La Mirada VAL " Mira, Mirada "
Virallinen nimi: La Mirada VAL
Rotu: Suomalainen puoliverinen
Syntynyt: 14.2.2014 / 9-vuotias
Painotus: Kenttäpainotteinen
Väritys: Ruunikko
Säkäkorkeus: 166cm
Rekisterinumero: VH14-031-0500
Re: 140cm
Ko: VaA
Me: CIC4
Ye: 160cm
Kasvattaja: VRL-12909 / Valiant
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122 / Hevosjärven tila, Ranska
Muuta: 1-polvinen suku
Status: Kilpailutuksessa
Mira omistaa rautahermot lähestulkoon joka asiassa. Rakastaa esteitä ja vihaa loimia
Rotu: Suomalainen puoliverinen
Syntynyt: 14.2.2014 / 9-vuotias
Painotus: Kenttäpainotteinen
Väritys: Ruunikko
Säkäkorkeus: 166cm
Rekisterinumero: VH14-031-0500
Re: 140cm
Ko: VaA
Me: CIC4
Ye: 160cm
Kasvattaja: VRL-12909 / Valiant
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122 / Hevosjärven tila, Ranska
Muuta: 1-polvinen suku
Status: Kilpailutuksessa
Mira omistaa rautahermot lähestulkoon joka asiassa. Rakastaa esteitä ja vihaa loimia
Miradan luonne
Mira omistaa rautahermot lähestulkoon joka asiassa. Rakastaa esteitä ja vihaa loimia
Sen mielestä paras hakija tarhasta on sellainen ihminen, jolla on herkkuja taskussa mukanaan Miralle. Ruunikon tamman lempiherkkua on oreo keksit, niiden perässä se on valmis juoksemaan vaikka minne. Kaikkia muita voidaan hetki juosta karkuun, mutta ei kovin kauaa onneksi! Harjatessa saattaa vierähtää hetki jos toinenkin, sillä tammalla on jokin ihmeen taito liata itsensä jok’ikinen kerta tarhassa. Se käyttäytyy rauhallisesti harjauksen aikana, lähinnä nautiskellen olostaan. Kaviot nousevat yleensä ensimmäisellä käskyllä, tamma päivinä saa pyytää useampaan otteeseen, mutta lopulta ne nousevat. Varustus sujuu ongelmitta.
Ratsastajan noustessa selkään on syytä pitää ohjista kiinni, sillä Miralla on tapana muuten pukittaa. Siihen se pukittelu jääkin, sillä tamma on erittäin työintoinen ja halukas yhteistyöhön ratsastuksessa, etenkin esteillä. Esteillä sen lempisanoma voisi ihan hyvin olla: “ Korkeammalle kiitos, nää on liian matalia! “ Kouluratsastuksenkin asiat onnistuvat tammalta hyvin ja sillä riittää kärsivällisyyttä toistaa tehtäviä. Se ei yleensä jää kyttäämään kentän nurkkia tai erikoisesteitä. Se on aikalailla pomminvarma esteillä ja pieni laukkainen, joten este välillä pystyy tekemään tiukkojakin käännöksiä.
Laumassa Mira on iloinen seurustelija, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Se haluaa tutustua jokaiseen laumatoveriinsa ja myös kaksijalkaisiin. Sillä on taito voittaa kaikki puolellensa ja herättää ihastusta. Hieman yllättäen tamman pelko on loimet, varsinkin villaloimet ovat sen kaikkein pahin pelko. Ne aiheuttavat Miralle sätky kohtauksen ja varsin nopeasti ne ovat kyllä rikki. Merinovillainen ratsastusloimi tammalle käy juuri ja juuri tällä hetkellä, mutta muut villatuotteet vielä ei.
Traileriin tamma menee välillä ensimmäisellä kertaa ja ihan vapaanakin. Joskus tamma päivät iskevät ja silloin voidaan joutua hetki taistelemaan mennäänkö traileriin edes lainkaan. Kisapaikalla tamma on aikalailla oma itsensä ja haluaisi tapansa mukaan tutustua kaikkiin laumatovereihinsa. Se aiheuttaa välillä hämminkiä, joten tammaa voi joutua laittamaan välillä trailerissa / hevosrekassa.
Sen mielestä paras hakija tarhasta on sellainen ihminen, jolla on herkkuja taskussa mukanaan Miralle. Ruunikon tamman lempiherkkua on oreo keksit, niiden perässä se on valmis juoksemaan vaikka minne. Kaikkia muita voidaan hetki juosta karkuun, mutta ei kovin kauaa onneksi! Harjatessa saattaa vierähtää hetki jos toinenkin, sillä tammalla on jokin ihmeen taito liata itsensä jok’ikinen kerta tarhassa. Se käyttäytyy rauhallisesti harjauksen aikana, lähinnä nautiskellen olostaan. Kaviot nousevat yleensä ensimmäisellä käskyllä, tamma päivinä saa pyytää useampaan otteeseen, mutta lopulta ne nousevat. Varustus sujuu ongelmitta.
