Sumetron Sinvatti " Sinvatti "
Virallinen nimi: Sumetron Sinvatti
Rotu: Suomenhevonen
Syntynyt: 04.02.2003 / 14-vuotias, Suomi
Säkäkorkeus: 154cm
Sukupuoli: Ori
Rekisterinumero: VH14-018-1765
Painotus: Yleispainote
Re: 100cm
Ko: HeA
Me: 100cm
Kenttä: CIC1
Väri: Tummanpunarautias
Kasvattaja: Linnea Kalliomaa, Suomi
Maahantuoja: Melle, Dremdet
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122 &
Bella Rosewood VRL-13123
Asumispaikka: Virtuaalitalli Hevosjärven tila, Kuun pihaton ori- ja ruunapuoli
Status: Kisakausi meneillään
Mukava ja sympaattinen harrastus- tai kilpakaveri
Rotu: Suomenhevonen
Syntynyt: 04.02.2003 / 14-vuotias, Suomi
Säkäkorkeus: 154cm
Sukupuoli: Ori
Rekisterinumero: VH14-018-1765
Painotus: Yleispainote
Re: 100cm
Ko: HeA
Me: 100cm
Kenttä: CIC1
Väri: Tummanpunarautias
Kasvattaja: Linnea Kalliomaa, Suomi
Maahantuoja: Melle, Dremdet
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122 &
Bella Rosewood VRL-13123
Asumispaikka: Virtuaalitalli Hevosjärven tila, Kuun pihaton ori- ja ruunapuoli
Status: Kisakausi meneillään
Mukava ja sympaattinen harrastus- tai kilpakaveri
Sivuista infoa
Rakenne- ja pääkuva löytyvät myös sivun alimpana olevasta kuvagalleriasta isompi kokoisina. Kun klikkaat kuvia tai varusteita ne aukeavat isompi kokoisina.
Sinvatin sivuilta löytyy paljon tekstiä ja kuvia, joten jos haluat päästä suoraan tiettyyn kohtaan sivua kannattaa klikata ctrl+G ja kirjoittaa jokin seuraavista:
Sinvatin sivuilta löytyy paljon tekstiä ja kuvia, joten jos haluat päästä suoraan tiettyyn kohtaan sivua kannattaa klikata ctrl+G ja kirjoittaa jokin seuraavista:
- Historia & luonne
- Sukupuu & sukuselvitys
- Jälkeläiset
- Päiväkirja
- Valmennukset
- Varustekaappi
- Copyt
Historia & luonne
Lokakuussa 2013 huomasin Dremdetin nettisivuilta myynti-ilmoituksen näillä sanoin:
" Mukava ja sympaattinen harrastus- tai kilpakaveri. Sinvatti on toiminut muutamia vuosia sitten aktiivisessa kilpakäytössä kenttäratsastuksessa sekä myös harrastehevosena. Koulutustasoltaan Sinvatti on helppo A ja myös esteet ylittyvät 100cm saakka. Sinvatti on luonteeltaan hieman kovapäinen, mutta rehellinen ja luotettava ratsu.
Sileällä ratsastaessa sopivan energinen, esteillä tasainen ja maastoillessa todella reipas, mutta pomminvarma.
- Melle, Dremdet "
Omaa suomenhevosoria olin jo hetken haikaillut ja lukenut sillä silmällä myynti-ilmoituksia. Sinvatti vaikutti juuri sopivalta tilanteeseeni ja koeratsastukseen sovittiin aika. Koeratsastuksen jälkeen olin myyty tälle sympaattiselle oripojalle ja kauppakirjoihin pistettiin allekirjoitukset. Parin päivän päästä Sinvatti matkusti Tukholmasta Bourg-en-Bresseen lentokoneella ja loppu onkin historiaa.
Sinvatti, hurmaavan ulkonäön omaava suomipoikamme!
Sinvatti on luonteeltaan ihmisystävällinen, jolla ei juurikaan pahoja tapoja ole. Sinvatti tulee kutsusta luokse, kävellen nätisti perässä. Harjauksen ajan tämä seisoo nätisti paikoillaan, hieman nuokkuen. Ori ei härnää hoitajaa, vaan nauttii täysin siemauksin. Sinvatti on helppo varustaa, se ei pullistele ja avaa suunsa.
Ratsastaessa Sinvatti on energinen tapaus. Sillä riittää virtaa painella kentällä eteenpäin. Eteenpäinpyrkivyyttä omaava ori on näyttävä tapaus kentällä liitäessään. Sillä on mukavat askellajit, joissa on helppo istua. Sinvatin kovapäisyys näkyy ratsastaessa, jos ratsastajalla ei ole tasaista ohjasotetta. Tällöin Sinvatti suuttuu, se ei pidä siitä, vaan se saattaa pysähtyä ja tehdä asiat huonosti. Sinvatti kuuntelee apuja mielellään, pyrkien miellyttämään ratsastajaansa.
Esteillä Sinvatti on itse rauhallisuus. Se ei kaahota, vaan etenee tasaisen rauhallisesti eteenpäin. Se hyppää melkein minkä ylitse tahansa, epäröimättä. Sinvatilla riittää rohkeus painaa menemään. Se kuuntelee apuja ja seuraa oikeita reittejä. Ratsastajan on kuitenkin oltava varma selässä. Maastoesteillä Sinvatilla energiaa riittää. Se painaa eteenpäin, hypäten kaiken eteen sattuneen. Se on pomminvarma hevonen. Sinvatilla on helppo mennä esteitä, sillä se pysyy kontrollissa helposti. Se vaatii kuitenkin tasaista ohjasotetta jatkuvasti.
Sinvatti on parhaimmillaan kenttäratsastuksessa. Se rakastaa täysillä painamista. Se on pomminvarma ori esteillä, sileällä kauniit liikkeet omaava ori. Sinvatti kaipaa hoitajaa, jolla riittää taidot ainakin treenata kenttää. Sinvatti helpohko hevonen, joten sitä on helppo hoitaa.
" Mukava ja sympaattinen harrastus- tai kilpakaveri. Sinvatti on toiminut muutamia vuosia sitten aktiivisessa kilpakäytössä kenttäratsastuksessa sekä myös harrastehevosena. Koulutustasoltaan Sinvatti on helppo A ja myös esteet ylittyvät 100cm saakka. Sinvatti on luonteeltaan hieman kovapäinen, mutta rehellinen ja luotettava ratsu.
Sileällä ratsastaessa sopivan energinen, esteillä tasainen ja maastoillessa todella reipas, mutta pomminvarma.
- Melle, Dremdet "
Omaa suomenhevosoria olin jo hetken haikaillut ja lukenut sillä silmällä myynti-ilmoituksia. Sinvatti vaikutti juuri sopivalta tilanteeseeni ja koeratsastukseen sovittiin aika. Koeratsastuksen jälkeen olin myyty tälle sympaattiselle oripojalle ja kauppakirjoihin pistettiin allekirjoitukset. Parin päivän päästä Sinvatti matkusti Tukholmasta Bourg-en-Bresseen lentokoneella ja loppu onkin historiaa.
Sinvatti, hurmaavan ulkonäön omaava suomipoikamme!
Sinvatti on luonteeltaan ihmisystävällinen, jolla ei juurikaan pahoja tapoja ole. Sinvatti tulee kutsusta luokse, kävellen nätisti perässä. Harjauksen ajan tämä seisoo nätisti paikoillaan, hieman nuokkuen. Ori ei härnää hoitajaa, vaan nauttii täysin siemauksin. Sinvatti on helppo varustaa, se ei pullistele ja avaa suunsa.
Ratsastaessa Sinvatti on energinen tapaus. Sillä riittää virtaa painella kentällä eteenpäin. Eteenpäinpyrkivyyttä omaava ori on näyttävä tapaus kentällä liitäessään. Sillä on mukavat askellajit, joissa on helppo istua. Sinvatin kovapäisyys näkyy ratsastaessa, jos ratsastajalla ei ole tasaista ohjasotetta. Tällöin Sinvatti suuttuu, se ei pidä siitä, vaan se saattaa pysähtyä ja tehdä asiat huonosti. Sinvatti kuuntelee apuja mielellään, pyrkien miellyttämään ratsastajaansa.
Esteillä Sinvatti on itse rauhallisuus. Se ei kaahota, vaan etenee tasaisen rauhallisesti eteenpäin. Se hyppää melkein minkä ylitse tahansa, epäröimättä. Sinvatilla riittää rohkeus painaa menemään. Se kuuntelee apuja ja seuraa oikeita reittejä. Ratsastajan on kuitenkin oltava varma selässä. Maastoesteillä Sinvatilla energiaa riittää. Se painaa eteenpäin, hypäten kaiken eteen sattuneen. Se on pomminvarma hevonen. Sinvatilla on helppo mennä esteitä, sillä se pysyy kontrollissa helposti. Se vaatii kuitenkin tasaista ohjasotetta jatkuvasti.
Sinvatti on parhaimmillaan kenttäratsastuksessa. Se rakastaa täysillä painamista. Se on pomminvarma ori esteillä, sileällä kauniit liikkeet omaava ori. Sinvatti kaipaa hoitajaa, jolla riittää taidot ainakin treenata kenttää. Sinvatti helpohko hevonen, joten sitä on helppo hoitaa.
Sukupuu & sukuselvitys
| i. Sumetron Ronpivatti, evm | ii. Sumetron Pvalvatti, evm | iii. Sumetron Rinvatti, evm |
| iie. Justiina, evm | ||
| ie. Stoppiina, evm | iei. Laku, evm | |
| iee. Sorja, evm | ||
| e. Kiljuuna, evm | ei. Kilvaro, evm | eii. Kiitäjä, evm |
| eie. Safira, evm | ||
| ee. Utuli, evm | eei. Basso Valssi, evm | |
| eee. Leidi, evm |
i. Sumetron Ronpivatti oli 155cm, punaruskea suomenhevosori. Luonteeltaan ori oli rauhallinen, mutta silti päättäväinen. Ronspivatti oli koko ikänsä yhden miehen omistuksessa ja tämän silmäterä. Ori kilpaili nuorempana kenttäratsastuksessa, josta jäi eläkkeelle 15-vuotiaana. Sumetron Sinvatti on orin ainoa jälkeläinen. Sumetron Ronpivatti eli kunnioitettavat 31 vuotta, jonka jälkeen kuoli vanhuuteen.
e. Kiljuuna, tuo 153cm, aloitti uransa kenttäratsastuksessa jo 7-vuotiaana. Rautias suomenhevostamma kisasi menestyksekkäästi 13-vuotiaaksi asti, kunnes se jäi siitostammaksi loukattuaan jalkansa. Vaikka pinnallinen koukistajajänne meni tammalta rikki, ei se estänyt sitä nauttimasta elämästään jälkeläistensä kanssa. Kiljuuna sai kolme jälkeläistä, joista Sinvatti on nuorin. Sen kaksi aikasempaa tammavarsaa lähtivät viettämään rentoa maalaiselämää Sodankylään. Kaikki sen varsat ovat perineet tammalta sen yrittävän luonteen. Kiljuuna eli 22-vuotiaaksi saakka, kunnes se päästettiin laukkaamaan vihreimmille laitumille ilman kipuja.
ii. Sumetron Pvalvatti eli lyhyen, mutta värikkään elämän. Ori kilpaili menestyksekkäästi esteratsastuksessa kaksi vuotta, kunnes kuoli tapaturmaisesti kaaduttuaan rataesteillä kisatilanteessa. Pvalvatti kompuroi ja lensi nurin kokonaan ja kuoli välittömästi kisapaikalle. Sumetron Pvalvatti oli sen kasvattajan ensimmäinen toisen sukupolven kasvatti. Ori oli 155cm punaruskea energinen, lemperä ja rehellinen. Se oli kuollessaan vain 9-vuotias. Sinvatti oli orin ainoa jälkeläinen.
ie. Stoppiina kilpaili elämänsä aikana kenttäratsastuksessa vaihtelevalla menestyksellä. Stoppiina oli 154cm ruunikko ja eleli elämänsä Valkeavedellä samalla omistajalla. Tamma oli erittäin tammamainen, äkäinen ja oman elämänsä diiva. Jälkeensä tamma jätti 5 jälkeläistä, joista Sumetron Ronpivatti oli toisiksi vanhin.
ei. Kilvaro eleli elämänsä aikana Ypäjällä, Orivedellä sekä Haapavedellä. Se kilpaili 15-vuotiaaksi asti kenttäratsastuksessa ja muutamat valjakkolähdötkin se starttasi. Ori kuoli 25-vuotiaana vanhuuteen eläkekodissaan Haapavedellä. Se oli 153cm rautias, luonteeltaan hyvin lempeä, rehellinen ja rauhallinen.
ee. Utuli kilpaili elämässään kenttäratsastuksessa, mutta sen pääpaino oli kouluratsastuksessa, jossa tamma kilpaili menestyksekkäästi aina VaA- tasolle saakka. Se oli 156cm rautias hyvässä lihaskunnossa oleva tamma. Luonteeltaan se oli hyvin rauhallinen, sympaattinen. Utulin kotipaikka oli Helsingissä alkujaan, mutta uransa alkuvaiheessa tamma muutti Göteburgiin, jossa se vietti koko loppuelämänsä.
iii. Sumetron Rinvatti oli ensimmäinen kasvatti Sumetron-linjalla. Se kilpaili kenttäratsastuksessa, jossa aloitti uransa yllättävän myöhään 10-vuotiaana. Rinvatti eli aina 29-vuotiaaksi asti Naantalissa, jossa se vietti koko elämänsä samalla kasvattajalla. Se jätti jälkeensä 7 jälkeläistä, joista Pvalvatti oli nuorin ja ainoa ori.
iie. Justiina oli 154cm punaruskea tamma. Se vietti suurimman osan elämästään ratsastuskoulussa Kuopiossa ja eläkepäivänsä Kajaanissa. Tamma kuoli 20-vuotiaana syövän uuvuttamana. Luonteeltaan tamma oli yritteliäs, lempeä ja huolehtivainen. Se kävi ratsastuskoulun oppilaiden kanssa muutamia kilpailuita koulu- ja estepuolella.
iei. Laku vietti elämänsä ensin vaellushevosena Kolarissa, Ylläksen puolella. Vaellusuran jälkeen ori siirtyi Kotkaan siskoksille, joiden kanssa se ehti kisaamaan rataesteratsastuksen parissa ja myös kouluratsastuksen puolella. Kisat menivät aina pääsääntöisesti hyvin. Jälkeläisiä orilla jäi kaksi, tamma ja ori.
iee. Sorja oli ruunikko 165cm tamma. Elämänsä se vietti ratsastuskoulussa vuoden Vuokatissa, jonka jälkeen se siirtyi yksityisomistukseen Raaheen. Raahessa Sorja kilpaili pari vuotta kenttäratsastuksessa, jossa tamma menestyi hyvin. 15-vuotiaana tammalla oli 1 ainoa jälkeläinen, kunnes se menehtyi äkillisesti ähkyyn.
eii. Kiitäjä oli nimensä veroinen ori. Se oli hyvin menestynyt kenttäratsastuksessa ja oli tunnettu erittäin aikaa voittavasti ja nopeasta laukasta. Sen energisyyttä ja intoa tehdä töitä oli ilo seurata kentän laidalta. Kiitäjä oli 162cm punaruskea ori ja menehtyi 27-vuotiaana. Koko elämänsä ori eli Turussa yhdellä ja samalla omistajalla.
eie. Safira tuo 165cm ruunikko tamma kilpaili kenttäratsastuksessa 7 lähtöä, kunnes loukkasi vasemman jalkansa jänteen. Lähdöistä tamma voitti 5 ja lopuissa sijoitus oli 2-5. Sen jälkeen tamma oli siitoksessa useamman vuoden, kunnes se jouduttiin lopettamaan kipujen vuoksi. Jälkeensä tamma jätti 4 jälkeläistä.
eei. Basso Valssi oli huikeat 167cm korkea suomenhevosori. Väriltään se oli ruunikko ja teki elämäntyönsä maalaistalossa, Pohjois-pohjanmaalla Kalajoella, työhevosena. Toisinaan maalaistalon lapset ratsastivat orilla kouluun ja takaisin. Lempeä, rehellinen ja rauhallinen ori eli 18-vuotiaaksi saakka. Sen ainoa jälkeläinen on Utuli yhdessä suomenhevostamma Leidin kanssa.
eee. Leidi kilpaili omana aikanaa kouluratsastuksessa muutaman vuoden, jonka jälkeen siirtyi siitoskäyttöön ja ratsastuskoulun käyttöön. Tamma oli luonteeltaan hieman jääräpäinen ja vahvasti eteenpäinpyrkimystä löytyi. Säkää tammalta löytyi 151cm. Tamma oli väriltään musta ja eli 24-vuotiaaksi, kunnes lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi. Tammalta jäi jälkeen 4 varsaa, joista yksi oli Utuli. Leidi periytti jälkeläisilleen jääräpäisyyttään ja vahvaa eteenpäin pyrkiväisyyttään.
