Lucky Four-leaf Clover " Clove "
Clove eli Heppiksellä vuodesta 01.09.2013 - 06.04.2015 asti. Tamma oli kuollessaan 21-vuotias ja kuolinsyy on selän murtuma, joka tuli kaatumisesta esteellä.
Rotu: Saksalainen ratsuponi
Ikä: 21 vuotta
Sukupuoli: Tamma
Säkä: 144cm
Väri: Voikko
Painostus: Yleisratsu
Re: 90cm
Ko: VaB
Me: 75cm
Ex-omistaja: Heppa, myyntitalli Salus
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Tässä on tamma, jota ei ikä paina. Clove on todella kiltti poni
Kiitos Clove kaikesta! Opetit monta ratsastuksen saloihin ratsastuskoulussamme. Äidillinen luonteesi hurmasi monet ihmiset ja sinuun ihastuikin lähestulkoon kaikki. Vuosien varrella tutustutit meidät moneen uuteen asiaan ja ihmiseen. Kaksi upeaa jälkeläistäsi: Caspian Dream ja Nikita Lucky Clover HJT ovat valloittaneet meidät. Caspian Dreamin kanssa ollaan jo ratsastusuraa aloitettu ja pian päästääkin kunnolla treenaamaan. Nikita Lucky Clover HJT on vain parin kuukauden ikäinen, mutta osoittanut jo sen, että on Clove sinuun tullut. Opetit meille ratsuponien maailmaa ja pääsimme aloittamaan myös kanssasi kasvattajanuramme. Viimeisen vuotesi sait viettää rennosti, ilman turhia treenipaineita kanssamme. Kuinka upeaa olikaan liitää esteiden ylitse kanssasi? Tuntea sen hetken, kun kouluradoilla onnistuttiin? Laukata Kastanjanjärven hiekkarannikolla ja nauttia kesästä? Nauttia elämästä ilman huolen häivää? Iloita kuinka selviydyitte Nikitan kanssa rankasta synnytysurakasta? Tuntea sinut? Saada elää kanssasi? Viimeiset hetket eivät todellakaan olleet sitä, mitä me olisimme sinulle toivoneet, mutta pääsit parempaan paikkaan. Kiitos kaikesta Clove! ♥
Ikä: 21 vuotta
Sukupuoli: Tamma
Säkä: 144cm
Väri: Voikko
Painostus: Yleisratsu
Re: 90cm
Ko: VaB
Me: 75cm
Ex-omistaja: Heppa, myyntitalli Salus
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Tässä on tamma, jota ei ikä paina. Clove on todella kiltti poni
Kiitos Clove kaikesta! Opetit monta ratsastuksen saloihin ratsastuskoulussamme. Äidillinen luonteesi hurmasi monet ihmiset ja sinuun ihastuikin lähestulkoon kaikki. Vuosien varrella tutustutit meidät moneen uuteen asiaan ja ihmiseen. Kaksi upeaa jälkeläistäsi: Caspian Dream ja Nikita Lucky Clover HJT ovat valloittaneet meidät. Caspian Dreamin kanssa ollaan jo ratsastusuraa aloitettu ja pian päästääkin kunnolla treenaamaan. Nikita Lucky Clover HJT on vain parin kuukauden ikäinen, mutta osoittanut jo sen, että on Clove sinuun tullut. Opetit meille ratsuponien maailmaa ja pääsimme aloittamaan myös kanssasi kasvattajanuramme. Viimeisen vuotesi sait viettää rennosti, ilman turhia treenipaineita kanssamme. Kuinka upeaa olikaan liitää esteiden ylitse kanssasi? Tuntea sen hetken, kun kouluradoilla onnistuttiin? Laukata Kastanjanjärven hiekkarannikolla ja nauttia kesästä? Nauttia elämästä ilman huolen häivää? Iloita kuinka selviydyitte Nikitan kanssa rankasta synnytysurakasta? Tuntea sinut? Saada elää kanssasi? Viimeiset hetket eivät todellakaan olleet sitä, mitä me olisimme sinulle toivoneet, mutta pääsit parempaan paikkaan. Kiitos kaikesta Clove! ♥
Cloven luonne
Tässä on tamma, jota ei ikä paina. Clove on todella kiltti poni, sopien ratsastukouluun.
Clove osaa paljon asioita, ja se tekeekin mielellään asioita. Tarhasta hakiessa Clove tulee kiltisti luokse ja laskee päänsä niin, että riimu on helppo pujottaa päähän. Clove kunnioittaa ihmistä ja kävelee kiltisti perässä. Clove seisoo harjauksen aikana kiltisti paikallaan, se ei kiusaa hoitajaansa ollenkaan. Se ei pullistele, eikä pidä suutaan kiinni satuloidessa ja suitsiessa. Selkään noustessa Clove seisoo rauhassa paikallaan, se tietää mitä pitää tehdä. Se lähtee liikkeelle merkistä. Clove on hieman herkkä ratsastaa, joten jos ratsastaja ratsastaa liian lujasti, Clove hermostuu. Silloin ratsastuksesta ei tule mitään. Ratsastajan ratsastaessa herkästi, Clove toimii todella hyvin. Se tottelee kaikkia apuja kiltisti, ja etenee halukkaasti eteenpäin. Taitava ratsastaja saa Cloven menemään vaativiakin asioita. Koska Clove osaa vaativan B:n asioita, se soveltuu mainiosti ratsastuskouluun. Se jaksaa mennä kentällä päivästä toiseen, mutta kerran viikossa vähintään Clovella pitää käydä maastossa, taikka rannalla revittelemässä, jotta sen mieli virkistyy.
Vaikka Clove on poni, ja tallissamme on paljon suuria hevosia, siltikin Clove on koko hevoslaumamme johtaja. Se on tallin vanhin poni, muut hevoset & ponit ovat nuoria, joten ne seuraavat kiltisti perässä kokeneempaa ponia. Laitumelta hakiessa Clove tulee muiden seurassa, se ei ole perinteinen johtajahahmo. Cloven muuttaessa tilalle koko hevoslauma alkoi seuraamaan sitä johtajanaan. Johtajana Clove on äidillinen, se pitää huolen kaikista hevosista & poneista. Cloven äidillinen luonne näkyy myös ratsastaessa välillä, se menee asioita kiltisti vaikka ratsastaja ei ole aina niin perillä, mitä pitää tehdä. Clove sopii mainiosti niin aloittelijallekkin, kuin kokeneemmallekkin hoitajalle.
Clove osaa paljon asioita, ja se tekeekin mielellään asioita. Tarhasta hakiessa Clove tulee kiltisti luokse ja laskee päänsä niin, että riimu on helppo pujottaa päähän. Clove kunnioittaa ihmistä ja kävelee kiltisti perässä. Clove seisoo harjauksen aikana kiltisti paikallaan, se ei kiusaa hoitajaansa ollenkaan. Se ei pullistele, eikä pidä suutaan kiinni satuloidessa ja suitsiessa. Selkään noustessa Clove seisoo rauhassa paikallaan, se tietää mitä pitää tehdä. Se lähtee liikkeelle merkistä. Clove on hieman herkkä ratsastaa, joten jos ratsastaja ratsastaa liian lujasti, Clove hermostuu. Silloin ratsastuksesta ei tule mitään. Ratsastajan ratsastaessa herkästi, Clove toimii todella hyvin. Se tottelee kaikkia apuja kiltisti, ja etenee halukkaasti eteenpäin. Taitava ratsastaja saa Cloven menemään vaativiakin asioita. Koska Clove osaa vaativan B:n asioita, se soveltuu mainiosti ratsastuskouluun. Se jaksaa mennä kentällä päivästä toiseen, mutta kerran viikossa vähintään Clovella pitää käydä maastossa, taikka rannalla revittelemässä, jotta sen mieli virkistyy.
Vaikka Clove on poni, ja tallissamme on paljon suuria hevosia, siltikin Clove on koko hevoslaumamme johtaja. Se on tallin vanhin poni, muut hevoset & ponit ovat nuoria, joten ne seuraavat kiltisti perässä kokeneempaa ponia. Laitumelta hakiessa Clove tulee muiden seurassa, se ei ole perinteinen johtajahahmo. Cloven muuttaessa tilalle koko hevoslauma alkoi seuraamaan sitä johtajanaan. Johtajana Clove on äidillinen, se pitää huolen kaikista hevosista & poneista. Cloven äidillinen luonne näkyy myös ratsastaessa välillä, se menee asioita kiltisti vaikka ratsastaja ei ole aina niin perillä, mitä pitää tehdä. Clove sopii mainiosti niin aloittelijallekkin, kuin kokeneemmallekkin hoitajalle.