Ratsastajan noustessa selkään on syytä pitää ohjista kiinni, sillä Miralla on tapana muuten pukittaa. Siihen se pukittelu jääkin, sillä tamma on erittäin työintoinen ja halukas yhteistyöhön ratsastuksessa, etenkin esteillä. Esteillä sen lempisanoma voisi ihan hyvin olla: “ Korkeammalle kiitos, nää on liian matalia! “ Kouluratsastuksenkin asiat onnistuvat tammalta hyvin ja sillä riittää kärsivällisyyttä toistaa tehtäviä. Se ei yleensä jää kyttäämään kentän nurkkia tai erikoisesteitä. Se on aikalailla pomminvarma esteillä ja pieni laukkainen, joten este välillä pystyy tekemään tiukkojakin käännöksiä.
Laumassa Mira on iloinen seurustelija, joka tulee toimeen kaikkien kanssa. Se haluaa tutustua jokaiseen laumatoveriinsa ja myös kaksijalkaisiin. Sillä on taito voittaa kaikki puolellensa ja herättää ihastusta. Hieman yllättäen tamman pelko on loimet, varsinkin villaloimet ovat sen kaikkein pahin pelko. Ne aiheuttavat Miralle sätky kohtauksen ja varsin nopeasti ne ovat kyllä rikki. Merinovillainen ratsastusloimi tammalle käy juuri ja juuri tällä hetkellä, mutta muut villatuotteet vielä ei.
Traileriin tamma menee välillä ensimmäisellä kertaa ja ihan vapaanakin. Joskus tamma päivät iskevät ja silloin voidaan joutua hetki taistelemaan mennäänkö traileriin edes lainkaan. Kisapaikalla tamma on aikalailla oma itsensä ja haluaisi tapansa mukaan tutustua kaikkiin laumatovereihinsa. Se aiheuttaa välillä hämminkiä, joten tammaa voi joutua laittamaan välillä trailerissa / hevosrekassa.
Suku & jälkeläiset
Jos haluat tarjota Miradalle omaa oriasi, ota yhteys omistajan s.postiin: hevosjarventila@gmail,com
Kisatulokset & saavutukset
KERJ 34 kisaa, 05 sijoitusta, 02 voittoa
06.06.2015 Jadessa Warmbloods Tutustumis 2 / 26
11.06.2015 Taikakuun Kartano Tutustumis 2 / 40
13.06.2015 Taikakuun Kartano Tutustumis 5 / 40
18.06.2015 Taikakuun Kartano Tutustumis 4 / 40
22.06.2015 Muiston suomenhevoset Tutustumis 1 / 30
26.06.2015 Muiston suomenhevoset Tutustumis 4 / 30
KRJ 44 kisaa, 04 sijoitusta, 04 voittoa
17.06.2015 Fiktio HeB 1 / 30
18.06.2015 Fiktio HeB 4 / 30
ERJ 61 kisaa, 04 sijoitusta, 02 voittoa
18.06.2015 Fiktio HeB 4/ 30
28.-29.07.2018 Power Jump 2018, Orange Wood, 140cm (tuotosluokka) 10 / 15
06.06.2015 Jadessa Warmbloods Tutustumis 2 / 26
11.06.2015 Taikakuun Kartano Tutustumis 2 / 40
13.06.2015 Taikakuun Kartano Tutustumis 5 / 40
18.06.2015 Taikakuun Kartano Tutustumis 4 / 40
22.06.2015 Muiston suomenhevoset Tutustumis 1 / 30
26.06.2015 Muiston suomenhevoset Tutustumis 4 / 30
KRJ 44 kisaa, 04 sijoitusta, 04 voittoa
17.06.2015 Fiktio HeB 1 / 30
18.06.2015 Fiktio HeB 4 / 30
ERJ 61 kisaa, 04 sijoitusta, 02 voittoa
18.06.2015 Fiktio HeB 4/ 30
28.-29.07.2018 Power Jump 2018, Orange Wood, 140cm (tuotosluokka) 10 / 15
Päiväkirja
31.08.2023 Maastoilua kavereiden kanssa (Cannon)
Heppiksellä aloitti eilen uusi kouluttaja, jonka perehdyttäjäksi minut valittiin. Olen kyllä tyytyväinen, että työtaakkani helpottuu ja saan lisää apukäsiä koulutukseen. Heppiksellä kuitenkin on tosi nuoria hevosia, joita täytyy vielä kouluttaa ja jotka kaipaavat oppeja. Upea, kaunis Mariah ilmestyi yhtäkkiä työpaikalleni ja minusta tuli sillä samalla sekunnilla kömpelö ku mikä, enkä osaa yhtään toimia järkevästi. Jostain kumman syystä rupesin änkyttämään ja olen punainen kuin paloauto jatkuvalla syötöllä. Valitettavasti Patrick on myös huomannut minun yhtäkkisen kömpelyyden ja alkanut härnäämään Mariahsta. Tänään päätin, että käyn näyttämässä hieman Heppiksen maastoja ja valitsin tietenkin itselleni ratsuksi Myrskyn. En tiedä miksi, ehkä halusin näyttää miten hallitsen herkästi kuumuvan orin ja mimmoista jälkeä olen saanut toisena kouluttajana. Mariahille valitsin tyylikkäästi ratsuksi alle Miran, jonka kanssa hän tuli upeasti toimeen. Lähdimme alkuun Kastanjanjärven suuntaan ja tarkoituksena oli tehdä semmoinen leppoisa lenkki ja näyttää uudelle tulokkaalle paikat. Myrsky oli kyllä taas eri mieltä asiasta. Se tuhisi ja kuopi maata ja painoi kädelle. Se yritti ryöstää ja sain ihan toden teolla laittaa kaiken ratsastustaitoni peliin, jotta sain pidettyä orin edes jollain tasolla aisoissa. Mira ja Mariah askelsivat nätisti rauhassa eteenpäin ihaillen samalla ruskaa. Tamma on hyvässä lihaskunnossa ja osaa kyllä käyttäytyä. Selkeästi Mariahkaan ei ollut ensimmäistä kertaa hevosen selässä vaan osasi kyllä ratsastaa ratsustaan parhaat puolet esiin. Leppoisaksi kaavailtu pitkä maastolenkki päätyi lopulta lyhyeen Kastanjanjärven lenkkiin, sillä Myrsky ryösti kertaalleen ihan kunnolla ja ohjat hajosivat sen seurauksena. Jouduin lopulta taluttamaan ympärilleen pähyilevän orin takaisin Heppikselle ja suoraan hoitokarsinaan. Mariah tuli rauhassa Miran kanssa perässä ja otti vielä sänkkärillä muutamia laukkapätkiä, jotta tamma sai irrotella hieman lenkin päätteeksi. Kyllä muuten kulki upeasti laukka ja vielä upeampi ratsastaja istui selässä.
