Urhea Poju " Heppu "
Rotu: Suomenpienhevonen
Sukupuoli: Ruuna
Syntynyt: 09.06.1995 / 29- vuotias
Rekisterinumero: VH13-018-0158
Säkä: 143cm
Painotus: Kouluratsastus
Ko HeA
Re 80cm
Me 70cm
Ye 100cm
Maahantuoja: Tuontikeskus Alegre
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122 / Hevosjärven tila, Ranska
Status: Eläkkeellä
Tahmea ruuna, josta löytyy kuitenkin myös yhteistyökykyisyyttä!
Sukupuoli: Ruuna
Syntynyt: 09.06.1995 / 29- vuotias
Rekisterinumero: VH13-018-0158
Säkä: 143cm
Painotus: Kouluratsastus
Ko HeA
Re 80cm
Me 70cm
Ye 100cm
Maahantuoja: Tuontikeskus Alegre
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122 / Hevosjärven tila, Ranska
Status: Eläkkeellä
Tahmea ruuna, josta löytyy kuitenkin myös yhteistyökykyisyyttä!
Hepun luonne
Tahmea ruuna, josta löytyy kuitenkin myös yhteistyökykyisyyttä!
Hoitaessa: Vaikka Heppu seisoisikin kiltisti paikoillaan, ei se voi sietää yksin talliin jäämistä ja heti on hirveä meteli päällä. Kaviot eivät aina meinaa nousta ylös, mutta kuitenkin pysyvät ylhäällä. Satulavyön kiristämisestä ei Heppu oikein välitä vaan saattaa luimia korviaan ja pullistella. Kuolaimia Heppu ei oikein tahdo ottaa, mutta ei niit kuitenkaan ole kovin vaikea sinne suuhun saada.
Ratsastettaessa: Usein aluksi Heppu on tahmea ja vaatii ratsastajalta päättäväisyyttä. Kun Hepun saa kunnolla liikkumaan, on yhteistyö kaunista katseltavaa. Esteillä Heppu kaipaa usein ratsastajan tukea ja kannustusta pärjätäkseen. Yksin maastoilemaan lähdettäessä yrittää usein pian kääntyä takaisin tallille ja hirnuu, kavereiden kanssa ei koskaan ole temppuillut vaan reippaasti ollaan menossa etiäpäin.
(c) Loci
Hoitaessa: Vaikka Heppu seisoisikin kiltisti paikoillaan, ei se voi sietää yksin talliin jäämistä ja heti on hirveä meteli päällä. Kaviot eivät aina meinaa nousta ylös, mutta kuitenkin pysyvät ylhäällä. Satulavyön kiristämisestä ei Heppu oikein välitä vaan saattaa luimia korviaan ja pullistella. Kuolaimia Heppu ei oikein tahdo ottaa, mutta ei niit kuitenkaan ole kovin vaikea sinne suuhun saada.
Ratsastettaessa: Usein aluksi Heppu on tahmea ja vaatii ratsastajalta päättäväisyyttä. Kun Hepun saa kunnolla liikkumaan, on yhteistyö kaunista katseltavaa. Esteillä Heppu kaipaa usein ratsastajan tukea ja kannustusta pärjätäkseen. Yksin maastoilemaan lähdettäessä yrittää usein pian kääntyä takaisin tallille ja hirnuu, kavereiden kanssa ei koskaan ole temppuillut vaan reippaasti ollaan menossa etiäpäin.
