Lukkia
Lempinimi: Lukkia
Rotu: Mustang
Sukupuoli: Ori
Tietoja: Tällä hetkellä Hevosjärven tilan Kuunpihaton sairaskarsinassa parantumassa lavassaan olevasta syvästä haavasta. Orin tulevaisuudesta tiedoitetaan lähipäivinä, kun Rosewoodit saavat yhteyden viranomaisiin ja sovittua heidän kanssaan sen jatkosta. Orilla ei voi tällä hetkellä ratsastaa, eikä myöskään juurikaan hoitaa. Tällä hetkellä ainoastaan viranomaiset, Rosewoodit ja Ellen Laukkala saavat mennä orin karsinaan sisälle hoitamaan sitä.
Onko " Lukkia " tullut jäädäkseen vai palaako se villihevoslaumaan jälleen?
Rotu: Mustang
Sukupuoli: Ori
Tietoja: Tällä hetkellä Hevosjärven tilan Kuunpihaton sairaskarsinassa parantumassa lavassaan olevasta syvästä haavasta. Orin tulevaisuudesta tiedoitetaan lähipäivinä, kun Rosewoodit saavat yhteyden viranomaisiin ja sovittua heidän kanssaan sen jatkosta. Orilla ei voi tällä hetkellä ratsastaa, eikä myöskään juurikaan hoitaa. Tällä hetkellä ainoastaan viranomaiset, Rosewoodit ja Ellen Laukkala saavat mennä orin karsinaan sisälle hoitamaan sitä.
Onko " Lukkia " tullut jäädäkseen vai palaako se villihevoslaumaan jälleen?
Lukkian luonnetta
Arvaamaton
Villihevoslauman johtajaori
Määrätietoinen
Villihkö
Utelias
Pomottaja
Villihevoslauman johtajaori
Määrätietoinen
Villihkö
Utelias
Pomottaja
Kuinka päättyi Hevosjärvelle?
02.08.2016 Lukkia yllättää Heppiksen osa 1
Jostain kumman syystä yön aikana oli hajonnut yhden laitumen aidasta pätkä, josta johtuen suurin osa laitumella olevista tammoista oli päässyt karkamatkalle. Aidasta näki, että se ei ollut hajonnut itsekseen, vaan sen oli joku hajottanut, mutta mikä tai kuka? Miksi se oli hajotettu? Tallipihalla oli myös näkyvissä runsaasti kavion jälkiä, sekä heinän korsia ympäriinsä. Aamulla tallille eksyneet joutuisivat siis heti välittömästi hevosten kiinniottamiseen. Mutta kuka ihme on hajottanut laitumen aidan? Miten tallipiha on niin sotkuinen? Se joku oli myös onnistunut särkemään laitumen heinäautomaatin totaalisesti. Mikä tai kuka tai ketkä on tämän takana?
Heräsin Michaelin soittoon aamuvarhaisella. Mieheni kertoi puhelussa yhden tammalaitumen olevan rikkoontunut ja verinen. Laitumella oleva lauma oli lähtenyt karkumatkalla. Lisäksi tallipiha oli todella sotkuinen, heinää ympäriinsä ja tavaroita levinnyt. Puin nopeasti ylleni ja nostin kolmoset rattaisiin.
- Mikä tilanne? kysyin lähimpänä olevalta Bellalta tallipihalla, jossa kävi melkoinen kuhina.
- Etsintäpartiot lähtee etsimään kadonnutta laumaa ja joittenki täytyy jäädä tekeen aamutallit ja hoitaan lapset, Bella vastasi.
- Hurza, sä meet hoitaan lapset ja Bella hoitaa aamutallit yhdessä Melanien, Chrisin, Maxin, Ellenin, Katjaanan, Lexin ja Mattin kans. Me muut lähtään etsiin hevosia. Eikä mitään muttia Huusari! Kristian ohjeisti tiukkaan sävyyn.
