Olin menossa Kastanjantalliin miljoonatta kertaa, mutta tänään olikin erikoinen päivä. Sillä minua odotti tallissa jättiläinen. Minua jänniti aivan hirveästi, koska Suklaa on leikkisä heppa. Mitenhän pärjäisin tänään Suklaan kanssa? ajattelin. Aukaisin tallin oven ja nenääni tulvi hevosten tuoksu. Kävelin heti Suklaan karsinan tykö, jättiläisen pää kurkisti oven yli. " Oletko se sinä Suklaa? " ,minä henkäisin. Hevonen hörähti vastaukseksi. Avasin karsinan oven ja menin sisään, halasin hevosta " Oletpa sinä iso, mutta ihana! " Suklaa nosti oikein tahallaan päänsä ylös, joten minäkin nousin korkealle. Huusin apua ja Kristian ja Lilian tulivat karsinan ovelle ja pyysin: " Please, auttakaa minua!" ja Kristian vastasi virnuilen " Mitä roikuit Suklaan kaulassa? Se varmaan haluaa päästä sinusta eroon ". En oikein pitänyt tästä, joten vastasin närkästyneenä: " Noniin riittää jo! Ja auta minua ja etkä nosta minua kainaloista! ". Tietenkin Kristian nosti minut syliin. Huusin ja ripuilin, mutta Kristian piti minua sylissä eikä päästänyt minua alas. Minua nolotti, kun Lilian katsoi vieressä ja mutisin Kristanille " Päästä minut alas tai muuten käy hullusti! " Kristian nauroi ja vastasi " Eihän nyt sinua alas voi laskia pikku kullannuppuni! " minä kutsuin Suklaata " Suklaa tuuppa auttaa minua! ". Sulkaa tuli luokseni ja minä supisin sen korvaan " Nosta minut tuon lumipeikon sylistä, niin sitten saat kantaa minut ulos, onko selvä?" Suklaa odotti että tartuisin sen kaulaan, jotta voisi pelastaa minut lumipeikolta. Tartuin Suklaan ja maiskutin sille ja Suklaa lähti karsinan ovea kohti Kristianin oli pakko päästää minusta irti. Suklaa käveli karsinasta ulos ulko-oven eteen sanoin Lilianile " Aukasetko ovet ja tuut meidän mukaan? " Kristian juoksi meidän perään ja kaappasi minut taas syliin ja sanoi Lilianille " Vietkö Suklaan karsinaan?" Lilian nyökkäsi ja lähti taluttamaan Suklaata karsinaan. Kristian lähti kantamaan minua Huusarin taloa kohti " Mitä sinä nyt teet? Et anna edes hoitaa omaa hevosta!" Kristian ei ollut kuulevinakaan, vaan soitti jo Huusarin ja Michaelin ovikelloa. Oven avasikin Michael, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja pyysin tältä " Voisitko käskeä Kristianin päästämään minut alas sillä työt odottavat? " Michael vastasi: " Mitä te nuoriso nyt olette keksineet?" Kristian hymähti ja kysyi " Missä Huusari on?" Michael vastasi " Tuolla toimistossa ". Kristian laski minut alas ja juoksin heti Suklaan luo. Halasin Suklaata ja sanoin " Minulla ehti tulla jo ikävä ". Hymyilin ja hain harjan laatikosta ja harjasin Suklaan oikein kunnolla. Sitten hain Suklaan iltakaurat ja toivotin " Hyvää yötä! " ja kävelin kotia kohti ja höpötin itsekseni " On tämä sitten ollut pöhkö päivä!