(c) Loci
Sukupuu
i. Tirehtööri
ii. Pata-Ässä
iii. Ruutu-Ässä
iie. Wesannon Paula
ie. Herttakuningatar
iei. Korpien Kuningas
iee. Karvolan Sumutuuli
e. Päivän Selma
ei. Peilityynen Rotvalli
eii. Jokeri
eie. Lounatuuli
ee. Helmivalkea
eei. Kuuraparta
eee. Ojakylän Helmiäinen
ii. Pata-Ässä
iii. Ruutu-Ässä
iie. Wesannon Paula
ie. Herttakuningatar
iei. Korpien Kuningas
iee. Karvolan Sumutuuli
e. Päivän Selma
ei. Peilityynen Rotvalli
eii. Jokeri
eie. Lounatuuli
ee. Helmivalkea
eei. Kuuraparta
eee. Ojakylän Helmiäinen
Päiväkirja
10.02.2024 Kuulumisia (Huusari)
Tällä hetkellä meidän vanhin hevonen on ehdottomasti Heppu, se täyttää tänä vuonna jo huikeat 29 vuotta! Olen ilolla seurannut sen touhuiluja sen hoitajansa Danielien kanssa. He ovat käyneet maastossa humputtelemassa sekä kevyesti kentällä touhuilleet. Ruuna saa jatkaa edelleen Kuunpihatossa asumistaan ja asustelee siellä loppuun saakka. Nyt sitä ollaan jonkin verran enempi jouduttu loimittamaan, mutta se ei meitä haittaa, kunhan ruunalla on vain kivaa ja lämmintä. Jokusen kerran meidän yksi tuntilainen, Mel, on käynyt myös jumppaamassa Heppua, jotta tämä pysyisi vetreänä. Ruuna on pysynyt pääasiassa terveenä ja on muutoinkin hyvinvoivan oloinen.
27.09.2023 Kuulumisia (Huusari)
Heppu täytti kesällä jo huikeat 28 vuotta! Ihan järjettömän upea luku. Heppu on viettänyt viimeiset vuodet eläkeratsuna, eli lähinnä puuskailukäytössä. Sillä on ollut omana hoitajana Daniel niminen tuntilainen, joka on touhunnut vain rennosti pojan kanssa. Estetreenit ovat jääneet kokonaan pois ja Hepun kanssa on oikeastaan enää maastoiltu ja kentällä kevyesti jumppailtu. Daniel on tehnyt paljon hyvän mielen maastakäsittelytreenejä ja kävelyretkiä luontoon. Heppu on fyysisesti hyvässä kunnossa. Kuulo ei vain ole enää niin hyvä kuin vielä muutama vuosi sitten.
27.10.2015 Treenajamme Minkan sanoin:
" Tallille tullessani kävelen ensin kaapilleni. Oveen oli jätetty lappu, että voisin tänään ratsastaa Urhea Poju-nimisen eläkkeellä olevan suomenhevosruunan. Treenillä ei ollut väliä, joten päätin mennä maastoon vähän hummailemaan. Kävelin Kuunpihatoille ja hain ruunan riimun ja narun, jonka jälkeen lähdin hakemaan ruunaa laitumelta. "Heppu!" huutelin portilta ja huomasin rautiaan hevosen nostavan päätään. Menin lähemmäs ja otin ruohoa mutustelevan, tähtiotsaisen ruunan kiinni. Maiskautin liikkeelle lähdön merkiksi ja talutin hevosen perässäni talliin. Sidoin Hepun käytävälle ketjuihin molemmin puolin. Otin sitten sen pakista kumisuan, koska herra oli aivan savinen. Jouduin ottamaan myös piikkisukaa avuksi, jotta saisin kaikki savipaakut pois Hepun karvasta. Seuraavaksi selvitin jouhet ja erityisesti hännän selvittämiseen meni aikaa, sen verran likainen se oli.
"Nosta", käskin päättäväisesti nojaten Hepun lapaa vasten. Puristin samalla vuohisesta, jolloin jalka nousi, mutta paiskautui takaisin alas.