Sukuselvityksen saa kopioida Sinvatin jälkeläisten sivuille.
e. Kiljuuna, tuo 153cm, aloitti uransa kenttäratsastuksessa jo 7-vuotiaana. Rautias suomenhevostamma kisasi menestyksekkäästi 13-vuotiaaksi asti, kunnes se jäi siitostammaksi loukattuaan jalkansa. Vaikka pinnallinen koukistajajänne meni tammalta rikki, ei se estänyt sitä nauttimasta elämästään jälkeläistensä kanssa. Kiljuuna sai kolme jälkeläistä, joista Sinvatti on nuorin. Sen kaksi aikasempaa tammavarsaa lähtivät viettämään rentoa maalaiselämää Sodankylään. Kaikki sen varsat ovat perineet tammalta sen yrittävän luonteen. Kiljuuna eli 22-vuotiaaksi saakka, kunnes se päästettiin laukkaamaan vihreimmille laitumille ilman kipuja.
ii. Sumetron Pvalvatti eli lyhyen, mutta värikkään elämän. Ori kilpaili menestyksekkäästi esteratsastuksessa kaksi vuotta, kunnes kuoli tapaturmaisesti kaaduttuaan rataesteillä kisatilanteessa. Pvalvatti kompuroi ja lensi nurin kokonaan ja kuoli välittömästi kisapaikalle. Sumetron Pvalvatti oli sen kasvattajan ensimmäinen toisen sukupolven kasvatti. Ori oli 155cm punaruskea energinen, lemperä ja rehellinen. Se oli kuollessaan vain 9-vuotias. Sinvatti oli orin ainoa jälkeläinen.
ie. Stoppiina kilpaili elämänsä aikana kenttäratsastuksessa vaihtelevalla menestyksellä. Stoppiina oli 154cm ruunikko ja eleli elämänsä Valkeavedellä samalla omistajalla. Tamma oli erittäin tammamainen, äkäinen ja oman elämänsä diiva. Jälkeensä tamma jätti 5 jälkeläistä, joista Sumetron Ronpivatti oli toisiksi vanhin.
ei. Kilvaro eleli elämänsä aikana Ypäjällä, Orivedellä sekä Haapavedellä. Se kilpaili 15-vuotiaaksi asti kenttäratsastuksessa ja muutamat valjakkolähdötkin se starttasi. Ori kuoli 25-vuotiaana vanhuuteen eläkekodissaan Haapavedellä. Se oli 153cm rautias, luonteeltaan hyvin lempeä, rehellinen ja rauhallinen.
ee. Utuli kilpaili elämässään kenttäratsastuksessa, mutta sen pääpaino oli kouluratsastuksessa, jossa tamma kilpaili menestyksekkäästi aina VaA- tasolle saakka. Se oli 156cm rautias hyvässä lihaskunnossa oleva tamma. Luonteeltaan se oli hyvin rauhallinen, sympaattinen. Utulin kotipaikka oli Helsingissä alkujaan, mutta uransa alkuvaiheessa tamma muutti Göteburgiin, jossa se vietti koko loppuelämänsä.
iii. Sumetron Rinvatti oli ensimmäinen kasvatti Sumetron-linjalla. Se kilpaili kenttäratsastuksessa, jossa aloitti uransa yllättävän myöhään 10-vuotiaana. Rinvatti eli aina 29-vuotiaaksi asti Naantalissa, jossa se vietti koko elämänsä samalla kasvattajalla. Se jätti jälkeensä 7 jälkeläistä, joista Pvalvatti oli nuorin ja ainoa ori.
iie. Justiina oli 154cm punaruskea tamma. Se vietti suurimman osan elämästään ratsastuskoulussa Kuopiossa ja eläkepäivänsä Kajaanissa. Tamma kuoli 20-vuotiaana syövän uuvuttamana. Luonteeltaan tamma oli yritteliäs, lempeä ja huolehtivainen. Se kävi ratsastuskoulun oppilaiden kanssa muutamia kilpailuita koulu- ja estepuolella.
iei. Laku vietti elämänsä ensin vaellushevosena Kolarissa, Ylläksen puolella. Vaellusuran jälkeen ori siirtyi Kotkaan siskoksille, joiden kanssa se ehti kisaamaan rataesteratsastuksen parissa ja myös kouluratsastuksen puolella. Kisat menivät aina pääsääntöisesti hyvin. Jälkeläisiä orilla jäi kaksi, tamma ja ori.
iee. Sorja oli ruunikko 165cm tamma. Elämänsä se vietti ratsastuskoulussa vuoden Vuokatissa, jonka jälkeen se siirtyi yksityisomistukseen Raaheen. Raahessa Sorja kilpaili pari vuotta kenttäratsastuksessa, jossa tamma menestyi hyvin. 15-vuotiaana tammalla oli 1 ainoa jälkeläinen, kunnes se menehtyi äkillisesti ähkyyn.
eii. Kiitäjä oli nimensä veroinen ori. Se oli hyvin menestynyt kenttäratsastuksessa ja oli tunnettu erittäin aikaa voittavasti ja nopeasta laukasta. Sen energisyyttä ja intoa tehdä töitä oli ilo seurata kentän laidalta. Kiitäjä oli 162cm punaruskea ori ja menehtyi 27-vuotiaana. Koko elämänsä ori eli Turussa yhdellä ja samalla omistajalla.
eie. Safira tuo 165cm ruunikko tamma kilpaili kenttäratsastuksessa 7 lähtöä, kunnes loukkasi vasemman jalkansa jänteen. Lähdöistä tamma voitti 5 ja lopuissa sijoitus oli 2-5. Sen jälkeen tamma oli siitoksessa useamman vuoden, kunnes se jouduttiin lopettamaan kipujen vuoksi. Jälkeensä tamma jätti 4 jälkeläistä.
eei. Basso Valssi oli huikeat 167cm korkea suomenhevosori. Väriltään se oli ruunikko ja teki elämäntyönsä maalaistalossa, Pohjois-pohjanmaalla Kalajoella, työhevosena. Toisinaan maalaistalon lapset ratsastivat orilla kouluun ja takaisin. Lempeä, rehellinen ja rauhallinen ori eli 18-vuotiaaksi saakka. Sen ainoa jälkeläinen on Utuli yhdessä suomenhevostamma Leidin kanssa.
eee. Leidi kilpaili omana aikanaa kouluratsastuksessa muutaman vuoden, jonka jälkeen siirtyi siitoskäyttöön ja ratsastuskoulun käyttöön. Tamma oli luonteeltaan hieman jääräpäinen ja vahvasti eteenpäinpyrkimystä löytyi. Säkää tammalta löytyi 151cm. Tamma oli väriltään musta ja eli 24-vuotiaaksi, kunnes lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi. Tammalta jäi jälkeen 4 varsaa, joista yksi oli Utuli. Leidi periytti jälkeläisilleen jääräpäisyyttään ja vahvaa eteenpäin pyrkiväisyyttään.
Sukuselvityksen saa kopioida Sinvatin jälkeläisten sivuille.
Jälkeläiset
Sinvatilla on 2 jälkeläistä. Jos haluat tarjota omaa tammaasi orille, ota yhteys hevosjarventila@gmail.com
Hevosjärven Sisu e. Jään Pisara 08.08.2015, omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Hevosjärven Suometar e. Jään Lilja Syntynyt: 20.07.2014, omistaja: Bella Rosewood VRL-13123
Sinvatilla on 2 jälkeläistä. Jos haluat tarjota omaa tammaasi orille, ota yhteys hevosjarventila@gmail.com
Hevosjärven Sisu e. Jään Pisara 08.08.2015, omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Hevosjärven Suometar e. Jään Lilja Syntynyt: 20.07.2014, omistaja: Bella Rosewood VRL-13123
Kisatulokset & saavutukset
Kalenteriin merkattu vain sijoitukset. Osa sijoituksia hävinnyt bittiavaruuteen Huusarin koneen hajottua..
KERJ, 10 sijoitusta, 03 voittoa, aloittamis- ja tutustumiskisat lajiin
23.05.2015 Muiston suomenhevoset Tutustumis 4 / 30
21.05.2015 Mörkövaara Tutustumis 3 / 27
26.05.2015 Mörkövaara Tutustumis 3 / 27
28.05.2015 Mörkövaara Tutustumis 4 / 27
31.05.2015 Jadessa Warmbloods Helppo 1 / 30
05.06.2015 Kilpailukeskus Ginger Helppo 2 / 30
03.06.2015 Jadessa Warmbloods Helppo 2 / 30
KERJ, 03 sijoitusta, 02 voittoa, CIC1
11.06.2015 Taikakuun Kartano CIC1 1 / 40
24.06.2015 Muiston suomenhevoset CIC1 3 / 30
29.06.2015 Muiston suomenhevoset CIC1 4 / 30
15.07.2015 Wuki 1 / 27
15.09.2015 Kuuralehdon hevostila 5 / 40
KERJ, 10 sijoitusta, 03 voittoa, aloittamis- ja tutustumiskisat lajiin
23.05.2015 Muiston suomenhevoset Tutustumis 4 / 30
21.05.2015 Mörkövaara Tutustumis 3 / 27
26.05.2015 Mörkövaara Tutustumis 3 / 27
28.05.2015 Mörkövaara Tutustumis 4 / 27
31.05.2015 Jadessa Warmbloods Helppo 1 / 30
05.06.2015 Kilpailukeskus Ginger Helppo 2 / 30
03.06.2015 Jadessa Warmbloods Helppo 2 / 30
KERJ, 03 sijoitusta, 02 voittoa, CIC1
11.06.2015 Taikakuun Kartano CIC1 1 / 40
24.06.2015 Muiston suomenhevoset CIC1 3 / 30
29.06.2015 Muiston suomenhevoset CIC1 4 / 30
15.07.2015 Wuki 1 / 27
15.09.2015 Kuuralehdon hevostila 5 / 40
Päiväkirja
25.10.2020 Jumppaamista Huusarin kanssa
Tänään pääsin pitkästä aikaa treenaamaan Sinvatin kanssa. Kohta siihen tuli hetken tauko, mutta nyt oli hyvä aika jumpata oria pitkästä aikaa. Oma suomenhevosorini oli ollut pitkään Katjaanan treenattavana ja Michaelin.
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat tuntumalle ja tarkistin, että Sinvatti reagoi apuihin oikein tällä tehtävällä: pysähdyimme jokaisessa kulmassa niin, että ratsastin Sinvatin tosi syvälle kulmaan ja juuri ennen käännöstä pysäytin orin. Tämän jälkeen odotin aina hetken ja sen jälkeen käänsin orin sisäohjan ja ulkopohkeen tuella suoraan pysähdyksestä. Vaadin Sinvatilta koko etuosan käännöstä, myös sitä ulkolapaa mukaan käännökseen. Tätä harjoitusta tehtiin molempiin suuntiin matalassa temmossa. Seuraavaksi tein saman harjoituksen harjoitusravissa ja juuri ennen kulmaa siirryimme käyntiin. Sinvatti reagoi hyvin apuihin ja toimi todella hyvin. Se oli iloisen energinen ja täydellä ilolla tekemässä töitä. Kun tehtävä oltiin menty molempiin suuntiin, annoin orille hetkeksi vapaat ohjat.
Seuraavaksi jatkoittemme verryttely kevyessä ravissa hyödyntäen hidasta tempoa. Ensin ratsastin kevyessä ravissa uraa pitkin ja samalla hain Sinvatille sopivaa tempoa. Halusin temmon olevan normaalia hitaampi, minkä Sinvatilla yleensä on. Halusin orille pohkeen eteen, jotta saisin sen reagoimaan paremmin siihen. Kun tempo oli sopiva, lähdimme tekemään isoja voltteja kaikilla sivuilla. Sinvatti meinasi kiihdyttää volteilla vauhtia, mutta halusin temmon pysyvän kokoajan samana. Ensimmäisellä kerralla ori juoksi taivutuksen alta pois, joten hidastin entisestään tempoa ennen voltteja ja voltin aikana keskityttiin taivutuksen riittävään loivuuteen. Sain tosissani muistuttaa itseä käyttämään ulkopohjetta mukana, koska sen avulla sain pidettyä Sinvatin takaosan taivutuksessa mukana ja koko muunkin kropan. Teimme voltteja molempiin suuntiin ja haimme hyvä tempoista ja laaduista ravia. Seuraavaksi ratsastin ravia isommaksi suoralla uralla. Aktivoin ravia istunnan ja pohkeen avulla, jotta Sinvatti ravaisi isommin pehmeän tuntuman turvin. Jatkoimme tämän ravin turvin voltteja ja sitten teimme vielä laukassa kevyen istunnan turvin verryttelyä.
Välikäyntien jälkeen aloitimme varsinaisen työskentelyn. Eli ensimmäiseksi lähdimme tekemään toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä uralta poispäin muutaman askeleen ajan ja siitä jatkettiin suoraan muutama askel ja sitten väistettiin takaisin uralle. Kulman jälkeen kokosin käynnin lyhyellä sivulla ja siirryimme käynnistä raviin. Ravisiirtymisissä raviaskelajia otimme vain 3 askelta kerrallaan ja käyntiaskelia 3 kanssa. Pitkän sivun lopussa tehtiin taas huolelliset kulmat ja lyhyellä sivulla mentiin kootussa käynnissä. Pitkällä sivulla taas teimme Sinvatin kanssa väistöt. Tätä harjoitusta teimme 3 kierroksen ajan molempiin suuntiin.
Välikäyntien jälkeen kokosin taas ohjat tuntumalle ja siirryimme Sinvatin kanssa pääty-ympyrälle, joka tehtiin käynnissä. Ympyrän avoimella sivulla väistin Sinvatin takaosaa ympyrän ulkopuolelle. Ympyrän jälkeen jatkoimme pitkään sivua kohti toista päätyä huolellisten kulmien kautta ja siirryimme raviin. Toinen pääty-ympyrä tehtiin harjoitusravissa ja taas takaosan väistö. Tehtävää teimme molempiin suuntiin ja pari kierrosta aina. Sinvatti keskittyi hyvin ja oli aina vaan parani tehtävien edetessä hallittavuus. Sinvatti oli niin väsynyt ja oikeastaan minäkin, sillä matalasta temmosta huolimatta nämä tehtävät ovat yllättävän rankkoja ja vaativat tosissaan keskittymistä. Loppuverryttelyt kävelin Sinvatin rinnalla, jotten jämähtäisi kokonaan hevosen selkään.
Harjasin Sinvatin läpi kotaisin ja nakkasin vielä hetkeksi fleeceloimen orin niskaan, sillä se oli edelleen hikinen vaikka olin pessyt sen treenin jälkeen. Loppupäiväksi ori pääsikin takaisin tarhaan nauttimaan ilmasta.
14.04.2018 Tie tähtiin kisakokonaisuus: kolmas osakilpailu. Koulukisat Hukkasuossa. Ratsastajana Patrick Brault 6/9
Olin puhdistanut huolella edellis iltana sekä Sinvatin varusteetta, että omani. Nyt kelpasikin pukea puhtaat ja kiiltävät varusteet niskaan molemmille. Aamulla Sinvatti oli saanut rehunsa pikkusen normaalia aikaisemmin, sillä matkaan olisi jälleen kerran lähdettävä ajoissa, että ehdittäisiin ajoissa paikalla Hukkasuolle. Oli vuorossa Tie tähtiin- kisakokonaisuuden kolmas osakilpailu, kouluratsastuskisat Hukkasuon tilalla.
Oltiin aikasemmin tällä viikolla käyty Sinvatin kanssa valmentautumassa Auburn Estatessa kouluvalmennuksessa, jossa sattuikin hieman yllättäviä asioita. Valmentaja Juuson ja Ellenin oppien mukaan olikin helpompi lähteä tämän päiväiseen kisaan mukaan. Taas olisi varmasti tulossa jännittävä spektaakkeli. Viimeksi pääsimme sijoille Sinvatin kanssa ja toivottavasti myös tänään. Ainakin itsellä oli varma olo kaiken suhteen. Vieläkö muistaisi käytännössä toteuttaa kaikki opitut asiat. Eli ohjastuntumasa se Juuson peräänkuuluttama tasapainoisuus ja pehmee, kevyt ja hyvä kuolaintuntuma. Niin ja myös askellajeissa ne pienet virheet pois, niin pisteitä tulisi heti lisää.
Harjasin Sinvatin puhtaaksi traileriin kiinnitettynä. Upea suomenhevosori keräsi ihailevia katseita. Oli helppo hymyillä tämän 14-vuotiaan kenttäratsun rinnalla onnellisena. Se oli hyvin koulutettu ja erittäin hienosti ja rauhallisesti käyttäytyvä ori. Sen kanssa oli helppo lähteä kisoihin ja näin itse aloittelijan saappaissakaan en ollut kovin hukassa orin kanssa. Kävin vaihtamassa kisavaatteet ylleni autossa sillä aikaa, kun Ellen talutti oria. Olin löytänyt yhdestä pienestä hevostarvike liikkeestä itselleni uudet kisahousut. Edelliset olivatkin olleet jo sen verran kamalan näköset, etten olisi kehdannut enää näihin kisoihin niillä osallistua. Olin toteuttanut uhkaukseni ostaa Sinvatin kirkkastakin kirkkaampien turkoosin väristen kuljetussuojien tilalle “miehekkäämmän” väriset suojat. Löysin eräästä Helsingin liikkeestä mustat, harmailla yksityiskohdilla varustetut kuljetussuojat, jotka kelpasikin pukea orin jalkoihin.
Calandren hermoilu tarttui minuunkin ja ryhdyin epäilemään omaa muistiani.
- Missä vaiheessa se takaosa käännös oikealle tuli ja misä vaiheesa vasemmalle?
- Että oo tosissanne! Teijän kisasuoritukset on kohta ja kaikki uhkaa unohtaa omat ratansa.
- Mä en unoha. Sitä paitsi Karkki on tänää nii idiootilla päällä, et meijät diskataa varmaa sen takia kokonaa
- Meijät diskataa sen takia et saan black outin
- Miten muuten se koko rata leikkaa nii tuliks se keskikäynnissä vai harjotuslaukasa vai misä askellajis se tulikaa?
- Keskiravissa muistaakseni ehkä..
- Miten te iki maailmas ootta tänne asti päässy tommosilla muisteilla. Ihan samanlaiset kisaohojelmat teijän pitää tänää ridaa ko sillon ekas osakilpailus Saariston hevostilalla.
- Ku muistaski miten se meni, heh
- Nimenomaa. Miten voiki jännittää yhtäkkiä näin palio ja mä oon viel ennenki kisannu. En muista millo oisin näin palio ressannu ja jännittäny jotain kisoja!
- Nyt rauhottu jokainen ja hengitättä rauhasa syvään. Hyvin ne teidän radat menee, se nähtii viimeksiki. Ja jokkainen teistä on reenannu huolella, joten teillä ei oo mitään hätää. Riittää että teettä parhaanne, se riittää vallan mainiosti.
Kiipesin Sinvatin satulan ja säädin jalustinhihnat sopiviksi. Ne olivat hieman liian pitkät Calandren jäljiltä, joka oli eilen kevyesti ratsastanut, kun itse kävin hevosalan koulutuksessa mutkan Helsingissä. Tein rauhassa alkukävelyt huolimatta siitä, että Ellen oli jo ehtinyt kävelyttää oria. Meillä oli vielä runsaasti aikaa ennen vuoroamme, joten siitä syystä minulla oli aikaa verrytellä kunnolla. Kävimme jokaisen askellajin lävitse ja hain avut läpi. Laukkasimme kevyesti ja hain lähinnä sopivaa pyöreyttä, tempoa ja rentouisuutta. Istuin syvälle mustaan koulusatulaan miettimään rataa vielä kerran läpi ennen kuin olisi meidän vuoro.