Olin menossa Kastanjantalliin miljoonatta kertaa, mutta tänään olikin erikoinen päivä. Sillä minua odotti tallissa jättiläinen. Minua jänniti aivan hirveästi, koska Suklaa on leikkisä heppa. Mitenhän pärjäisin tänään Suklaan kanssa? ajattelin. Aukaisin tallin oven ja nenääni tulvi hevosten tuoksu. Kävelin heti Suklaan karsinan tykö, jättiläisen pää kurkisti oven yli. " Oletko se sinä Suklaa? " ,minä henkäisin. Hevonen hörähti vastaukseksi. Avasin karsinan oven ja menin sisään, halasin hevosta " Oletpa sinä iso, mutta ihana! " Suklaa nosti oikein tahallaan päänsä ylös, joten minäkin nousin korkealle. Huusin apua ja Kristian ja Lilian tulivat karsinan ovelle ja pyysin: " Please, auttakaa minua!" ja Kristian vastasi virnuilen " Mitä roikuit Suklaan kaulassa? Se varmaan haluaa päästä sinusta eroon ". En oikein pitänyt tästä, joten vastasin närkästyneenä: " Noniin riittää jo! Ja auta minua ja etkä nosta minua kainaloista! ". Tietenkin Kristian nosti minut syliin. Huusin ja ripuilin, mutta Kristian piti minua sylissä eikä päästänyt minua alas. Minua nolotti, kun Lilian katsoi vieressä ja mutisin Kristanille " Päästä minut alas tai muuten käy hullusti! " Kristian nauroi ja vastasi " Eihän nyt sinua alas voi laskia pikku kullannuppuni! " minä kutsuin Suklaata " Suklaa tuuppa auttaa minua! ". Sulkaa tuli luokseni ja minä supisin sen korvaan " Nosta minut tuon lumipeikon sylistä, niin sitten saat kantaa minut ulos, onko selvä?" Suklaa odotti että tartuisin sen kaulaan, jotta voisi pelastaa minut lumipeikolta. Tartuin Suklaan ja maiskutin sille ja Suklaa lähti karsinan ovea kohti Kristianin oli pakko päästää minusta irti. Suklaa käveli karsinasta ulos ulko-oven eteen sanoin Lilianile " Aukasetko ovet ja tuut meidän mukaan? " Kristian juoksi meidän perään ja kaappasi minut taas syliin ja sanoi Lilianille " Vietkö Suklaan karsinaan?" Lilian nyökkäsi ja lähti taluttamaan Suklaata karsinaan. Kristian lähti kantamaan minua Huusarin taloa kohti " Mitä sinä nyt teet? Et anna edes hoitaa omaa hevosta!" Kristian ei ollut kuulevinakaan, vaan soitti jo Huusarin ja Michaelin ovikelloa. Oven avasikin Michael, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja pyysin tältä " Voisitko käskeä Kristianin päästämään minut alas sillä työt odottavat? " Michael vastasi: " Mitä te nuoriso nyt olette keksineet?" Kristian hymähti ja kysyi " Missä Huusari on?" Michael vastasi " Tuolla toimistossa ". Kristian laski minut alas ja juoksin heti Suklaan luo. Halasin Suklaata ja sanoin " Minulla ehti tulla jo ikävä ". Hymyilin ja hain harjan laatikosta ja harjasin Suklaan oikein kunnolla. Sitten hain Suklaan iltakaurat ja toivotin " Hyvää yötä! " ja kävelin kotia kohti ja höpötin itsekseni " On tämä sitten ollut pöhkö päivä!