28.-29.07.2018 Power Jump 2018, Orange Wood, ratsukko: Huusari Rosewood - La Mirada Val. Tuotosluokka tasolla 140cm (sis. myös rataestevalmennuksen Power Jumpiin)
19.07.2018 Rataestevalmennus, Falerina Béland (VRL-13122)
Alkuverryttelyt teimme Tuulen nurmikentällä ulkona. Lämpötila nousi kuitenkin jo heti aamusta niin korkealle, että siirryimme varsinaisen valmennuksen ajaksi Sateen harjoitusmaneesiin, jonne oli juuri laitettu uudet ilmastointilaitteet. Falerina Béland oli meille uusi valmentaja, joten jännityksellä odotimme mitä tulemaan piti. Ensimmäisessä tehtävässä oli lyhyen sivun vieressä pystyesteet molemmissa päissä. Tätä tultiin tupla kahdeksikkona, eli neljä hyppyä aina. Vaihdetaan suunta ja laukka ja tullaan sama este uudelleen ja siitä vaihto vasempaan. Pitkän sivun kautta vasemmassa laukassa toinen pystyeste uudelleen, jonka jälkeen vaihto oikeaan laukkaan. Falerina vaatii enemmän laukkaa ja muistutti käsien pysymisestä suorina ja ranteiden rentona. Katseen oli erittäin tärkeä pysyä mukana ja liikkeessä. Tehtävä onnistui pienen laukan korjaamisen jälkeen hyvin ja saimme hetken levähtää ennen seuraavaa osiota. Toisessa osiossa tullaan vinossa esteelle, mutta niin että Mira oli mahdollisimman suora. Omalla katseella ja painolla sain autettua Miraa skippaamaan hypyn pystyesteen sisäpuolelle ja siitä silmällä ja rennolla rytmillä okserille. Alkuun tämä oli vaikeaa ja tultiin vähän jännittyneenä. Päädyssä otin Miran haltuun ja yritin saada rytmin säilymään mahdollisimman hyvänä. Tästä tulimme vasemmasta hieman vinossa pysty, jossa ideana oli saada skipattua hyppy okserin sisäpuolelle rennossa rytmissä pysty toiseen päätyyn. Tässä vaikeinta oli muistaa olla kääntämättä sisäkädellä ilmassa. Pienten välikäyntien jälkeen kokosin Miran uudelleen ja Falerinan pyynnöstä lähdettiin jatkamaan samalla, eli: viistosti pystylle, okserille, pystylle ja pystylle ja Miran haltuunotto päässä. Tässä tärkeää oli muistaa ettei käytetä ulkoasetuksia, vaan piti nähdä mihin mennään. Käytin Miran turpaa tähtäimenä kohti pystyn keskustaa. Pystyeste tultiin erittäin vinosti, jolloin se tuli Miralle yllättäen ja lyhyesti. Tässä tärkeää oli muistaa itse keskittyä tosissaan ohjaukseen, jolla pystyn kertomaan tammalle mihin ollaan edes menossa. Eli oma katse olkapään ylitse okserille, jotta sain Miran kääntymään takajalkojensa päällä. Okseri hypättiin myös lyhyttä reittiä ja tässä meillä oli vaikeuksia ensimmäisillä kerroilla säilyttää rytmi. Pystylle oli tärkeää muistaa saada Miran takajalat hyvin alle, joka onnistuikin aika hyvin. Saatoin olla tyytyväinen suoritukseemme kokonaisuudessaan, sillä saimme lopussakin hyvän rauhan askelille. Kokonaisuudessaan valmennus meni hyvin ja saimme hyviä oppeja kohti Power Jumpin kisoja. Kaarteisiin me ei olla hetkeen valmennuksissa niinkään keskitytty vaan enemmänkin lähestymisiin ja esteväleihin. Niissä ei tällä hetkellä ole ollut isoja ongelmia, joten tämä tuli ihan tarpeeseen, paljon uutta oppia itsellekin! Mira toimi loistavasti ja oli yhteistyökykyinen. Tamma oli valmis hyppäämään kaikki ja yritti tosissaan tehdä töitä. Olen ylpeä tammastani! Matka kisoihin ja itse kisapäivä
Matka Kanadaan, Orange Wood Ranchille, Power Jumpin kisoihin oli erittäin pitkä. Lensimme ensin Vancouveriin ja siitä vielä Whitehorseen. Kaikkiaan pelkät lennot kestivät jo sen 15 tuntia ja sen lisäksi vielä matkat lentokentille ja tallille. Sain varattua Miralle ja muille kisahevosillemme paikat lähikylän tallista. Mira sai levähtää rauhassa pari päivää, jotta kisoissa jaksaisi olla sitten pirteänä. Päivää ennen kisoja kävin verryttelemässä tammaa. Kävimme kaikki askellajit lävitse kevyesti ja tehtiin pieniä taivutuksia.