Sukupuu & jälkeläiset
Clove on evm- sukuinen. Jos haluat tarjota Clovelle omaa oriasi, ota yhteys [email protected]
e: Ms. Clowdy
I: Lucky Owner
e: Ms. Clowdy
I: Lucky Owner
t. Nikita Lucky Clover HJT, saksalainen ratsuponi i. Cherlock Nikolas syntynyt: 01.01.2015, jää kotia
o. Caspian Dream, saksalainen ratsuponi, i Real Deal XX e.Lucky Four-leaf Clover Syntynyt: 9.10.2013 Jää kotia
o. Caspian Dream, saksalainen ratsuponi, i Real Deal XX e.Lucky Four-leaf Clover Syntynyt: 9.10.2013 Jää kotia
Päiväkirja
Huusarin muistoja
Olen ikuisesti kiitollinen Clovelle kaikista näistä vuosista! Tuntuu haikealta, että vielä muutama päivä sitten suunnittelimme innolla Cloven eläkepäiviä ja nyt tamman päällä on kasa multaa. Jäljellä on upeaakin upeammat muistot, joita kelpaa kertoa ja muistella. En tule kuunaan unohtamaan sitä hetkeä, kun Clove palautti erään vaikeasti vammautuneen henkilön uskon itseensä. Tammani kun toimi välillä myös terapeuttiratsuna. Sen tytön silmät kirjaimellisesti loistivat sillä hetkellä, kun hän tajusi, että voi kaikesta huolimatta ratsastaa ja hallita ratsuaan. Se kuinka Clove kuunteli häntä ja väläytteli kouluratsun taitojaan. Tytön vanhempien kyyneillä täyttyneet silmät ja onnesta soikeana olevat kasvot, ovat unohtumaton kokemus. Clove saikin tytöstä uskollisen ratsastajan hetkeksi aikaa, kunnes tytölle löydettiin oma poni, juuri ennen Nikitan syntymistä. Muistan myös tytön surusta vääristyneet kasvot, kun hän kuuli Cloven kuolleen. Kuinka vaikea olikaan kertoa ratsastuskoululaisille, että se vanha harmahko ystävällinen ja kaikkien rakastama ponitamma on menehtynyt? Pääsi pois kivuistaan laukkaamaan vehreimmille niityille ilman kipuja. Kuinka monelle olikaan vaikea pala kuulla, että tamma on menehtynyt? Kuinka kaikki voisikaan olla erilaista, jollei Clove olisi Heppikselle muuttanut? Kuinka kaikki voisi olla toisin jos olisimme jättäneet kohtalokkaan estetreenin väliin? Et arvaakkaan Clove kuin kaipaan sinua lohduttamaan juuri nyt! Joku voisi tähän todeta, että onhan sulla ne 140 muutakin hevosta, mutta jokainen niistä on yksilö, minulle rakas. Yhdestäkään en halua luopua. Yhtään en haluaisi haudata, mutta joskus vaan käy näin. Jokaisesta rakkaasta on aina yhtä vaikea luopua. Kyynelistäkään ei vältytä.
Muistan myös hetken jolloin tajusin, kuinka loistava tuleva opetusmestari olisitkaan Elisabethille, Bellan lapselle. Elisabeth ehti istumaan selässäsi kymmeniä kertoja, ja aina lapsen kasvoilla hehkui ilo ja onni. Nyt olet poissa, kaukana luotamme. Vaikka meiltä löytyy monta, monta muutakin loistavaa opetusmestari, jokainen on kuitenkin yksilö ja tulet jäämään mieleeni taatusti.
En unohda hetkeä, jolloin alkeistunnilla ratsastanut pikkupoika huudahti selästäsi: " Äiti, katso tämä poni ei tee pahaa minulle! Se kuuntelee. Ihan kuin ymmärtäisi huolet. Ihan kuin se tietäisi, että selässä on minä. Saanko mä tän seuraavallekin tunnille? Ja sitä seuraavalle? Tää poni ei taatusti mua tiputa! Se on kyyhkynen. Se on satuponi! " Sillä hetkellä tajusin, että todella moni luottaa sinuun ja sinä heihin.
Eräs ratsastuskoululainen kertoi oman muistonsa Clovesta: " Clove oli heppa, jonka sain aloittelijatunnille ensimmäisellä kerralla. Ihastuin jo silloin sen ulkonäköön, ja myöhemmin luonteeseen. Ulkonäkö ei tällä kertaa pettänyt ja siitä olin enemmänkuin otettu! Jopa hevosia pelkäävät vanhempani ihastuivat Cloveen ja antoivat jatkaa ratsastusharrastusta. Kun sitten ensimmäisen kerran putosin hevosen selästä, oli vanhempani kauhuissaan. En päässyt pitkään aikaan tallille, koska vanhempani pelkäsivät, että loukkaantuisin pahoin. Kun Huusari lupasi minulle tunnille Cloven, pääsin ratsastamaan taasen. Se hetki oli upea, kun sain tippumisen jälkeen uudestaan istua hevosen selässä, ja juurikin Cloven selässä. Se hetki jolloin Clove pysähtyi, kun selässä horjahdin. Jos sen selästä tippui, ei taatusti pahasti käynyt. Tallille tullessa on tähän saakka ollut aina se tuttu ja turvallinen Clove, jota on saanut käydä paijailemassa. Nyt sinua ei enää ole. Sitä on vaikea uskoa. En halua uskoa sitä. "
On vaikea myös olla unohtamatta hetkeä, jolloin itse pääsin ratsastamaan ja hoitamaan sinua. Ne hetket olivat toisinaan harvassa omien kiireideni vuoksi ja siksi, että halusin antaa mahdollisimman monen kokea ratsastuksen hurmaa kanssasi. Ne hetket, jolloin kirmasimme kahden Kastanjanjärven rannikolla ja nautimme hetkestä. Ne hetket, jolloin treenasimme koulua kentällä mukatosissaan. Ne hetket, jolloin irroittelimme ja hyppäsimme esteitä. Ne hetket, jolloin nautimme hetkestä.
Olisin toivonut, että menehtymisesi olisi sattunut jollain toisella tavalla, ei estetreeneissä. Nautit viimeisestä ratsastushetkestämme niin paljon, että tulen muistamaan aina intosi ja energisyytesi vielä viimeisilläkin esteillä. Uskollisesti seurasit meitä kivuista huolimatta maneesista ulos Ranskan kevään aurinkoon, viimeiselle matkallesi tarhaasi. Kuinka haikeaa olikaan haudata sinut ja hoitaa Nikitaa ja Caspiania sen jälkeen? Molemmat olivat suruissaan, mutta niin oli myös koko hevoslaumamme. Niiden kaikkien arvostama ja turvalliseksi kokema äitihahmo on poissa. Johtajahevoseksi nousi Selina, yksi islanninhevosistamme, joka on lähes samankaltainen kuin Clovekin. Selinasta houkuu Clove omalla tavallaan.
Sen silmissä paistoi ilo aina. Tärkeintä tällä hetkellä on löytää Nikitalle sijaistamma ja pitää varsasta huolta. ♥
Cloven entisen omistajan muistotarina
" Clove on menehtynyt varhain tänä iltana. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Olimme hyppimässä esteitä rennolla meiningillä kunnes kaaduimme pahasti sarjan toisella esteellä ja hetkessä kaikki oli toisin. Cloven etujalkojen väliin jäi matalaksi jääneen hypyn seurauksena puomi ja kaatumista johtuen sen selkä murtui. Mitään ei enää ollut tehtävissä ja tamma kärsi. Sen viimeinen lepopaikka sijaitsee sen tarhassa. " katsoin naista kauhulla. Ei, ei voi olla totta. Ei, Clove ei voi olla menehtynyt! Tämän täytyy olla vain pahaa unta!
Clove, en voi kun kiittää sydämestäni saakka sinua kaikista meidän yhteisistä vuosistamme. Opetit minut ratsastuksen ihmeelliseen maailmaan ja tutustutit meidät kisaamiseen. Muistan elävästi hetken, jolloin vanhempani ilmoittivat, että olivat löytäneet minulle ponin. Ponin, joka olit sinä. Vaikka me molemmat olimme alkujaan hieman aloittelijoita ja toisinaan yhtä hukassa, selviydyimme kaikesta ja kisasimme jopa vaikea b tasolla. Sinä olit se poni, jonka kanssa ensimmäisen kerran pääsin vaikeille radoille ja sain varmuutta myös hyppäämisessä. Sitten tuli hetki, jolloin kasvoin liian pitkäksi sinulle. Saluksen kautta päädyit Hevosjärven tilalle, jossa sait viettää rentoa ja hauskaa elämää. Muutaman kerran pääsikin ratsastamaan Heppiksellä sinulla ja siitä aina nautin. Mikään ei voita hetkeä jolloin näin sinut ensimmäisen kerran vuosien eron jälkeen. Olit yhtä kaunis kuin muistinkin. Yhtä upea. Hymyni ulottui korvasta korvaan kuullessani, että olit opettanut moni ratsastuksen maailmaan ja olit saanut kaksi upeaa jälkeläistä. Molemmat heistä olen tavannut ja täytyy sanoa, että niissä on paljon sinuakin Clove!
Kiitos Clove! Kumpa saisin halata sinua vielä kerran ja kertoa sinulle kuinka välitän edelleen sinusta. Vaikka minulla on monia ratsuja ratsutettavana, olet silti se ykkönen. Kiitos Clove vielä kerran. Minulla on ikävä sinua! ♥
Sannin muistotarina
Tässä tulee nyt minun muistotarina rakkaalle ja hyvä sydämmiselle Lucky Four-Leaf Cloverille.
