä. Loppuverryttelyiden jälkeen laskeuduin satulasta hämmentyneenä ja talutin tamman talliin ihmetellen. Kävelymatkan aikana Ellen käveli rinnallemme ja ihmetteli menoamme. Oli kuulemma näyttänyt niin seesteiselle ja upealle. Ihmettelin itsekin ääneen. Vielä toissapäivänä meidän treenit oli täyttä tappelua. Mikä tämän tamman pään nyt on sekoittanut? Tottakai nautein tästä hetkestä ja hymyilen hoidin tamman loppuun. Ei haitannut yhtään vaikka se korvat luimussa yritti äkistä harjatessa hiet pois. Nakkasin tammalle pinkin fleeceloimen päälle ja vein sen loppupäiväksi tarhaan. "
Kesäkuussa edessä oli uuden satulan ostoa, sekä Riinalla alkoi hiljalleen kesäloma. Meillä on tapana ollut antaa jokaiselle hevosellemme kesäloma kesäisin, mutta en edelleenkään tiedä onko Riinan kohdalla järkevää.
20.06.2016 Uusi koulusatula
Tänään meillä oli vuorossa uuden satulan sovittelua. Riinan vanha koulusatula on käynyt sään kohdalta liian kapeksi, sen saadessa lihaksia, niin oli aika uusia satula. Meidän vakio satulansovittaja, Cindy Merenna, saapui aamupäivästä tallille ja suuntasimme ensimmäisenä Riinan luo. Riina kyllä ossaa sitte aina loistaa, kun tulee uusia ihmisiä sen lähelle. Tällä kertaa se seisoi korvat luimussa koko sovituksen ajan ja niin hapan ilme naamalla, että. Testailimme muutamia satuloita ja lopuksi löytyi musta koulusatula, kultaisilla yksityiskohdilla. Upea, kiiltävän musta nahkasatula kimalteli tamman selässä ja istui niin hyvin. Oli helppo tehdä kaupat tästä satulasta. Toki hirvitti maksaa monta tonnia yhdestä satulasta, mutta mitäpä sitä ei mamman silmäterälle ostais? Samalla totesimme, että Riinan estesatula on ihan turha ja se sopi erinomaisesti Brettalle, joten se vaihtoi omistajaa. Riinan käyttöön jää siis koulu- ja yleissatulat. Tamman ilmeestä näki, että uusi satula voisi olla hyvä sille. Yleissatulaa käytetään maastossa ja esteillä sekä treeneissä. Pitäisi käydä hieman shoppailemassa täydennystä Riinan varustelaatikkoon jossain vaiheessa. Iltapäivällä olisi edessä vielä Michaelin pitämä kouluvalmennus minulle, joten silloin uusi satula pääsisi testiin ensimmäistä kertaa kunnon treeneissä.
Uuden satulan testausta, Michaelin kouluvalmennus
10.10.2016 Shoppailua
Pääsin pitkästä aikaa istumaan kaikessa rauhassa koneelle, kun pienet kolmosemme nukahtivat päiväunille samaan aikaan. Eksyin shoppailemaan meidän tallikauppojen sivuille ja se on kyllä joka kerta virhe. Riinan varustekaappiin olen jo pitkään kaivannut täydennystä esimerkiksi loimien ja satulahuopien suhteen. Niimpä tilasin sitten muuutaman loimen.. ihan muutaman. Voin kertoa, että Michael ei arvosta kun näkee ostosteni loppusumman. Tilasin samalla muille hevosillemmekin puuttuvia varusteita ja niitä oli ihan muutama. Saan varmaan rekalla hakia ostokset postista, kun ne sinne tulevat jossain vaiheessa. Mutta ilman kunnon varusteita ei kyllä pärjää ja on tosi hankala harrastaa. Haluan, että meidän jokainen eläin voi hyvin ja pärjää. Haluan myös, että ratsastuskoulun hepoillakin on kunnon varusteet ja niimpä tilasin puuttivia loimia ja yleistuotteita. Ostin Riinalle samalla barokkisuitset, ihan vaan hetken mielijohteesta. Nyt hieman kaduttaa, että oliko järkeä nuissakaan ostoksissa. Samalla ostin tammalle hieman koristeellisemmat jalustimet. Onpahan ainakin upeat, koristeelliset varusteet jos treenit ei muuten kulje. Toki meillä on edessä muutamia näytösratsastuksia ja nuin koristeellisia varusteita pystyy lainaamaan muillekin meidän hevosillemme. Mielestäni Riinalla on kyllä nyt upean näköinen varustekaappi. Sisältö on upea, koristeellinen ja näyttävä. Samanlainen kuin Riina.