“ -- Valmistautuu Patrick Brault ja Sumetron Sinvatti. “ Jahas, seuraavaksi me pääsisimme näyttämään mitä osaamme tuomareille. Lähdimme kävelemään hiljalleen kohti maneesia Ellen rinnallamme. Nainen kertoi viime hetken ohjeita: “Kierrä rata oikeassa kierroksessa, se on Sinvatille parempi puoli. Ja pidä huoli, että teettä hyvät ja tarkat tiet! Huolimattomuudella menettää vaan turhaan pisteitä. Oo ite rento ja muista hymyillä! Tuomarit kahtoo palio mieluummin ratsukkoa, joka nauttii olostaan radalla. Nii ja kantsii muistaa hengittää. Hyvin se menee! Sinvatti osaa hommansa, joten sulla ei oo vaikee tehtävä eesä. “
18.03.2018 Kirjoittaja: Patrick Brault. Tie tähtiin kisakisakokonaisuus: ensimmäinen osakilpailu (koulu, HeA), Saariston hevosopisto
Letitin Sinvatin harjan, jotta olisimme edustavamman näköisiä kisoissa. Minut oli ylipuhuttu kisoihin. Ratsuksi valikoitui sitten Sinvatti, 14-vuotias suomenhevosori. Hieman hirvitti lähteä orin kanssa liikkeelle, mutta tämä tapaus on onneksi erittäin kiltti ja ihmisystävällinen. Ihan kiva pelihän ori onki, kenttäkisoissa loistaa, mutta saa nähä, että miten koulukisat sitten. Onkohan ne meijän juttu loppujen lopuksi? Ahkerasti oltiin ainaki treenattu, siitä se ei jäisi kiinni. Ei kehtaisi näyttää nokkaansa kotitallilla jos mokaaminen johtuisi omasta laiskuuesta. Viime viikot on mennyt tiukasti kouluaitojen sisäpuolella ja treenatessa ahkerasti. Esteratojakin onneksi ehdittiin treenaamaan, jotka ehdottomasti on enemmän se meidän juttu. Toisaalta on kyllä äärimmäisen hyvä välillä käydä koulukisoissa ja varsinkin, kun tämä on osana kisakokonaisuutta. Helpolla me ei olla Sinvatin kanssa päästy, siitä on pitänyt valmentajat huolen. Sen verran on istuntaakin perattu muiden lisäksi, että pitäisi pystyä kisaamaan.
Sinvatti pärskähti. Yritin tehdä mahdollisimman hienot sykkeröt suomenhevoselle, mutta lopulta jouduin pyytämään Calandrelta apua, yksin en saisi aikaan kyllä mitään hienoa. Olin pessyt edellisenä iltana Sinvatin ja varusteet kiillottanut myös. Siitä oli hetki vierähtänyt, kun viimeksi olen koulukisoissa ollut. Harjasin orin viimeistä piirtoa myöten vielä ennen satulointia. Mustan kiiltäviin suitsiin olin muistanut vaihtaa kouluradalle sopivat kuolaimet.
- Muistathan sä radan? Calandre kysyi.
- Joo kai, vastasin hieman epäröiden. Muistinhan varmasti oikean radan ulkoa? Olisi hirveää unohtaa koko rata kesken oman vuoron. Toivottavasti ei tule black outtia missään tapauksessa!
- Hei Nicolas! Muistathän säki oman ratas ulkoo? Calandre huikkasi tummatukkaiselle pojalle, joka oli ilmestynyt takaisin rekan nurkille.
- Joojoo, en aatellu unohtaa sitä kisoissa. Mä varmaan voin mennä lämmittelee? Karkki on valamis jo, Nicolas vastasi.
- Harjaki on pysyny leteillä? Joo voit mennä, mä tuun kohta kahtoon jos on tarvis, vastasin pojalle. Olin auttamatta itse unohtanut letittää ratsuni harjan ajoissa ja tässä sitä oltiin. Onneksi on jäljellä vielä helppo B luokka kokonaisuudessaan, niin ehdin lämmittelemäänkin. Hieman hävetti, sillä nyt Calandre joutui auttamaan minua, vaikka olisi varmasti halunnut keskittyä jo omaan suoritukseensa.
- Joo, voisitsä tulla kahtoon ja antaa jotain vinkkejä jos kerkeet. Karkki käy aika kuumana vaihteeksi. Ei olis ylimääränen silmäpari liikaa, Nicolas väläytti valkoisen hymynsä. Kun Sinvatti oli valmis, kiirehdin vielä rekkaan vaihtamaan omat kisavaatteeni. Kisatakkini oli saapunut korjauksilta sopivasti ennen näitä kisoja. Se oli ottanut vähän osumaa edellisissä kisoissa. Vielä ratsastussaappaat jalkaan ja eikun satulaan! On lämmittelyn aika ennen kuin tulee kiire.
Kiipesin mustaan koulusatulaan istumaan ja säädin jalustimet sopivan kokoisiksi. Onneksi ori oli rauhallista sorttia, joten sain rauhassa kiristää satulavyön, joka uhkasi jäädä liian löysälle. Ei olisi kivaa kesken oman vuoron löytää itseään ratsunsa jaloista miettimässä, että mitähän tuli unohdettua. Painoin kevyesti oria pohkeilla kylkiin ja siinä samassa se oli liikkeellä. Oria sai hieman pidätellä, sillä menohaluja Sinvatilta kyllä löytyy. Pyrin pitämään apuni maltillisina ja pieninä, jotta orilla olisi enemmän tilaa. Vieläkö pystyisi olemaan täysin rento satulassa ja muistaisi radan, niin kaikki menisi hyvin. Kävin kaikki askellajit kevyesti läpi ja verryttelin volttien ja siirtymisten avulla, jotta Sinvatti olisi kuulolla täysin ja yhteisymmärrys olisi mahdollisimman hyvä myös kisaradalla. Ori oli kevyt ratsastaa ja sen koko olemuksesta pystyi päättelemään, että se odotti innoissaan radalle pääsyä. Senkin viimeisimmästä kisasta oli hetki kulunut. Kohta oltaisiin molemmat kokemusta rikkaampia. Oman lämmittelyn nojassa kerkesin seurata myös Calandren ja Nicolasin radat. Molempien radat olivat silmääni näyttäneet ihan hyvältä.
“ -- Valmistautuu Patrick Brault ja Sumetron Sinvatti.” Nyt se olisi menoa. Ohjasin orin kohti kisarataa, vuoromme olisi kohta. Nyt pääkoppa tyhjäksi.
31.10.–01.11.2017 Samhain-maasto Lilymoorissa
Mikä sai sinut osallistumaan maastoretkelle? Oletko ratsusi kanssa kokenut retkeilijä vai pikemminkin vasta-alkaja?
Maastoretket ovat ratsastuksessa parasta! Sinvatin kanssa on tullut aikaisemminkin retkeiltyä ja siihen ori on omiaan. Rakastan maastoreissuja oripojan kanssa.
Miten hevosesi käyttäytyy maastossa? Kulkeeko se nätisti jonossa omalla paikallaan? Yrittääkö se jatkuvasti ohittaa edellä kulkevan?
Eteenpäin kaahottavaa oria sai välillä hillitä ettemme menneet liian kiinni edellä ratsastaviin, mutta pysyimme kuin pysyimmekin omalla paikallamme. Sinvatti kulki korvat hörössä eteenpäin innoissaan, maasto oli sille uusi.
Yhtäkkiä hevoset tuijottavat kaikki aistit valppaina jotain, mitä et kunnolla erota pimeydessä taskulamppujen valokeilassa. Onko siellä vain kettu, jänis vai sittenkin jotain aivan muuta? Miten ratsusi käyttäytyy, pysyykö se rauhallisena vai yrittääkö se sännätä karkuun?
Sinvatti jatkoi matkaansa vaan eteenpäin muiden pysähtyessä ihmettelemään valokeiloihin hypännyttä kettua. Ori ei heti edes tuntunut tajuavan, että edessä on jotain, eikä se loppujenlopuksi edes välittänyt metsän otuksesta. Ratsastaja säikähti ratsun puolesta.
Kahden tunnin maastoretki nummilla pimeän aikaan voi aiheuttaa sydämentykytystä, jos on taipumusta vilkkaaseen mielikuvitukseen. Miten suhtauduit, kun palasitte maastosta tallille? Olisitko vielä uskaltanut uhmata auki olevia maailmojen välisiä rajoja? Olitko kenties salaa helpottunut pääsystä takaisin ihmisten ilmoille? Entäpä ratsusi, oliko se kuin hermoheikko vai viilipyttymäisen tyyni?
Pieni helpotuksen huokaisu taisi päästä ratsastajalta tallipihan kutsuvien valojen tullessa näkyviin maastoretken päätteeksi. Onneksi Sinvatti on pomminvarma maastossa ja siksi maailman parhain valinta vieraisiin maastoihinkin. Porukka rauhoitti ratsastajan mieltä, vaikka välillä se taisi ottaa Sinvattia päähän, koska se olisi halunnut mennä omaa tahtiaan. Oripoika taisi ajatella hyvin moneen kertaan, että mentiin liian hitaasti. Se olisi halunnut päästellä täysiä, eikä odottaa muita. Tekee ihan hyvää sillekin oppia odottamaan muita.
Miten Skotlannin matka ylipäätänsä sujui? Uskalsitko maistaa perinneruoka haggista? Saitko selvää paikallisten vaikeasta murteesta? Ehditkö kyllästyä säkkipillin soittoon?
Molempien mielestä matka taisi olla antoisia ja mielenkiintoinen. Jälleen tuli uusia tuttavuuksia ja mahtavia kokemuksia. Kelpaa taas kotona treenailla rauhassa. Ai että rakastan maastoretkiä ja uusia paikkoja! Haggista tuli maisteltua ja hyväähän se oli! Säkkipillin soittoa jouduttiin kuuntelemaan ihan liikaa. Vähempikin olis riittänyt!
05.02.2017 Pohdintaa kuluneesta kaudesta ja tulevaisuudesta
Sinvatin kanssa kulunut kausi sujui kisailemisen ja treenaamisen merkeissä. Nyt oripoika on saanut viettää hetken aikaa lepoa ja hiljakseltaan ollaan treenailtu, sillä viime vuoden syksyllä orilla oli ilmestynyt vasempaan takaseen paha kaviopaise. Ilmeisesti maastoesteillä oli terävä kivi osunut ja näin ollen ori joutui muutaman viikon sairaslomalle. Nyt orin kanssa on treenauskausi alkanut mukavasti ja hiljakseltaan ollaan palaamassa takaisin kisaradoille. Pian päästään näyttämään jälleen taitomme tilalla vieraileville valmentajille, sillä Sinvattia on nyt lähinnä valmentaneet lisäkseni Michael ja Katjaana. Muutama astutus on suunnitteilla Sinvatin kesään, saa nähdä miten käy.
02.01.2016 Treenajamme Minkan sanoin:
" Venyttelin nopeasti tallituvassa juoden vettä. Juttelin Emmin ja Nellin kanssa samalla ja kuulin uusimmat juorut. He eivät myöskään jättäneet huomiotta uutta poikaystävääni, johon vastasin naurahtaen punaisella naamalla.
"Sinvatti, tänne poika!" kutsuin oria. Tuttu tummanruunikko suomenhevonen lähtikin heti luokseni ravipyrähdyksen saattelemana. Taputtelin hevosta kiinnittäen narun vieden hevosen perässäni talliin. Riisuin hevoselta loimen ja otin sitten pölyharjan esille. En sitonut hevosta kiinni, sillä ei se sitä tarvinnut. Aloitin harjauksen kaulalta pitkin vedoin. Sinvatti alkoi heti nuokkua lepuuttaen toista takastaan. Kaviot hevonen nosti kiltisti, eikä niiden puhdistamisessa ollut mitään ongelmaa. Kehuin oria rapsuttaen sitä palkinnoksi ja menin hakemaan sen varusteet. Nostin koulusatulan valkoisine huopineen varovasti Sinvatin selkään. Ori hiukan käänsi korviaan taakse kohti minua, kun menin toiselta puolelta laskemaan vyön alas ja suoristamaan huopaa. Kiristin joustovyötä tasaisesti molemmilta puolilta, mutta jätin sen vielä vähän löysäksi. Harjasin sitten Sinvatin pään hyvin ja puin hevoselle suitset. Kiristin ja suoristin remmit ja otin orin otsatukan pois niskahihnan alta.
Talutin Sinvatin perässäni maneesin koulupuolelle, missä joku hoitajista ratsasti rautiaalla hevosella. Estepuolella kuului Michaelin huutoja, kun hän piti tiukkaa valmennusta kahdelle ratsukolle. Kiristin vyön sopivaksi ja laskin jalustimet alas nousten selkään. Tuntui oudolta olla pitkästä aikaa koulusatulassa, omilla hevosillaniki oli aina selkään eksynyt este- tai yleissatula. Säädöt tehtyäni pyysin Sinvatin liikkeelle ja ohjasin hevosen uran sisäpuolelle, etten olisi toisen ratsukon tiellä hänen tehdessä raviharjoituksia. Ratsastin kulmat huolellisesti asettaen ja taivuttaen. Otin pitkille sivuille mukaan pohkeenväistöt käynnissä ja lyhyille sivuille voltit lisätyssä käynnissä. Sinvatti käveli tarmokasta käyntiä ja alkoi vertyessään myödätä niskastaan. Siirryin uralle pyytäen Sinvatin raviin. Ratsastin siirtymiä harjoitus-, keski- ja lisätyn ravin välillä. Sinvatti oli hyvin kuuliainen ja toimi kuin unelma. Istuin alhaalla satulassa työskennellen vatsalihaksilla yrittäen herkistää hevosta. Käänsin isolle keskiympyrälle ravailemaan ja valmistelin laukan. Pohkeestani Sinvatti siirtyi häntä hulmuten keinahtelevaan laukkaan. Asetin sisälle pyytäen samalla sisäpohkeella Sinvattia olemaan oikomatta. Tyytyväisenä taputin hevosen kaulaa ja annoin sen laukata hetken vapaammin. Jatkoin laukkaa uralle suoristaen Sinvatin. Lyhyeltä sivulta tullessani hidastin raviin ja nostin vastalaukan kiemurauralle. Sinvatti ei heti nostanut vastalaukkaa, vaan joudun tekemään useamman toiston. Toinen ratsukko lopetti treenin, joten sain maneesin kokonaan itselleni. Sinvatin tajutessa homman vastalaukat sujuivat hyvin. Onnistuin jopa hiukan säätelemään askelia. Hidastin ravin kautta käyntiin ja vaihdoin suunnan lämmitellen laukkaa aluksi keskiympyrällä. Siitä siirryin hiljalleen kiemuraurille, joilla huomasin, että Sinvatti ei nostanut niin helposti vastalaukkaa tähän suuntaan. Tarvitsimme monia toistoja, että homma alkoi sujua. Kehuin hevosta ravaten ympyröitä ja tempon muutoksia loppuverryttelyksi. Sinvatti pyöristyi muotoon ja polki takajaloillaan entistä paremmin alleen. Siihen oli hyvä lopettaa, joten hidastin käyntiin antaen pitkät ohjat ja kehuen hevosta vuolaasti.
Tallissa hoidin Sinvatin huolella rapsutellen sitä palkinnoksi. Ori nautti kehuista huuli lerpalla ja räpsin muutaman kuvan hevosesta. Lopuksi heitin Sinvatille toppaloimen päälle ja talutin orin tarhaan. "
01.12.2015 Joulunavaus tarinakisoissa Kaukasuksessa.
Kävimme hyppäämässä Sinvatin kanssa esteluokista 100cm luokan, ja kiirehän siinä oli tulla.
Tarinaluokan tehtävän anto saavut jo luokan alettua kilpailupaikalle ja jäljellä on enää kuusi ratsukkoa ennen omaa lähtöäsi. Et ehdi kävellä rataa ja sinulla on muutenkin kiire verrytellä ja varustaa hevonen. Miten ehdit verryttelemään, opettelemaan radan sekä varustamaan hevosesi ennen omaa lähtövuoroasi?
Onnistuimme Sinvatin kanssa myöhästymään estekisoista sen verran, että saapuessamme kisapaikalle oli meitä ennen enää kuusi ratsukkoa. Kisahoitajani Ellen lähti ilmoittaittamaan meitä sillä aikaa, kun itse yritin epätoivoisesti kiireessä varustaa oriani. Pikaharjaus tehty, mutta missä on meidän estesatula?! Suitset löytyivät helposti varustelaatikosta, mutta satulaa ei näkynyt. Sekin vielä tälle aamulle hukassa! Ellenin tullessa takaisin auttamaan, oli meitä ennen enää muutama ratsukko. Ellen lähtikin verryttelemään satulatta Sinvattia, kun itse jäin ehtimään satulaa. Epätoivo oli vallata kokonaan, kun satulaa ei löytynyt hevosrekan sisältä millään. Lopulta huomasin kurkata mukana olleen Wegas- ponini satulakaappiin, mistä löytyikin myös Sinvatin satula. Kukahan senki sinne piilottanut? Ellen oli joltain ehtinyt kysäisemään radasta ja kertoikin minulle juuri ennen meidän vuoroa radan. Yritin hädissäni painaa mieleen rataa edeltävän ratsukon suorittaessa sitä. Asiaa ei varsinaisesti helpottanut se, että he tekivät pohja-ajan puhtaalla radalla.
24.05.2015 Kisauskausi on alkanut!
Vihdoin ja viimein olemme päässeet starttaamaan Sinvatin kanssa kisakauden! Yhdet ERJ:n alaiset kisat kävimme hyppäämässä 100cm tasolla 20.04.2015 , mutta sieltä ei sijoituksia tullut. Olimme kuudensia, eli ensimmäiset ei-sijoittuneet 30:stä osallistujasta. Rata oli kuitenkin puhdas ja onnistunut, joten olin enemmän kuin onnellinen. Treenauskausi on tulosta tuottanut! Olemme näiden kisojen jälkeen kiertäneet urakalla KERJ:n alaisia kisoja. Aloitimme tuttarista, ja sieltä onkin napsahtanut kivasti muutamia sijoituksia. Nyt ilmottauduimme helppoon. Jos hyvin menee, niin sitten jatkossa kisataan ihan omalla tasolla Sinvatin kanssa! Jännittää jo nyt, että miten käy! Tarkoituksena olisi siis päästä kisamaan CIC1- tasolla. Olemme kierrelleet muutaman muun hevosemme kanssa myös samoja kenttäkisoja ja mukavasti ollaankin sijoituttu. Mieli onkin avoin ja innokas kohti omaa tasoa jokaisen hevosen kanssa!