"Avasin Cloven karsinan oven. Clove katseli minua hetken, astui lähemmäs ja hörähti. Pujahdin ovesta sisälle karsinaan ja silitin Cloven pehmeää turpaa. Painoin pääni Cloven kaulaa vasten ja vedin syvään keuhkoihini ihanaa hevosen tuoksua. Pujotin riimun Cloven päähän, mutta en laittanut riimunnarua. Luotin Cloveen. Aloin harjata Cloven jo valmiiksi silkkistä karvaa pitkin ja tasaisin vedoin. Harjauksen tehtyäni laitoin riimunnarin kiinni ja lähdin taluttamaan Clovea ulos karsinasta. Huusari oli antanut minulle luvan liikuttaa tänään Cloven, sillä se ei enää eläkkeensä vuoksi tunneilla käynyt. Clove käveli kiltisti vierelläni korvat hörössä. Mietin mitä Clove mahtoi ajatella. Kuunteliko se lintujen laulua kuten minä, vai miettikö se jotain aivan muuta. Kun olimme kävelleet vähän matkaa metsässä, päätin lähteä juoksemaan. Clove nosti vierelläni tasaisen ravin ja pysyi hienosti hieman hitaassa minun tahdissani. Aika tuntui pysähtyvän, kunnes minua alkoi yskittää. "Eikä" sain sanottua yskänpuuskien välissä. Clove pysähtyi vierelleni ja työnsi turpansa olkapäälleni, kuin auttaakseen. Kun yskä kohtaukseni laantui, silitin Clovea ja kiitin sitä ettei se ollut jatkanut matkaansa, kun olin päästänyt vahingossa irti narusta yskän alettua. Kun jatkoimme matkaa kävellen, kerroin Clovelle ärsyttävästä siitepöly allergiasta, joka oli ollut minulla aina pienestä pitäen joka keväinen riesa. Loppu matka sujui ilman häiriö tekijöitä, joten sain nauttia rauhassaan yhteisestä ajastani ihanan Lucky Four-Leaf Cloverin kanssa. Jo sen yhden kävely retken aikana kerkesin kiintyä tammaan kovasti. Sen sympaattinen luonne oli vienyt minut mukanaan aivan uudenlaiseen haavemaailmaan."
KIITOS SINULLE KAIKESTA CLOVE <333
Omppuliinin muistoruno
Lauman pomo
Unohtumaton
Cinderella
Kaunis
Ystävällinen
Fiksu
Onnellinen ilman kipuja
Uneksija
Rakas
-
Lumoava
Enkeli
Ainokainen maailmassa
Forever beauty
Ciusankappale<3 (hyvällä tavalla)
Lovely
Oikea kullannuppu
Vikkelä
Eläinkuningatar
Rohkea
Lucky Four-Leaf Clover, aikka jätit meidät fyysisesti, pysyt aina sydämmissämme henkisesti. Muistoa kunnioittaen <3
Saran muistotarina Pienestä ponista iso jälki jää
~Lucky Four-leaf Clover
Muistan ratsastaneeni Clovella vain muutaman kerran, mutta näinä hetkinä ne muistot ovat kultaa kalliimpaa. Hevoslauman johtajan poismeno on vaikuttanut kaikkien ilmapiiriin surullisesti, mutta nyt kaikki ainakin osaavat arvostaa niitä hetkiä, jotka he viettivät tamman kanssa. Itselleni kaikista tärkein muisto Cloven kanssa on viimeinen ratsastusretkemme, josta on kulunut vasta kolme viikkoa. En voi uskoa, että sama hevonen, jolla silloin ratsastin, laukkaa nyt vihreillä laitumilla. Muistan retkestämme kaiken aivan kuin eilisen, ja toivoisin voivani palata ikuisiksi ajoiksi siihen päivään...
Ilma oli kolea, kun nousin tallipihalla korokkeen päältä Lucky Four-leaf Cloverin selkään. Huusari patisti aina silloin tällöin hoitajia ratsastamaan Clovella tämän vanhojen päivien kunniaksi - kukaan ei koskaan kieltäytynyt, sillä Clovella ratsastamista saattoi kutsua kunniaksi. Tänä päivänä oli minun vuoroni, ja aioin mennä rannalle kahlaamaan ja pitämään hauskaa hevoslauman johtajatamman kanssa. Jälkeenpäin ajatellen meillä oli hyvin hauskaa ja kiitän tuhannesti Huusaria siitä, että hän antoi minun ratsastaa tammalla. Matkamme alkoi rauhassa ja tunsin Cloven varmat liikkeet allani. Menimme ilman satulaa ja päitsillä.
Tamma totteli jok'ikistä apuani ja seurasi liikkeitäni. Kun väistin puun oksaa, tamma varmaankin luuli minun horjahtavan selässä ja pysähtyi oitis. Miten jollakulla voi ollakaan niin kultainen luonne? Pääsimme hetken kuluttua rantaan, jossa järventuoksuinen tuuli puhalsi kasvoilleni ja hulmutti Cloven harjaa. Tamma seisoi arvokkaasti tuulen humistessa korvissa, kuin hetki olisi pysähtynyt vetämään henkeä tamman kauneudelle. Lopulta annoin Clovelle myötä ja aloimme kulkea kohti vedenrajaa. Metsä ympärillämme humisi hennosti ja viileä ilmanvire sai minut melkein värisemään. Clove asteli päättäväisesti, mutta lempeästi vedenrajaan. Tamma nosti päätään ja hirnahti järvelle. Minua hymyilytti. Tamma seisoi paikallaan, aivan kuin odottaen lupaa. Myötäsin heti ja Clove lähti käynnillä veteen. Tamma kahlasi parinkymmenen senttimetrin syvyyteen ja kääntyi sitten rantaviivan suoraisesti. Tamma kiihdytti käyntiään ja pyysi lupaa ravata. Pidensin ohjat ja pidin harjasta kiinni, kun Clove nosti tasaisen, tottuneen ravin ja nautti täysin siemauksin vedestä, joka roiskui sen ryntäille. Ravattuamme monta kymmentä metriä tamma nykäisi ohjia ja hetken aikaa ravasi lähes paikallaan, tahtoen mennä lujaa. Clove nykäisi uudestaan ja heilautti päätään. Tamma pärkähti ja odotti päätöstäni. Se seisoi lähes paikoillaan, mutta etukaviot kohoilivat vedestä. Tamma tahtoi olla vapaa. Mieleeni muistui sekä Cloven iän painaminen tammaan että Huusarin lähes epätoivoisen pyynnöt: "Annathan sille vapauksia, annathan?" Koskettuneisuudesta silmäni kostuivat ja kumartuessani tamman kaulalle harjaan tarttuen vedet valuivat lyhyinä noroina poskillani.
"Anna mennä, Clove, anna mennä", kuiskasin sen niskaan. En yrittänyt pidätellä, mutten myöskään antanut apuja. Tätäkö se on antaa vapauksia? Tahtoisin kysyä sitä Clovelta, mutta nyt on liian myöhäistä. Muistan silti yhä tamman kiitollisen hörähdyksen ja äänen, kun etukaviot paiskautuivat veteen ja painautuivat järven pohjaan. Sitten vesi roiskui kaikkialle, kun Clove nosti kauan odottamansa laukan läpi peilikirkkaan veden. Tuuli humisi kasvoillani ja ilmavirrat paiskautuivat Cloven kylkiä myöten taaksemme. Hetken en edes tajunnut olevani elossa, luulin olevani unessa. Clove laukkasi kuin neljävuotias rantaviivan suuntaisesti täynnä energiaa ja elämänhalua. Clove tuntui olevan vapaa. Nyt se on ikuisesti vapaa... Hetken päästä palasimme kummatkin hengästyneinä rannalle vettä valuen. Seisoimme hetken siellä, unelmien yhä laukatessa vierellämme ja niiden hiljaa kadotessa mekin kävelimme metsän siimekseen takaisin kohti tallia. Ja yhä minusta tuntuu, että kaikki unelmat, jotka syttyivät laukatesamme vapaina vedenrajan tuntumassa, yhä leijailevat siellä, laukaten vapaina niin pitkään kunnes muistimme kuolee palaamatta enää. Se kaikki unenomaisuus on nyt unta, vain muistikuvia vailla ketään todistajaa. Salaisuus. Meidän salaisuutemme.
En tule koskaan unohtamaan Clovea, tammaa, joka jätti kavionjäljen varmasti jokaisen sydämeen. Sen luonne oli puhdasta kultaa, ehkä hieman enemmänkin; kenelläkään mulla ei koskaan tule olemaan sellaista. Vaikka saisin ikuisuuden aikaa, se ei riittäisi kertomaan, kuinka paljon poniin voi rakastua lyhyellä aikavälillä. Vaikka emme enää koskaan tule näkemään tuota tarunhohtoista tammaa, se elää muistoissamme ja sen jälkeläisissä, ja kukaan ei voi poistaa sitä niistä. Sydäntäni särkee ajatella nelikuista Nikita Lucky Cloveria yksin, ilman emäänsä. Varsan kohtalolla on minulle erityinen merkitys, sillä varsan isä on oma hoitohevoseni. Tiedän, ettemme saa Clovea takaisin itkemällä ja suremalla, joten parasta on varmaankin nyt ensisijaisesti keskittyä saamaan Nikitalle sijaisemä. Tiedän kuitenkin myös sen, että vaikka kuinka pitkään aika kuluisi ja vaikka mitä tapahtuisi, Clove jää aina sydämiimme. Kukaan ei voi koskaan kahlita sen vapaata sielua, eikä se enää tunne kipua. Sattuu sanoa tämä -ei, vaan saattuu hyväksyä asia-, mutta nyt on hyvästien aika. Rakastan sinua niin pitkään kun päiväni riittävät, rakas Clove. Hyvästi <3
06.04.2015 Viimeiset yhteiset treenailut ja haikeat hyvästit
Jos olisin tiennyt miten nämä estetreenit tulevat päättymään, en olisi koskaan edes mennyt maapuomeja tänään. Harjatessa Clove oli tuttuun tapaan se kaikkien aloittelijoiden unelmaponi. Kuinka sitä arvostaakaan rauhallisena seisovaa ponia Riinan hoitamisen jälkeen? Ei puremajälkiä, ei viuhuvia kavioita, vain keväinen lintujen viserrys ja auringon paiste. Luckyn kanssa harjoitellaan yksin jäämistä, joten se oli jäänyt tarhaan kavereidensa kanssa. Hyvin tamma onkin oppinut olemaan hetken ilman Clovea. Saatuani satuloitua Cloven, talutin sen maneesiin ja kiipesin selkään. Lämmittelin kaikessa rauhassa tammaa, sillä ikä oli hiljalleen alkanut näkymään myös tässä ikinuoressa rouvassa. Verryttelyaikoja olikin pidennetty tamman kanssa, sillä kiireellä tulee vain pahoja jälkiä. Aloitimme hyppäämisen yhdellä lempitehtävistäni: ristikko, kuusi maapuomia, ristikko, kuusi maapuomia ja ristikko hieman mutkittelevasti laitettuna. Tämä on se tehtävä, jota lähestulkoon poikkeuksetta teetän valmennettavien kanssa. Clove hyppäsikin korvat hörössä tehtävää lävitse. Kaikesta näki, että se nautti menosta. Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme hyppäämällä yksittäistä pystyä. Kauaa estettä emme hypänneet, vaan jatkoimme hyppäämällä rataa: pysty-okseri linja, josta viidellä laukka-askeleella pystylle ja siitä ristikolle. Ristikolta suhkot tiukka käännös kolmen esteen sarjalle. Esteiden korkeus oli noin 50cm, koska Clove on jo 21-vuotias ja treenien on tarkoitus olla rentoja. Turha vaatia tässä iässä enempää.