- Just
- Okei, tilanne on nyt se, että Sweet Berry on kadonnut ja sitä ei löydy mistään. Lisäksi rikkoontuneista aidan kappaleista löytyi verta ja runsaasti. Kavioiden jäljet kielivät vauhkoontumisesta, mutta mikä ihme on saanut koko hevoslauman vauhkoontumaan? Michael kertasi tapahtumia.
- Mää näin temmoten lukkian hepan laukkaavan Weet Bettyn kaa tuola äkkön, Bea kertoi äitinsä sylistä.
- Missä näit? Kristian kääntyi tyttärensä puoleen.
- Tuola, Bea osoitti mehtän reunaan.
- Meiltä ei pitäs kenenkään hepan puuttua, ooksä varma? Bella ihmetteli.
- Onkohan naapuritiloiltakin sit heppoja päässy karkuu? Michael mietti.
- Määpä lähen soittelee niille, kun vien kolmoset päikkäreille. Maria pitää lähtä ehtiin, joten etsintäpartiot vois muodostaa! tuumasin.
- Keneltäkään ei lähistöllä puutu hevosta, joten mikä kumma se on voinu olla? kerroin lukuisille odottaville etsijöille.
- Hirvi?
- Susi?
- Karhu?
- Murhaaja
- Häh?
- Ku sielä oli sitä vertaki
- Eikä ollu mitenkään pieni määrä vaan järkyttävän palio!
- Niimpä
- Hirviää, kenenköhän verta son?
- Mitä me nyt tehään!
- No mut kuka muka ois murhattu?
- Entä jos soli joku muu, vaikka hirvi?
- Tai pelästyny peuralauma
- Tai jos joku säikäytti ne ja lauma vauhkoontu
- Kolmoset?
- Juu ei, eihän nää oo vielä ees vuotta täyttäny
- Bea?
- SARA!
- Joo mää se olin!
- Sara, miks?
- No enkä ollut minä
- Nojoojoo kyllä mä sen uskon mut mikä son voinu olla?
14.08.2016 Jäljillä
Annoin Gemman määrätä vauhdin tahdin seuratessamme maastosta löytyneitä kavioiden jälkiä. Jäljet kertoivat vauhkoontuneesta laumasta. Naapuritilalta oli tullut soitto, että täällä suunnilla oli näkynyt aamupäivällä hannoverintamman näköinen heppa villihevoslauman seassa.
- Täälä on tuota vertaa mukana aika palio, onkohan joku hevosista ollu loukkaantunu? Minka kysyi Zauden selästä.
- Ei ainakaan kiinnisaatuista. Ellei sitten Sweet Berry oo loukkaantunu, mut misä se on? Sanni vastasi Piirron selästä.
- Hei, mikäs sulle tuli? ihmettelin ääneen Gemman pysähdyttyä äkillisesti. Myös Zaude. Piirto, Lordi ja Ankkadynastasia pysähtyivät Gemman kanssa saman aikaisesti.
- Hei, tuola näkyy hevosia! Sara hihkaisia Ankkadynastasian selästä.
- Joo ja näyttäs Sweet Berryltä toi yksi. Ainakin olin näkevinäni niin, Emmi huomasi Lordin selästä. Lähestyimme vähän villihevoslaumaa nähdäksemme paremmin. Emmi oli oikeassa, kadonnut Sweet Berrymme seisoi keskellä laumaa. Juuri silloin vaalenruskehtava mustangiori huomasi meidät ja hirnahti. Koko lauma nosti laukan ja katosi pölypilven peittäessä horisontin.
- Meidän täytyy tehdä suunnitelma! Sara totesi.
- Okei, eli lähestytään rauhassa laumaa, mutta ei liikaa. Sanni sullahan oli se karkkipaperi taskus, nii rapistele sitä. Mari on perso ruualle, niin sen luulis kiinnostuvan. Mää yritän kutsua tammaa luokseni. Jos se vielä tuntisi omistajansa.. Ja jos Mari yrittää karkuun niin Sara voiks jelppiä mua ottaa kii sen? Ninjamaisesti luultatavasti, jos ei muu auta, ohjeistin ratsukoita. Muut nyökkäsivät hyväksyvästi.