"Älä hermostu, älä hermostu, älä hermostu...", hoin itselleni ja laskin kaviokoukun alas nostaakseni jalan kahdella kädellä. Puristin vuohista molemmilla käsilläni ja nojasin ruunaan samalla käskien sitä nostamaan jalkansa. Viimein jalka nousi, mutta Heppu yritti heiluttaa sen pois otteestani. Pitelin jalasta kuitenkin kaksin käsin kiinni ja sain sen pysymään ylhäällä. Kaviot puhdistettuani rapsuttelin ruunaa hetken kävin sitten nopeasti hakemassa sen varusteet. Laitoin ensin suojat Hepun kaikkiin jalkoihin, jonka jälkeen nostin satulan sen selkään. Oikaisin satulahuovan huolellisesti ja kiristin vyön valmiiksi jo melko tiukalle, mistä herra ei oikein pitänyt. Otin sitten riimun kaulalle ja harjasin pään. Avasin sitten suitset ja tartuin Hepun päähän tarjoten sille kuolaimia. Heppu piti kuitenkin hampaansa tiukasti yhdessä päätään heilutellen, joten painoin sormeni samantien hammaslomaan, ettei tarvitsisi enempää tapella. Siivosin tavaroita sivumalle karsinan eteen ja otin sitten Hepun irti. Kiristin vielä vyötä, joka meni helposti kaksi reikää, eli Heppu oli pullistellut. Otin sitten ohjat pois kaulalta ja talutin ruunan pihalle. Kiipesin pienehkön ruunan selkään ja säädin jalustimet, sekä tarkistin vyön. Annoin sitten pohkeita ja ruuna lähti jähmeäasti kävelemään maastopolulle. Perästäni kuulin kuitenkin nimeäni huudettavan ja käännyin katsomaan. Huusari juoksi luokseni ja sanoi: "Hei. Anteeksi, kun vasta nytten tulen, mutta on ollut niin kamala kiire. Elikkäs minun piti kertoa, että Hepulla on tapana yksin maastoillessa kääntyä takaisin kotiin. Se ei katsos tykkää olla yksin, mutta olet vaan tarkkana sen kanssa."
"Selvä, kiitoksia tiedosta", sanoin hymyillen ja käänsin Hepun uudelleen kohti polkua.
Onneksi Huusari varoitti minua ruunan tempuista, koska minun piti todellakin olla tarkkana. Ensin Heppu liikkui kuin etana tervassa, jonka jälkeen se yritti kimeästi hirnahdellen tehdä äkkikäännöksiä ympäri. Napautin ruunan takamusta muutaman kerran raipalla saaden sen hetkeksi liikkeelle ja kiristäen ohjia yllätysten varalta. Tarpeeksi käveltyäni ja hyvän pohjan sattuessa kohdalle siirsin Hepun harjoitusravin kautta kevyeeseen raviin. Annoin ruunalle hiukan ohjaa, mutta olin silti tarkkana ja suoristin hevosen aina kun se yritti kiemurrella. Nousin jalustimille ylämäessä ja kannustin Heppua eteenpäin. Hidastin käyntiin ja tein peruutuksia ja pohkeenväistöjä kuuliaisuusharjoituksina. Ruunalla kesti hetken tajuta, että halusin peruuttaa, mutta pohkeenväistöt sujuivat tosi hyvin. Taputin ruunan kaulaa ja pyysin taas ravia. Heppu päätti taas hiukan testailla minua yrittämällä kääntyä ympäri ja kiemurtelemalla. Komensin sitä muutaman kerran raipalla ja matkamme jatkui reippaassa ravissa. Tein muutaman puolipidätteen ja istuin alas raviin. Valmistelin laukan ja puristin pohkeillani ruunan kylkiä. Laukka ei heti noussut, joten pyysin uudestaan ja kehuin ruunaa, kun se siirtyi pärskähtäen laukkaan. Tasapainotin Heppua ensin ja ratsastin kunnon tahdin laukkaan, ennen kuin nousin jalustimille. Annoin hiukan ohjaa ruunalle ja se venytti kaulaansa pidentäen askeliaan. Ilmavirta tuiversi vasten kasvojani, kun kannustin ruunaa kovempaan laukkaan. Pian otin ruunaa takaisin hallitumpaan laukkaan ja istuin alas. Kokosin ohjia ja hidastelin hiljalleen kevyeeseen raviin taputtaen ruunan kaulaa ja kehuen sitä vuolaasti.
***
Heppu käveli joustavin askelin tallipihalle. Laskeuduin selästä ja otin ohjat ruunan pään yli käteeni ja lähdin taluttamaan sitä pihattotalliin sisään. Sidoin ruunan naruihin pesukarsinaan ja riisuin siltä suitset laittaen riimun tilalle. Otin sitten satulan selästä ja laitoin ne syrjään odottamaan. Riisuin suojat ja käynnistin sitten letkun ja suihkuttelin hepun jalkoja hyvän aikaa ennen kuin hain kylmät sen kaikkiin jalkoihin.