Ensimmäisellä kerralla mentäessä rataa tiputimme puomin okserilla, sillä hyppy tuli liian lähelle. Clove kuitenkin nautti tekemisestä, joten päätin hypätä sen kohtalokkaan toisen kierroksen. Jos olisin arvannut mitä tulemaan piti, olisin jättänyt hyppäämiset siihen. Jossittelu on kuitenkin turhaa tässäkin tapauksessa. Alkurata meni hienosti, Clove nautti hyppäämisestä ja oli innoissaan. Bella nauroikin Seelan selästä, että vanharouva on tainnut innostua. Ristikolle tulikin ilmava hyppy, ja nautin kyydistä. Sarjalle tultaessa ylitimme ensimmäisen esteen mallikkaasti, kunnes Clove kompastui toisessa hypyssä ja lensimme nurin. Tamman etujalkojen väliin jäi hypätessä puomi, koska hypystä tuli kompuroinnin seurauksena matala. Lentäessämme nurin, kärsi tamman etujalat. Minulle ei käynyt kuinkaan, kiitos turvavarusteiden, mutta Clovelle kävi huonommin. Tamma ei enää ylös päässyt, vaan jäi makaamaan maneesin hiekkapohjalle. Bella olikin onneksi soittanut samantien eläinlääkärin paikalle.
Yhteistuumin saimme Cloven ylös ja aurinkoiselle tallipihalle. Eläinlääkärin tuomio oli kuitenkin musertava: selän murtuma, joka ei todennäköisesti tulisi koskaan parantumaan. Vaikka murtuma parantuisi, Clove kuitenkin tulisi kärsimään paljon. Vaikka päätös oli vaikea, päätettiin Clove kuitenkin päästä parempaan paikkaa pois kivuista. Kaikesta näki, että kaatumisesta johtuen kivut olivat kovat ja tamma kärsi. Clove nukkui pois eläinlääkärin piikistä omassa tarhassaan meidän ympyröimänä. Vaikka olen joutunut luopumaan elämäni aikana lukuisista hevosista ja poneista, tuntuu lopetuspäätös aina kamalalta. Nikita hirnui sydäntäsärkevästi tarhastaan ja muut hevoset vaikuttivat surullisilta. Clove oli koko hevoslauman pomo ja nyt sitä ei enää ole. Johtajanpaikka on siirtynyt jollekin muulle hevosistamme, mutta Clove tulee siltikin elämään aina sydämissämme.
Kiitos Clove kaikesta! Opetit monta ratsastuksen saloihin ratsastuskoulussamme. Äidillinen luonteesi hurmasi monet ihmiset ja sinuun ihastuikin lähestulkoon kaikki. Vuosien varrella tutustutit meidät moneen uuteen asiaan ja ihmiseen. Kaksi upeaa jälkeläistäsi: Caspian Dream ja Nikita Lucky Clover HJT ovat valloittaneet meidät. Caspian Dreamin kanssa ollaan jo ratsastusuraa aloitettu ja pian päästääkin kunnolla treenaamaan. Nikita Lucky Clover HJT on vain parin kuukauden ikäinen, mutta osoittanut jo sen, että on Clove sinuun tullut. Opetit meille ratsuponien maailmaa ja pääsimme aloittamaan myös kanssasi kasvattajanuramme. Viimeisen vuotesi sait viettää rennosti, ilman turhia treenipaineita kanssamme. Kuinka upeaa olikaan liitää esteiden ylitse kanssasi? Tuntea sen hetken, kun kouluradoilla onnistuttiin? Laukata Kastanjanjärven hiekkarannikolla ja nauttia kesästä? Nauttia elämästä ilman huolen häivää? Iloita kuinka selviydyitte Nikitan kanssa rankasta synnytysurakasta? Tuntea sinut? Saada elää kanssasi? Viimeiset hetket eivät todellakaan olleet sitä, mitä me olisimme sinulle toivoneet, mutta pääsit parempaan paikkaan. Kiitos kaikesta Clove! ♥
Clove eli Heppiksellä vuodesta 01.09.2013 - 06.04.2015 asti. Tamma oli kuollessaan 21-vuotias ja kuolinsyy on selän murtuma, joka tuli kaatumisesta esteellä.
20.03.2015 Hyvän mielen treenailua
Hiljalleen työnteoon palavalla Clovella oli tänään koulutreenit edessä. Tunnetustihan tamman motivaatio on hyvä, kuten oli tänäänkin. Kävimme kävelemässä alkuverryttelyt maastossa, sillä se on Cloven lempipuuhaa nykyisin. Herkkyyttä vaadittiinkin ratsastaessa, jotta Clove jaksoi työskennellä. Harjoittelimme sulkutaivutusta ravissa ja laukassa, sekä avotaivutusta. Näinä hetkinä muistuu aina mieleen, miksi tamma on alun perin edes hankittu Hevosjärven tilalle. Kootut askellajitkin kävimme läpi tällä kertaa, sillä viime koulutreeneissä käytiin lävitse lisättyjä askellajeja. Pitkälle koulutetulla ponilla on aina mahtava ratsastaa varsinkin, kun Clove osaa kantaa itsensä taitavasti!
02.03.2015 Maastoilua
Mammalomalla oleskeleva Clove pääsi tänään pitkästä pitkästä aikaa töihin. Tainno riippuu mitä työnteko tässä tapauksessa tarkoittaa. Kävimme maastossa rauhallisella lenkillä, sillä mukana oli myös Lucky, parin kuukauden ikäinen Cloven varsa. Maastoreissu tehtiin rennolla mielellä, joten emme ravia lujempaa kokeilleet. Clove tuntui nauttivan työnteosta, sillä se kuunteli apuja nätisti. Maastoreissun jälkeen Clove pääsi kunnon puunaukseen, kuten myös Lucky, joka innolla tutkii jokaista asiaa lähiympäristöstä. Olikin mukava jättää tarhaan poni, joka nautti elämästään.
10.01.2015 Toisen varsan syntyminen
Clove lähti hetkeksi aikaa viettämään ystävättäreni luokse Saksan maille rauhallisia eläkepäiviään. Reissulla tammalle syntyi tammavarsa. Clove astutettiin omalla orillamme Cherlock Nikolaksella ja varsan odotettiinkin syntyvän Saksassa, mutta ei vielä. Pikkuinen tamma syntyi hieman liian aikaisin ja sekä Clove, että varsa joutuivat klinikalle hoitoon. Onneksemme klinikan henkilökunta oli ammattitaitoista ja molemmat saatiin pelastettua! Clove ja varsa lennätettiinkin välittömästi takaisin kotia, kun heidän olonsa sen salli. Hevosjärven tilalla he pääsivät suureen varsakarsinaan yhdessä levähtämään ympäri vuorokautiseen valvontaan. Varsan isän hoitaja, Sara, keksikin varsalle nimen Nikita Lucky Clover HJT. Lempinimekseen varsa näyttääkin saaneen Lucky, mikä sopii sille kuin nenä päähän. Sekä Luckyn ja Cloven vointi on tällä hetkellä vielä heikohko, joten heidän kohdallan vierailurumba on pistetty jäihin vielä toistaiseksi. Pieni varsa on osoittanut olevansa sitkeää sorttia, mikä pelastikin sen hengen. Luckyn ja Cloven kanssa jatketaankin eteenpäin rauhallisesti, eli ne saavat lomailla rauhassa omassa isossa tarhassaan ja isossa karsinassaan. Clovella ei hetkeen ratsastetakaan yhtään, jotta se saisi levättyä rankoista kokemuksista. Toivon mukaan mitään vakavempia ei tapahdu ja saamme pitää molemmat luonamme! Clove ainakin näyttää olevan onnellinen varsansa kanssa. Sen ensimmäinen varsakin täyttää kohta jo 2 vuotta ja on päässyt tutustumaan jo pikaisesti pikkusiskoonsa. Toimeen tulivat. Nyt vain eletään rauhallisesti ja päivä kerrallaan molempien kanssa!