Olimme löytäneet lauman ja päässeet kuuloetäisyydelle laumasta, joka tuntui olevan varuillaan ja jonka johtajaori tarkkaili meitä kauempaa.
- Mariii! Tuu kattoo mitä mamilla on! Tuu kattoo! Täälä on mariannekarkkia! Ja sun heppakavereita. Gemma tuli hakeen sut kotiin yhessä mamin kans. Tuu tänne, tuu, höpötin ääneen tammalle.
- Hah, en tiennykkää et säki osaat sössöttää eläimille! Emmi naurahti.
- Mari! Jos nyt et tuu hyvällä niin mä ninjaan itteni sun selkään! Sara puolestaan ilmoitti. Rautias tamma katsoi meitä hetken aikaa ennenkuin lähti ravaamaan kohti. Mamin oma hannover! Tuu tänne liitokavio! Meilä onki ollut jo jäätävä ikävä sua! Varsinki Sumulla, joka haluais jo päästä puunaa sua. Muistakko sää Sumun, sen sun oman hoitajas? hymyilin. Mari pysähtyi vähän matkan päähän ja jäi arpomaan kahden välillä, palatakko villihevoslaumaan vai Heppikselle? Hetken kuluttua tamma lähti astelemaan hieman arasti meitä kohti. Gemma hirnahti. Mari nosti ravin ja tuli suoraan Gemman luo, sillä Gemmasta oli muodostunut hiljalleen sen ja Selinan erittäin hyvä tarhakaveri. Mari haisteli hetken aikaa ratsuani ennekuin kääntyi puoleeni. En voinut olla halaamatta tammaa. Minka ojensi minulle Marin riimun ja pitkän liinan, jotka sain helposti sujautettua tammalleni. Lähdimme rauhallisessa temmossa takaisin kohti Heppistä, tällä kertaa Marin kanssa. Vihdoin kadonnut tamma oli löydetty. Ainakin ulkoisesti kaikki näytti hyvältä.
15.08.2016 Aamuinen yllätys
- Okei, Huusari nyt ylös! Ja äkkiä! Mä jään kahtoo kolmosia nii meeppä käymää Marin, Gemman ja Selinan tarhalla. Sielä on joku hätätilanne! Michael tuli aamuvarhaisella tönäisemään minut hereille.
- Häh?
Tein varmaan uuden pukeutumisennätykseni sinä aamuna. Juoksin suoraan kyseisten tammojen tarhaa kohti, jossa näyttikin olevan meneillään jotain. Tarhassa oli ylimääräinen hevonen.
- Tämä kaveri on ilmeisesti sen lähistöllä olevan villihevoslauman johtajaori. Näyttäs olevan loukkaantunut. Sitä paitsi musta tuntuu, et Mari taitaa olla tiinenä, Kristian totesi hiljaa tarhan portilta. Sekin vielä!
- Me ei voida päästää loukkaantunutta eläintä takaisin luontoon kärsimään. Näyttäis aika pahalta toi lavan haava. Onko joku soittanut jo eläinlääkärin? Jos yritettäs hoitaa eläinparka kuntoon? Musta tuntuu, et isäori Marin varsalle sit tuo villiponi, huokaisin.