0 Comments
Yhden tällä hetkellä maailman onnellisimman hevosenomistajan tarina tavallisesta hyppytreenistä.Minulla oli tänään vapaa päivä aamutallista. Nautinkin suuresti siitä, ja eksyin ostoksille tallikauppaamme. Vaikka rahaa paloi, ostettuani vain oikeasti tarvittavia tavaroita. Tämän jälkeen köpöttelin Kastanjantalliin tsekkaamaan tilanteen. - Huusari! Haluaisitko ratsastaa Dellalla? Mä voisin valmentaa teitä! Bella huudahti nähtyäni minut, Ceran karsinasta. Hän oli putsaamassa karsinoita parasta aikaa. - Mikäs siinä! Haluatko satuloida Dellan itse, vai satuloinko mä? Mä voisin käydä tsekkaamassa ainakin Cinderellan tilanteen, tarhojen kunnon, vastasin Bellalle iloisesti. - Mä satuloin. Haluan nähdä miten Della käyttäytyy! Bella tokaisi minulle ja kipaisi tarhoille Dellaa hakemaan. Bella laittoin minulle Dellan valmiiksi. Kiivetessäni Dellan selkään, se lähti liikkeelle, ennenkuin ehdin satulaan. " Minne sulla kiire on? " puhelin rauhoittavasti Dellalle. Tässä valmennustuntimme Bellan sanoin: " Laitoin Dellan Huusarille valmiiksi, koska halusin tutustua tähän uppouuteeni hevoseen. Satulointi ei onnistunut, sillä kättäni koristavat hampaan jäljet. Huusarin noustessa selkään, Della oli jo liikkeellä, ennen kuin Huusari satulassa istui. Halusin pitää Huusarille valmennustunnin Dellan kanssa, jotta näkisin miten Della käyttäytyy. Pistin heidät tekemään lämppärikierrokset. Lämmittelyn jälkeen Huusari kokosi ohjat ja sai tehtäväksi koottu ravi - lisätty ravi - pysähdys. Della liiti kentällä, Huusari osasi hommansa. Seuraavaksi tehtäväksi annoin heille, lisätty ravia pituushalkaisijalle, josta siirtyminen edelleen ravissa sulkutaivutukseen - lisättyyn laukkaan siirtyminen, sulkutaivutus laukassa - piaffe - passage- lisätty käynti - piruetti vasemmalle - koottu laukka - harjoitusravi - lisätty laukka - laukanvaihto joka 5 askeleessa. Laukanvaihto Dellalta ei onnistunut heti, vaan Huusari joutui pyytämään uudestaan sitä. Halusin itse mennä Dellalla loppuravit ja kokeilla vielä laukanvaihtoa sillä. Ilmeisestikkin Dellalla pitää treenata laukanvaihtoja vielä. Tämän jälkeen hoidimme yhdessä Dellan ja päästimme hänet tarhaan. Suunnittelimme samalla Dellan tulevaisuutta. " Mietimme yhdessä Bellan kanssa Dellan tulevaisuutta. Yksi asia ainakin on varmaa, Dellan koulutus jatkuu vielä, sillä sen laukanvaihdot ei onnistu vielä kunnolla. Della tuli meille siis konkurssiin menneeltä tilalta, jossa sitä ei ehditty kunnolla kouluttaa, joten jatkamme kouluttamisen täällä loppuun. Dellan ratsastamisen jälkeen, suuntasin Cinderellan ja Annen tarhalle. " Cinderellaa! Tule mamin luo! Lähtäänkö treenaamaan? " lepertelin Cinderellalle portilta, sen suunnatessa minua kohden. Nappasin Cinderellan kiinni ja lähdin taluttamaan kohti Jääntallia. Tallissa laitoin Cinderellan hoitokarsinaan kiinni. Harjasin sen kaikessa rauhassa, vaikka hermot meinasivat mennä. Nimittäin kaikki harjat löytyivät sen jaloista. - Rella! Tänne se harja! Tuhma tyttö! yritin tavoittaa harjaani, jonka Cinderella nappasi