25.10.2014 Onnellisuus
Harjatessani Sinvattia maastoon tulin ajatelleeksi, kuinka onnellinen olinkaan ja kuinka hyvin kaikki oli sujunut Sinvatin kanssa viime aikoina. Orini oli saanut kuluneen vuoden aikana hurjasti lihaksia ja jopa kehittynyt jonnin verran. Onnellisuuden puuskissa halasin oria, joka vaikutti hieman hämmentyneeltä. Orin kanssa kulunut vuosi oli mennyt lähinnä treenaille, joskin olimme muutamat pikkukisat käyneet läpi. Jos nyt pikkukisoiksi voi laskea reilun kahden tuhannen osallistujan kisoja. Nyt syyskaudella ori oli siirtynyt Minkalle kisaukseen ja olikin saanut sijoituksia kasaan hienosti. Harmikseni aikani on nykyään rajallisempaa ja ehdin ihan liian harvoin treenaamaan kunnolla Sinvatilla ja nytkun ori on Minkalla kisauksessa, on ori viikot kisausreissuilla. Nostin mustan yleissatulan orin selkään ja laitoin messinkiset kuolaimet orille suuhun. Raukean oloisena ori avasi suunsa ja haukotteli. Kiristettäni satulavyön, kiipesin mustaan satulaan istumaan ja ohjasin Sinvatin kohti maastoreittejä.
23.2.2014 Mellonissa vaeltelemassa
1. hiljaisuus
Luonnon hiljasuuden keskellä on täydellinen paikka rentoutua ja rauhoittua arjen kiireen keskellä. Mikä on sen mahtavempaa, kuin vaeltaa porukan kanssa hiljaisuuden keskellä, kuunnellen luonnon ääniä? Ison ratsastuskoulun omistajana sielu lepää maastossa, kun sinne nykyään niin harvoin enää pääsen. Sinvattikin tuntuu rauhoittuneen hetkeksi, vaikka normaalisti se kaahottaa menemään.
- Upea juttu, jos Mellonin maastot tarjosivat sinulle paikan rentoutua ja rauhoittua! Muistan, miten ratsastuskoulun omistajana tosiaan on melkoinen kiire ja kovin harvoin ehtii itse metsiin seikkailemaan… Hevosesikin vaikutti varsin raukealta, vaikka tavallisesti on ilmeisen vauhdikas veijari ;)
2. rusakon jäljet
Vaellettuamme aikamme huomaamme koskemattomalla hangella tuoreet rusakon jäljet. Ne johtavat tiensä metsän uumeniin. Onkohan se löytänyt ruuan näin talven uumenissa? Ehkä se katselee peräämme jossain pusikon luota, valkoinen häntä vipeltäen.
- Oiii minusta on aina ihana ajatella maastoissa, kuinka moni korven olento mahtaakaan parhaillaan seurata ratsastusta! Olen aika varma, ettei tuokaan rusakko ollut ehtinyt kauas loikkia. Kenties se vain piileksi jonkin puun takana… Tuollaisten pikku otusten jälkien huomaaminenkin on hauskaa, pupujussien ja hiirulaisten ja muidenkin!
3. jäätynyt lampi
Lampi, jossa kesällä on uinti mahdollisuus, on nyt talven pakkasilla jäätynyt. Lammen jään pinnalla on tuoreita luistinten jälkiä. Ehkä paikalliset lapset ovat pelanneet jääkiekko-ottelun siinä? Mieli palaa lapsuuteen, jolloin iltaisin tuli vietettyä hetki jos toinenkin lammella. Sinvatti pitää jäästä, sillä siellä se painaa aina täysillä menemään. Ehei, tämäkään kerta ei poikkeusta tuo, vaikka kuskia pelottaa hieman.
- Onneksi jään pinnassa oli luistinten viiltoja, tai muutoin en olisi ehkä uskaltanut ratsastaa lammen poikki kun en olisi ollut varma sen vahvuudesta! Minua pelottaa ajatuskin jäihin vajoamisesta, siitä miten kohmeiset lumpeenvarret tarttuisivat jalkoihin ja hyinen vesi salpaisi hengityksen… Mutta Sinvatti oli todella urhea – alkuvaelluksen letkeys katosi kuin tuhka tuuleen, kun se sai hieman ohjaa ja luvan ampaista huimaan kyytiin.
4. kopiseva silta
Puusiltaa ylittäesämme, se kopisee allamme, koska se on jäinen. Kopiseva silta ei ole kaikkien mielestä hauska, vaan pelottava. Onnekseni Sinvatti ei korvaansa letkauta kopinalle, vaan kävelee rauhassa eteenpäin. Huojentunut kuski istuu onnellisena satulassa, kun eräällä vaellukseen osallistuneella on vaikeuksia sillan ylittämisessä.
- Voi, hurmaava Sinvatti :) Se kyllä suhtautui kopisevaan siltaan kunnioitettavan tyyneyden kera. Moni muu hevonen ei olisi mieluusti suostunut ottamaan askeltakaan yli uoman, aivan kuin sillan alla olisi lymynnyt pelottava verenhimoinen peikko. Mutta Sinvatti tuskin korvaansa lotkautti. Saat olla onnellinen tuollaisesta hevoskaverista!
5. taivaanranta
Takaisin palatessamme huomaamme ihastukseksemme upean taivaanrannan. Monivärisesti maalattu horisontti on uskomaton näky yössä. Se on melkein yhtä upean näköinen, kuin revontulet. Mikäs sen makosampaan kuin valkoinen maisema taivaanrantoineen?
- Sinäpä sen sanoit, taivaanranta on parhaimmillaan melkein revontulien veroinen! Onneksi matkantekoamme valaisi vielä lumipeite, kun niin monin paikon ovat nietokset jo sulaneet. Suurkiitos seurasta ja tulkaahan tulevaisuudessakin vaeltamaan meille!
23.10.2013 Muutto Hevosjärvelle
Hurmaavan ulkonäön omaava suomipoikani saapui tänään! Bongasin Dremdetin nettisivuilta tämän orin myynti-ilmoituksen. Michaelilla oli kestämistä, kun jankutin ja jankutin vain, että saisin ostaa Sinvatin. Olen super onnellinen, kun löysin Sinvatin, olin jo pitkään etsinyt höyryveturia, jonka nimenomaan pitää olla suomenhevonen! Michaelilla oli kestämistä minussa tänään, kun odotin Kristiania joka haki Sinvatin. Olin hermoraunio koko aamun odotellessani traileria. Vihdoin ja viimein Sinvatti saapui! Ensi töikseni harjasin sen perusteellisesti ja päästin sen tarhaan. Illa Sinvatti pääsi uuteen karsinaansa, jossa viihtyi mainiosti. Sinvatti ihmetteli hetken aikaa naapurikarsinassaan majailevaa Elduria. Iltaruat syötyään höyryveturini ryhtyi nukkumaan. Unelmoiden tein iltatallin loppuun.
Tänään pääsin pitkästä aikaa treenaamaan Sinvatin kanssa. Kohta siihen tuli hetken tauko, mutta nyt oli hyvä aika jumpata oria pitkästä aikaa. Oma suomenhevosorini oli ollut pitkään Katjaanan treenattavana ja Michaelin.
Alkukäyntien jälkeen keräsin ohjat tuntumalle ja tarkistin, että Sinvatti reagoi apuihin oikein tällä tehtävällä: pysähdyimme jokaisessa kulmassa niin, että ratsastin Sinvatin tosi syvälle kulmaan ja juuri ennen käännöstä pysäytin orin. Tämän jälkeen odotin aina hetken ja sen jälkeen käänsin orin sisäohjan ja ulkopohkeen tuella suoraan pysähdyksestä. Vaadin Sinvatilta koko etuosan käännöstä, myös sitä ulkolapaa mukaan käännökseen. Tätä harjoitusta tehtiin molempiin suuntiin matalassa temmossa. Seuraavaksi tein saman harjoituksen harjoitusravissa ja juuri ennen kulmaa siirryimme käyntiin. Sinvatti reagoi hyvin apuihin ja toimi todella hyvin. Se oli iloisen energinen ja täydellä ilolla tekemässä töitä. Kun tehtävä oltiin menty molempiin suuntiin, annoin orille hetkeksi vapaat ohjat.
Seuraavaksi jatkoittemme verryttely kevyessä ravissa hyödyntäen hidasta tempoa. Ensin ratsastin kevyessä ravissa uraa pitkin ja samalla hain Sinvatille sopivaa tempoa. Halusin temmon olevan normaalia hitaampi, minkä Sinvatilla yleensä on. Halusin orille pohkeen eteen, jotta saisin sen reagoimaan paremmin siihen. Kun tempo oli sopiva, lähdimme tekemään isoja voltteja kaikilla sivuilla. Sinvatti meinasi kiihdyttää volteilla vauhtia, mutta halusin temmon pysyvän kokoajan samana. Ensimmäisellä kerralla ori juoksi taivutuksen alta pois, joten hidastin entisestään tempoa ennen voltteja ja voltin aikana keskityttiin taivutuksen riittävään loivuuteen. Sain tosissani muistuttaa itseä käyttämään ulkopohjetta mukana, koska sen avulla sain pidettyä Sinvatin takaosan taivutuksessa mukana ja koko muunkin kropan. Teimme voltteja molempiin suuntiin ja haimme hyvä tempoista ja laaduista ravia. Seuraavaksi ratsastin ravia isommaksi suoralla uralla. Aktivoin ravia istunnan ja pohkeen avulla, jotta Sinvatti ravaisi isommin pehmeän tuntuman turvin. Jatkoimme tämän ravin turvin voltteja ja sitten teimme vielä laukassa kevyen istunnan turvin verryttelyä.
Välikäyntien jälkeen aloitimme varsinaisen työskentelyn. Eli ensimmäiseksi lähdimme tekemään toisella pitkällä sivulla pohkeenväistöä uralta poispäin muutaman askeleen ajan ja siitä jatkettiin suoraan muutama askel ja sitten väistettiin takaisin uralle. Kulman jälkeen kokosin käynnin lyhyellä sivulla ja siirryimme käynnistä raviin. Ravisiirtymisissä raviaskelajia otimme vain 3 askelta kerrallaan ja käyntiaskelia 3 kanssa. Pitkän sivun lopussa tehtiin taas huolelliset kulmat ja lyhyellä sivulla mentiin kootussa käynnissä. Pitkällä sivulla taas teimme Sinvatin kanssa väistöt. Tätä harjoitusta teimme 3 kierroksen ajan molempiin suuntiin.
Välikäyntien jälkeen kokosin taas ohjat tuntumalle ja siirryimme Sinvatin kanssa pääty-ympyrälle, joka tehtiin käynnissä. Ympyrän avoimella sivulla väistin Sinvatin takaosaa ympyrän ulkopuolelle. Ympyrän jälkeen jatkoimme pitkään sivua kohti toista päätyä huolellisten kulmien kautta ja siirryimme raviin. Toinen pääty-ympyrä tehtiin harjoitusravissa ja taas takaosan väistö. Tehtävää teimme molempiin suuntiin ja pari kierrosta aina. Sinvatti keskittyi hyvin ja oli aina vaan parani tehtävien edetessä hallittavuus. Sinvatti oli niin väsynyt ja oikeastaan minäkin, sillä matalasta temmosta huolimatta nämä tehtävät ovat yllättävän rankkoja ja vaativat tosissaan keskittymistä. Loppuverryttelyt kävelin Sinvatin rinnalla, jotten jämähtäisi kokonaan hevosen selkään.
Harjasin Sinvatin läpi kotaisin ja nakkasin vielä hetkeksi fleeceloimen orin niskaan, sillä se oli edelleen hikinen vaikka olin pessyt sen treenin jälkeen. Loppupäiväksi ori pääsikin takaisin tarhaan nauttimaan ilmasta.
14.04.2018 Tie tähtiin kisakokonaisuus: kolmas osakilpailu. Koulukisat Hukkasuossa. Ratsastajana Patrick Brault 6/9
Olin puhdistanut huolella edellis iltana sekä Sinvatin varusteetta, että omani. Nyt kelpasikin pukea puhtaat ja kiiltävät varusteet niskaan molemmille. Aamulla Sinvatti oli saanut rehunsa pikkusen normaalia aikaisemmin, sillä matkaan olisi jälleen kerran lähdettävä ajoissa, että ehdittäisiin ajoissa paikalla Hukkasuolle. Oli vuorossa Tie tähtiin- kisakokonaisuuden kolmas osakilpailu, kouluratsastuskisat Hukkasuon tilalla.
Oltiin aikasemmin tällä viikolla käyty Sinvatin kanssa valmentautumassa Auburn Estatessa kouluvalmennuksessa, jossa sattuikin hieman yllättäviä asioita. Valmentaja Juuson ja Ellenin oppien mukaan olikin helpompi lähteä tämän päiväiseen kisaan mukaan. Taas olisi varmasti tulossa jännittävä spektaakkeli. Viimeksi pääsimme sijoille Sinvatin kanssa ja toivottavasti myös tänään. Ainakin itsellä oli varma olo kaiken suhteen. Vieläkö muistaisi käytännössä toteuttaa kaikki opitut asiat. Eli ohjastuntumasa se Juuson peräänkuuluttama tasapainoisuus ja pehmee, kevyt ja hyvä kuolaintuntuma. Niin ja myös askellajeissa ne pienet virheet pois, niin pisteitä tulisi heti lisää.
Harjasin Sinvatin puhtaaksi traileriin kiinnitettynä. Upea suomenhevosori keräsi ihailevia katseita. Oli helppo hymyillä tämän 14-vuotiaan kenttäratsun rinnalla onnellisena. Se oli hyvin koulutettu ja erittäin hienosti ja rauhallisesti käyttäytyvä ori. Sen kanssa oli helppo lähteä kisoihin ja näin itse aloittelijan saappaissakaan en ollut kovin hukassa orin kanssa. Kävin vaihtamassa kisavaatteet ylleni autossa sillä aikaa, kun Ellen talutti oria. Olin löytänyt yhdestä pienestä hevostarvike liikkeestä itselleni uudet kisahousut. Edelliset olivatkin olleet jo sen verran kamalan näköset, etten olisi kehdannut enää näihin kisoihin niillä osallistua. Olin toteuttanut uhkaukseni ostaa Sinvatin kirkkastakin kirkkaampien turkoosin väristen kuljetussuojien tilalle “miehekkäämmän” väriset suojat. Löysin eräästä Helsingin liikkeestä mustat, harmailla yksityiskohdilla varustetut kuljetussuojat, jotka kelpasikin pukea orin jalkoihin.
Calandren hermoilu tarttui minuunkin ja ryhdyin epäilemään omaa muistiani.
- Missä vaiheessa se takaosa käännös oikealle tuli ja misä vaiheesa vasemmalle?
- Että oo tosissanne! Teijän kisasuoritukset on kohta ja kaikki uhkaa unohtaa omat ratansa.
- Mä en unoha. Sitä paitsi Karkki on tänää nii idiootilla päällä, et meijät diskataa varmaa sen takia kokonaa
- Meijät diskataa sen takia et saan black outin
- Miten muuten se koko rata leikkaa nii tuliks se keskikäynnissä vai harjotuslaukasa vai misä askellajis se tulikaa?
- Keskiravissa muistaakseni ehkä..
- Miten te iki maailmas ootta tänne asti päässy tommosilla muisteilla. Ihan samanlaiset kisaohojelmat teijän pitää tänää ridaa ko sillon ekas osakilpailus Saariston hevostilalla.
- Ku muistaski miten se meni, heh
- Nimenomaa. Miten voiki jännittää yhtäkkiä näin palio ja mä oon viel ennenki kisannu. En muista millo oisin näin palio ressannu ja jännittäny jotain kisoja!
- Nyt rauhottu jokainen ja hengitättä rauhasa syvään. Hyvin ne teidän radat menee, se nähtii viimeksiki. Ja jokkainen teistä on reenannu huolella, joten teillä ei oo mitään hätää. Riittää että teettä parhaanne, se riittää vallan mainiosti.
Kiipesin Sinvatin satulan ja säädin jalustinhihnat sopiviksi. Ne olivat hieman liian pitkät Calandren jäljiltä, joka oli eilen kevyesti ratsastanut, kun itse kävin hevosalan koulutuksessa mutkan Helsingissä. Tein rauhassa alkukävelyt huolimatta siitä, että Ellen oli jo ehtinyt kävelyttää oria. Meillä oli vielä runsaasti aikaa ennen vuoroamme, joten siitä syystä minulla oli aikaa verrytellä kunnolla. Kävimme jokaisen askellajin lävitse ja hain avut läpi. Laukkasimme kevyesti ja hain lähinnä sopivaa pyöreyttä, tempoa ja rentouisuutta. Istuin syvälle mustaan koulusatulaan miettimään rataa vielä kerran läpi ennen kuin olisi meidän vuoro.
“ -- Valmistautuu Patrick Brault ja Sumetron Sinvatti. “ Jahas, seuraavaksi me pääsisimme näyttämään mitä osaamme tuomareille. Lähdimme kävelemään hiljalleen kohti maneesia Ellen rinnallamme. Nainen kertoi viime hetken ohjeita: “Kierrä rata oikeassa kierroksessa, se on Sinvatille parempi puoli. Ja pidä huoli, että teettä hyvät ja tarkat tiet! Huolimattomuudella menettää vaan turhaan pisteitä. Oo ite rento ja muista hymyillä! Tuomarit kahtoo palio mieluummin ratsukkoa, joka nauttii olostaan radalla. Nii ja kantsii muistaa hengittää. Hyvin se menee! Sinvatti osaa hommansa, joten sulla ei oo vaikee tehtävä eesä. “
18.03.2018 Kirjoittaja: Patrick Brault. Tie tähtiin kisakisakokonaisuus: ensimmäinen osakilpailu (koulu, HeA), Saariston hevosopisto
Letitin Sinvatin harjan, jotta olisimme edustavamman näköisiä kisoissa. Minut oli ylipuhuttu kisoihin. Ratsuksi valikoitui sitten Sinvatti, 14-vuotias suomenhevosori. Hieman hirvitti lähteä orin kanssa liikkeelle, mutta tämä tapaus on onneksi erittäin kiltti ja ihmisystävällinen. Ihan kiva pelihän ori onki, kenttäkisoissa loistaa, mutta saa nähä, että miten koulukisat sitten. Onkohan ne meijän juttu loppujen lopuksi? Ahkerasti oltiin ainaki treenattu, siitä se ei jäisi kiinni. Ei kehtaisi näyttää nokkaansa kotitallilla jos mokaaminen johtuisi omasta laiskuuesta. Viime viikot on mennyt tiukasti kouluaitojen sisäpuolella ja treenatessa ahkerasti. Esteratojakin onneksi ehdittiin treenaamaan, jotka ehdottomasti on enemmän se meidän juttu. Toisaalta on kyllä äärimmäisen hyvä välillä käydä koulukisoissa ja varsinkin, kun tämä on osana kisakokonaisuutta. Helpolla me ei olla Sinvatin kanssa päästy, siitä on pitänyt valmentajat huolen. Sen verran on istuntaakin perattu muiden lisäksi, että pitäisi pystyä kisaamaan.