31.12.2014 Kulunut vuosi
Cloven kanssa eletään jännittäviä aikoja, sillä tamman olisi tarkoitus saada pian toinen varsansa! Tamma on kantavana omasta oristamme ja varsan olisi tarkoitus syntyä 2015 vuoden alkupuolella. Vuoden 2014 alun Clove vietti vielä ratsastukoulussa ja olikin suosittu. Kesällä tamma nautti kesälomastaan täysin siemauksian, hankkien kunnon kesämahan. Nyt syksyllä tamma siirtyi vihdoin eläkkeelle, jonka se on todenteolla ansainnut! Muutamia ostotarjouksia olen tammasta saanut, mutta en millään raaskisi tammaa myydä, kun se on ehtinyt jo valloittamaan sydämemme! Clove todennäköisesti tulee muuttamaan joko Jääntalliin tai Kuunpihattoihin tai sitten pysyy Kastanjantallissa, mutta ei enää tee tunteja. Olemme etsineet jo jonkin aikaa tammalle omaa hoitajaa tai vuokraajaa, joka tamman kanssa nauttisi vaan elämästä. Aktiivista ja raskasta treenaamistahan olemme vähentäneet ja hiljalleen siirtäneet tammaa eläkkeelle ja nauttimaan vapaaherran oloista. Kolmannesta varsasta haaveillaan kanssa, mutta sen aika katsotaan sitten myöhemmin. Onneksemme tamma on pysynyt kunnossa ja terveenä. Vuosi 2015 näyttää tamman kanssa todella leppoisalta, sillä tarkoituksena on lähinnä maastoilla ja silloin tällöin käydä hieman muistelemassa sileällä asioita ja hypätä esteitä mielenvirkitykseksi! Tamma tosin saa pitkän mammaloman, sillä sen se on ansainnut!
27.9.2013 Estetreeniä
Treenasimme tänään Cloven kanssa esteitä maneesissa, sillä ulkona oli kylmä. Lämmittelimme kaikissa askellajeissa tehden voltteja ja pysähdyksiä samalla. Clove kuunteli apuja hienosti. Kentällä oli pystyeste, okseri, muuri, 3 esteen sarja ja lopuksi pystyeste. Aloituskorkeutenamme oli 60cm. Clove eteni halukkaasti eteenpäin, pureutuen hieman kuolaimeen. Rata selvittiin läpi ilman pudotuksia, korkeus nousi 80cm. Sarjalla tuli pudotus, koska hyppy lähti liian kaukaa. Seuraavalla kerralla rata selvittiin hienosti, ja oli loppuravien aika. Kävimme ravaamassa ne maastossa.
01.09.2013 Saapuminen Hevosjärven tilalle
Saavuin jännittyneenä Myyntitalli Saluksen pihaan. Heppa ohjasi minut päätalliin, jossa sijaisivat myytävänä olevat hevoset. Clove oleskeli karsinassaan. Vein Cloven traileriin, ja hain vielä Marin, sille seuraksi traileriin. Pakkasimme Hepan kanssa Cloven tavarat autoon, sopien käytännön jutut samalla. Kotimatka meni leppoisasti, sillä hevoset olivat trailerissa kiltisti. Hevosjärven tilalle päästessämme, veimme Bellan kanssa Cloven ja Marin samaan tarhaan, jotta niillä olisi tuttua seuraa uudessa kodissaan. Melanie oli laittanut Cloven karsinan valmiiksi. Clove tutustui viereisessä tarhassa majaileviin Fionaan, joka tuttuun tapaansa viilletti aina vähän ajan päästä karkuun. Katsottuaan aikansa Fionan puuhia Clove siirtyi syömään Marin seuraksi, jota Fionan puuhat eivät kiinnostaneet. Melanie talutti Cloven Kastanjantalliin, sen uuteen karsinaan. Katjaana ja Jessicakin olivat tulleet talliin katsomaan uusia hevosia. Yleensä heitä ei illalla tallilla näkynyt, mutta nyt kun talliin tuli uusia hevosia, he eivät voineet uteliaisuuttaan odottaa aamuun. Kuinka ihana! huokaisuja kuului. Ihastelin Cloven kiltteyttä ja rauhallisuutta. Se on täydellinen hevonen ratsastuskouluumme, ajattelin. Annoin Clovelle sen iltaruuat, ja halasin sitä. " Huomenna ratsastan Sinulla! Minkälainenhan ratsu mahdat olla? " puhelin Clovelle. Hetken hellittyäni Clovea, siirryin Marin luo.
Olen ikuisesti kiitollinen Clovelle kaikista näistä vuosista! Tuntuu haikealta, että vielä muutama päivä sitten suunnittelimme innolla Cloven eläkepäiviä ja nyt tamman päällä on kasa multaa. Jäljellä on upeaakin upeammat muistot, joita kelpaa kertoa ja muistella. En tule kuunaan unohtamaan sitä hetkeä, kun Clove palautti erään vaikeasti vammautuneen henkilön uskon itseensä. Tammani kun toimi välillä myös terapeuttiratsuna. Sen tytön silmät kirjaimellisesti loistivat sillä hetkellä, kun hän tajusi, että voi kaikesta huolimatta ratsastaa ja hallita ratsuaan. Se kuinka Clove kuunteli häntä ja väläytteli kouluratsun taitojaan. Tytön vanhempien kyyneillä täyttyneet silmät ja onnesta soikeana olevat kasvot, ovat unohtumaton kokemus. Clove saikin tytöstä uskollisen ratsastajan hetkeksi aikaa, kunnes tytölle löydettiin oma poni, juuri ennen Nikitan syntymistä. Muistan myös tytön surusta vääristyneet kasvot, kun hän kuuli Cloven kuolleen. Kuinka vaikea olikaan kertoa ratsastuskoululaisille, että se vanha harmahko ystävällinen ja kaikkien rakastama ponitamma on menehtynyt? Pääsi pois kivuistaan laukkaamaan vehreimmille niityille ilman kipuja. Kuinka monelle olikaan vaikea pala kuulla, että tamma on menehtynyt? Kuinka kaikki voisikaan olla erilaista, jollei Clove olisi Heppikselle muuttanut? Kuinka kaikki voisi olla toisin jos olisimme jättäneet kohtalokkaan estetreenin väliin? Et arvaakkaan Clove kuin kaipaan sinua lohduttamaan juuri nyt! Joku voisi tähän todeta, että onhan sulla ne 140 muutakin hevosta, mutta jokainen niistä on yksilö, minulle rakas. Yhdestäkään en halua luopua. Yhtään en haluaisi haudata, mutta joskus vaan käy näin. Jokaisesta rakkaasta on aina yhtä vaikea luopua. Kyynelistäkään ei vältytä.
Muistan myös hetken jolloin tajusin, kuinka loistava tuleva opetusmestari olisitkaan Elisabethille, Bellan lapselle. Elisabeth ehti istumaan selässäsi kymmeniä kertoja, ja aina lapsen kasvoilla hehkui ilo ja onni. Nyt olet poissa, kaukana luotamme. Vaikka meiltä löytyy monta, monta muutakin loistavaa opetusmestari, jokainen on kuitenkin yksilö ja tulet jäämään mieleeni taatusti.
En unohda hetkeä, jolloin alkeistunnilla ratsastanut pikkupoika huudahti selästäsi: " Äiti, katso tämä poni ei tee pahaa minulle! Se kuuntelee. Ihan kuin ymmärtäisi huolet. Ihan kuin se tietäisi, että selässä on minä. Saanko mä tän seuraavallekin tunnille? Ja sitä seuraavalle? Tää poni ei taatusti mua tiputa! Se on kyyhkynen. Se on satuponi! " Sillä hetkellä tajusin, että todella moni luottaa sinuun ja sinä heihin.
Eräs ratsastuskoululainen kertoi oman muistonsa Clovesta: " Clove oli heppa, jonka sain aloittelijatunnille ensimmäisellä kerralla. Ihastuin jo silloin sen ulkonäköön, ja myöhemmin luonteeseen. Ulkonäkö ei tällä kertaa pettänyt ja siitä olin enemmänkuin otettu! Jopa hevosia pelkäävät vanhempani ihastuivat Cloveen ja antoivat jatkaa ratsastusharrastusta. Kun sitten ensimmäisen kerran putosin hevosen selästä, oli vanhempani kauhuissaan. En päässyt pitkään aikaan tallille, koska vanhempani pelkäsivät, että loukkaantuisin pahoin. Kun Huusari lupasi minulle tunnille Cloven, pääsin ratsastamaan taasen. Se hetki oli upea, kun sain tippumisen jälkeen uudestaan istua hevosen selässä, ja juurikin Cloven selässä. Se hetki jolloin Clove pysähtyi, kun selässä horjahdin. Jos sen selästä tippui, ei taatusti pahasti käynyt. Tallille tullessa on tähän saakka ollut aina se tuttu ja turvallinen Clove, jota on saanut käydä paijailemassa. Nyt sinua ei enää ole. Sitä on vaikea uskoa. En halua uskoa sitä. "
On vaikea myös olla unohtamatta hetkeä, jolloin itse pääsin ratsastamaan ja hoitamaan sinua. Ne hetket olivat toisinaan harvassa omien kiireideni vuoksi ja siksi, että halusin antaa mahdollisimman monen kokea ratsastuksen hurmaa kanssasi. Ne hetket, jolloin kirmasimme kahden Kastanjanjärven rannikolla ja nautimme hetkestä. Ne hetket, jolloin treenasimme koulua kentällä mukatosissaan. Ne hetket, jolloin irroittelimme ja hyppäsimme esteitä. Ne hetket, jolloin nautimme hetkestä.