Pesin kuolaimet ja ristitin suitset vieden ne paikalleen satulan kanssa. Harjasin sitten suojat ja paketoin ne siististi Hepun pakkiin. Menin sitten rapsuttelemaan höpsöä ruunaa, joka yritti kerjätä herkkuja hamuamalla taskujani ja töykkimällä turvallaan. Otin ruunalta kylmät pois ja puhdistin sen kaviot. Kävimme jälleen pientä taistoa nouseeko jalka ylös, mutta ruuna luovutti nyt selkeästi helpommin. Harjasin Hepun vielä pikaisesti läpi jonka jälkeen puin sille pihattopannan ja talutin sen ulos varsinaiseen pihattotarhaan. "
05.04.2015 Muutto Hevosjärven tilalle
Urhea Poju muutti Hevosjärven tilalle Alegresta, jossa se oli teurasmyynnissä. Alegreen ruuna oli aikanaan tuotu, koska sen edellisellä omistajalla oli ollut tarvetta vähentää hevosmääräänsä. Jokin Pojassa sykähdytti ja nyt se majaileepi Kuunpihatossamme. Heppu muutti meille lähinnä viettämään rentoja eläkepäiviä hevoslaumassa. Ensimmäisen päivänsä Heppu viettikin jo muiden pihattolaisten seurassa. Pihattolaiset ottivat uuden kaverinsa hyvin vastaan ja alun ihmettelyn jälkeen Heppu rauhottuikin syömään heinää ja tutkailemaan pihattoa. Se saakin viettää ensimmäiset päivät tutustuen tilaan ennenkuin sen selkään edes kiivetään. Todennäköisesti tulemme käymään korkeintaan muutamissa pienissä kisoissa ja puuskailemme rennosti. Hoitaja Hepulle otetaan jos oikea sattuu kohdalle. Ainakin tähän saakka kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan!
Tällä hetkellä meidän vanhin hevonen on ehdottomasti Heppu, se täyttää tänä vuonna jo huikeat 29 vuotta! Olen ilolla seurannut sen touhuiluja sen hoitajansa Danielien kanssa. He ovat käyneet maastossa humputtelemassa sekä kevyesti kentällä touhuilleet. Ruuna saa jatkaa edelleen Kuunpihatossa asumistaan ja asustelee siellä loppuun saakka. Nyt sitä ollaan jonkin verran enempi jouduttu loimittamaan, mutta se ei meitä haittaa, kunhan ruunalla on vain kivaa ja lämmintä. Jokusen kerran meidän yksi tuntilainen, Mel, on käynyt myös jumppaamassa Heppua, jotta tämä pysyisi vetreänä. Ruuna on pysynyt pääasiassa terveenä ja on muutoinkin hyvinvoivan oloinen.
27.09.2023 Kuulumisia (Huusari)
Heppu täytti kesällä jo huikeat 28 vuotta! Ihan järjettömän upea luku. Heppu on viettänyt viimeiset vuodet eläkeratsuna, eli lähinnä puuskailukäytössä. Sillä on ollut omana hoitajana Daniel niminen tuntilainen, joka on touhunnut vain rennosti pojan kanssa. Estetreenit ovat jääneet kokonaan pois ja Hepun kanssa on oikeastaan enää maastoiltu ja kentällä kevyesti jumppailtu. Daniel on tehnyt paljon hyvän mielen maastakäsittelytreenejä ja kävelyretkiä luontoon. Heppu on fyysisesti hyvässä kunnossa. Kuulo ei vain ole enää niin hyvä kuin vielä muutama vuosi sitten.