Sinvatti pärskähti. Yritin tehdä mahdollisimman hienot sykkeröt suomenhevoselle, mutta lopulta jouduin pyytämään Calandrelta apua, yksin en saisi aikaan kyllä mitään hienoa. Olin pessyt edellisenä iltana Sinvatin ja varusteet kiillottanut myös. Siitä oli hetki vierähtänyt, kun viimeksi olen koulukisoissa ollut. Harjasin orin viimeistä piirtoa myöten vielä ennen satulointia. Mustan kiiltäviin suitsiin olin muistanut vaihtaa kouluradalle sopivat kuolaimet.
- Muistathan sä radan? Calandre kysyi.
- Joo kai, vastasin hieman epäröiden. Muistinhan varmasti oikean radan ulkoa? Olisi hirveää unohtaa koko rata kesken oman vuoron. Toivottavasti ei tule black outtia missään tapauksessa!
- Hei Nicolas! Muistathän säki oman ratas ulkoo? Calandre huikkasi tummatukkaiselle pojalle, joka oli ilmestynyt takaisin rekan nurkille.
- Joojoo, en aatellu unohtaa sitä kisoissa. Mä varmaan voin mennä lämmittelee? Karkki on valamis jo, Nicolas vastasi.
- Harjaki on pysyny leteillä? Joo voit mennä, mä tuun kohta kahtoon jos on tarvis, vastasin pojalle. Olin auttamatta itse unohtanut letittää ratsuni harjan ajoissa ja tässä sitä oltiin. Onneksi on jäljellä vielä helppo B luokka kokonaisuudessaan, niin ehdin lämmittelemäänkin. Hieman hävetti, sillä nyt Calandre joutui auttamaan minua, vaikka olisi varmasti halunnut keskittyä jo omaan suoritukseensa.
- Joo, voisitsä tulla kahtoon ja antaa jotain vinkkejä jos kerkeet. Karkki käy aika kuumana vaihteeksi. Ei olis ylimääränen silmäpari liikaa, Nicolas väläytti valkoisen hymynsä. Kun Sinvatti oli valmis, kiirehdin vielä rekkaan vaihtamaan omat kisavaatteeni. Kisatakkini oli saapunut korjauksilta sopivasti ennen näitä kisoja. Se oli ottanut vähän osumaa edellisissä kisoissa. Vielä ratsastussaappaat jalkaan ja eikun satulaan! On lämmittelyn aika ennen kuin tulee kiire.
Kiipesin mustaan koulusatulaan istumaan ja säädin jalustimet sopivan kokoisiksi. Onneksi ori oli rauhallista sorttia, joten sain rauhassa kiristää satulavyön, joka uhkasi jäädä liian löysälle. Ei olisi kivaa kesken oman vuoron löytää itseään ratsunsa jaloista miettimässä, että mitähän tuli unohdettua. Painoin kevyesti oria pohkeilla kylkiin ja siinä samassa se oli liikkeellä. Oria sai hieman pidätellä, sillä menohaluja Sinvatilta kyllä löytyy. Pyrin pitämään apuni maltillisina ja pieninä, jotta orilla olisi enemmän tilaa. Vieläkö pystyisi olemaan täysin rento satulassa ja muistaisi radan, niin kaikki menisi hyvin. Kävin kaikki askellajit kevyesti läpi ja verryttelin volttien ja siirtymisten avulla, jotta Sinvatti olisi kuulolla täysin ja yhteisymmärrys olisi mahdollisimman hyvä myös kisaradalla. Ori oli kevyt ratsastaa ja sen koko olemuksesta pystyi päättelemään, että se odotti innoissaan radalle pääsyä. Senkin viimeisimmästä kisasta oli hetki kulunut. Kohta oltaisiin molemmat kokemusta rikkaampia. Oman lämmittelyn nojassa kerkesin seurata myös Calandren ja Nicolasin radat. Molempien radat olivat silmääni näyttäneet ihan hyvältä.
“ -- Valmistautuu Patrick Brault ja Sumetron Sinvatti.” Nyt se olisi menoa. Ohjasin orin kohti kisarataa, vuoromme olisi kohta. Nyt pääkoppa tyhjäksi.
31.10.–01.11.2017 Samhain-maasto Lilymoorissa
Mikä sai sinut osallistumaan maastoretkelle? Oletko ratsusi kanssa kokenut retkeilijä vai pikemminkin vasta-alkaja?
Maastoretket ovat ratsastuksessa parasta! Sinvatin kanssa on tullut aikaisemminkin retkeiltyä ja siihen ori on omiaan. Rakastan maastoreissuja oripojan kanssa.
Miten hevosesi käyttäytyy maastossa? Kulkeeko se nätisti jonossa omalla paikallaan? Yrittääkö se jatkuvasti ohittaa edellä kulkevan?
Eteenpäin kaahottavaa oria sai välillä hillitä ettemme menneet liian kiinni edellä ratsastaviin, mutta pysyimme kuin pysyimmekin omalla paikallamme. Sinvatti kulki korvat hörössä eteenpäin innoissaan, maasto oli sille uusi.
Yhtäkkiä hevoset tuijottavat kaikki aistit valppaina jotain, mitä et kunnolla erota pimeydessä taskulamppujen valokeilassa. Onko siellä vain kettu, jänis vai sittenkin jotain aivan muuta? Miten ratsusi käyttäytyy, pysyykö se rauhallisena vai yrittääkö se sännätä karkuun?
Sinvatti jatkoi matkaansa vaan eteenpäin muiden pysähtyessä ihmettelemään valokeiloihin hypännyttä kettua. Ori ei heti edes tuntunut tajuavan, että edessä on jotain, eikä se loppujenlopuksi edes välittänyt metsän otuksesta. Ratsastaja säikähti ratsun puolesta.
Kahden tunnin maastoretki nummilla pimeän aikaan voi aiheuttaa sydämentykytystä, jos on taipumusta vilkkaaseen mielikuvitukseen. Miten suhtauduit, kun palasitte maastosta tallille? Olisitko vielä uskaltanut uhmata auki olevia maailmojen välisiä rajoja? Olitko kenties salaa helpottunut pääsystä takaisin ihmisten ilmoille? Entäpä ratsusi, oliko se kuin hermoheikko vai viilipyttymäisen tyyni?
Pieni helpotuksen huokaisu taisi päästä ratsastajalta tallipihan kutsuvien valojen tullessa näkyviin maastoretken päätteeksi. Onneksi Sinvatti on pomminvarma maastossa ja siksi maailman parhain valinta vieraisiin maastoihinkin. Porukka rauhoitti ratsastajan mieltä, vaikka välillä se taisi ottaa Sinvattia päähän, koska se olisi halunnut mennä omaa tahtiaan. Oripoika taisi ajatella hyvin moneen kertaan, että mentiin liian hitaasti. Se olisi halunnut päästellä täysiä, eikä odottaa muita. Tekee ihan hyvää sillekin oppia odottamaan muita.
Miten Skotlannin matka ylipäätänsä sujui? Uskalsitko maistaa perinneruoka haggista? Saitko selvää paikallisten vaikeasta murteesta? Ehditkö kyllästyä säkkipillin soittoon?
Molempien mielestä matka taisi olla antoisia ja mielenkiintoinen. Jälleen tuli uusia tuttavuuksia ja mahtavia kokemuksia. Kelpaa taas kotona treenailla rauhassa. Ai että rakastan maastoretkiä ja uusia paikkoja! Haggista tuli maisteltua ja hyväähän se oli! Säkkipillin soittoa jouduttiin kuuntelemaan ihan liikaa. Vähempikin olis riittänyt!
05.02.2017 Pohdintaa kuluneesta kaudesta ja tulevaisuudesta
Sinvatin kanssa kulunut kausi sujui kisailemisen ja treenaamisen merkeissä. Nyt oripoika on saanut viettää hetken aikaa lepoa ja hiljakseltaan ollaan treenailtu, sillä viime vuoden syksyllä orilla oli ilmestynyt vasempaan takaseen paha kaviopaise. Ilmeisesti maastoesteillä oli terävä kivi osunut ja näin ollen ori joutui muutaman viikon sairaslomalle. Nyt orin kanssa on treenauskausi alkanut mukavasti ja hiljakseltaan ollaan palaamassa takaisin kisaradoille. Pian päästään näyttämään jälleen taitomme tilalla vieraileville valmentajille, sillä Sinvattia on nyt lähinnä valmentaneet lisäkseni Michael ja Katjaana. Muutama astutus on suunnitteilla Sinvatin kesään, saa nähdä miten käy.
02.01.2016 Treenajamme Minkan sanoin:
" Venyttelin nopeasti tallituvassa juoden vettä. Juttelin Emmin ja Nellin kanssa samalla ja kuulin uusimmat juorut. He eivät myöskään jättäneet huomiotta uutta poikaystävääni, johon vastasin naurahtaen punaisella naamalla.
"Sinvatti, tänne poika!" kutsuin oria. Tuttu tummanruunikko suomenhevonen lähtikin heti luokseni ravipyrähdyksen saattelemana. Taputtelin hevosta kiinnittäen narun vieden hevosen perässäni talliin. Riisuin hevoselta loimen ja otin sitten pölyharjan esille. En sitonut hevosta kiinni, sillä ei se sitä tarvinnut. Aloitin harjauksen kaulalta pitkin vedoin. Sinvatti alkoi heti nuokkua lepuuttaen toista takastaan. Kaviot hevonen nosti kiltisti, eikä niiden puhdistamisessa ollut mitään ongelmaa. Kehuin oria rapsuttaen sitä palkinnoksi ja menin hakemaan sen varusteet. Nostin koulusatulan valkoisine huopineen varovasti Sinvatin selkään. Ori hiukan käänsi korviaan taakse kohti minua, kun menin toiselta puolelta laskemaan vyön alas ja suoristamaan huopaa. Kiristin joustovyötä tasaisesti molemmilta puolilta, mutta jätin sen vielä vähän löysäksi. Harjasin sitten Sinvatin pään hyvin ja puin hevoselle suitset. Kiristin ja suoristin remmit ja otin orin otsatukan pois niskahihnan alta.
Talutin Sinvatin perässäni maneesin koulupuolelle, missä joku hoitajista ratsasti rautiaalla hevosella. Estepuolella kuului Michaelin huutoja, kun hän piti tiukkaa valmennusta kahdelle ratsukolle. Kiristin vyön sopivaksi ja laskin jalustimet alas nousten selkään. Tuntui oudolta olla pitkästä aikaa koulusatulassa, omilla hevosillaniki oli aina selkään eksynyt este- tai yleissatula. Säädöt tehtyäni pyysin Sinvatin liikkeelle ja ohjasin hevosen uran sisäpuolelle, etten olisi toisen ratsukon tiellä hänen tehdessä raviharjoituksia. Ratsastin kulmat huolellisesti asettaen ja taivuttaen. Otin pitkille sivuille mukaan pohkeenväistöt käynnissä ja lyhyille sivuille voltit lisätyssä käynnissä. Sinvatti käveli tarmokasta käyntiä ja alkoi vertyessään myödätä niskastaan. Siirryin uralle pyytäen Sinvatin raviin. Ratsastin siirtymiä harjoitus-, keski- ja lisätyn ravin välillä. Sinvatti oli hyvin kuuliainen ja toimi kuin unelma. Istuin alhaalla satulassa työskennellen vatsalihaksilla yrittäen herkistää hevosta. Käänsin isolle keskiympyrälle ravailemaan ja valmistelin laukan. Pohkeestani Sinvatti siirtyi häntä hulmuten keinahtelevaan laukkaan. Asetin sisälle pyytäen samalla sisäpohkeella Sinvattia olemaan oikomatta. Tyytyväisenä taputin hevosen kaulaa ja annoin sen laukata hetken vapaammin. Jatkoin laukkaa uralle suoristaen Sinvatin. Lyhyeltä sivulta tullessani hidastin raviin ja nostin vastalaukan kiemurauralle. Sinvatti ei heti nostanut vastalaukkaa, vaan joudun tekemään useamman toiston. Toinen ratsukko lopetti treenin, joten sain maneesin kokonaan itselleni. Sinvatin tajutessa homman vastalaukat sujuivat hyvin. Onnistuin jopa hiukan säätelemään askelia. Hidastin ravin kautta käyntiin ja vaihdoin suunnan lämmitellen laukkaa aluksi keskiympyrällä. Siitä siirryin hiljalleen kiemuraurille, joilla huomasin, että Sinvatti ei nostanut niin helposti vastalaukkaa tähän suuntaan. Tarvitsimme monia toistoja, että homma alkoi sujua. Kehuin hevosta ravaten ympyröitä ja tempon muutoksia loppuverryttelyksi. Sinvatti pyöristyi muotoon ja polki takajaloillaan entistä paremmin alleen. Siihen oli hyvä lopettaa, joten hidastin käyntiin antaen pitkät ohjat ja kehuen hevosta vuolaasti.
Tallissa hoidin Sinvatin huolella rapsutellen sitä palkinnoksi. Ori nautti kehuista huuli lerpalla ja räpsin muutaman kuvan hevosesta. Lopuksi heitin Sinvatille toppaloimen päälle ja talutin orin tarhaan. "
01.12.2015 Joulunavaus tarinakisoissa Kaukasuksessa.
Kävimme hyppäämässä Sinvatin kanssa esteluokista 100cm luokan, ja kiirehän siinä oli tulla.
Tarinaluokan tehtävän anto saavut jo luokan alettua kilpailupaikalle ja jäljellä on enää kuusi ratsukkoa ennen omaa lähtöäsi. Et ehdi kävellä rataa ja sinulla on muutenkin kiire verrytellä ja varustaa hevonen. Miten ehdit verryttelemään, opettelemaan radan sekä varustamaan hevosesi ennen omaa lähtövuoroasi?
Onnistuimme Sinvatin kanssa myöhästymään estekisoista sen verran, että saapuessamme kisapaikalle oli meitä ennen enää kuusi ratsukkoa. Kisahoitajani Ellen lähti ilmoittaittamaan meitä sillä aikaa, kun itse yritin epätoivoisesti kiireessä varustaa oriani. Pikaharjaus tehty, mutta missä on meidän estesatula?! Suitset löytyivät helposti varustelaatikosta, mutta satulaa ei näkynyt. Sekin vielä tälle aamulle hukassa! Ellenin tullessa takaisin auttamaan, oli meitä ennen enää muutama ratsukko. Ellen lähtikin verryttelemään satulatta Sinvattia, kun itse jäin ehtimään satulaa. Epätoivo oli vallata kokonaan, kun satulaa ei löytynyt hevosrekan sisältä millään. Lopulta huomasin kurkata mukana olleen Wegas- ponini satulakaappiin, mistä löytyikin myös Sinvatin satula. Kukahan senki sinne piilottanut? Ellen oli joltain ehtinyt kysäisemään radasta ja kertoikin minulle juuri ennen meidän vuoroa radan. Yritin hädissäni painaa mieleen rataa edeltävän ratsukon suorittaessa sitä. Asiaa ei varsinaisesti helpottanut se, että he tekivät pohja-ajan puhtaalla radalla.
24.05.2015 Kisauskausi on alkanut!
Vihdoin ja viimein olemme päässeet starttaamaan Sinvatin kanssa kisakauden! Yhdet ERJ:n alaiset kisat kävimme hyppäämässä 100cm tasolla 20.04.2015 , mutta sieltä ei sijoituksia tullut. Olimme kuudensia, eli ensimmäiset ei-sijoittuneet 30:stä osallistujasta. Rata oli kuitenkin puhdas ja onnistunut, joten olin enemmän kuin onnellinen. Treenauskausi on tulosta tuottanut! Olemme näiden kisojen jälkeen kiertäneet urakalla KERJ:n alaisia kisoja. Aloitimme tuttarista, ja sieltä onkin napsahtanut kivasti muutamia sijoituksia. Nyt ilmottauduimme helppoon. Jos hyvin menee, niin sitten jatkossa kisataan ihan omalla tasolla Sinvatin kanssa! Jännittää jo nyt, että miten käy! Tarkoituksena olisi siis päästä kisamaan CIC1- tasolla. Olemme kierrelleet muutaman muun hevosemme kanssa myös samoja kenttäkisoja ja mukavasti ollaankin sijoituttu. Mieli onkin avoin ja innokas kohti omaa tasoa jokaisen hevosen kanssa!
25.10.2014 Onnellisuus
Harjatessani Sinvattia maastoon tulin ajatelleeksi, kuinka onnellinen olinkaan ja kuinka hyvin kaikki oli sujunut Sinvatin kanssa viime aikoina. Orini oli saanut kuluneen vuoden aikana hurjasti lihaksia ja jopa kehittynyt jonnin verran. Onnellisuuden puuskissa halasin oria, joka vaikutti hieman hämmentyneeltä. Orin kanssa kulunut vuosi oli mennyt lähinnä treenaille, joskin olimme muutamat pikkukisat käyneet läpi. Jos nyt pikkukisoiksi voi laskea reilun kahden tuhannen osallistujan kisoja. Nyt syyskaudella ori oli siirtynyt Minkalle kisaukseen ja olikin saanut sijoituksia kasaan hienosti. Harmikseni aikani on nykyään rajallisempaa ja ehdin ihan liian harvoin treenaamaan kunnolla Sinvatilla ja nytkun ori on Minkalla kisauksessa, on ori viikot kisausreissuilla. Nostin mustan yleissatulan orin selkään ja laitoin messinkiset kuolaimet orille suuhun. Raukean oloisena ori avasi suunsa ja haukotteli. Kiristettäni satulavyön, kiipesin mustaan satulaan istumaan ja ohjasin Sinvatin kohti maastoreittejä.
23.2.2014 Mellonissa vaeltelemassa
1. hiljaisuus
Luonnon hiljasuuden keskellä on täydellinen paikka rentoutua ja rauhoittua arjen kiireen keskellä. Mikä on sen mahtavempaa, kuin vaeltaa porukan kanssa hiljaisuuden keskellä, kuunnellen luonnon ääniä? Ison ratsastuskoulun omistajana sielu lepää maastossa, kun sinne nykyään niin harvoin enää pääsen. Sinvattikin tuntuu rauhoittuneen hetkeksi, vaikka normaalisti se kaahottaa menemään.