kädestäni. Pilke silmäkulmassa Rella piti päänsä korkealle, minun katsoessa avuttomasti vieressä. - Hyvä Rella! Niin sitä pitää, kuului käytävältä vahingoniloinen ääni, Bella naureskeli minulle Kenin karsinasta. Lopulta sain harjan Relalta ja pääsin satuloimaan sen. Suuntasimme maneesiin Bellan ja Kenin seuratessa perässä. Kiristin maneesin päästessämme Rellan satulavyön. - Katja! Voisitko auttaa mua nyt? Aattelin treenata Rellan kanssa esteitä, ja tarvisin apua esteiden korottamisessa! huudahtin Katjalle, tilamme valmentajalle. - Juu, minä autan, kuului vastaus estepinon keskeltä. Olin käynyt jo aiemmin pystyttämässä maneesin estekentälle radan, jonka lähtökorkeus oli 120cm. Koulukentällä oli pystytettynä muutama ristikko ja kavaletti. - Mekin hypätään Kenin kanssa! Bella kertoi. Nyökkäsin, tämä sopi minulle. Kiipesin Rellan selkään, sen yrittäessä liikkeelle. Nauroin. Annoin Rellan kävellä pitkillä ohjilla pari lämmittelykierrosta. Lämmiteltyämme kokosin ohjat käteeni ja pyysin Rellalta koottua käyntiä- lisätty ravi - vastalaukka. Ravin nostaessa Rellan vauhti kiihtyi kiihtymistään, jouduin pidättelemään sitä hieman. Laukatessamme pituushalkaisijalla, Rella meni todella nopeaa vauhtia. Hiljensin keskiraviin. - Pikajunat etenee! Bella nauroi Kenin selästä. He menivät parasta aikaa harjoituslaukkaa. - Jep! Tää haluais juosta vaa täysiä! Nauroin. Hyppäsin Rellalla pari kertaa ristikon, kunnes siirryimme esteradalle. Nostin laukan Rellalla ja lähestyimme ensimmäistä estettä, joka oli 120cm pystyeste. Rella liiti esteen ylitse korkealla ilmavaralla. Lähestyessämme okseria, Rella kiihdytti vauhtiaan, tein puolipidätteen, jotta hallinta ei katoiaisi. Liitäessämme okserin ylitse tunsin Rellan räjähdysaltiuiden. Se liiti eteenpäin ja hyppäsi kaikki esteet hirvittävällä ilmavaralla. Radan jälkeen yritin saada Rellan vauhtiansa hiljentämään, mutta se tuntui unohtaneen jarrut, ollessaan niin innoissaan. Selvittyämme aina radasta, sitä nostettiin aina 20cm. Lopulta hyppäsimme 160cm radan. - Cinderellalla on tänään joku ihme pomppimistauti. Haluan kokeilla okserilla kuin korkealle tämän potentiaali riittää! Katja korota estettä aina 5cm, huudahdin innoissani. Rellalla tuntui energiaa vielä piisaavan, joten siirryimme hetkeksi käyntiin. - Nyt tää on 165cm! Ootteko valmiit? Katjan ääni kuului estekentältä. Nyökkäsin ja ohjasin Rellan kentälle. Annoin laukka-avut ja kiersimme kentän ympäri ennenkuin lähestyimme estettä. Rella laukkasi korvat hörössä ja liiti esteen ylitse. - Yli! Loistavaa! Katjan ja Bellan äänet kuuluivat kentältä. Este kohosi 170cm. Lähestyessämme estettä, tunsin Rellan innostuneisuuden selkään asti. Tälläkin kertaa este ylittyi pienellä ilmavaralla. Katja kohotti esteen 175cm, jonka Rella ylitti hienosti. -180cm! Bella, sinun ja Bellen ennätys on vaarassa! Katja huudahti. Tunsin Rellan jännittyneisyyden, ja Bellan ja Katjan katseet selässäni, antaessani Rellalle laukka-avut. Rella nosti laukan ja lähestyimme punavalkoista okseria. Noustessamme esteen ylle, kuulin puomin