Olisin toivonut, että menehtymisesi olisi sattunut jollain toisella tavalla, ei estetreeneissä. Nautit viimeisestä ratsastushetkestämme niin paljon, että tulen muistamaan aina intosi ja energisyytesi vielä viimeisilläkin esteillä. Uskollisesti seurasit meitä kivuista huolimatta maneesista ulos Ranskan kevään aurinkoon, viimeiselle matkallesi tarhaasi. Kuinka haikeaa olikaan haudata sinut ja hoitaa Nikitaa ja Caspiania sen jälkeen? Molemmat olivat suruissaan, mutta niin oli myös koko hevoslaumamme. Niiden kaikkien arvostama ja turvalliseksi kokema äitihahmo on poissa. Johtajahevoseksi nousi Selina, yksi islanninhevosistamme, joka on lähes samankaltainen kuin Clovekin. Selinasta houkuu Clove omalla tavallaan.
Sen silmissä paistoi ilo aina. Tärkeintä tällä hetkellä on löytää Nikitalle sijaistamma ja pitää varsasta huolta. ♥
Cloven entisen omistajan muistotarina
" Clove on menehtynyt varhain tänä iltana. Kaikki tapahtui niin äkkiä. Olimme hyppimässä esteitä rennolla meiningillä kunnes kaaduimme pahasti sarjan toisella esteellä ja hetkessä kaikki oli toisin. Cloven etujalkojen väliin jäi matalaksi jääneen hypyn seurauksena puomi ja kaatumista johtuen sen selkä murtui. Mitään ei enää ollut tehtävissä ja tamma kärsi. Sen viimeinen lepopaikka sijaitsee sen tarhassa. " katsoin naista kauhulla. Ei, ei voi olla totta. Ei, Clove ei voi olla menehtynyt! Tämän täytyy olla vain pahaa unta!
Clove, en voi kun kiittää sydämestäni saakka sinua kaikista meidän yhteisistä vuosistamme. Opetit minut ratsastuksen ihmeelliseen maailmaan ja tutustutit meidät kisaamiseen. Muistan elävästi hetken, jolloin vanhempani ilmoittivat, että olivat löytäneet minulle ponin. Ponin, joka olit sinä. Vaikka me molemmat olimme alkujaan hieman aloittelijoita ja toisinaan yhtä hukassa, selviydyimme kaikesta ja kisasimme jopa vaikea b tasolla. Sinä olit se poni, jonka kanssa ensimmäisen kerran pääsin vaikeille radoille ja sain varmuutta myös hyppäämisessä. Sitten tuli hetki, jolloin kasvoin liian pitkäksi sinulle. Saluksen kautta päädyit Hevosjärven tilalle, jossa sait viettää rentoa ja hauskaa elämää. Muutaman kerran pääsikin ratsastamaan Heppiksellä sinulla ja siitä aina nautin. Mikään ei voita hetkeä jolloin näin sinut ensimmäisen kerran vuosien eron jälkeen. Olit yhtä kaunis kuin muistinkin. Yhtä upea. Hymyni ulottui korvasta korvaan kuullessani, että olit opettanut moni ratsastuksen maailmaan ja olit saanut kaksi upeaa jälkeläistä. Molemmat heistä olen tavannut ja täytyy sanoa, että niissä on paljon sinuakin Clove!
Kiitos Clove! Kumpa saisin halata sinua vielä kerran ja kertoa sinulle kuinka välitän edelleen sinusta. Vaikka minulla on monia ratsuja ratsutettavana, olet silti se ykkönen. Kiitos Clove vielä kerran. Minulla on ikävä sinua! ♥
Sannin muistotarina
Tässä tulee nyt minun muistotarina rakkaalle ja hyvä sydämmiselle Lucky Four-Leaf Cloverille.
"Avasin Cloven karsinan oven. Clove katseli minua hetken, astui lähemmäs ja hörähti. Pujahdin ovesta sisälle karsinaan ja silitin Cloven pehmeää turpaa. Painoin pääni Cloven kaulaa vasten ja vedin syvään keuhkoihini ihanaa hevosen tuoksua. Pujotin riimun Cloven päähän, mutta en laittanut riimunnarua. Luotin Cloveen. Aloin harjata Cloven jo valmiiksi silkkistä karvaa pitkin ja tasaisin vedoin. Harjauksen tehtyäni laitoin riimunnarin kiinni ja lähdin taluttamaan Clovea ulos karsinasta. Huusari oli antanut minulle luvan liikuttaa tänään Cloven, sillä se ei enää eläkkeensä vuoksi tunneilla käynyt. Clove käveli kiltisti vierelläni korvat hörössä. Mietin mitä Clove mahtoi ajatella. Kuunteliko se lintujen laulua kuten minä, vai miettikö se jotain aivan muuta. Kun olimme kävelleet vähän matkaa metsässä, päätin lähteä juoksemaan. Clove nosti vierelläni tasaisen ravin ja pysyi hienosti hieman hitaassa minun tahdissani. Aika tuntui pysähtyvän, kunnes minua alkoi yskittää. "Eikä" sain sanottua yskänpuuskien välissä. Clove pysähtyi vierelleni ja työnsi turpansa olkapäälleni, kuin auttaakseen. Kun yskä kohtaukseni laantui, silitin Clovea ja kiitin sitä ettei se ollut jatkanut matkaansa, kun olin päästänyt vahingossa irti narusta yskän alettua. Kun jatkoimme matkaa kävellen, kerroin Clovelle ärsyttävästä siitepöly allergiasta, joka oli ollut minulla aina pienestä pitäen joka keväinen riesa. Loppu matka sujui ilman häiriö tekijöitä, joten sain nauttia rauhassaan yhteisestä ajastani ihanan Lucky Four-Leaf Cloverin kanssa. Jo sen yhden kävely retken aikana kerkesin kiintyä tammaan kovasti. Sen sympaattinen luonne oli vienyt minut mukanaan aivan uudenlaiseen haavemaailmaan."
KIITOS SINULLE KAIKESTA CLOVE <333
Omppuliinin muistoruno
Lauman pomo
Unohtumaton
Cinderella
Kaunis
Ystävällinen
Fiksu
Onnellinen ilman kipuja
Uneksija
Rakas
-
Lumoava
Enkeli
Ainokainen maailmassa
Forever beauty
Ciusankappale<3 (hyvällä tavalla)
Lovely
Oikea kullannuppu
Vikkelä
Eläinkuningatar
Rohkea
Lucky Four-Leaf Clover, aikka jätit meidät fyysisesti, pysyt aina sydämmissämme henkisesti. Muistoa kunnioittaen <3
Saran muistotarina Pienestä ponista iso jälki jää
~Lucky Four-leaf Clover
Muistan ratsastaneeni Clovella vain muutaman kerran, mutta näinä hetkinä ne muistot ovat kultaa kalliimpaa. Hevoslauman johtajan poismeno on vaikuttanut kaikkien ilmapiiriin surullisesti, mutta nyt kaikki ainakin osaavat arvostaa niitä hetkiä, jotka he viettivät tamman kanssa. Itselleni kaikista tärkein muisto Cloven kanssa on viimeinen ratsastusretkemme, josta on kulunut vasta kolme viikkoa. En voi uskoa, että sama hevonen, jolla silloin ratsastin, laukkaa nyt vihreillä laitumilla. Muistan retkestämme kaiken aivan kuin eilisen, ja toivoisin voivani palata ikuisiksi ajoiksi siihen päivään...
Ilma oli kolea, kun nousin tallipihalla korokkeen päältä Lucky Four-leaf Cloverin selkään. Huusari patisti aina silloin tällöin hoitajia ratsastamaan Clovella tämän vanhojen päivien kunniaksi - kukaan ei koskaan kieltäytynyt, sillä Clovella ratsastamista saattoi kutsua kunniaksi. Tänä päivänä oli minun vuoroni, ja aioin mennä rannalle kahlaamaan ja pitämään hauskaa hevoslauman johtajatamman kanssa. Jälkeenpäin ajatellen meillä oli hyvin hauskaa ja kiitän tuhannesti Huusaria siitä, että hän antoi minun ratsastaa tammalla. Matkamme alkoi rauhassa ja tunsin Cloven varmat liikkeet allani. Menimme ilman satulaa ja päitsillä.