Kisapäivä aukesi osaltani jo suhkot varhain, jotta ehdin laittaa Mirankin kuntoon rauhassa. Kuin ihmeen kaupalla tammani oli tällä kertaa suhkot puhdas, mutta oli se loimesta huolimatta onnistunut vähäsen sotkemaan itseään. Miran Ranskan lipun värein varustetut päitset olivat valmistuneet sopivasti Power Jumpin kisoihin, joten tottakai niitä hyödynnettiin kisoissakin. Kisahoitajani Camille auttoi Miran harjaamisessa ja varustuksessa, jotta ehdin vaihtaa itselleni kisavaatteet, käydä ilmoittamassa meidät tallitoimistoon sekä kävellä radan lävitse pariin kertaan. Kokenut kisahoitaja oli ehtinyt jo vähän kävellyttääkin Miraa, jotta saisin rauhassa verrytellä. Kiipesin selkään hyvissä ajoin, jotta saisimme rauhassa verrytellä, sillä Mira on vielä nuori tamma. Camille otti pois valkoisen, kultaisin reunuksin varustellun ratsastusloimen verryttelyn ajaksi pois tamman selästä.
Verryttely tapahtui Orange Wood Ranchin maneesissa, jonne suuntasimme tamman kanssa. Paikalla oli jo muutama muukin jo verryttelemässä, mutta tilaa oli hyvin. Kävin alkuun kevyesti tamman kanssa kaikki askellajit lävitse. Otimme muutaman pienen verryttelyhypyn. Tämän jälkeen kävelimme hetken ja katsoin vielä kerran, että Mira on pohkeen edessä ja vastaa heti apuihin. Hyppäsimme pari isompaa estettä vielä, jonka jälkeen hetken vaan käveltiin rauhakseltaan. Lopuksi otimme vielä pari hyppyä okserilla ennenkuin siirryimme kävelemään ja odottamaan omaa vuoroamme. Mira oli ennen radalle lähtöä rentona ja skarppina. Tammasta näki, että oli mahtava päästä taas hyppäämään pitkästä aikaa kisoihin. Itse kisarata hypättiin upean merinäköalan tarjoavalla ratsastuskentällä.
Kun meidät kuulutettiin radalle, nostimme rauhallisen, hyvä tempoisen laukan kohti ensimmäistä estettä. Ensimmäiset pari estettä meni vähän tunnustellessa, mutta hyvässä temmossa. Kolmannelle esteelle olin suunnitellut tiukan reitin, joka oli vähällä kaatua mun omaan huonoon painon siirtoon ja valmisteluun. Mira kuitenkin sai paikattua mokaani ja pääsimme tekemään reitin. Tamman pieni laukka oli eduksi radalla muutamaan otteeseen. Kaiken kaikkiaan rata oli meidän osaltamme perusvarma. Muutama pieni yksityiskohta jäi haittaamaan, esimerkiksi se tiukka lähestyminen ja oma mokani siinä. Kuitenkin jäi hyvä mieli ja Mira sai kehut hyvästä suorituksesta.
Tuomarin kommentti: "Erittäin, erittäin kuvaava kertomus valmennuksen ja kilpailun tunnelmista. Kuin lukija olisi itse ollut kilpailijan saappaissa."