Vuosi 2017
14.01.2017 Näytösratsuna
Tänään vuorossa oli ensimmäinen näytösratsastus tammallani. Jännitti ihan hirvittävästi, kun ikinä ei tiedä mitä Riina saa päähänsä. Olin varannut hoitamiseen ja varustamiseen paljon aikaa, sillä tamma saattaa saada päähänsä vaikka mitä. Meillä oli tänään Heppiksellä avoimet ovet ja olin lupautunut ratsastamaan meidän ulkoratsastuskentällä Kur-ohjelman Riinalla, jossa näytettäisiin mitä kaikkea kentällä voi tehdä. Meillä oli ratsuja myös rataeste- ja maastoesteillä sekä valjakossa. Lisäksi meidän pienet shettisläiset tarjosivat talustusratsastusta, Suklaan ja Dominon lisäksi. Väkeä oli tullut paljon ja uteliaita riitti. Onneksi olin ostanut Riinalle upeat, koristeelliset varusteet, jotka sain nyt pukea päälle. Harjasin tamman rauhassa ja laitoin sille letin harjaan. Tein näyttävän letin myös sen häntään. Laitoin Riinalle sen barokkisuitset päälle upealla kultaisella, koristellulla kuolaimella. Musta nahka, kultaisilla yksityiskohdilla teki Riinasta näyttävän. Otsapanta oli kyllä upea ja kimalteli auringon valossa säteillen. Satulahuovaksi valitsin tummansinisen kultaisilla yksityiskohdilla, sillä kultalinja väritti koko meidän varustuksen tälle päivää. Uusi koulusatula kiilteli puhtauttaan ja oli helppo laittaa tammalle päälle. Tänään halusin laittaa Oddpixelstä ostetut kultaiset, erittäin koristellut jalustimet, jotka sopivat täydellisesti Riinan muuhun varustukseen. Öljysin vielä tamman kaviot ja tsekkasin, että se varmasti oli puhdas ennen kentälle menoa.
Tämä vuosi sujui kokonaan Riinan kanssa treenatessa. Emme juurikaan käyneet kisoissa, vaan keskityimme kotitreeneihin. Panostimme paljon maastakäsittelyyn ja harjoittelimme täydessä rauhassa. Koin, että hätiköimällä emme koskaan pääsisi pitkälle.
Barokkisuitset, näytösratsastus
Luokka 7 100cm
1. Andy O' Hara (HeRa) - Harál frá Delavella
2. Huusari Rosewood (HeRa) - Kalondra Sabrina
3. Jjayzmine - Charmer Prince
4. Patrick Brault (HeRa) - Sumetron Sinvatti
5. Emmanuelle Chicoine (HeRa) - Lady Of Lanarshire
6. Yolande Tougas (HeRa) - Stieve die Polarnacht
7. Agnès Migneault (HeRa) - HJT Elowyn
8. Pauline Senneville (HeRa) - Gelimer Queen
9. Carine Veronneau (HeRa) - Super Girl
Luokka 8 110cm
1. Carine Veronneau (HeRa) - Alegre's Dileo
2. Jjayzmine - I'm Cupid You Stupid
3. Huusari Rosewood (HeRa) - Kalondra Sabrina
4. Heloise Lachapelle (HeRa) - Leskenlehden Elämänilo
5. Jjayzmine - Freshness
6. Patrick Brault (HeRa) - Hachiko
7. Marmion Reault (HeRa) - WS Street Dreams
8. Carine Veronneau (HeRa) - Gunnard Bjarte
Varustekaappi
- Tallikauppamme ovat Equestrian PRO, Mestyn varuste, MWS Boutique ja OddPixel, joista myös tavarat ovat. Jokaisen kuvan kommenteissa on vielä kerrottu, minkä kaupan tavara on kyseessä.
Kuvagalleria
Kuvia Riinasta vuosien varrelta. Kuvia on näköjään otettu ainoastaan tarhasta, mistähän lie johtuu?