Tamma totteli jok'ikistä apuani ja seurasi liikkeitäni. Kun väistin puun oksaa, tamma varmaankin luuli minun horjahtavan selässä ja pysähtyi oitis. Miten jollakulla voi ollakaan niin kultainen luonne? Pääsimme hetken kuluttua rantaan, jossa järventuoksuinen tuuli puhalsi kasvoilleni ja hulmutti Cloven harjaa. Tamma seisoi arvokkaasti tuulen humistessa korvissa, kuin hetki olisi pysähtynyt vetämään henkeä tamman kauneudelle. Lopulta annoin Clovelle myötä ja aloimme kulkea kohti vedenrajaa. Metsä ympärillämme humisi hennosti ja viileä ilmanvire sai minut melkein värisemään. Clove asteli päättäväisesti, mutta lempeästi vedenrajaan. Tamma nosti päätään ja hirnahti järvelle. Minua hymyilytti. Tamma seisoi paikallaan, aivan kuin odottaen lupaa. Myötäsin heti ja Clove lähti käynnillä veteen. Tamma kahlasi parinkymmenen senttimetrin syvyyteen ja kääntyi sitten rantaviivan suoraisesti. Tamma kiihdytti käyntiään ja pyysi lupaa ravata. Pidensin ohjat ja pidin harjasta kiinni, kun Clove nosti tasaisen, tottuneen ravin ja nautti täysin siemauksin vedestä, joka roiskui sen ryntäille. Ravattuamme monta kymmentä metriä tamma nykäisi ohjia ja hetken aikaa ravasi lähes paikallaan, tahtoen mennä lujaa. Clove nykäisi uudestaan ja heilautti päätään. Tamma pärkähti ja odotti päätöstäni. Se seisoi lähes paikoillaan, mutta etukaviot kohoilivat vedestä. Tamma tahtoi olla vapaa. Mieleeni muistui sekä Cloven iän painaminen tammaan että Huusarin lähes epätoivoisen pyynnöt: "Annathan sille vapauksia, annathan?" Koskettuneisuudesta silmäni kostuivat ja kumartuessani tamman kaulalle harjaan tarttuen vedet valuivat lyhyinä noroina poskillani.
"Anna mennä, Clove, anna mennä", kuiskasin sen niskaan. En yrittänyt pidätellä, mutten myöskään antanut apuja. Tätäkö se on antaa vapauksia? Tahtoisin kysyä sitä Clovelta, mutta nyt on liian myöhäistä. Muistan silti yhä tamman kiitollisen hörähdyksen ja äänen, kun etukaviot paiskautuivat veteen ja painautuivat järven pohjaan. Sitten vesi roiskui kaikkialle, kun Clove nosti kauan odottamansa laukan läpi peilikirkkaan veden. Tuuli humisi kasvoillani ja ilmavirrat paiskautuivat Cloven kylkiä myöten taaksemme. Hetken en edes tajunnut olevani elossa, luulin olevani unessa. Clove laukkasi kuin neljävuotias rantaviivan suuntaisesti täynnä energiaa ja elämänhalua. Clove tuntui olevan vapaa. Nyt se on ikuisesti vapaa... Hetken päästä palasimme kummatkin hengästyneinä rannalle vettä valuen. Seisoimme hetken siellä, unelmien yhä laukatessa vierellämme ja niiden hiljaa kadotessa mekin kävelimme metsän siimekseen takaisin kohti tallia. Ja yhä minusta tuntuu, että kaikki unelmat, jotka syttyivät laukatesamme vapaina vedenrajan tuntumassa, yhä leijailevat siellä, laukaten vapaina niin pitkään kunnes muistimme kuolee palaamatta enää. Se kaikki unenomaisuus on nyt unta, vain muistikuvia vailla ketään todistajaa. Salaisuus. Meidän salaisuutemme.
En tule koskaan unohtamaan Clovea, tammaa, joka jätti kavionjäljen varmasti jokaisen sydämeen. Sen luonne oli puhdasta kultaa, ehkä hieman enemmänkin; kenelläkään mulla ei koskaan tule olemaan sellaista. Vaikka saisin ikuisuuden aikaa, se ei riittäisi kertomaan, kuinka paljon poniin voi rakastua lyhyellä aikavälillä. Vaikka emme enää koskaan tule näkemään tuota tarunhohtoista tammaa, se elää muistoissamme ja sen jälkeläisissä, ja kukaan ei voi poistaa sitä niistä. Sydäntäni särkee ajatella nelikuista Nikita Lucky Cloveria yksin, ilman emäänsä. Varsan kohtalolla on minulle erityinen merkitys, sillä varsan isä on oma hoitohevoseni. Tiedän, ettemme saa Clovea takaisin itkemällä ja suremalla, joten parasta on varmaankin nyt ensisijaisesti keskittyä saamaan Nikitalle sijaisemä. Tiedän kuitenkin myös sen, että vaikka kuinka pitkään aika kuluisi ja vaikka mitä tapahtuisi, Clove jää aina sydämiimme. Kukaan ei voi koskaan kahlita sen vapaata sielua, eikä se enää tunne kipua. Sattuu sanoa tämä -ei, vaan saattuu hyväksyä asia-, mutta nyt on hyvästien aika. Rakastan sinua niin pitkään kun päiväni riittävät, rakas Clove. Hyvästi <3
06.04.2015 Viimeiset yhteiset treenailut ja haikeat hyvästit
Jos olisin tiennyt miten nämä estetreenit tulevat päättymään, en olisi koskaan edes mennyt maapuomeja tänään. Harjatessa Clove oli tuttuun tapaan se kaikkien aloittelijoiden unelmaponi. Kuinka sitä arvostaakaan rauhallisena seisovaa ponia Riinan hoitamisen jälkeen? Ei puremajälkiä, ei viuhuvia kavioita, vain keväinen lintujen viserrys ja auringon paiste. Luckyn kanssa harjoitellaan yksin jäämistä, joten se oli jäänyt tarhaan kavereidensa kanssa. Hyvin tamma onkin oppinut olemaan hetken ilman Clovea. Saatuani satuloitua Cloven, talutin sen maneesiin ja kiipesin selkään. Lämmittelin kaikessa rauhassa tammaa, sillä ikä oli hiljalleen alkanut näkymään myös tässä ikinuoressa rouvassa. Verryttelyaikoja olikin pidennetty tamman kanssa, sillä kiireellä tulee vain pahoja jälkiä. Aloitimme hyppäämisen yhdellä lempitehtävistäni: ristikko, kuusi maapuomia, ristikko, kuusi maapuomia ja ristikko hieman mutkittelevasti laitettuna. Tämä on se tehtävä, jota lähestulkoon poikkeuksetta teetän valmennettavien kanssa. Clove hyppäsikin korvat hörössä tehtävää lävitse. Kaikesta näki, että se nautti menosta. Pienten välikäyntien jälkeen jatkoimme hyppäämällä yksittäistä pystyä. Kauaa estettä emme hypänneet, vaan jatkoimme hyppäämällä rataa: pysty-okseri linja, josta viidellä laukka-askeleella pystylle ja siitä ristikolle. Ristikolta suhkot tiukka käännös kolmen esteen sarjalle. Esteiden korkeus oli noin 50cm, koska Clove on jo 21-vuotias ja treenien on tarkoitus olla rentoja. Turha vaatia tässä iässä enempää.
Ensimmäisellä kerralla mentäessä rataa tiputimme puomin okserilla, sillä hyppy tuli liian lähelle. Clove kuitenkin nautti tekemisestä, joten päätin hypätä sen kohtalokkaan toisen kierroksen. Jos olisin arvannut mitä tulemaan piti, olisin jättänyt hyppäämiset siihen. Jossittelu on kuitenkin turhaa tässäkin tapauksessa. Alkurata meni hienosti, Clove nautti hyppäämisestä ja oli innoissaan. Bella nauroikin Seelan selästä, että vanharouva on tainnut innostua. Ristikolle tulikin ilmava hyppy, ja nautin kyydistä. Sarjalle tultaessa ylitimme ensimmäisen esteen mallikkaasti, kunnes Clove kompastui toisessa hypyssä ja lensimme nurin. Tamman etujalkojen väliin jäi hypätessä puomi, koska hypystä tuli kompuroinnin seurauksena matala. Lentäessämme nurin, kärsi tamman etujalat. Minulle ei käynyt kuinkaan, kiitos turvavarusteiden, mutta Clovelle kävi huonommin. Tamma ei enää ylös päässyt, vaan jäi makaamaan maneesin hiekkapohjalle. Bella olikin onneksi soittanut samantien eläinlääkärin paikalle.
Yhteistuumin saimme Cloven ylös ja aurinkoiselle tallipihalle. Eläinlääkärin tuomio oli kuitenkin musertava: selän murtuma, joka ei todennäköisesti tulisi koskaan parantumaan. Vaikka murtuma parantuisi, Clove kuitenkin tulisi kärsimään paljon. Vaikka päätös oli vaikea, päätettiin Clove kuitenkin päästä parempaan paikkaa pois kivuista. Kaikesta näki, että kaatumisesta johtuen kivut olivat kovat ja tamma kärsi. Clove nukkui pois eläinlääkärin piikistä omassa tarhassaan meidän ympyröimänä. Vaikka olen joutunut luopumaan elämäni aikana lukuisista hevosista ja poneista, tuntuu lopetuspäätös aina kamalalta. Nikita hirnui sydäntäsärkevästi tarhastaan ja muut hevoset vaikuttivat surullisilta. Clove oli koko hevoslauman pomo ja nyt sitä ei enää ole. Johtajanpaikka on siirtynyt jollekin muulle hevosistamme, mutta Clove tulee siltikin elämään aina sydämissämme.