20.06.2015 Kisailua
Aloitimme Miran kanssa kisaamisen nyt kesän alussa. Tarkoituksena oli lähtenä vain näyttämään ja tottulemaan tammaa kisahulinaan ja ratsastaa radat rennosti läpi ilman sijoituspaineita. Valitsimme helpoimmat luokat, joita sillä hetkellä tarjolla oli. Yksin tamman ei tarvinut kisapaikalla olla vaan mukana oli myös muita kokeneimpia kisaratsujamme, sekä myös Etna, joka opettelee kisaratsun elämää. Tarkoituksena oli lähinnä mennä rennolla fiiliksellä, eikä ottaa sijoituspaineita, eikä välittää niistä rikkeistäkään. Voi sitä riemun päivää, kun voitimme HeB:n luokan Fiktiossa! Ja heti seuraavana päivänä tulimme neljänsiksi. Kisat kestivät useamman päivän, joten nyt Mira pääseekin hetkeksi nauttimaan laidunelämästä muiden tammojemme kanssa! Mira osoitti, että sen rautahermot pitävät myös kisapaikoilla, joten hyvin hyvin todennäköisesti saan tästä kilparatsun itselleni! Täytyy myöntää, että onnenkyyneleet valu poskilla, kun selvitimme KERJ:n alaisen tutariluokat läpi kunnialla. Sijoituimme yhdessä tutarissa jopa toisiksi! Mira taisi hieman ihmetellä, kun kenttäratsastukseen hurahtanut omistaja hyppi onnesta ylös alas.
26.12.2014 Kouluttamista ja elämästä nauttimista
Miran kanssa ollaan edetty rauhallisissa merkeissä. Toisinaan tuntuu, että turhaan kiirehtii hirveällä vauhdilla vaan hevosen luota toiselle kiireessä, joten tätä on alettu uusien työntekijöiden myötä saamaan rauhallisemmaksi. Näin ollen olen saanut viime aikoina rauhassa keskittyä Miraan. Mira on päässyt myös muutaman kerran nyt tutustumaan irtohypytyksen maailmaan. Myönnän, että salaa pelkäsin, että Miran hyppytyylissä on jotain vikaa ja emme pääse starttaamaan kenttäratsastusluokissa ollenkaan. Voi sitä ilon määrää, kun tamman hyppytekniikka paljastui hyväksi, ja eteenpäin pyrkiväksi. Ei huolta siis, ettemmekö pääsisi kenttäluokkiakin starttaamaan! Toki estekorkeudet pidettiin matalina ja pidetään vielä hetki matalina, jotta tamma saa rauhassa totutella uuteen asiaan. Turhaan lähteä vielä tässä vaiheessa vaatimaan liikoja. Tamma on saanut myös nautiskella elämästään isossa metsätarhassa kavereidensa Cindyn ja Pepitan kanssa. Traileriin ja rekkaan menemistä harjoittelemme vielä, sillä se pelottaa edellen tammaa. Elämä Miran kanssa siis rullaa rauhakseltaan eteenpäin!
12.11.2014 Mitä Miralle kuuluukaan?
Miran kaveriksi on kesän mittaa valikoitunut tilamme ensimmäinen oma kasvatti oldenbug tamma Cindy Godolphina HJT, mutta heidän seurassaan viihtyy myös norjanvuonohevostamma Brynhild Pepita. Tammat ovat saaneet viettää isossa metsätarhassa aikaansa koulutuksen ohella ja ovatkin viihtyneet upeasti siellä. Miran kanssa olemme totutelleet riimuun ja talutukseen ja myös kiinni sitomiseen. Tamma ei ole näitä pahemmin protestoinut, mutta kuljetuskoppiin kävely pelotti tammaa. Kavioiden vuolu sujui paremmin loppua kohden. Toissa päivänä aloittelimme myös kuolaimiin totuttelemisen ja ainakin näin aluksi tarkoituksena olisi pitää nivelkuolaimet ja kovemmat kuolaimet ottaa käyttöön vasta tilanteen niin vaatiessa. Salaa haaveilen, että aikanaan saisin Miralle kuolaimettomat suitset, sillä luulen, että tamma voisi toimia myös kuolaimettomilla, kun se vaikuttaa ainakin vielä kuuliaiselta ja rauhalliselta tammalta. Mira on saanut viettää aikaansa myös kentällä irtojuoksutuksessa valvotusti ja liikkeet näyttävätkin sopivan myös kouluradoille, mikä on onni, kun ainakaan näillä näkymin starttailemme muutamat aloituskisat ERJ:ssä ja KRJ:ssä ennenkuin alamme kilpailemaan KERJ:ssä, mikä meillä on tamman kanssa suurin tavoite tällä hetkellä. Pian saadaankin aloittaa tamman kanssa irtohypytys ja ratsukoulutus, mitä odotan innolla!