27.10.2015 Treenajamme Minkan sanoin:
" Tallille tullessani kävelen ensin kaapilleni. Oveen oli jätetty lappu, että voisin tänään ratsastaa Urhea Poju-nimisen eläkkeellä olevan suomenhevosruunan. Treenillä ei ollut väliä, joten päätin mennä maastoon vähän hummailemaan. Kävelin Kuunpihatoille ja hain ruunan riimun ja narun, jonka jälkeen lähdin hakemaan ruunaa laitumelta. "Heppu!" huutelin portilta ja huomasin rautiaan hevosen nostavan päätään. Menin lähemmäs ja otin ruohoa mutustelevan, tähtiotsaisen ruunan kiinni. Maiskautin liikkeelle lähdön merkiksi ja talutin hevosen perässäni talliin. Sidoin Hepun käytävälle ketjuihin molemmin puolin. Otin sitten sen pakista kumisuan, koska herra oli aivan savinen. Jouduin ottamaan myös piikkisukaa avuksi, jotta saisin kaikki savipaakut pois Hepun karvasta. Seuraavaksi selvitin jouhet ja erityisesti hännän selvittämiseen meni aikaa, sen verran likainen se oli.
"Nosta", käskin päättäväisesti nojaten Hepun lapaa vasten. Puristin samalla vuohisesta, jolloin jalka nousi, mutta paiskautui takaisin alas.
"Älä hermostu, älä hermostu, älä hermostu...", hoin itselleni ja laskin kaviokoukun alas nostaakseni jalan kahdella kädellä. Puristin vuohista molemmilla käsilläni ja nojasin ruunaan samalla käskien sitä nostamaan jalkansa. Viimein jalka nousi, mutta Heppu yritti heiluttaa sen pois otteestani. Pitelin jalasta kuitenkin kaksin käsin kiinni ja sain sen pysymään ylhäällä. Kaviot puhdistettuani rapsuttelin ruunaa hetken kävin sitten nopeasti hakemassa sen varusteet. Laitoin ensin suojat Hepun kaikkiin jalkoihin, jonka jälkeen nostin satulan sen selkään. Oikaisin satulahuovan huolellisesti ja kiristin vyön valmiiksi jo melko tiukalle, mistä herra ei oikein pitänyt. Otin sitten riimun kaulalle ja harjasin pään. Avasin sitten suitset ja tartuin Hepun päähän tarjoten sille kuolaimia. Heppu piti kuitenkin hampaansa tiukasti yhdessä päätään heilutellen, joten painoin sormeni samantien hammaslomaan, ettei tarvitsisi enempää tapella. Siivosin tavaroita sivumalle karsinan eteen ja otin sitten Hepun irti. Kiristin vielä vyötä, joka meni helposti kaksi reikää, eli Heppu oli pullistellut. Otin sitten ohjat pois kaulalta ja talutin ruunan pihalle. Kiipesin pienehkön ruunan selkään ja säädin jalustimet, sekä tarkistin vyön. Annoin sitten pohkeita ja ruuna lähti jähmeäasti kävelemään maastopolulle. Perästäni kuulin kuitenkin nimeäni huudettavan ja käännyin katsomaan. Huusari juoksi luokseni ja sanoi: "Hei. Anteeksi, kun vasta nytten tulen, mutta on ollut niin kamala kiire. Elikkäs minun piti kertoa, että Hepulla on tapana yksin maastoillessa kääntyä takaisin kotiin. Se ei katsos tykkää olla yksin, mutta olet vaan tarkkana sen kanssa."
"Selvä, kiitoksia tiedosta", sanoin hymyillen ja käänsin Hepun uudelleen kohti polkua.