kolahduksen. Pudotus! Siirsin Rellan raviin ja sitä kautta käyntiin. - Haluan kokeilla uudestaan! huikkasin Bellalle ja Katjalle. He nostivat puomin paikoilleen. Siirryimme laukkaamaan, Rella eteni nopeatahtisesti, Lähestyessämme estettä, tunsin jännityksen hiipivän vatsaani. Pääsisimmekö ylitse, mietein. Rella ponkaisi hirvittävään loikkaan ja selvisimme esteen ylitse mainiosti. - Jeeeee! tuuletin selässä, - Nostetaan tämä este vielä 185cm, kokeillaan sitä, ja sitten lopetellaan, Katja ehdotti. Myönnyin. - Mua jännittää pikkusen! Toivottavasti ei satu mitään! sanoin Bellalle ja Katjalle hermoillessani selässä. Käveltyämme hetken, siirryimme laukkaamaan. Vilkaisin estettä, minua pelotti hieman nimittäin este oli todella iso. Mitä jos me kaadutaan tai jotain muuta vastaavaa, ajattelin kauhuissani. Estettä lähestyessä astein Rellan jännittyneisyyden ja luulin jo pelin menetettäneen! Rella laukkasi korvat hörössä, kiristäen tahtia hieman. Tein pienen puolipidätteen. Apua, en saa hallintaani pian tätä, ajattelin kauhuissani. Ihmeekseni Rella liiti 185cm punavalkoisen okserin ylitse pienellä ilmavaralla! Huokasin helpotuksesta ja valahdin Rellan kaulalle, Rellan hidastaessa käyntiin. - Jeeee! Rella on paras! hihkuin Rellan selässä, Bellan ja Katjan katsoessa suu auki. - 190cm estettä kokeillaan joskus toiste, ehkä, Katja huudahti. Halasin Rellaa. - Sä oot yks parhaimmista hevosista koskaan! 185cm! Uskomaton hevonen! Mä oikeesti luulin Rella, ettei me ton ylitse päästä! Mä olin jo varma, että kiellät taikka tiputat, tai mä mokaan jotenki, puhua pulputin Rellalle hermotuksissani. Palkittuani ja halattuani Rellan sata kertaa, kävelin päärakennukseen. - Ihme hevonen sulla! Bellan ihaileva ääni kuului keittiön perukoilta. - Jep! Mutta täytyy muistaa, että se oli YKSITTÄINEN este, ei rata. Ajattelin, että jos osallistuisit syystapahtumaamme Rellalla, Grumelurilla, Adrianella ja Benjamilla. Itse en voi, koska olen järjestäjä, palautin Bellan maan pinnalle. Täytyy muistaa, että se oli vain yksittäinen este, mutta Rella on siltikin upea hevonen! Kohta sen varsakin syntyy. Rellan kisakausi voisi loppua syystapahtumaan, sen jälkeen se pääse mammalomalle. Minkälainenhan sen varsasta tulee? mietein illalla sängyssäni ennen nukahtamista. Olen varmasti yksi maailman onnellisimmista hevosenomistajista! Nukahdin onnellisena. Kirjoittaja: Huusari Meille saa antaa palautetta tekstistämme. Muistattehan, että IRL:ssä tämä tarina ei paikkaansa pidä, vaan tämä on Huusarin mielikuvituksen tuotetta! Herätyskelloni soi, vilkaisu siihen kertoo sen olevan 06.00. Huokaisten pomppaan sängystä ylös, ja laitan tallivaatteet päälle. Laitan uuden, ihanan lämpimän hupparini päälle. Hiivin Bellan huoneen ohitse keittiöön syömään aamupalaa, Jessen ja Mustin seuratessa perässä. " Juu, saatta tekin! " Nauran hiljaa, Mustin katsoessa koiranpentu ilmeellään minuun. Tänään on minun vuoroni tehdä aamutalli, sillä Maxilla on vapaa päivä. Syön runsaan aamupalan, sillä tiedän, että seuraavan kerran pääsen syömään iltapäivällä.