Heppiksellä aloitti eilen uusi kouluttaja, jonka perehdyttäjäksi minut valittiin. Olen kyllä tyytyväinen, että työtaakkani helpottuu ja saan lisää apukäsiä koulutukseen. Heppiksellä kuitenkin on tosi nuoria hevosia, joita täytyy vielä kouluttaa ja jotka kaipaavat oppeja. Upea, kaunis Mariah ilmestyi yhtäkkiä työpaikalleni ja minusta tuli sillä samalla sekunnilla kömpelö ku mikä, enkä osaa yhtään toimia järkevästi. Jostain kumman syystä rupesin änkyttämään ja olen punainen kuin paloauto jatkuvalla syötöllä. Valitettavasti Patrick on myös huomannut minun yhtäkkisen kömpelyyden ja alkanut härnäämään Mariahsta. Tänään päätin, että käyn näyttämässä hieman Heppiksen maastoja ja valitsin tietenkin itselleni ratsuksi Myrskyn. En tiedä miksi, ehkä halusin näyttää miten hallitsen herkästi kuumuvan orin ja mimmoista jälkeä olen saanut toisena kouluttajana. Mariahille valitsin tyylikkäästi ratsuksi alle Miran, jonka kanssa hän tuli upeasti toimeen. Lähdimme alkuun Kastanjanjärven suuntaan ja tarkoituksena oli tehdä semmoinen leppoisa lenkki ja näyttää uudelle tulokkaalle paikat. Myrsky oli kyllä taas eri mieltä asiasta. Se tuhisi ja kuopi maata ja painoi kädelle. Se yritti ryöstää ja sain ihan toden teolla laittaa kaiken ratsastustaitoni peliin, jotta sain pidettyä orin edes jollain tasolla aisoissa. Mira ja Mariah askelsivat nätisti rauhassa eteenpäin ihaillen samalla ruskaa. Tamma on hyvässä lihaskunnossa ja osaa kyllä käyttäytyä. Selkeästi Mariahkaan ei ollut ensimmäistä kertaa hevosen selässä vaan osasi kyllä ratsastaa ratsustaan parhaat puolet esiin. Leppoisaksi kaavailtu pitkä maastolenkki päätyi lopulta lyhyeen Kastanjanjärven lenkkiin, sillä Myrsky ryösti kertaalleen ihan kunnolla ja ohjat hajosivat sen seurauksena. Jouduin lopulta taluttamaan ympärilleen pähyilevän orin takaisin Heppikselle ja suoraan hoitokarsinaan. Mariah tuli rauhassa Miran kanssa perässä ja otti vielä sänkkärillä muutamia laukkapätkiä, jotta tamma sai irrotella hieman lenkin päätteeksi. Kyllä muuten kulki upeasti laukka ja vielä upeampi ratsastaja istui selässä.
28.-29.07.2018 Power Jump 2018, Orange Wood, ratsukko: Huusari Rosewood - La Mirada Val. Tuotosluokka tasolla 140cm (sis. myös rataestevalmennuksen Power Jumpiin)
19.07.2018 Rataestevalmennus, Falerina Béland (VRL-13122)
Alkuverryttelyt teimme Tuulen nurmikentällä ulkona. Lämpötila nousi kuitenkin jo heti aamusta niin korkealle, että siirryimme varsinaisen valmennuksen ajaksi Sateen harjoitusmaneesiin, jonne oli juuri laitettu uudet ilmastointilaitteet. Falerina Béland oli meille uusi valmentaja, joten jännityksellä odotimme mitä tulemaan piti. Ensimmäisessä tehtävässä oli lyhyen sivun vieressä pystyesteet molemmissa päissä. Tätä tultiin tupla kahdeksikkona, eli neljä hyppyä aina. Vaihdetaan suunta ja laukka ja tullaan sama este uudelleen ja siitä vaihto vasempaan. Pitkän sivun kautta vasemmassa laukassa toinen pystyeste uudelleen, jonka jälkeen vaihto oikeaan laukkaan. Falerina vaatii enemmän laukkaa ja muistutti käsien pysymisestä suorina ja ranteiden rentona. Katseen oli erittäin tärkeä pysyä mukana ja liikkeessä. Tehtävä onnistui pienen laukan korjaamisen jälkeen hyvin ja saimme hetken levähtää ennen seuraavaa osiota. Toisessa osiossa tullaan vinossa esteelle, mutta niin että Mira oli mahdollisimman suora. Omalla katseella ja painolla sain autettua Miraa skippaamaan hypyn pystyesteen sisäpuolelle ja siitä silmällä ja rennolla rytmillä okserille. Alkuun tämä oli vaikeaa ja tultiin vähän jännittyneenä. Päädyssä otin Miran haltuun ja yritin saada rytmin säilymään mahdollisimman hyvänä. Tästä tulimme vasemmasta hieman vinossa pysty, jossa ideana oli saada skipattua hyppy okserin sisäpuolelle rennossa rytmissä pysty toiseen päätyyn. Tässä vaikeinta oli muistaa olla kääntämättä sisäkädellä ilmassa. Pienten välikäyntien jälkeen kokosin Miran uudelleen ja Falerinan pyynnöstä lähdettiin jatkamaan samalla, eli: viistosti pystylle, okserille, pystylle ja pystylle ja Miran haltuunotto päässä. Tässä tärkeää oli muistaa ettei käytetä ulkoasetuksia, vaan piti nähdä mihin mennään. Käytin Miran turpaa tähtäimenä kohti