Onneksi Huusari varoitti minua ruunan tempuista, koska minun piti todellakin olla tarkkana. Ensin Heppu liikkui kuin etana tervassa, jonka jälkeen se yritti kimeästi hirnahdellen tehdä äkkikäännöksiä ympäri. Napautin ruunan takamusta muutaman kerran raipalla saaden sen hetkeksi liikkeelle ja kiristäen ohjia yllätysten varalta. Tarpeeksi käveltyäni ja hyvän pohjan sattuessa kohdalle siirsin Hepun harjoitusravin kautta kevyeeseen raviin. Annoin ruunalle hiukan ohjaa, mutta olin silti tarkkana ja suoristin hevosen aina kun se yritti kiemurrella. Nousin jalustimille ylämäessä ja kannustin Heppua eteenpäin. Hidastin käyntiin ja tein peruutuksia ja pohkeenväistöjä kuuliaisuusharjoituksina. Ruunalla kesti hetken tajuta, että halusin peruuttaa, mutta pohkeenväistöt sujuivat tosi hyvin. Taputin ruunan kaulaa ja pyysin taas ravia. Heppu päätti taas hiukan testailla minua yrittämällä kääntyä ympäri ja kiemurtelemalla. Komensin sitä muutaman kerran raipalla ja matkamme jatkui reippaassa ravissa. Tein muutaman puolipidätteen ja istuin alas raviin. Valmistelin laukan ja puristin pohkeillani ruunan kylkiä. Laukka ei heti noussut, joten pyysin uudestaan ja kehuin ruunaa, kun se siirtyi pärskähtäen laukkaan. Tasapainotin Heppua ensin ja ratsastin kunnon tahdin laukkaan, ennen kuin nousin jalustimille. Annoin hiukan ohjaa ruunalle ja se venytti kaulaansa pidentäen askeliaan. Ilmavirta tuiversi vasten kasvojani, kun kannustin ruunaa kovempaan laukkaan. Pian otin ruunaa takaisin hallitumpaan laukkaan ja istuin alas. Kokosin ohjia ja hidastelin hiljalleen kevyeeseen raviin taputtaen ruunan kaulaa ja kehuen sitä vuolaasti.
***
Heppu käveli joustavin askelin tallipihalle. Laskeuduin selästä ja otin ohjat ruunan pään yli käteeni ja lähdin taluttamaan sitä pihattotalliin sisään. Sidoin ruunan naruihin pesukarsinaan ja riisuin siltä suitset laittaen riimun tilalle. Otin sitten satulan selästä ja laitoin ne syrjään odottamaan. Riisuin suojat ja käynnistin sitten letkun ja suihkuttelin hepun jalkoja hyvän aikaa ennen kuin hain kylmät sen kaikkiin jalkoihin.
Pesin kuolaimet ja ristitin suitset vieden ne paikalleen satulan kanssa. Harjasin sitten suojat ja paketoin ne siististi Hepun pakkiin. Menin sitten rapsuttelemaan höpsöä ruunaa, joka yritti kerjätä herkkuja hamuamalla taskujani ja töykkimällä turvallaan. Otin ruunalta kylmät pois ja puhdistin sen kaviot. Kävimme jälleen pientä taistoa nouseeko jalka ylös, mutta ruuna luovutti nyt selkeästi helpommin. Harjasin Hepun vielä pikaisesti läpi jonka jälkeen puin sille pihattopannan ja talutin sen ulos varsinaiseen pihattotarhaan. "
05.04.2015 Muutto Hevosjärven tilalle
Urhea Poju muutti Hevosjärven tilalle Alegresta, jossa se oli teurasmyynnissä. Alegreen ruuna oli aikanaan tuotu, koska sen edellisellä omistajalla oli ollut tarvetta vähentää hevosmääräänsä. Jokin Pojassa sykähdytti ja nyt se majaileepi Kuunpihatossamme. Heppu muutti meille lähinnä viettämään rentoja eläkepäiviä hevoslaumassa. Ensimmäisen päivänsä Heppu viettikin jo muiden pihattolaisten seurassa. Pihattolaiset ottivat uuden kaverinsa hyvin vastaan ja alun ihmettelyn jälkeen Heppu rauhottuikin syömään heinää ja tutkailemaan pihattoa. Se saakin viettää ensimmäiset päivät tutustuen tilaan ennenkuin sen selkään edes kiivetään. Todennäköisesti tulemme käymään korkeintaan muutamissa pienissä kisoissa ja puuskailemme rennosti. Hoitaja Hepulle otetaan jos oikea sattuu kohdalle. Ainakin tähän saakka kaikki on sujunut suunnitelmien mukaan!
Copyt
Kuvat: ©: AK
Osa teksteistä & tiedoista: Tuontikeskus Alegre
Osa teksteistä & tiedoista: Huusari Rosewood VRL-13122
Osa teksteistä & tiedoista: Tuontikeskus Alegre
Osa teksteistä & tiedoista: Huusari Rosewood VRL-13122