- Juu, Michael ehti jo soittaa. Me ei voida pakottaa johtajaoria pysymään lukkojen takana, niin Bella meni jo tekemään Kuunpihaton sairaskarsinaa valmiiksi orille. Yritetään ottaa kiinni se, Kristian kertoi. Nyökkäsin ja seurasin miestä perässä tarhaan. Mustang nosti päänsä ylös samantien heinäkasasta ja kääntyi puoleemme varuillaan. Menin kyykkyyn rauhassa ja puhelin hiljakseltaan. Samalla Kristian valmistui lassoamaan hevosta. Ori tuntui aavistavan, että jotain on tekeillä. Kristianin olisi siis pakko onnistua ensimmäisellä yrittämällä, sillä ori lähtisi saman tien karkuun kun tilaisuus vaan tulisi. Sillä samalla sekunnilla ilmaa halkoi vaalea lasso. Se lähestyi vauhdilla kohti mustangorin päätä. Ori kavahti, mutta liian myöhään, sillä se oli saatu kiinni. Juoksin auttamaan Kristiani, sillä ori tempoi lassoa minkä vain jaksoi.
Yhteisvoimin saimme raahattua orin kohti Kuunpihattoa, jossa meitä odottivat jo Michael kolmosten kanssa, sekä Bea, Bella ja eläinlääkäri. Muutama aamuvarhainen tallilainenki oli eksynyt paikalle.
Jostain kumman syystä yön aikana oli hajonnut yhden laitumen aidasta pätkä, josta johtuen suurin osa laitumella olevista tammoista oli päässyt karkamatkalle. Aidasta näki, että se ei ollut hajonnut itsekseen, vaan sen oli joku hajottanut, mutta mikä tai kuka? Miksi se oli hajotettu? Tallipihalla oli myös näkyvissä runsaasti kavion jälkiä, sekä heinän korsia ympäriinsä. Aamulla tallille eksyneet joutuisivat siis heti välittömästi hevosten kiinniottamiseen. Mutta kuka ihme on hajottanut laitumen aidan? Miten tallipiha on niin sotkuinen? Se joku oli myös onnistunut särkemään laitumen heinäautomaatin totaalisesti. Mikä tai kuka tai ketkä on tämän takana?
Heräsin Michaelin soittoon aamuvarhaisella. Mieheni kertoi puhelussa yhden tammalaitumen olevan rikkoontunut ja verinen. Laitumella oleva lauma oli lähtenyt karkumatkalla. Lisäksi tallipiha oli todella sotkuinen, heinää ympäriinsä ja tavaroita levinnyt. Puin nopeasti ylleni ja nostin kolmoset rattaisiin.
- Mikä tilanne? kysyin lähimpänä olevalta Bellalta tallipihalla, jossa kävi melkoinen kuhina.
- Etsintäpartiot lähtee etsimään kadonnutta laumaa ja joittenki täytyy jäädä tekeen aamutallit ja hoitaan lapset, Bella vastasi.
- Hurza, sä meet hoitaan lapset ja Bella hoitaa aamutallit yhdessä Melanien, Chrisin, Maxin, Ellenin, Katjaanan, Lexin ja Mattin kans. Me muut lähtään etsiin hevosia. Eikä mitään muttia Huusari! Kristian ohjeisti tiukkaan sävyyn.
- Just
- Okei, tilanne on nyt se, että Sweet Berry on kadonnut ja sitä ei löydy mistään. Lisäksi rikkoontuneista aidan kappaleista löytyi verta ja runsaasti. Kavioiden jäljet kielivät vauhkoontumisesta, mutta mikä ihme on saanut koko hevoslauman vauhkoontumaan? Michael kertasi tapahtumia.
- Mää näin temmoten lukkian hepan laukkaavan Weet Bettyn kaa tuola äkkön, Bea kertoi äitinsä sylistä.
- Missä näit? Kristian kääntyi tyttärensä puoleen.
- Tuola, Bea osoitti mehtän reunaan.
- Meiltä ei pitäs kenenkään hepan puuttua, ooksä varma? Bella ihmetteli.
- Onkohan naapuritiloiltakin sit heppoja päässy karkuu? Michael mietti.
- Määpä lähen soittelee niille, kun vien kolmoset päikkäreille. Maria pitää lähtä ehtiin, joten etsintäpartiot vois muodostaa! tuumasin.
- Keneltäkään ei lähistöllä puutu hevosta, joten mikä kumma se on voinu olla? kerroin lukuisille odottaville etsijöille.
