Olin menossa Kastanjantalliin miljoonatta kertaa, mutta tänään olikin erikoinen päivä. Sillä minua odotti tallissa jättiläinen. Minua jänniti aivan hirveästi, koska Suklaa on leikkisä heppa. Mitenhän pärjäisin tänään Suklaan kanssa? ajattelin. Aukaisin tallin oven ja nenääni tulvi hevosten tuoksu. Kävelin heti Suklaan karsinan tykö, jättiläisen pää kurkisti oven yli. " Oletko se sinä Suklaa? " ,minä henkäisin. Hevonen hörähti vastaukseksi. Avasin karsinan oven ja menin sisään, halasin hevosta " Oletpa sinä iso, mutta ihana! " Suklaa nosti oikein tahallaan päänsä ylös, joten minäkin nousin korkealle. Huusin apua ja Kristian ja Lilian tulivat karsinan ovelle ja pyysin: " Please, auttakaa minua!" ja Kristian vastasi virnuilen " Mitä roikuit Suklaan kaulassa? Se varmaan haluaa päästä sinusta eroon ". En oikein pitänyt tästä, joten vastasin närkästyneenä: " Noniin riittää jo! Ja auta minua ja etkä nosta minua kainaloista! ". Tietenkin Kristian nosti minut syliin. Huusin ja ripuilin, mutta Kristian piti minua sylissä eikä päästänyt minua alas. Minua nolotti, kun Lilian katsoi vieressä ja mutisin Kristanille " Päästä minut alas tai muuten käy hullusti! " Kristian nauroi ja vastasi " Eihän nyt sinua alas voi laskia pikku kullannuppuni! " minä kutsuin Suklaata " Suklaa tuuppa auttaa minua! ". Sulkaa tuli luokseni ja minä supisin sen korvaan " Nosta minut tuon lumipeikon sylistä, niin sitten saat kantaa minut ulos, onko selvä?" Suklaa odotti että tartuisin sen kaulaan, jotta voisi pelastaa minut lumipeikolta. Tartuin Suklaan ja maiskutin sille ja Suklaa lähti karsinan ovea kohti Kristianin oli pakko päästää minusta irti. Suklaa käveli karsinasta ulos ulko-oven eteen sanoin Lilianile " Aukasetko ovet ja tuut meidän mukaan? " Kristian juoksi meidän perään ja kaappasi minut taas syliin ja sanoi Lilianille " Vietkö Suklaan karsinaan?" Lilian nyökkäsi ja lähti taluttamaan Suklaata karsinaan. Kristian lähti kantamaan minua Huusarin taloa kohti " Mitä sinä nyt teet? Et anna edes hoitaa omaa hevosta!" Kristian ei ollut kuulevinakaan, vaan soitti jo Huusarin ja Michaelin ovikelloa. Oven avasikin Michael, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja pyysin tältä " Voisitko käskeä Kristianin päästämään minut alas sillä työt odottavat? " Michael vastasi: " Mitä te nuoriso nyt olette keksineet?" Kristian hymähti ja kysyi " Missä Huusari on?" Michael vastasi " Tuolla toimistossa ". Kristian laski minut alas ja juoksin heti Suklaan luo. Halasin Suklaata ja sanoin " Minulla ehti tulla jo ikävä ". Hymyilin ja hain harjan laatikosta ja harjasin Suklaan oikein kunnolla. Sitten hain Suklaan iltakaurat ja toivotin " Hyvää yötä! " ja kävelin kotia kohti ja höpötin itsekseni " On tämä sitten ollut pöhkö päivä!
Olin menossa Kastanjantalliin miljoonatta kertaa, mutta tänään olikin erikoinen päivä. Sillä minua odotti tallissa jättiläinen. Minua jänniti aivan hirveästi, koska Suklaa on leikkisä heppa. Mitenhän pärjäisin tänään Suklaan kanssa? ajattelin. Aukaisin tallin oven ja nenääni tulvi hevosten tuoksu. Kävelin heti Suklaan karsinan tykö, jättiläisen pää kurkisti oven yli. " Oletko se sinä Suklaa? " ,minä henkäisin. Hevonen hörähti vastaukseksi. Avasin karsinan oven ja menin sisään, halasin hevosta " Oletpa sinä iso, mutta ihana! " Suklaa nosti oikein tahallaan päänsä ylös, joten minäkin nousin korkealle. Huusin apua ja Kristian ja Lilian tulivat karsinan ovelle ja pyysin: " Please, auttakaa minua!" ja Kristian vastasi virnuilen " Mitä roikuit Suklaan kaulassa? Se varmaan haluaa päästä sinusta eroon ". En oikein pitänyt tästä, joten vastasin närkästyneenä: " Noniin riittää jo! Ja auta minua ja etkä nosta minua kainaloista! ". Tietenkin Kristian nosti minut syliin. Huusin ja ripuilin, mutta Kristian piti minua sylissä eikä päästänyt minua alas. Minua nolotti, kun Lilian katsoi vieressä ja mutisin Kristanille " Päästä minut alas tai muuten käy hullusti! " Kristian nauroi ja vastasi " Eihän nyt sinua alas voi laskia pikku kullannuppuni! " minä kutsuin Suklaata " Suklaa tuuppa auttaa minua! ". Sulkaa tuli luokseni ja minä supisin sen korvaan " Nosta minut tuon lumipeikon sylistä, niin sitten saat kantaa minut ulos, onko selvä?" Suklaa odotti että tartuisin sen kaulaan, jotta voisi pelastaa minut lumipeikolta. Tartuin Suklaan ja maiskutin sille ja Suklaa lähti karsinan ovea kohti Kristianin oli pakko päästää minusta irti. Suklaa käveli karsinasta ulos ulko-oven eteen sanoin Lilianile " Aukasetko ovet ja tuut meidän mukaan? " Kristian juoksi meidän perään ja kaappasi minut taas syliin ja sanoi Lilianille " Vietkö Suklaan karsinaan?" Lilian nyökkäsi ja lähti taluttamaan Suklaata karsinaan. Kristian lähti kantamaan minua Huusarin taloa kohti " Mitä sinä nyt teet? Et anna edes hoitaa omaa hevosta!" Kristian ei ollut kuulevinakaan, vaan soitti jo Huusarin ja Michaelin ovikelloa. Oven avasikin Michael, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja pyysin tältä " Voisitko käskeä Kristianin päästämään minut alas sillä työt odottavat? " Michael vastasi: " Mitä te nuoriso nyt olette keksineet?" Kristian hymähti ja kysyi " Missä Huusari on?" Michael vastasi " Tuolla toimistossa ". Kristian laski minut alas ja juoksin heti Suklaan luo. Halasin Suklaata ja sanoin " Minulla ehti tulla jo ikävä ". Hymyilin ja hain harjan laatikosta ja harjasin Suklaan oikein kunnolla. Sitten hain Suklaan iltakaurat ja toivotin " Hyvää yötä! " ja kävelin kotia kohti ja höpötin itsekseni " On tämä sitten ollut pöhkö päivä!
0 Comments
|
TallikirjaTänne kirjoittavat Hevosjärven tilan omistajat Huusari ja Bella hieman syvällisempiä pohdintoja tallinomistajan arjesta, sekä yleisesti virtuaalimaailmasta, sekä silloin tällöin saattaa esiintyä kirjoituksia myös normaalista arjestamme tilalla. Tarinat
March 2024
Kategoriat
All
|