- Upea juttu, jos Mellonin maastot tarjosivat sinulle paikan rentoutua ja rauhoittua! Muistan, miten ratsastuskoulun omistajana tosiaan on melkoinen kiire ja kovin harvoin ehtii itse metsiin seikkailemaan… Hevosesikin vaikutti varsin raukealta, vaikka tavallisesti on ilmeisen vauhdikas veijari ;)
2. rusakon jäljet
Vaellettuamme aikamme huomaamme koskemattomalla hangella tuoreet rusakon jäljet. Ne johtavat tiensä metsän uumeniin. Onkohan se löytänyt ruuan näin talven uumenissa? Ehkä se katselee peräämme jossain pusikon luota, valkoinen häntä vipeltäen.
- Oiii minusta on aina ihana ajatella maastoissa, kuinka moni korven olento mahtaakaan parhaillaan seurata ratsastusta! Olen aika varma, ettei tuokaan rusakko ollut ehtinyt kauas loikkia. Kenties se vain piileksi jonkin puun takana… Tuollaisten pikku otusten jälkien huomaaminenkin on hauskaa, pupujussien ja hiirulaisten ja muidenkin!
3. jäätynyt lampi
Lampi, jossa kesällä on uinti mahdollisuus, on nyt talven pakkasilla jäätynyt. Lammen jään pinnalla on tuoreita luistinten jälkiä. Ehkä paikalliset lapset ovat pelanneet jääkiekko-ottelun siinä? Mieli palaa lapsuuteen, jolloin iltaisin tuli vietettyä hetki jos toinenkin lammella. Sinvatti pitää jäästä, sillä siellä se painaa aina täysillä menemään. Ehei, tämäkään kerta ei poikkeusta tuo, vaikka kuskia pelottaa hieman.
- Onneksi jään pinnassa oli luistinten viiltoja, tai muutoin en olisi ehkä uskaltanut ratsastaa lammen poikki kun en olisi ollut varma sen vahvuudesta! Minua pelottaa ajatuskin jäihin vajoamisesta, siitä miten kohmeiset lumpeenvarret tarttuisivat jalkoihin ja hyinen vesi salpaisi hengityksen… Mutta Sinvatti oli todella urhea – alkuvaelluksen letkeys katosi kuin tuhka tuuleen, kun se sai hieman ohjaa ja luvan ampaista huimaan kyytiin.
4. kopiseva silta
Puusiltaa ylittäesämme, se kopisee allamme, koska se on jäinen. Kopiseva silta ei ole kaikkien mielestä hauska, vaan pelottava. Onnekseni Sinvatti ei korvaansa letkauta kopinalle, vaan kävelee rauhassa eteenpäin. Huojentunut kuski istuu onnellisena satulassa, kun eräällä vaellukseen osallistuneella on vaikeuksia sillan ylittämisessä.
- Voi, hurmaava Sinvatti :) Se kyllä suhtautui kopisevaan siltaan kunnioitettavan tyyneyden kera. Moni muu hevonen ei olisi mieluusti suostunut ottamaan askeltakaan yli uoman, aivan kuin sillan alla olisi lymynnyt pelottava verenhimoinen peikko. Mutta Sinvatti tuskin korvaansa lotkautti. Saat olla onnellinen tuollaisesta hevoskaverista!
5. taivaanranta
Takaisin palatessamme huomaamme ihastukseksemme upean taivaanrannan. Monivärisesti maalattu horisontti on uskomaton näky yössä. Se on melkein yhtä upean näköinen, kuin revontulet. Mikäs sen makosampaan kuin valkoinen maisema taivaanrantoineen?
- Sinäpä sen sanoit, taivaanranta on parhaimmillaan melkein revontulien veroinen! Onneksi matkantekoamme valaisi vielä lumipeite, kun niin monin paikon ovat nietokset jo sulaneet. Suurkiitos seurasta ja tulkaahan tulevaisuudessakin vaeltamaan meille!
23.10.2013 Muutto Hevosjärvelle
Hurmaavan ulkonäön omaava suomipoikani saapui tänään! Bongasin Dremdetin nettisivuilta tämän orin myynti-ilmoituksen. Michaelilla oli kestämistä, kun jankutin ja jankutin vain, että saisin ostaa Sinvatin. Olen super onnellinen, kun löysin Sinvatin, olin jo pitkään etsinyt höyryveturia, jonka nimenomaan pitää olla suomenhevonen! Michaelilla oli kestämistä minussa tänään, kun odotin Kristiania joka haki Sinvatin. Olin hermoraunio koko aamun odotellessani traileria. Vihdoin ja viimein Sinvatti saapui! Ensi töikseni harjasin sen perusteellisesti ja päästin sen tarhaan. Illa Sinvatti pääsi uuteen karsinaansa, jossa viihtyi mainiosti. Sinvatti ihmetteli hetken aikaa naapurikarsinassaan majailevaa Elduria. Iltaruat syötyään höyryveturini ryhtyi nukkumaan. Unelmoiden tein iltatallin loppuun.
Valmennukset
03.02.2019 Kouluvalmennus Sumetron Sinvatti & Heat Arcansas Valmentaja: Adelle Dieudonné (VRL-13122)
Adelle Dieudonné saapui jälleen Hevosjärven tilalle valmentamaan useampaa hevosta muutaman päivän ajaksi. Tällä kertaa Sumetron Sinvatti ja Heat Arcansas olivat yhteisessä valmennuksessa ratsastajinaan Elita Busson ja Huusari Rosewood. Alkuverryttelyssä haettiin ratsut tuntumalle sisältäen voltteja, siirtymisiä ja ratsastajankin liikuttamista. Elita on ennenkin ratsastanut energisellä ja hyvätahtoisella suomenhevosori Sinvatilla. Huusari puolestaan omistaa tämän ison luotettavan joskin hieman isottelevan tilasto-ori Aksun. Molemmilla siis oli jo ennestään yhteistyötä takana ja siten osasivat ratsastaa oreja alkuverryttelyssä jo oikeaan suuntaan. Alkuverryttelyn jälkeen vuorossa oli avotaivuksia, niitä iäin ikuisia, mutta silti niin tärkeitä ja keskitymistä vaativia pohkeenväistöjä. Molemmat orit ovat siinä asiassa samanlaisia, että vaativat ratsastajaltaan hyvää, tarkkaa ratsastusta. Nytkin molemmat ratsastajat joutuivat korjaamaan ohjasotetaan ja istuntaansa, jotta oreista saatiin kaikki irti. Valmennuksessa harjoiteltiin myös kootusta ravista koottuun laukkaan siirtymisiä, piaffea ja sulkutaivutuksia pitkällä sivulla. Laukanvaihtoa harjoiteltiin käynnin kautta ja Heat Arcansin kanssa Huusari teki vielä lävistäjällä 15 laukanvaihtoa joka toisella askeleella. Takaosankäännökset olivat valmennuksen viimeinen aihe. Sinvatti ja Elita saivat muutaman hätiköidyn kierroksen jälkeen onnistuun suorituksen alleen. Heidän yhteistyönsä on parantanut paljon viime aikoina ja selkeästi valmennuksen aikana oli nähtävissä molempien kehitys. Lopussa ratsukko alkoi olla rentoutuneen näköinen jo. Huusari onkin kerennyt jo pidempään työskennellä Aksun kanssa, joten ratsukon meno oli paikoittan hyvin hitsautuneen näköistä. Välillä Huusarikin sai korjata ohjasotettaan ja istuntaansa ja apujaan ylipäätään. Lopuksi ratsukot saivat tehdä loppuverryttelyt itsenäisesti.
19.04.2018 Tie tähtiin kisakokonaisuuden neljännen osakilpailun valmennus Yläkokossa. Ratsastajana: Patrick Brault
Neljänsiä osakilpailuja varten lähdettiin valmentautumaan Yläkokon ratsastuskoululle Sinvatin kanssa. Valmentaja oli meille uppo uusi: Reifr H. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, joten sain kaikessa rauhassa varustaa orin. Olin onneksi ottanut muutaman ylimääräisen satulahuovan varalle, joten pystyi käymään ulkopuolisten valmennuksissakin täällä Suomessa olon ajan. Nakkasin mustan estesatulan alle Royalin tummansinisen estehuovan varustettuna valkoisin yksityiskohdin. Jätin laittamatta Sinvatille martingaalia, sillä aikasempien kokemuksien perusteella sitä ei tarvitse orilla ja en ollut muidenkaan hetkeen nähnyt sitä käyttävän. Saa nähdä mitä valmentaja sanoo, liekkö oikea ratkaisu? Itselle se vaan tuntui siinä kohtaa järkevimmältä ratkaisulta, kun tämä ori on kuitenkin itse rauhallisuus esteillä ja ilman martingaali koen, että sillä on paremmat mahdollisuudet nähdä ja näin tiedostaa, mitä tulemaan pitää milloinkin.
Kävimme kävelemässä hiljakseltaan alakentällä, sillä meillä oli vielä sen verran aikaa ennen valmennuksen alkamista. Tällä kertaa vuorossa oli yksilövalmennus, mikä toikin ihan kivaa vaihtelua, sillä edelliset valmennukset olivat ryhmävalmennuksia. Kerrankin sai toivoa vielä mitä valmennuksessa käytäisiin lävitse. Valmennuksemme alkaessa ojensin ratsastusloimen mukaan avuksi tulleelle Ellenille ja ohjasin Sinvatin maneesiin, missä itse valmennus oli. Kävimme vielä valmennuksen alkaessa onneksi kunnon alkulämmittelyt. Verryteltiin huolellisesti tehden voltteja ja siirtymisiä ja samalla keskusteltiin mitä edessä olisi ja kerroin samalla valmentajalle millainen ratsukko olemme. Verryttelyhyppyinä otettiin maapuomi-pysty-pysty-pysty-maapuomi kahden laukan väleillä. Ideana lähinnä jumppaava ja saada samalla herätettyä minut horroksesta ratsastajana ja Sinvattia vielä paremmin kuulolle ja ponnistamaan vähän myöhemmin. Ongelmana toisissa osakilpailussa meillä oli parilla esteellä vähän liian aikaisin lähteneet ponnistukset, jotka sitten vaikeuttivat radan ratsastamista.
Verryttelyhyppyjen jälkeen lähdettiin hyppäämään rataa, joka aloitettiin laine-esteellä. Siitä oli tarkoitus jatkaa viidellä laukalla pystylle, josta tuli tiukka käännös, jonka jälkeen pitkä lähestyminen okserille. Tässä tarkoituksena oli saada laukka pysymään kaarroksen jälkeen samana, jolloin paikka osuisi oikeastaan kuin itsestään kohdilleen ja hyppy olisi helpompi. Tämän jälkeen oli vuorossa kaareva linja neljällä laukalla, ja yhden laukan väleillä muutama pysty. Ennen rataa hyppäämistä hypättiin pari kertaa lävitse muutamat pystyesteet. Piti olla tarkkana omassa ratsastuksessa, jotten lähtenyt liikaa paineistamaan Sinvattia. Sinvatti hyppää kyllä ilman paineistustakin esteet, mutta jostain syystä minulle on jäänyt päälle vaan paineistaa turhaan. Pääasiassa minun pitäisi olla varmempi satulassa ja tietää mitä tehdä ja olla se suunnannäyttäjä, oripoika hoitaa kyllä loput. Sinvatilla on aikaa voittava laukka, joten sain hieman lyhentää laukkaa esteväleille, jotta lähestymiset onnistuisivat paremmin. Tiukalla käännöksellä piti itse olla enemmän hereillä, jottei käännös epäonnistuisi ja menisi pitkäksi. Pitkällä lähestymisellä ehdin ajatella tarkemmin ponnistuskohtaa ja tulevaa okseria, joten se ei ainakaan omasta mielestä tuottanut suuria vaikeuksia. Toisella kertaa rataa hypätessä laineen jälkeiselle pystylle tuli vahingossa viiden laukan sijasta neljä laukkaa, jonka syystä lähestyminen meni pohjaan. Itselleni tuli hieman yllätyksenä Sinvatin kielto, mutta se ei kuulemma ole mikään huonomerkki. Rauhoitin oman mieleni ja keskityin paremmin siihen estettä edeltävään laukkaan ja itse lähestymiseen. Oman mielen kun saisi pidettyä tyhjänä kaikesta muusta ja pystyisi keskittymään vain siihen tekemiseen, niin olisi paljon helpompaa. Tulevissa neljänsissä ja samalla viimeisissä osakilpailussa ennen finaalia olisi kyllä oma mieli saatava pidettyä tyhjänä kaikesta muusta. Ja olisi ihan hyvä jos muistaisi laskea tarkemmin laukat ennen ponnistusta ja keskittyisi tulevaan esteeseen ja hyppyyn, eikä jäisi pohtimaan edellistä hyppyä. Sinvatti itsessään on rataesteillä helpohko tapaus, jos näin voi sanoa, ori hyppää oikeastaan kaiken eteen laitetun ja se pysyy rauhallisena. Se on helppo saada kuulolle ja se mielellään kuunteleekin apuja. Oikeastaan satulassa ei tarvitse antaa kuin ihan pieniä ja kevyitä apuja ja ori toimii kuin ajatuksen voimalla. Valmennuksen pohjalta onkin sitten helpompi lähteä kohti tulevia kilpailuja ja ihan vaan kotitreenejäkin kohti.
09.04.2018 Tie tähtiin kisakokonaisuus: kouluvalmennus Auburn Estatessa. Ratsastajana Patrick Brault
Saapuessamme Auburn Estateen parkkeerasin auton ja trailerin pihalle ja suuntasin kohti tallia katsomaan onko siellä vapaina karsinoita, joissa saisi laittaa hevosen valmiiksi. Etsin käsiini lähimmän tallilaisen ja kysyin vapaista karsinoita. Ilokseni hän kertoikin, että saisimme laittaa hevoset valmiiksi tyhjillään olevissa karsinoissa. Otin Sinvatin alas trailerista ja talutin talliin. Koko harjauksen ajan Sinvatti oli nätisti paikoillaan, suorastaan nautti olostaan. Hymyillen harjastin orin, joka oli onneksi helppo homma, sillä se ei ollut pahemmin sotkinut. Nostin mustakultaisen koulusatulahuovan selkään ja sen päälle vielä puhtauttaan kiiltävän mustan koulusatulan. Nakkasin orin selkään vielä englannin ratsastushuovan alkulämmittelyiden ajaksi. Kesken varustamisen Rosengårdin kartanon nuorimmainen
Josefina ilmaantui paikalle ja ilmoitti, että valmennus alkaa viisitoista minuuttia myöhemmin myöhästymisen takia.
Valmentajaksemme vaihtui hieman yllättäin Auburn Estaten omistajattaren Isabellan tilalle Juuso. Alkuverryttelyt meidän osalta sujui todella vauhdikkaasti, Sinvatilla oli energiaa vaikka muille jakaa. Ori pysyi kuitenkin hyvin kuulolla ja oli yhteistyökykyinen, joten suurempia ongelmia ei ollut. Itse valmennuksessa jokainen harjoitteli vuorollaan yksitellen tulevan osakilpailun kouluohjelmaansa.
Suorittaessamme Sinvatin kanssa helppo B- radan kouluohjelmaa lävitse, ensimmäinen pohkeenväistö oli hieman hätäinen. Pysähdyksen jälkeen minun mokastani johtuen peruutukseen tuli vain kolme askelta eikä neljää. Täyskäännös takaosalla vasemmalle eteni erittäin lennokkaasti ja ylimääräisesti hutiloinnista johtuen tuli pieniä epäpuhtauksia. Täyskäännös takaosalla oikealle sujui paljon paremmin, sillä sain ylimääräisen vauhdin pois ja Sinvatti malttoi paremmin työskennellä loppuun asti. Vastalaukat puoliympyrällä sujuivat kaikkein parhaiten, eikä Sinvattia tarvinut pyytää lennokkaampaan menoon. Keskilaukassa tuli pieniä temmon muutoksia, mutta ryhdikkyys ja lennokkuus säilyivät kohtuullisen hyvinä.
Juuso totesikin, että askellajeissa meillä säilyy eräänlainen vapaus ja säännnöllisyys, mutta pieniä virheitä esiintyy silloin tällöin. Onneksi ne on kuulemma helposti korjattavissa. Minun tarvitsee ratsastajana kiinnittää enemmän huomiota hyvään ja tasapainoiseen ohjastuntumaan ja siihen, että kuolaintuntuma on Sinvatille pehmeä ja kevyt. Täytyy muistaa pitää mielessä sinitiainen, niin ehkä sillä se kuolaintuntuma säilyisi hyvänä. Enää tulee harvoin heikkoja hetkiä ja ohjastuntuma katoaa, joihin Sinvatti reagoi. Alussa niitä hetkiä tuntui olevan koko ajan, mutta nyt kun orin on oppinut tuntemaan, on helpompi ratsastaa kun tietää miten se pelitää parhaiten. Tämän suomenhevosori on kyllä äärimmäisen kuuliainen, rehellinen ja ennen kaikkea luotettava ratsu! Välillä suu on pelkkää hymyä, kun tietää, että vähintään toinen meistä osaa hommat, jos itse ei jostain syystä osaakaan jotain kunnolla. Seuratessani muiden ratoja, tuntui vähän väliä etten sittenkää osaa ratsastaa yhtään. Tuleva koulukisa jännittää aikalailla. Edelliset koulukisat meidän osalta sujui upeasti, sijoituimme viidensiksi omassa luokassamme. Nyt on jo yksi ruusuke koristamassa Sinvatin karsinan ovea Laukkalan tallilla. Vielä olisi kahdet kisat jäljellä ja sen jälkeen on vuorossa finaali. Ei auta kuin toivoa parasta ja etten itse mokaa mitään kovin pahasti. Sen tiedän sataprosenttisen varmaksi, että Sinvatti hoitaa hommat, kunhan itse pysyisin edes joten kuten kärryllä.
Heitin Sinvatille paksun fleeceloimen vielä traileriinkin päälle, sillä Juuso oli ollut tiukka valmentaja ja emme olleet päässeet helpolla valmentavaihdoksesta riippumatta. Teimme pitkät loppukävelyt, sillä edessä olisi vielä pitkän pitkä ajomatka takaisin Laukkalan tallille. Yhtään ei harmittanut, että lähdettiin valmennukseen, sillä se oli opettavainen ja saimme taas uusia näkökulmia asiaan. Sitä paitsi välillä on ihan hyvä ja terveellistä käydä muidenkin valvovien silmien alla kuin ainoastaan tuttujen. Naurahtaen laitoin Sinvatin turkoosit kuljetussuojat jalkaan, jotka näkyy varmasti kilometrien päähän. Voisin ostaa jostain orille hieman miehekkäämmän värisemmät kuljetussuojat nuihin Huusarin ostamien tilalle. Ne keräävät välillä nimittäin katseita aikalailla kun suomenhevosorilla on kirkkaampaakin kirkkaammat suojat jaloissa. Turvajalustimet on sentään siniset ja ne ei herätä onneksi niin pahasti huomiota. Sitä paitsi ne on miehekkäämmän väriset ja sopii vallan mainiosti meidän kisaväreihin.