Aukaisen eteisen oven, ja astun viileään syysaamuun. Koska kello on vasta 7, tarhojen takana näkyy häivenevä sumuverho. Astelen Kastanjantalliin. Oven avatessa kuuluu hörähdyksiä sieltä täältä, lämpimän ilman hujahtaessa naamalle. Kävelen suoraan ruokintahuoneeseen, josta löydän Melanien valmiiksi laittaman ruokintakärryn. Jaan rauhassa ruuat hevosille, Kastanjalle ensimmäisenä. Tämän tehtyäni, siirryn Jääntalliin. Oven avatessa, karsinoiden ovien ylitse ilmestyy unisia hevosen päitä. " Huomenta! " huikkaan hevosille. Haen ruokintakärryt ja jaan ruuat. Palaan Kastanjantalliin, jossa hevoset ovat saaneet syötyä ruokansa. Kävelen toimistoon katsomaan lämpölukemat, se näyttää 5*C. " Cinderellalle, Donnalle ja Kenille loimet, hmm, tarviikohan muut " mietin itsekseni ääneen. Kävelen tallikäytävälle, ja avaan Arabellan oven. Se astuu saman tien käytävälle. Nauran " Mitä mamin mussukka! Lähdetkö viemään hevosia tarhoihin minun kanssani? " lepertelen sille, halatessani sitä. Kävelemme Arabellan kanssa Cloven karsinan luokse, se viedään tarhaan ensimäiseksi, sillä se on koko hevoslauman johtaja. Clove hörähtää minulle, laskien päänsä lähes syliini, jotta saan pudottaa riimun sen päähään. Kehun sitä, kuinka hieno hevonen minulla onkaan! Talutan Cloven tarhaan. Haemme Arabellan kanssa Kastanjantallista loputkin hevoset tarhoihinsa, Mari, Romeo, Elliot ja kumppanit kipittelevät kauniissa syysaamussa rauhallisesti. Katselen hetken hevosia, nauttien. Jääntalliin astuessani Cinderella potkaisee hieman vaativasti oveaan. " Haluan jo ulos! Etkö tajua! " se tuntuu kertovan. " Joo, joo hätähousu! Pääset kyllä ulos nyt heti! " nauran hakiessani hevoseten riimuja. Vien Cinderellan tarhaan ensimmäisenä, jonka jälkeen haen loput omat hevoseni, sekä Bellan ja Lilianin hevoset. Tepastelen pihan poikki avamaan punaisen, suuren maneesimme ovia, kaikki neljä ovea. Saatuani ovet aukaistuksi, köpöttelen takaisin Kastanjantalliin, jossa aloitan karsinoiden siivouksesta. Onnistun kuluttamaan siihen hommaan yli puolitoista tuntia aikaa. Saatuani karsinat siivottua, haen harjan ja lakaisen tallikäytävän, johon oli kerääntynyt jo heinän rippeitä. Huokaisten kävelen kohti Jääntallia siivoamaan karsinat. Satulahuoneeseen astuessani nenään leihahtaa nahan tuoksu. Tarkistan varusteiden kunnon. Parin hevosen varusteet ovat likaiset, joten joudun tarttumaan satulasaippuaan ja sieneen, Jesse ja Musti tepastelevat pitämään minulle seuraa. Avaan radion, jotta minulla olisi kuunneltavaa, puhdistaessani satuloita. Vihdoin ja viimein saan varusteet putsatuksi ja käyn tarkistamassa Jääntallin satulahuoneen, kaikki ovat kunnossa sielä. Pesukarsinat kaipaavat kuitenkin siivoojaansa, joten minun on tartuttava työhön ja putsattava paikat. " Huomenta! Mikä meininki? " kuuluu selän takaa yhtäkkiä Bellan ääni, säikäyttäen minut. " iik! " kiljaisuni kajahtaa tallin käytävällä. " Bella! Onneksi täällä ei ollut hevosia! Noin EI saa missään nimessä tehdä! Kastanjantallissa oli pari todella likaista satulaa " suutun Bellalle. " Anteeksi, oli vaan pakko! Ehditkö jo pestä ne? Voin auttaa Sinua " Bella virnistää. " Voit ainakin tarkistaa kuivikkeiden, heinien ja muiden tilan. Voisit myös siivota osan tarhoista kaveriksi " ehdotan Bellalle. Bella myöntyy ja käymme työhön. Parin tunnin kuluttua hommat ovat viimein valmiit ja pääsemme syömään lämpimän ruuan, kellon ollessa keskipäivässä. Tämä on siis tallikirja, jonne me omistajat Bella ja Huusari kirjoitamme silloin tällöin tarinaa. Meille saa antaa palautetta kirjoituksistamme, sekä toiveita millaisista töistä haluatte tarinan. |
TallikirjaTänne kirjoittavat Hevosjärven tilan omistajat Huusari ja Bella hieman syvällisempiä pohdintoja tallinomistajan arjesta, sekä yleisesti virtuaalimaailmasta, sekä silloin tällöin saattaa esiintyä kirjoituksia myös normaalista arjestamme tilalla. Tarinat
March 2024
Kategoriat
All
|