- Hirvi?
- Susi?
- Karhu?
- Murhaaja
- Häh?
- Ku sielä oli sitä vertaki
- Eikä ollu mitenkään pieni määrä vaan järkyttävän palio!
- Niimpä
- Hirviää, kenenköhän verta son?
- Mitä me nyt tehään!
- No mut kuka muka ois murhattu?
- Entä jos soli joku muu, vaikka hirvi?
- Tai pelästyny peuralauma
- Tai jos joku säikäytti ne ja lauma vauhkoontu
- Kolmoset?
- Juu ei, eihän nää oo vielä ees vuotta täyttäny
- Bea?
- SARA!
- Joo mää se olin!
- Sara, miks?
- No enkä ollut minä
- Nojoojoo kyllä mä sen uskon mut mikä son voinu olla?
14.08.2016 Jäljillä
Annoin Gemman määrätä vauhdin tahdin seuratessamme maastosta löytyneitä kavioiden jälkiä. Jäljet kertoivat vauhkoontuneesta laumasta. Naapuritilalta oli tullut soitto, että täällä suunnilla oli näkynyt aamupäivällä hannoverintamman näköinen heppa villihevoslauman seassa.
- Täälä on tuota vertaa mukana aika palio, onkohan joku hevosista ollu loukkaantunu? Minka kysyi Zauden selästä.
- Ei ainakaan kiinnisaatuista. Ellei sitten Sweet Berry oo loukkaantunu, mut misä se on? Sanni vastasi Piirron selästä.
- Hei, mikäs sulle tuli? ihmettelin ääneen Gemman pysähdyttyä äkillisesti. Myös Zaude. Piirto, Lordi ja Ankkadynastasia pysähtyivät Gemman kanssa saman aikaisesti.
- Hei, tuola näkyy hevosia! Sara hihkaisia Ankkadynastasian selästä.
- Joo ja näyttäs Sweet Berryltä toi yksi. Ainakin olin näkevinäni niin, Emmi huomasi Lordin selästä. Lähestyimme vähän villihevoslaumaa nähdäksemme paremmin. Emmi oli oikeassa, kadonnut Sweet Berrymme seisoi keskellä laumaa. Juuri silloin vaalenruskehtava mustangiori huomasi meidät ja hirnahti. Koko lauma nosti laukan ja katosi pölypilven peittäessä horisontin.
- Meidän täytyy tehdä suunnitelma! Sara totesi.
- Okei, eli lähestytään rauhassa laumaa, mutta ei liikaa. Sanni sullahan oli se karkkipaperi taskus, nii rapistele sitä. Mari on perso ruualle, niin sen luulis kiinnostuvan. Mää yritän kutsua tammaa luokseni. Jos se vielä tuntisi omistajansa.. Ja jos Mari yrittää karkuun niin Sara voiks jelppiä mua ottaa kii sen? Ninjamaisesti luultatavasti, jos ei muu auta, ohjeistin ratsukoita. Muut nyökkäsivät hyväksyvästi.
Olimme löytäneet lauman ja päässeet kuuloetäisyydelle laumasta, joka tuntui olevan varuillaan ja jonka johtajaori tarkkaili meitä kauempaa.
- Mariii! Tuu kattoo mitä mamilla on! Tuu kattoo! Täälä on mariannekarkkia! Ja sun heppakavereita. Gemma tuli hakeen sut kotiin yhessä mamin kans. Tuu tänne, tuu, höpötin ääneen tammalle.
- Hah, en tiennykkää et säki osaat sössöttää eläimille! Emmi naurahti.