21.11.2017 Kouluvalmennus Adelle Dieudonné
Adelle Dieudonné saapui pohjois-Ranskasta valmentamaan meitä samalla reissulla, kun kävi kisaamassa itse. Kävimme tekemässä Sinvatin kanssa maastossa alkuverryttelyt rauhassa, jonka jälkeen oli varsinaisen valmennuksen vuoro Kastemaneesissa. Adellen ensimmäinen tehtävä oli yksinkertainen, mutta vaati keskittymistä molemmilta. Kokosimme keskikäyntiä, sekä harjoiteltiin pohkeenväistöä diagonaalilla. Pyrin pitämään omat apuni maltillisina ja mahdollisimman herkkinä, sillä Adelle on tunnettu tiukkuudestaan apujen ja istunnan suhteen. Istunnasta Adelle huomauttikin. Hartiat saivat olla vielä enemmän ryhdissä ja pohkeet enemmän vapaat. Vieläkö itse muistasin pitää ulko-ohjan tukemassa ratsuani koko ajan, enkä jättäisi sitä huomaamatta pois matkasta. Valmennusta jatkettiin sulkutaivusten ja avotaivutusten teolla. Sulkutaivutus tuotti aluksi pieniä vaikeuksia, kun en saanut Sinvattia tarpeeksi taivutettua, mutta Adellen ohjeilla se onnistui lopulta. Pienten välikäyntien jälkeen oli vuorossa siirtymisiä lisätystä käynnistä lisättyyn raviin. Pienellä pohjeavulla Sinvatti liitikin koko kentän lävitse, jolloin satulassa oli helppo hymyillä. Lopuksi oli vielä laukkatyöskentelyn aika, jossa käytiin läpi laukanvaihtoa käynnin kautta, jonka jälkeen takaosankäännös ja vastalaukka. Eteenpäinpyrkivälle orilleni tämä olikin koko valmennuksen lempitehtävä. Adelle sai tosin edelleen huomauttaa pohkeistani, ja korjailla niiden asentoa. Kuolaintuntuma oli kevyt ja pohje-avutkin helpottuivat kun pohkeeni saatiin rentoutuneimmaksi. Sinvatti kantoi itseään edestä hyvin ja takaosakin oli aktivoitu jo alkuverryttelyssä, mikä helpotti työskentelyä. Adelle totesi orin laukan parantuneen sitten viime näkemästä, mikä oli minulle ilon aihe. Orin laukka pyöri aktiivisesti ja se työskenteli ilolla. Takaosankäännökset onnistuivat muutaman yrityksen jälkeen, kun ensimmäisillä kerroilla tehtiin hutiloiden ja saatiin huomautusta. Sinvatti rentoutui entisestään valmennuksen loppua kohden, joten se sai rauhassa venytellä itsenään loppuravien aikana. Adellen sanoin ori on parantunut hurjasti vuosien aikana, minkä taustalla varmasti on omana syynään kenttäuran aukeaminen.
16.01.2016 Maastoestevalmennus Huusari, ratsukko: Sumetron Sinvatti - Bella
Tapani mukaan pyysin ratsukko tekemään itsenäiset alkuverryttelyt. Ratsukon yhteistyö oli saumattoman näköistä. Pomminvarman oloinen ori vastasi ratsastajansa apuihin halukkaasti. Ratsukon lämmiteltyä pääsimme siirtymään varsinaiseen valmennukseen, joka aloitettiin hyppäämällä tukkia molempiin suuntiin. Sinvatti hyppäsi varmanoloisena tukin ylitse. Jatkoimme valmennusta hyppäämällä pientä rataa, jossa oli tukkiokseri ja coffin. Rata ei tuottanut ratsukolle ongelmia ja pääsimme jatkamaan hyppäämistä radalla: trakehnerhauta-viisi laukkaa- pöytä- viisi laukkaa ja banketti. Ratsukolle tämäkään rata ei suurempia vaikeuksia tuottanut, ainoastaan laukka-askelia tuli ensimmäisellä yrityksellä yksi liikaa ensimmäiseen väliin. Uudelleen yrittäessä ongelma korjaantui ja pääsimme pienten välikäyntien jälkeen pääsimme hyppäämään varsinaista rataa. Ensimmäiset esteet sujuivat hyvin, mutta nousuesteelle tullessa ratsukon lähestyminen meni liian lähelle estettä, mistä seurasi kielto. Kiellosta huolimatta rata jatkettiin loppuun asti. Pöydälle ratsukko hyppäsi tyylipuhtaasti ja portaat sujuivat ongelmitta. Vesiesteellä Sinvatti viihtyi ilmiselvästi. Kontrolli säilyi koko radan ajan ratsukolla upeasti ja hypyt olivat varmoja. Ratsukon hypättyä varsinainen rata loppuun, päätimme ottaa vielä nousuesteen ja ojan uudelleen. Tällä kertaa ratsukon yritys palkittiin ja heidän lähestymisensäkin lähti oikeasti kohdasta. Onnistuneen valmennuksen jälkeen ratsukko sai jäädä tekemään itsenäiset loppuverryttelyt.
19.12.2015 Maastoestevalmennus Huusari, ratsukko: Sumetron Sinvatti - Bella
Siskoni Bella ratsasti hevosellani Sumetron Sinvatilla valmennuksessani. Pyysin heitä tekemään itsenäiset alkuverryttelyt, jonka jälkeen lähtisimme hyppäämään verryttelyesteitä. Ratsukon lämmiteltyä lähdimme hyppäämään rengasestettä molempiin suuntiin. Sinvatti hyppäsi upeasti ylitse ja Bellan ohjasote oli tasainen. Tämän jälkeen ratsukko sai hypätä kolmen tukin minirataa, joista yksi oli vesirajalla, yksi ylämäen päällä ja kolmas linjana toisesta tukista kolmella laukalla. Tämä rata oli suhteellisen raskas ja vaatii eteenkin viimeiselle välillä tarkkuutta, jotta laukka-askeleet menisivät oikein. Ratsukko ylitti esteet hienosti, eikä tehtävä tuottanut suuria vaikeuksia heille, vaikka raskas olikin. Tämän jälkeen lähdimme hyppäämään portaita, jonka yläpäässä oli pieni tukki, josta alashyppy. Ensimmäisellä kerralla ratsukko kielsi ulos, koska Bellan tasainen ohjasote karkasi hetkeksi ja Sinvatti ei osannut odottaa tukkia portaiden yläpäässä. Toisella yrittämällä Bella tuki Sinvattia pohkeillaan ja ohjasotteellaan ja ratsukko ylittikin esteen. Tehtävä hypättiin vielä kahteen kertaan. Vuorossa oli valmennuksen viimeinen tehtävä, joka koostui risuesteestä, pöydästä, banketista, kulmasta, alashypystä veteen ja veden jälkeen olevasta isosta tukista. Banketin ja kulman välissä oli pitempi pätkä nurmikenttää, jossa Sinvatti paineli kiitolaukkaa. Rata ei juurikaan tuottanut vaikeuksia ratsukolle, sillä Sinvatti hyppäsi kaikki esteet mukisematta. Ainoastaan vauhtia oli välillä hieman liikaakin. Puhtaan radan jälkeen ratsukko sai luvan tehdä itsenäiset loppuverryttelyt.
12.10.2014 Maastoestevalmennus Huusari, ratsukko: Sumetron Sinvatti - Bella
Pyysin Bellaa tekemään itsenäiset alkuverryttelyt Sinvatin kanssa. Ratsukon lämmiteltyä lähdimme hyppäämään verryttelyesteitä.
Aloitimme hyppäämällä tynnyriestettä molempiin suuntiin. Ratsukko hyppäsi hyvässä temmossa. Tämän jälkeen pääsimme hyppäämään pientä rataa, joka koostui koivuesteestä, rengasesteestä ja tynnyriesteestä. Ratsukko otti yhden laukka-askeleen liian vähän toiseen väliin, mutta uusintakierroksella saatiin puhdas rata. Esteet hypättiin vielä toisesta suunnasta, jotka onnistuivat ratsukolta hienosti. Seuraavana vuorossa oli puueste, josta oli koottu ympyrä. Ympyrän keskeltä tuli hypätä. Ensimmäisellä kerralla Sinvatti kielsi, koska este pelotti sitä. Uusinta yrityksellä Bella tuki Sinvatti pohkeilla ja ohjilla, jolloin ylitse mentiin, vaikkakaan ei niin tyylipuhtaasti. Este hypättiin vielä muutamaan otteeseen.
Ratsukko suorittikin esteen kerta kerralta puhtaammin. Valmennuksen viimeisenä ratana hypättiin tukkipysty, penkki, hauta, vesieste ja heinäeste. Bellan tasainen ohjasote ja Sinvatin varmuus maastoesteillä lennättivät ratsukon puhtaasti koko radan ylitse.
Ainoastaan välillä liiankin rajusta vauhdista täytyi huomauttaa ratsukkoa. Puhtaiden ratojen jälkeen ratsukko pääsi tekemään itsenäisen loppuverryttelyn.
20.12.2013 Estevalmennus Huusari, ratsukko: Sumetron Sinvatti – Bella
Tapani mukaan pyysin ratsukkoa tekemään itsenäiset alkuverryttelyt sillä aikaa, kun rakensin valmennuksen esteitä. Sinvatti eteni energisesti kentällä ja ratsastajan avut olivat pieniä ja ohjasote tasainen. Lämmiteltyään ratsukko sai tehtäväkseen hypätä jo hyväksi todettua verryttelytehtävää: ristikko, kuusi maapuomia, ristikko, kuusimaapuomia ja ristikko hieman mutkittelevasti laitettuna. Tasaisesti etenevä ratsukko suoritti tehtävän virheettömästi ja sai luvan tehdä myös toiseen suuntaan rataa. Verryttelyesteenä hyppäsimme myös pystyä molempiin suuntiin. Verryttelyn jälkeen ratsukko sai tehdä välikäynnit, jonka jälkeen he saivat tehtäväkseen kokeilla valmennuksen varsinaista rataa, joka koostui pystystä, jonka jälkeen oli suhtautetulla välillä erikoiseste, josta käännyttiin tiukalla kaarella kolmoissarjalle. Kolmoissarjan jälkeen oli pitkän lähestymisen okseri ja sen jälkeen pysty, josta jatkettiin tiukalla kaarella viuhkalle. Radan viimeisenä esteenä oli okseri, jolle tultiin hieman vinossa. Toiseen tiukkaan kaareen ratsukko otti yhden laukka-askeleen liian vähän, minkä takia lähestyminen seuraavalle esteelle meni pohjaan ja Sinvatti kielsi. Ratsukko hyppäsi loppuradan puhtaasti. Rata hypättiin uusiksi ja tällä kertaa ratsukko karppasi ja suorittikin puhtaan radan. Ratsastaja piti ohjasoteensa tasaisena ja Sinvatti hyppäsi esteiden ylitse epäröimättä. Ratsu kuunteli ratsastajan apuja mielellään ja liikkui eteenpäin energisti. Rata hypättiin vielä toiseen suuntaan puhtaasti lävitse, jonka jälkeen ratsukko sai luvan tehdä itsenäiset loppuverryttelyt. Potentiaalinen ratsukko!
Adelle Dieudonné saapui jälleen Hevosjärven tilalle valmentamaan useampaa hevosta muutaman päivän ajaksi. Tällä kertaa Sumetron Sinvatti ja Heat Arcansas olivat yhteisessä valmennuksessa ratsastajinaan Elita Busson ja Huusari Rosewood. Alkuverryttelyssä haettiin ratsut tuntumalle sisältäen voltteja, siirtymisiä ja ratsastajankin liikuttamista. Elita on ennenkin ratsastanut energisellä ja hyvätahtoisella suomenhevosori Sinvatilla. Huusari puolestaan omistaa tämän ison luotettavan joskin hieman isottelevan tilasto-ori Aksun. Molemmilla siis oli jo ennestään yhteistyötä takana ja siten osasivat ratsastaa oreja alkuverryttelyssä jo oikeaan suuntaan. Alkuverryttelyn jälkeen vuorossa oli avotaivuksia, niitä iäin ikuisia, mutta silti niin tärkeitä ja keskitymistä vaativia pohkeenväistöjä. Molemmat orit ovat siinä asiassa samanlaisia, että vaativat ratsastajaltaan hyvää, tarkkaa ratsastusta. Nytkin molemmat ratsastajat joutuivat korjaamaan ohjasotetaan ja istuntaansa, jotta oreista saatiin kaikki irti. Valmennuksessa harjoiteltiin myös kootusta ravista koottuun laukkaan siirtymisiä, piaffea ja sulkutaivutuksia pitkällä sivulla. Laukanvaihtoa harjoiteltiin käynnin kautta ja Heat Arcansin kanssa Huusari teki vielä lävistäjällä 15 laukanvaihtoa joka toisella askeleella. Takaosankäännökset olivat valmennuksen viimeinen aihe. Sinvatti ja Elita saivat muutaman hätiköidyn kierroksen jälkeen onnistuun suorituksen alleen. Heidän yhteistyönsä on parantanut paljon viime aikoina ja selkeästi valmennuksen aikana oli nähtävissä molempien kehitys. Lopussa ratsukko alkoi olla rentoutuneen näköinen jo. Huusari onkin kerennyt jo pidempään työskennellä Aksun kanssa, joten ratsukon meno oli paikoittan hyvin hitsautuneen näköistä. Välillä Huusarikin sai korjata ohjasotettaan ja istuntaansa ja apujaan ylipäätään. Lopuksi ratsukot saivat tehdä loppuverryttelyt itsenäisesti.
19.04.2018 Tie tähtiin kisakokonaisuuden neljännen osakilpailun valmennus Yläkokossa. Ratsastajana: Patrick Brault
Neljänsiä osakilpailuja varten lähdettiin valmentautumaan Yläkokon ratsastuskoululle Sinvatin kanssa. Valmentaja oli meille uppo uusi: Reifr H. Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, joten sain kaikessa rauhassa varustaa orin. Olin onneksi ottanut muutaman ylimääräisen satulahuovan varalle, joten pystyi käymään ulkopuolisten valmennuksissakin täällä Suomessa olon ajan. Nakkasin mustan estesatulan alle Royalin tummansinisen estehuovan varustettuna valkoisin yksityiskohdin. Jätin laittamatta Sinvatille martingaalia, sillä aikasempien kokemuksien perusteella sitä ei tarvitse orilla ja en ollut muidenkaan hetkeen nähnyt sitä käyttävän. Saa nähdä mitä valmentaja sanoo, liekkö oikea ratkaisu? Itselle se vaan tuntui siinä kohtaa järkevimmältä ratkaisulta, kun tämä ori on kuitenkin itse rauhallisuus esteillä ja ilman martingaali koen, että sillä on paremmat mahdollisuudet nähdä ja näin tiedostaa, mitä tulemaan pitää milloinkin.
Kävimme kävelemässä hiljakseltaan alakentällä, sillä meillä oli vielä sen verran aikaa ennen valmennuksen alkamista. Tällä kertaa vuorossa oli yksilövalmennus, mikä toikin ihan kivaa vaihtelua, sillä edelliset valmennukset olivat ryhmävalmennuksia. Kerrankin sai toivoa vielä mitä valmennuksessa käytäisiin lävitse. Valmennuksemme alkaessa ojensin ratsastusloimen mukaan avuksi tulleelle Ellenille ja ohjasin Sinvatin maneesiin, missä itse valmennus oli. Kävimme vielä valmennuksen alkaessa onneksi kunnon alkulämmittelyt. Verryteltiin huolellisesti tehden voltteja ja siirtymisiä ja samalla keskusteltiin mitä edessä olisi ja kerroin samalla valmentajalle millainen ratsukko olemme. Verryttelyhyppyinä otettiin maapuomi-pysty-pysty-pysty-maapuomi kahden laukan väleillä. Ideana lähinnä jumppaava ja saada samalla herätettyä minut horroksesta ratsastajana ja Sinvattia vielä paremmin kuulolle ja ponnistamaan vähän myöhemmin. Ongelmana toisissa osakilpailussa meillä oli parilla esteellä vähän liian aikaisin lähteneet ponnistukset, jotka sitten vaikeuttivat radan ratsastamista.
Verryttelyhyppyjen jälkeen lähdettiin hyppäämään rataa, joka aloitettiin laine-esteellä. Siitä oli tarkoitus jatkaa viidellä laukalla pystylle, josta tuli tiukka käännös, jonka jälkeen pitkä lähestyminen okserille. Tässä tarkoituksena oli saada laukka pysymään kaarroksen jälkeen samana, jolloin paikka osuisi oikeastaan kuin itsestään kohdilleen ja hyppy olisi helpompi. Tämän jälkeen oli vuorossa kaareva linja neljällä laukalla, ja yhden laukan väleillä muutama pysty. Ennen rataa hyppäämistä hypättiin pari kertaa lävitse muutamat pystyesteet. Piti olla tarkkana omassa ratsastuksessa, jotten lähtenyt liikaa paineistamaan Sinvattia. Sinvatti hyppää kyllä ilman paineistustakin esteet, mutta jostain syystä minulle on jäänyt päälle vaan paineistaa turhaan. Pääasiassa minun pitäisi olla varmempi satulassa ja tietää mitä tehdä ja olla se suunnannäyttäjä, oripoika hoitaa kyllä loput. Sinvatilla on aikaa voittava laukka, joten sain hieman lyhentää laukkaa esteväleille, jotta lähestymiset onnistuisivat paremmin. Tiukalla käännöksellä piti itse olla enemmän hereillä, jottei käännös epäonnistuisi ja menisi pitkäksi. Pitkällä lähestymisellä ehdin ajatella tarkemmin ponnistuskohtaa ja tulevaa okseria, joten se ei ainakaan omasta mielestä tuottanut suuria vaikeuksia. Toisella kertaa rataa hypätessä laineen jälkeiselle pystylle tuli vahingossa viiden laukan sijasta neljä laukkaa, jonka syystä lähestyminen meni pohjaan. Itselleni tuli hieman yllätyksenä Sinvatin kielto, mutta se ei kuulemma ole mikään huonomerkki. Rauhoitin oman mieleni ja keskityin paremmin siihen estettä edeltävään laukkaan ja itse lähestymiseen. Oman mielen kun saisi pidettyä tyhjänä kaikesta muusta ja pystyisi keskittymään vain siihen tekemiseen, niin olisi paljon helpompaa. Tulevissa neljänsissä ja samalla viimeisissä osakilpailussa ennen finaalia olisi kyllä oma mieli saatava pidettyä tyhjänä kaikesta muusta. Ja olisi ihan hyvä jos muistaisi laskea tarkemmin laukat ennen ponnistusta ja keskittyisi tulevaan esteeseen ja hyppyyn, eikä jäisi pohtimaan edellistä hyppyä. Sinvatti itsessään on rataesteillä helpohko tapaus, jos näin voi sanoa, ori hyppää oikeastaan kaiken eteen laitetun ja se pysyy rauhallisena. Se on helppo saada kuulolle ja se mielellään kuunteleekin apuja. Oikeastaan satulassa ei tarvitse antaa kuin ihan pieniä ja kevyitä apuja ja ori toimii kuin ajatuksen voimalla. Valmennuksen pohjalta onkin sitten helpompi lähteä kohti tulevia kilpailuja ja ihan vaan kotitreenejäkin kohti.