Kiitos Clove kaikesta! Opetit monta ratsastuksen saloihin ratsastuskoulussamme. Äidillinen luonteesi hurmasi monet ihmiset ja sinuun ihastuikin lähestulkoon kaikki. Vuosien varrella tutustutit meidät moneen uuteen asiaan ja ihmiseen. Kaksi upeaa jälkeläistäsi: Caspian Dream ja Nikita Lucky Clover HJT ovat valloittaneet meidät. Caspian Dreamin kanssa ollaan jo ratsastusuraa aloitettu ja pian päästääkin kunnolla treenaamaan. Nikita Lucky Clover HJT on vain parin kuukauden ikäinen, mutta osoittanut jo sen, että on Clove sinuun tullut. Opetit meille ratsuponien maailmaa ja pääsimme aloittamaan myös kanssasi kasvattajanuramme. Viimeisen vuotesi sait viettää rennosti, ilman turhia treenipaineita kanssamme. Kuinka upeaa olikaan liitää esteiden ylitse kanssasi? Tuntea sen hetken, kun kouluradoilla onnistuttiin? Laukata Kastanjanjärven hiekkarannikolla ja nauttia kesästä? Nauttia elämästä ilman huolen häivää? Iloita kuinka selviydyitte Nikitan kanssa rankasta synnytysurakasta? Tuntea sinut? Saada elää kanssasi? Viimeiset hetket eivät todellakaan olleet sitä, mitä me olisimme sinulle toivoneet, mutta pääsit parempaan paikkaan. Kiitos kaikesta Clove! ♥
Clove eli Heppiksellä vuodesta 01.09.2013 - 06.04.2015 asti. Tamma oli kuollessaan 21-vuotias ja kuolinsyy on selän murtuma, joka tuli kaatumisesta esteellä.
20.03.2015 Hyvän mielen treenailua
Hiljalleen työnteoon palavalla Clovella oli tänään koulutreenit edessä. Tunnetustihan tamman motivaatio on hyvä, kuten oli tänäänkin. Kävimme kävelemässä alkuverryttelyt maastossa, sillä se on Cloven lempipuuhaa nykyisin. Herkkyyttä vaadittiinkin ratsastaessa, jotta Clove jaksoi työskennellä. Harjoittelimme sulkutaivutusta ravissa ja laukassa, sekä avotaivutusta. Näinä hetkinä muistuu aina mieleen, miksi tamma on alun perin edes hankittu Hevosjärven tilalle. Kootut askellajitkin kävimme läpi tällä kertaa, sillä viime koulutreeneissä käytiin lävitse lisättyjä askellajeja. Pitkälle koulutetulla ponilla on aina mahtava ratsastaa varsinkin, kun Clove osaa kantaa itsensä taitavasti!
02.03.2015 Maastoilua
Mammalomalla oleskeleva Clove pääsi tänään pitkästä pitkästä aikaa töihin. Tainno riippuu mitä työnteko tässä tapauksessa tarkoittaa. Kävimme maastossa rauhallisella lenkillä, sillä mukana oli myös Lucky, parin kuukauden ikäinen Cloven varsa. Maastoreissu tehtiin rennolla mielellä, joten emme ravia lujempaa kokeilleet. Clove tuntui nauttivan työnteosta, sillä se kuunteli apuja nätisti. Maastoreissun jälkeen Clove pääsi kunnon puunaukseen, kuten myös Lucky, joka innolla tutkii jokaista asiaa lähiympäristöstä. Olikin mukava jättää tarhaan poni, joka nautti elämästään.
10.01.2015 Toisen varsan syntyminen
Clove lähti hetkeksi aikaa viettämään ystävättäreni luokse Saksan maille rauhallisia eläkepäiviään. Reissulla tammalle syntyi tammavarsa. Clove astutettiin omalla orillamme Cherlock Nikolaksella ja varsan odotettiinkin syntyvän Saksassa, mutta ei vielä. Pikkuinen tamma syntyi hieman liian aikaisin ja sekä Clove, että varsa joutuivat klinikalle hoitoon. Onneksemme klinikan henkilökunta oli ammattitaitoista ja molemmat saatiin pelastettua! Clove ja varsa lennätettiinkin välittömästi takaisin kotia, kun heidän olonsa sen salli. Hevosjärven tilalla he pääsivät suureen varsakarsinaan yhdessä levähtämään ympäri vuorokautiseen valvontaan. Varsan isän hoitaja, Sara, keksikin varsalle nimen Nikita Lucky Clover HJT. Lempinimekseen varsa näyttääkin saaneen Lucky, mikä sopii sille kuin nenä päähän. Sekä Luckyn ja Cloven vointi on tällä hetkellä vielä heikohko, joten heidän kohdallan vierailurumba on pistetty jäihin vielä toistaiseksi. Pieni varsa on osoittanut olevansa sitkeää sorttia, mikä pelastikin sen hengen. Luckyn ja Cloven kanssa jatketaankin eteenpäin rauhallisesti, eli ne saavat lomailla rauhassa omassa isossa tarhassaan ja isossa karsinassaan. Clovella ei hetkeen ratsastetakaan yhtään, jotta se saisi levättyä rankoista kokemuksista. Toivon mukaan mitään vakavempia ei tapahdu ja saamme pitää molemmat luonamme! Clove ainakin näyttää olevan onnellinen varsansa kanssa. Sen ensimmäinen varsakin täyttää kohta jo 2 vuotta ja on päässyt tutustumaan jo pikaisesti pikkusiskoonsa. Toimeen tulivat. Nyt vain eletään rauhallisesti ja päivä kerrallaan molempien kanssa!
31.12.2014 Kulunut vuosi
Cloven kanssa eletään jännittäviä aikoja, sillä tamman olisi tarkoitus saada pian toinen varsansa! Tamma on kantavana omasta oristamme ja varsan olisi tarkoitus syntyä 2015 vuoden alkupuolella. Vuoden 2014 alun Clove vietti vielä ratsastukoulussa ja olikin suosittu. Kesällä tamma nautti kesälomastaan täysin siemauksian, hankkien kunnon kesämahan. Nyt syksyllä tamma siirtyi vihdoin eläkkeelle, jonka se on todenteolla ansainnut! Muutamia ostotarjouksia olen tammasta saanut, mutta en millään raaskisi tammaa myydä, kun se on ehtinyt jo valloittamaan sydämemme! Clove todennäköisesti tulee muuttamaan joko Jääntalliin tai Kuunpihattoihin tai sitten pysyy Kastanjantallissa, mutta ei enää tee tunteja. Olemme etsineet jo jonkin aikaa tammalle omaa hoitajaa tai vuokraajaa, joka tamman kanssa nauttisi vaan elämästä. Aktiivista ja raskasta treenaamistahan olemme vähentäneet ja hiljalleen siirtäneet tammaa eläkkeelle ja nauttimaan vapaaherran oloista. Kolmannesta varsasta haaveillaan kanssa, mutta sen aika katsotaan sitten myöhemmin. Onneksemme tamma on pysynyt kunnossa ja terveenä. Vuosi 2015 näyttää tamman kanssa todella leppoisalta, sillä tarkoituksena on lähinnä maastoilla ja silloin tällöin käydä hieman muistelemassa sileällä asioita ja hypätä esteitä mielenvirkitykseksi! Tamma tosin saa pitkän mammaloman, sillä sen se on ansainnut!
27.9.2013 Estetreeniä
Treenasimme tänään Cloven kanssa esteitä maneesissa, sillä ulkona oli kylmä. Lämmittelimme kaikissa askellajeissa tehden voltteja ja pysähdyksiä samalla. Clove kuunteli apuja hienosti. Kentällä oli pystyeste, okseri, muuri, 3 esteen sarja ja lopuksi pystyeste. Aloituskorkeutenamme oli 60cm. Clove eteni halukkaasti eteenpäin, pureutuen hieman kuolaimeen. Rata selvittiin läpi ilman pudotuksia, korkeus nousi 80cm. Sarjalla tuli pudotus, koska hyppy lähti liian kaukaa. Seuraavalla kerralla rata selvittiin hienosti, ja oli loppuravien aika. Kävimme ravaamassa ne maastossa.
01.09.2013 Saapuminen Hevosjärven tilalle
Saavuin jännittyneenä Myyntitalli Saluksen pihaan. Heppa ohjasi minut päätalliin, jossa sijaisivat myytävänä olevat hevoset. Clove oleskeli karsinassaan. Vein Cloven traileriin, ja hain vielä Marin, sille seuraksi traileriin. Pakkasimme Hepan kanssa Cloven tavarat autoon, sopien käytännön jutut samalla. Kotimatka meni leppoisasti, sillä hevoset olivat trailerissa kiltisti. Hevosjärven tilalle päästessämme, veimme Bellan kanssa Cloven ja Marin samaan tarhaan, jotta niillä olisi tuttua seuraa uudessa kodissaan. Melanie oli laittanut Cloven karsinan valmiiksi. Clove tutustui viereisessä tarhassa majaileviin Fionaan, joka tuttuun tapaansa viilletti aina vähän ajan päästä karkuun. Katsottuaan aikansa Fionan puuhia Clove siirtyi syömään Marin seuraksi, jota Fionan puuhat eivät kiinnostaneet. Melanie talutti Cloven Kastanjantalliin, sen uuteen karsinaan. Katjaana ja Jessicakin olivat tulleet talliin katsomaan uusia hevosia. Yleensä heitä ei illalla tallilla näkynyt, mutta nyt kun talliin tuli uusia hevosia, he eivät voineet uteliaisuuttaan odottaa aamuun. Kuinka ihana! huokaisuja kuului. Ihastelin Cloven kiltteyttä ja rauhallisuutta. Se on täydellinen hevonen ratsastuskouluumme, ajattelin. Annoin Clovelle sen iltaruuat, ja halasin sitä. " Huomenna ratsastan Sinulla! Minkälainenhan ratsu mahdat olla? " puhelin Clovelle. Hetken hellittyäni Clovea, siirryin Marin luo.
Copyt
Kuva: Bob Langrish
osa tiedoista & teksteistä: Heppa VRL-12887
Osa tekstistä: Huusari Rosewood VRL-13122
osa tiedoista & teksteistä: Heppa VRL-12887
Osa tekstistä: Huusari Rosewood VRL-13122