pystyn keskustaa. Pystyeste tultiin erittäin vinosti, jolloin se tuli Miralle yllättäen ja lyhyesti. Tässä tärkeää oli muistaa itse keskittyä tosissaan ohjaukseen, jolla pystyn kertomaan tammalle mihin ollaan edes menossa. Eli oma katse olkapään ylitse okserille, jotta sain Miran kääntymään takajalkojensa päällä. Okseri hypättiin myös lyhyttä reittiä ja tässä meillä oli vaikeuksia ensimmäisillä kerroilla säilyttää rytmi. Pystylle oli tärkeää muistaa saada Miran takajalat hyvin alle, joka onnistuikin aika hyvin. Saatoin olla tyytyväinen suoritukseemme kokonaisuudessaan, sillä saimme lopussakin hyvän rauhan askelille. Kokonaisuudessaan valmennus meni hyvin ja saimme hyviä oppeja kohti Power Jumpin kisoja. Kaarteisiin me ei olla hetkeen valmennuksissa niinkään keskitytty vaan enemmänkin lähestymisiin ja esteväleihin. Niissä ei tällä hetkellä ole ollut isoja ongelmia, joten tämä tuli ihan tarpeeseen, paljon uutta oppia itsellekin! Mira toimi loistavasti ja oli yhteistyökykyinen. Tamma oli valmis hyppäämään kaikki ja yritti tosissaan tehdä töitä. Olen ylpeä tammastani! Matka kisoihin ja itse kisapäivä
Matka Kanadaan, Orange Wood Ranchille, Power Jumpin kisoihin oli erittäin pitkä. Lensimme ensin Vancouveriin ja siitä vielä Whitehorseen. Kaikkiaan pelkät lennot kestivät jo sen 15 tuntia ja sen lisäksi vielä matkat lentokentille ja tallille. Sain varattua Miralle ja muille kisahevosillemme paikat lähikylän tallista. Mira sai levähtää rauhassa pari päivää, jotta kisoissa jaksaisi olla sitten pirteänä. Päivää ennen kisoja kävin verryttelemässä tammaa. Kävimme kaikki askellajit lävitse kevyesti ja tehtiin pieniä taivutuksia.
Kisapäivä aukesi osaltani jo suhkot varhain, jotta ehdin laittaa Mirankin kuntoon rauhassa. Kuin ihmeen kaupalla tammani oli tällä kertaa suhkot puhdas, mutta oli se loimesta huolimatta onnistunut vähäsen sotkemaan itseään. Miran Ranskan lipun värein varustetut päitset olivat valmistuneet sopivasti Power Jumpin kisoihin, joten tottakai niitä hyödynnettiin kisoissakin. Kisahoitajani Camille auttoi Miran harjaamisessa ja varustuksessa, jotta ehdin vaihtaa itselleni kisavaatteet, käydä ilmoittamassa meidät tallitoimistoon sekä kävellä radan lävitse pariin kertaan. Kokenut kisahoitaja oli ehtinyt jo vähän kävellyttääkin Miraa, jotta saisin rauhassa verrytellä. Kiipesin selkään hyvissä ajoin, jotta saisimme rauhassa verrytellä, sillä Mira on vielä nuori tamma. Camille otti pois valkoisen, kultaisin reunuksin varustellun ratsastusloimen verryttelyn ajaksi pois tamman selästä.
Verryttely tapahtui Orange Wood Ranchin maneesissa, jonne suuntasimme tamman kanssa. Paikalla oli jo muutama muukin jo verryttelemässä, mutta tilaa oli hyvin. Kävin alkuun kevyesti tamman kanssa kaikki askellajit lävitse. Otimme muutaman pienen verryttelyhypyn. Tämän jälkeen kävelimme hetken ja katsoin vielä kerran, että Mira on pohkeen edessä ja vastaa heti apuihin. Hyppäsimme pari isompaa estettä vielä, jonka jälkeen hetken vaan käveltiin rauhakseltaan. Lopuksi otimme vielä pari hyppyä okserilla ennenkuin siirryimme kävelemään ja odottamaan omaa vuoroamme. Mira oli ennen radalle lähtöä rentona ja skarppina. Tammasta näki, että oli mahtava päästä taas hyppäämään pitkästä aikaa kisoihin. Itse kisarata hypättiin upean merinäköalan tarjoavalla ratsastuskentällä.
Kun meidät kuulutettiin radalle, nostimme rauhallisen, hyvä tempoisen laukan kohti ensimmäistä estettä. Ensimmäiset pari estettä meni vähän tunnustellessa, mutta hyvässä temmossa. Kolmannelle esteelle olin suunnitellut tiukan reitin, joka oli vähällä kaatua mun omaan huonoon painon siirtoon ja valmisteluun. Mira kuitenkin sai paikattua mokaani ja pääsimme tekemään reitin. Tamman pieni laukka oli eduksi radalla muutamaan otteeseen. Kaiken kaikkiaan rata oli meidän osaltamme perusvarma. Muutama pieni yksityiskohta jäi haittaamaan, esimerkiksi se tiukka lähestyminen ja oma mokani siinä. Kuitenkin jäi hyvä mieli ja Mira sai kehut hyvästä suorituksesta.
Tuomarin kommentti: "Erittäin, erittäin kuvaava kertomus valmennuksen ja kilpailun tunnelmista. Kuin lukija olisi itse ollut kilpailijan saappaissa."