09.04.2018 Tie tähtiin kisakokonaisuus: kouluvalmennus Auburn Estatessa. Ratsastajana Patrick Brault
Saapuessamme Auburn Estateen parkkeerasin auton ja trailerin pihalle ja suuntasin kohti tallia katsomaan onko siellä vapaina karsinoita, joissa saisi laittaa hevosen valmiiksi. Etsin käsiini lähimmän tallilaisen ja kysyin vapaista karsinoita. Ilokseni hän kertoikin, että saisimme laittaa hevoset valmiiksi tyhjillään olevissa karsinoissa. Otin Sinvatin alas trailerista ja talutin talliin. Koko harjauksen ajan Sinvatti oli nätisti paikoillaan, suorastaan nautti olostaan. Hymyillen harjastin orin, joka oli onneksi helppo homma, sillä se ei ollut pahemmin sotkinut. Nostin mustakultaisen koulusatulahuovan selkään ja sen päälle vielä puhtauttaan kiiltävän mustan koulusatulan. Nakkasin orin selkään vielä englannin ratsastushuovan alkulämmittelyiden ajaksi. Kesken varustamisen Rosengårdin kartanon nuorimmainen
Josefina ilmaantui paikalle ja ilmoitti, että valmennus alkaa viisitoista minuuttia myöhemmin myöhästymisen takia.
Valmentajaksemme vaihtui hieman yllättäin Auburn Estaten omistajattaren Isabellan tilalle Juuso. Alkuverryttelyt meidän osalta sujui todella vauhdikkaasti, Sinvatilla oli energiaa vaikka muille jakaa. Ori pysyi kuitenkin hyvin kuulolla ja oli yhteistyökykyinen, joten suurempia ongelmia ei ollut. Itse valmennuksessa jokainen harjoitteli vuorollaan yksitellen tulevan osakilpailun kouluohjelmaansa.
Suorittaessamme Sinvatin kanssa helppo B- radan kouluohjelmaa lävitse, ensimmäinen pohkeenväistö oli hieman hätäinen. Pysähdyksen jälkeen minun mokastani johtuen peruutukseen tuli vain kolme askelta eikä neljää. Täyskäännös takaosalla vasemmalle eteni erittäin lennokkaasti ja ylimääräisesti hutiloinnista johtuen tuli pieniä epäpuhtauksia. Täyskäännös takaosalla oikealle sujui paljon paremmin, sillä sain ylimääräisen vauhdin pois ja Sinvatti malttoi paremmin työskennellä loppuun asti. Vastalaukat puoliympyrällä sujuivat kaikkein parhaiten, eikä Sinvattia tarvinut pyytää lennokkaampaan menoon. Keskilaukassa tuli pieniä temmon muutoksia, mutta ryhdikkyys ja lennokkuus säilyivät kohtuullisen hyvinä.
Juuso totesikin, että askellajeissa meillä säilyy eräänlainen vapaus ja säännnöllisyys, mutta pieniä virheitä esiintyy silloin tällöin. Onneksi ne on kuulemma helposti korjattavissa. Minun tarvitsee ratsastajana kiinnittää enemmän huomiota hyvään ja tasapainoiseen ohjastuntumaan ja siihen, että kuolaintuntuma on Sinvatille pehmeä ja kevyt. Täytyy muistaa pitää mielessä sinitiainen, niin ehkä sillä se kuolaintuntuma säilyisi hyvänä. Enää tulee harvoin heikkoja hetkiä ja ohjastuntuma katoaa, joihin Sinvatti reagoi. Alussa niitä hetkiä tuntui olevan koko ajan, mutta nyt kun orin on oppinut tuntemaan, on helpompi ratsastaa kun tietää miten se pelitää parhaiten. Tämän suomenhevosori on kyllä äärimmäisen kuuliainen, rehellinen ja ennen kaikkea luotettava ratsu! Välillä suu on pelkkää hymyä, kun tietää, että vähintään toinen meistä osaa hommat, jos itse ei jostain syystä osaakaan jotain kunnolla. Seuratessani muiden ratoja, tuntui vähän väliä etten sittenkää osaa ratsastaa yhtään. Tuleva koulukisa jännittää aikalailla. Edelliset koulukisat meidän osalta sujui upeasti, sijoituimme viidensiksi omassa luokassamme. Nyt on jo yksi ruusuke koristamassa Sinvatin karsinan ovea Laukkalan tallilla. Vielä olisi kahdet kisat jäljellä ja sen jälkeen on vuorossa finaali. Ei auta kuin toivoa parasta ja etten itse mokaa mitään kovin pahasti. Sen tiedän sataprosenttisen varmaksi, että Sinvatti hoitaa hommat, kunhan itse pysyisin edes joten kuten kärryllä.
Heitin Sinvatille paksun fleeceloimen vielä traileriinkin päälle, sillä Juuso oli ollut tiukka valmentaja ja emme olleet päässeet helpolla valmentavaihdoksesta riippumatta. Teimme pitkät loppukävelyt, sillä edessä olisi vielä pitkän pitkä ajomatka takaisin Laukkalan tallille. Yhtään ei harmittanut, että lähdettiin valmennukseen, sillä se oli opettavainen ja saimme taas uusia näkökulmia asiaan. Sitä paitsi välillä on ihan hyvä ja terveellistä käydä muidenkin valvovien silmien alla kuin ainoastaan tuttujen. Naurahtaen laitoin Sinvatin turkoosit kuljetussuojat jalkaan, jotka näkyy varmasti kilometrien päähän. Voisin ostaa jostain orille hieman miehekkäämmän värisemmät kuljetussuojat nuihin Huusarin ostamien tilalle. Ne keräävät välillä nimittäin katseita aikalailla kun suomenhevosorilla on kirkkaampaakin kirkkaammat suojat jaloissa. Turvajalustimet on sentään siniset ja ne ei herätä onneksi niin pahasti huomiota. Sitä paitsi ne on miehekkäämmän väriset ja sopii vallan mainiosti meidän kisaväreihin.
21.11.2017 Kouluvalmennus Adelle Dieudonné
Adelle Dieudonné saapui pohjois-Ranskasta valmentamaan meitä samalla reissulla, kun kävi kisaamassa itse. Kävimme tekemässä Sinvatin kanssa maastossa alkuverryttelyt rauhassa, jonka jälkeen oli varsinaisen valmennuksen vuoro Kastemaneesissa. Adellen ensimmäinen tehtävä oli yksinkertainen, mutta vaati keskittymistä molemmilta. Kokosimme keskikäyntiä, sekä harjoiteltiin pohkeenväistöä diagonaalilla. Pyrin pitämään omat apuni maltillisina ja mahdollisimman herkkinä, sillä Adelle on tunnettu tiukkuudestaan apujen ja istunnan suhteen. Istunnasta Adelle huomauttikin. Hartiat saivat olla vielä enemmän ryhdissä ja pohkeet enemmän vapaat. Vieläkö itse muistasin pitää ulko-ohjan tukemassa ratsuani koko ajan, enkä jättäisi sitä huomaamatta pois matkasta. Valmennusta jatkettiin sulkutaivusten ja avotaivutusten teolla. Sulkutaivutus tuotti aluksi pieniä vaikeuksia, kun en saanut Sinvattia tarpeeksi taivutettua, mutta Adellen ohjeilla se onnistui lopulta. Pienten välikäyntien jälkeen oli vuorossa siirtymisiä lisätystä käynnistä lisättyyn raviin. Pienellä pohjeavulla Sinvatti liitikin koko kentän lävitse, jolloin satulassa oli helppo hymyillä. Lopuksi oli vielä laukkatyöskentelyn aika, jossa käytiin läpi laukanvaihtoa käynnin kautta, jonka jälkeen takaosankäännös ja vastalaukka. Eteenpäinpyrkivälle orilleni tämä olikin koko valmennuksen lempitehtävä. Adelle sai tosin edelleen huomauttaa pohkeistani, ja korjailla niiden asentoa. Kuolaintuntuma oli kevyt ja pohje-avutkin helpottuivat kun pohkeeni saatiin rentoutuneimmaksi. Sinvatti kantoi itseään edestä hyvin ja takaosakin oli aktivoitu jo alkuverryttelyssä, mikä helpotti työskentelyä. Adelle totesi orin laukan parantuneen sitten viime näkemästä, mikä oli minulle ilon aihe. Orin laukka pyöri aktiivisesti ja se työskenteli ilolla. Takaosankäännökset onnistuivat muutaman yrityksen jälkeen, kun ensimmäisillä kerroilla tehtiin hutiloiden ja saatiin huomautusta. Sinvatti rentoutui entisestään valmennuksen loppua kohden, joten se sai rauhassa venytellä itsenään loppuravien aikana. Adellen sanoin ori on parantunut hurjasti vuosien aikana, minkä taustalla varmasti on omana syynään kenttäuran aukeaminen.
16.01.2016 Maastoestevalmennus Huusari, ratsukko: Sumetron Sinvatti - Bella
Tapani mukaan pyysin ratsukko tekemään itsenäiset alkuverryttelyt. Ratsukon yhteistyö oli saumattoman näköistä. Pomminvarman oloinen ori vastasi ratsastajansa apuihin halukkaasti. Ratsukon lämmiteltyä pääsimme siirtymään varsinaiseen valmennukseen, joka aloitettiin hyppäämällä tukkia molempiin suuntiin. Sinvatti hyppäsi varmanoloisena tukin ylitse. Jatkoimme valmennusta hyppäämällä pientä rataa, jossa oli tukkiokseri ja coffin. Rata ei tuottanut ratsukolle ongelmia ja pääsimme jatkamaan hyppäämistä radalla: trakehnerhauta-viisi laukkaa- pöytä- viisi laukkaa ja banketti. Ratsukolle tämäkään rata ei suurempia vaikeuksia tuottanut, ainoastaan laukka-askelia tuli ensimmäisellä yrityksellä yksi liikaa ensimmäiseen väliin. Uudelleen yrittäessä ongelma korjaantui ja pääsimme pienten välikäyntien jälkeen pääsimme hyppäämään varsinaista rataa. Ensimmäiset esteet sujuivat hyvin, mutta nousuesteelle tullessa ratsukon lähestyminen meni liian lähelle estettä, mistä seurasi kielto. Kiellosta huolimatta rata jatkettiin loppuun asti. Pöydälle ratsukko hyppäsi tyylipuhtaasti ja portaat sujuivat ongelmitta. Vesiesteellä Sinvatti viihtyi ilmiselvästi. Kontrolli säilyi koko radan ajan ratsukolla upeasti ja hypyt olivat varmoja. Ratsukon hypättyä varsinainen rata loppuun, päätimme ottaa vielä nousuesteen ja ojan uudelleen. Tällä kertaa ratsukon yritys palkittiin ja heidän lähestymisensäkin lähti oikeasti kohdasta. Onnistuneen valmennuksen jälkeen ratsukko sai jäädä tekemään itsenäiset loppuverryttelyt.
19.12.2015 Maastoestevalmennus Huusari, ratsukko: Sumetron Sinvatti - Bella
Siskoni Bella ratsasti hevosellani Sumetron Sinvatilla valmennuksessani. Pyysin heitä tekemään itsenäiset alkuverryttelyt, jonka jälkeen lähtisimme hyppäämään verryttelyesteitä. Ratsukon lämmiteltyä lähdimme hyppäämään rengasestettä molempiin suuntiin. Sinvatti hyppäsi upeasti ylitse ja Bellan ohjasote oli tasainen. Tämän jälkeen ratsukko sai hypätä kolmen tukin minirataa, joista yksi oli vesirajalla, yksi ylämäen päällä ja kolmas linjana toisesta tukista kolmella laukalla. Tämä rata oli suhteellisen raskas ja vaatii eteenkin viimeiselle välillä tarkkuutta, jotta laukka-askeleet menisivät oikein. Ratsukko ylitti esteet hienosti, eikä tehtävä tuottanut suuria vaikeuksia heille, vaikka raskas olikin. Tämän jälkeen lähdimme hyppäämään portaita, jonka yläpäässä oli pieni tukki, josta alashyppy. Ensimmäisellä kerralla ratsukko kielsi ulos, koska Bellan tasainen ohjasote karkasi hetkeksi ja Sinvatti ei osannut odottaa tukkia portaiden yläpäässä. Toisella yrittämällä Bella tuki Sinvattia pohkeillaan ja ohjasotteellaan ja ratsukko ylittikin esteen. Tehtävä hypättiin vielä kahteen kertaan. Vuorossa oli valmennuksen viimeinen tehtävä, joka koostui risuesteestä, pöydästä, banketista, kulmasta, alashypystä veteen ja veden jälkeen olevasta isosta tukista. Banketin ja kulman välissä oli pitempi pätkä nurmikenttää, jossa Sinvatti paineli kiitolaukkaa. Rata ei juurikaan tuottanut vaikeuksia ratsukolle, sillä Sinvatti hyppäsi kaikki esteet mukisematta. Ainoastaan vauhtia oli välillä hieman liikaakin. Puhtaan radan jälkeen ratsukko sai luvan tehdä itsenäiset loppuverryttelyt.
12.10.2014 Maastoestevalmennus Huusari, ratsukko: Sumetron Sinvatti - Bella
Pyysin Bellaa tekemään itsenäiset alkuverryttelyt Sinvatin kanssa. Ratsukon lämmiteltyä lähdimme hyppäämään verryttelyesteitä.
Aloitimme hyppäämällä tynnyriestettä molempiin suuntiin. Ratsukko hyppäsi hyvässä temmossa. Tämän jälkeen pääsimme hyppäämään pientä rataa, joka koostui koivuesteestä, rengasesteestä ja tynnyriesteestä. Ratsukko otti yhden laukka-askeleen liian vähän toiseen väliin, mutta uusintakierroksella saatiin puhdas rata. Esteet hypättiin vielä toisesta suunnasta, jotka onnistuivat ratsukolta hienosti. Seuraavana vuorossa oli puueste, josta oli koottu ympyrä. Ympyrän keskeltä tuli hypätä. Ensimmäisellä kerralla Sinvatti kielsi, koska este pelotti sitä. Uusinta yrityksellä Bella tuki Sinvatti pohkeilla ja ohjilla, jolloin ylitse mentiin, vaikkakaan ei niin tyylipuhtaasti. Este hypättiin vielä muutamaan otteeseen.
Ratsukko suorittikin esteen kerta kerralta puhtaammin. Valmennuksen viimeisenä ratana hypättiin tukkipysty, penkki, hauta, vesieste ja heinäeste. Bellan tasainen ohjasote ja Sinvatin varmuus maastoesteillä lennättivät ratsukon puhtaasti koko radan ylitse.
Ainoastaan välillä liiankin rajusta vauhdista täytyi huomauttaa ratsukkoa. Puhtaiden ratojen jälkeen ratsukko pääsi tekemään itsenäisen loppuverryttelyn.
20.12.2013 Estevalmennus Huusari, ratsukko: Sumetron Sinvatti – Bella
Tapani mukaan pyysin ratsukkoa tekemään itsenäiset alkuverryttelyt sillä aikaa, kun rakensin valmennuksen esteitä. Sinvatti eteni energisesti kentällä ja ratsastajan avut olivat pieniä ja ohjasote tasainen. Lämmiteltyään ratsukko sai tehtäväkseen hypätä jo hyväksi todettua verryttelytehtävää: ristikko, kuusi maapuomia, ristikko, kuusimaapuomia ja ristikko hieman mutkittelevasti laitettuna. Tasaisesti etenevä ratsukko suoritti tehtävän virheettömästi ja sai luvan tehdä myös toiseen suuntaan rataa. Verryttelyesteenä hyppäsimme myös pystyä molempiin suuntiin. Verryttelyn jälkeen ratsukko sai tehdä välikäynnit, jonka jälkeen he saivat tehtäväkseen kokeilla valmennuksen varsinaista rataa, joka koostui pystystä, jonka jälkeen oli suhtautetulla välillä erikoiseste, josta käännyttiin tiukalla kaarella kolmoissarjalle. Kolmoissarjan jälkeen oli pitkän lähestymisen okseri ja sen jälkeen pysty, josta jatkettiin tiukalla kaarella viuhkalle. Radan viimeisenä esteenä oli okseri, jolle tultiin hieman vinossa. Toiseen tiukkaan kaareen ratsukko otti yhden laukka-askeleen liian vähän, minkä takia lähestyminen seuraavalle esteelle meni pohjaan ja Sinvatti kielsi. Ratsukko hyppäsi loppuradan puhtaasti. Rata hypättiin uusiksi ja tällä kertaa ratsukko karppasi ja suorittikin puhtaan radan. Ratsastaja piti ohjasoteensa tasaisena ja Sinvatti hyppäsi esteiden ylitse epäröimättä. Ratsu kuunteli ratsastajan apuja mielellään ja liikkui eteenpäin energisti. Rata hypättiin vielä toiseen suuntaan puhtaasti lävitse, jonka jälkeen ratsukko sai luvan tehdä itsenäiset loppuverryttelyt. Potentiaalinen ratsukko!
Kuvagalleria
Sinvatista otettuja kuvia vuosien varrella eri tilanteissa.
Varustekaappi
Kaikki varusteet ovat Equestrian PRO:sta, Mestyn varuste, MWS Boutique, OddPixel, Kivimetsän varuste ja Sokka Luxuries