- Mari! Jos nyt et tuu hyvällä niin mä ninjaan itteni sun selkään! Sara puolestaan ilmoitti. Rautias tamma katsoi meitä hetken aikaa ennenkuin lähti ravaamaan kohti. Mamin oma hannover! Tuu tänne liitokavio! Meilä onki ollut jo jäätävä ikävä sua! Varsinki Sumulla, joka haluais jo päästä puunaa sua. Muistakko sää Sumun, sen sun oman hoitajas? hymyilin. Mari pysähtyi vähän matkan päähän ja jäi arpomaan kahden välillä, palatakko villihevoslaumaan vai Heppikselle? Hetken kuluttua tamma lähti astelemaan hieman arasti meitä kohti. Gemma hirnahti. Mari nosti ravin ja tuli suoraan Gemman luo, sillä Gemmasta oli muodostunut hiljalleen sen ja Selinan erittäin hyvä tarhakaveri. Mari haisteli hetken aikaa ratsuani ennekuin kääntyi puoleeni. En voinut olla halaamatta tammaa. Minka ojensi minulle Marin riimun ja pitkän liinan, jotka sain helposti sujautettua tammalleni. Lähdimme rauhallisessa temmossa takaisin kohti Heppistä, tällä kertaa Marin kanssa. Vihdoin kadonnut tamma oli löydetty. Ainakin ulkoisesti kaikki näytti hyvältä.
15.08.2016 Aamuinen yllätys
- Okei, Huusari nyt ylös! Ja äkkiä! Mä jään kahtoo kolmosia nii meeppä käymää Marin, Gemman ja Selinan tarhalla. Sielä on joku hätätilanne! Michael tuli aamuvarhaisella tönäisemään minut hereille.
- Häh?
Tein varmaan uuden pukeutumisennätykseni sinä aamuna. Juoksin suoraan kyseisten tammojen tarhaa kohti, jossa näyttikin olevan meneillään jotain. Tarhassa oli ylimääräinen hevonen.
- Tämä kaveri on ilmeisesti sen lähistöllä olevan villihevoslauman johtajaori. Näyttäs olevan loukkaantunut. Sitä paitsi musta tuntuu, et Mari taitaa olla tiinenä, Kristian totesi hiljaa tarhan portilta. Sekin vielä!
- Me ei voida päästää loukkaantunutta eläintä takaisin luontoon kärsimään. Näyttäis aika pahalta toi lavan haava. Onko joku soittanut jo eläinlääkärin? Jos yritettäs hoitaa eläinparka kuntoon? Musta tuntuu, et isäori Marin varsalle sit tuo villiponi, huokaisin.
- Juu, Michael ehti jo soittaa. Me ei voida pakottaa johtajaoria pysymään lukkojen takana, niin Bella meni jo tekemään Kuunpihaton sairaskarsinaa valmiiksi orille. Yritetään ottaa kiinni se, Kristian kertoi. Nyökkäsin ja seurasin miestä perässä tarhaan. Mustang nosti päänsä ylös samantien heinäkasasta ja kääntyi puoleemme varuillaan. Menin kyykkyyn rauhassa ja puhelin hiljakseltaan. Samalla Kristian valmistui lassoamaan hevosta. Ori tuntui aavistavan, että jotain on tekeillä. Kristianin olisi siis pakko onnistua ensimmäisellä yrittämällä, sillä ori lähtisi saman tien karkuun kun tilaisuus vaan tulisi. Sillä samalla sekunnilla ilmaa halkoi vaalea lasso. Se lähestyi vauhdilla kohti mustangorin päätä. Ori kavahti, mutta liian myöhään, sillä se oli saatu kiinni. Juoksin auttamaan Kristiani, sillä ori tempoi lassoa minkä vain jaksoi.
Yhteisvoimin saimme raahattua orin kohti Kuunpihattoa, jossa meitä odottivat jo Michael kolmosten kanssa, sekä Bea, Bella ja eläinlääkäri. Muutama aamuvarhainen tallilainenki oli eksynyt paikalle.
Sukupuu & jälkeläiset
Ei tiedossa. Ilmeisesti Hevosjärven tilan hannovertamma Sweet Berry odottaa varsaa Lukkialle. Varsan pitäisi syntyä joulukuun 2016 aikana.