20.06.2015 Kisailua
Aloitimme Miran kanssa kisaamisen nyt kesän alussa. Tarkoituksena oli lähtenä vain näyttämään ja tottulemaan tammaa kisahulinaan ja ratsastaa radat rennosti läpi ilman sijoituspaineita. Valitsimme helpoimmat luokat, joita sillä hetkellä tarjolla oli. Yksin tamman ei tarvinut kisapaikalla olla vaan mukana oli myös muita kokeneimpia kisaratsujamme, sekä myös Etna, joka opettelee kisaratsun elämää. Tarkoituksena oli lähinnä mennä rennolla fiiliksellä, eikä ottaa sijoituspaineita, eikä välittää niistä rikkeistäkään. Voi sitä riemun päivää, kun voitimme HeB:n luokan Fiktiossa! Ja heti seuraavana päivänä tulimme neljänsiksi. Kisat kestivät useamman päivän, joten nyt Mira pääseekin hetkeksi nauttimaan laidunelämästä muiden tammojemme kanssa! Mira osoitti, että sen rautahermot pitävät myös kisapaikoilla, joten hyvin hyvin todennäköisesti saan tästä kilparatsun itselleni! Täytyy myöntää, että onnenkyyneleet valu poskilla, kun selvitimme KERJ:n alaisen tutariluokat läpi kunnialla. Sijoituimme yhdessä tutarissa jopa toisiksi! Mira taisi hieman ihmetellä, kun kenttäratsastukseen hurahtanut omistaja hyppi onnesta ylös alas.
26.12.2014 Kouluttamista ja elämästä nauttimista
Miran kanssa ollaan edetty rauhallisissa merkeissä. Toisinaan tuntuu, että turhaan kiirehtii hirveällä vauhdilla vaan hevosen luota toiselle kiireessä, joten tätä on alettu uusien työntekijöiden myötä saamaan rauhallisemmaksi. Näin ollen olen saanut viime aikoina rauhassa keskittyä Miraan. Mira on päässyt myös muutaman kerran nyt tutustumaan irtohypytyksen maailmaan. Myönnän, että salaa pelkäsin, että Miran hyppytyylissä on jotain vikaa ja emme pääse starttaamaan kenttäratsastusluokissa ollenkaan. Voi sitä ilon määrää, kun tamman hyppytekniikka paljastui hyväksi, ja eteenpäin pyrkiväksi. Ei huolta siis, ettemmekö pääsisi kenttäluokkiakin starttaamaan! Toki estekorkeudet pidettiin matalina ja pidetään vielä hetki matalina, jotta tamma saa rauhassa totutella uuteen asiaan. Turhaan lähteä vielä tässä vaiheessa vaatimaan liikoja. Tamma on saanut myös nautiskella elämästään isossa metsätarhassa kavereidensa Cindyn ja Pepitan kanssa. Traileriin ja rekkaan menemistä harjoittelemme vielä, sillä se pelottaa edellen tammaa. Elämä Miran kanssa siis rullaa rauhakseltaan eteenpäin!
12.11.2014 Mitä Miralle kuuluukaan?
Miran kaveriksi on kesän mittaa valikoitunut tilamme ensimmäinen oma kasvatti oldenbug tamma Cindy Godolphina HJT, mutta heidän seurassaan viihtyy myös norjanvuonohevostamma Brynhild Pepita. Tammat ovat saaneet viettää isossa metsätarhassa aikaansa koulutuksen ohella ja ovatkin viihtyneet upeasti siellä. Miran kanssa olemme totutelleet riimuun ja talutukseen ja myös kiinni sitomiseen. Tamma ei ole näitä pahemmin protestoinut, mutta kuljetuskoppiin kävely pelotti tammaa. Kavioiden vuolu sujui paremmin loppua kohden. Toissa päivänä aloittelimme myös kuolaimiin totuttelemisen ja ainakin näin aluksi tarkoituksena olisi pitää nivelkuolaimet ja kovemmat kuolaimet ottaa käyttöön vasta tilanteen niin vaatiessa. Salaa haaveilen, että aikanaan saisin Miralle kuolaimettomat suitset, sillä luulen, että tamma voisi toimia myös kuolaimettomilla, kun se vaikuttaa ainakin vielä kuuliaiselta ja rauhalliselta tammalta. Mira on saanut viettää aikaansa myös kentällä irtojuoksutuksessa valvotusti ja liikkeet näyttävätkin sopivan myös kouluradoille, mikä on onni, kun ainakaan näillä näkymin starttailemme muutamat aloituskisat ERJ:ssä ja KRJ:ssä ennenkuin alamme kilpailemaan KERJ:ssä, mikä meillä on tamman kanssa suurin tavoite tällä hetkellä. Pian saadaankin aloittaa tamman kanssa irtohypytys ja ratsukoulutus, mitä odotan innolla!
Valmennukset
Varustekappi
Copyt
Kuvat: VRL-13562
Osa tiedoista: VRL-12909 / Valiant
Osa tiedoista & teksteistä: Huusari Rosewood VRL-13122
Osa tiedoista: VRL-12909 / Valiant
Osa tiedoista & teksteistä: Huusari Rosewood VRL-13122