Jään Pisara " Pisara, Jäpi "
Virallinen nimi: Jään Pisara
Rotu: Suomenhevonen
Säkäkorkeus: 156cm
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 04.08.2008 / 8-vuotias, Suomi
Painotus: Esteratsastus
Re: 100cm
Me: 90cm
Ye: 115cm
Ko: HeB
Kasvattaja: Laura Tuomisto, Orivesi, Suomi
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Status: Ratsastuskoulun käytössä: terapiatunneilla sekä kapasiteettinsa rajoissa järjestetyillä tunneilla
Suuri sydäminen tamma!
Hox! Tältä sivulta löytyy valmennusten alapuolelta kuvagalleria, josta löytyy lisää kuvia Pisarasta.
Rotu: Suomenhevonen
Säkäkorkeus: 156cm
Sukupuoli: Tamma
Syntynyt: 04.08.2008 / 8-vuotias, Suomi
Painotus: Esteratsastus
Re: 100cm
Me: 90cm
Ye: 115cm
Ko: HeB
Kasvattaja: Laura Tuomisto, Orivesi, Suomi
Omistaja: Huusari Rosewood VRL-13122
Status: Ratsastuskoulun käytössä: terapiatunneilla sekä kapasiteettinsa rajoissa järjestetyillä tunneilla
Suuri sydäminen tamma!
Hox! Tältä sivulta löytyy valmennusten alapuolelta kuvagalleria, josta löytyy lisää kuvia Pisarasta.
Pisaran luonne
Tamma, jolla on suuri sydän.
Tulee luokse kutsusta ja osaa seurata ilman riimua hoitajaansa luottamuksen ollessa kunnossa. Nauttii harjauksesta, joten se seisookin rauhassa pää alhaalla. Laskee päänsä alas suitsiessa, eikä pullistele satuloidessa. Pisara ei omaa mitään pahoja karsinatapoja, vaan on ruokkiessakin rauhallinen kaveri.
Selkään noustessa odottaa rauhassa paikallaan, ja lähtee liikkeelle käskystä. Kuuntelee kaikkia apuja parhaansa mukaan. Antaa aina kaikkensa, mikä tekee siitä suuremmoisen hevosen. Yleensä Pisara ei hätkähdä suitsita vetämistä tai ristiriitaisia apuja vaan parhaansa mukaan yrittää ymmärtää mitä sen ratsastaja haluaa. Pisara toimii myös ääniavuilla pelkästään.
Kouluratsastuskentillä Pisara loistaa, mutta myös esteillä. Kaikkein eniten Pisara rakastaa esteitä ja onkin esteet nähdessään iloinen ja intoa täynnä. Tamman heikkoutena on se, että takaosaa joutuu aktivoimaan usein tunnin alussa. Tammalta löytyy sydämellisyyttä niin paljon, että sen voi antaa aloittelijoillekin ja pienet lapsetkin voivat tammalla hypätä. Kukapa nyt lempeä katseista läsipäistä tammaa pelkäsi? Voisi sanoa, että tamman silmät muistuttavat sydämiä.
Pisara on maastovarma hevonen ja sopii näin ollen myös maastoiluun. Tamma osaa hypätä maastoesteitäkin, sillä tammalta löytyy rohkeutta ylittää kiinteät esteet ja edetä maastossa lujempaakin vauhtia. Pisara ei hätkähdä ympäriltä kuuluvia ääniä vaan tyynen viileästi vain seisoo paikallaan.
Lastatessa menee kiltisti vaunuun. Tamma matkustaa nätisti koko matkan, yleensä tyytyväisenä vain syö heiniään tai nuokkuu. Kisoissa ei jännitä lainkaan ja suorituksen aikanakin antaa kaikkensa.
Tulee luokse kutsusta ja osaa seurata ilman riimua hoitajaansa luottamuksen ollessa kunnossa. Nauttii harjauksesta, joten se seisookin rauhassa pää alhaalla. Laskee päänsä alas suitsiessa, eikä pullistele satuloidessa. Pisara ei omaa mitään pahoja karsinatapoja, vaan on ruokkiessakin rauhallinen kaveri.
Selkään noustessa odottaa rauhassa paikallaan, ja lähtee liikkeelle käskystä. Kuuntelee kaikkia apuja parhaansa mukaan. Antaa aina kaikkensa, mikä tekee siitä suuremmoisen hevosen. Yleensä Pisara ei hätkähdä suitsita vetämistä tai ristiriitaisia apuja vaan parhaansa mukaan yrittää ymmärtää mitä sen ratsastaja haluaa. Pisara toimii myös ääniavuilla pelkästään.
Kouluratsastuskentillä Pisara loistaa, mutta myös esteillä. Kaikkein eniten Pisara rakastaa esteitä ja onkin esteet nähdessään iloinen ja intoa täynnä. Tamman heikkoutena on se, että takaosaa joutuu aktivoimaan usein tunnin alussa. Tammalta löytyy sydämellisyyttä niin paljon, että sen voi antaa aloittelijoillekin ja pienet lapsetkin voivat tammalla hypätä. Kukapa nyt lempeä katseista läsipäistä tammaa pelkäsi? Voisi sanoa, että tamman silmät muistuttavat sydämiä.
Pisara on maastovarma hevonen ja sopii näin ollen myös maastoiluun. Tamma osaa hypätä maastoesteitäkin, sillä tammalta löytyy rohkeutta ylittää kiinteät esteet ja edetä maastossa lujempaakin vauhtia. Pisara ei hätkähdä ympäriltä kuuluvia ääniä vaan tyynen viileästi vain seisoo paikallaan.
Lastatessa menee kiltisti vaunuun. Tamma matkustaa nätisti koko matkan, yleensä tyytyväisenä vain syö heiniään tai nuokkuu. Kisoissa ei jännitä lainkaan ja suorituksen aikanakin antaa kaikkensa.
Sukupuu & jälkeläiset
| i. Jään Loiste | ii. Jään Liitäjä | iii. Jään Kuningas |
| iie. Jään Liitäjän Poika | ie. Loiske | iei. Höyryveturi |
| iee. Missi | ||
| e. Pisara | ei. Mikki | eii. Nikki |
| eie. Vesitär | ee. Lady Leili | eei. Jusku |
| eee. Siri Leidi |
Ori, Hevosjärven Sisu. Syntynyt 08.08.2015 i. Sumeron Sinvatti Omistaja: Hevosjärven tila
Tamma, Hevosjärven Pisaratar. Syntynyt 04.08.2017 i. Pika-Piirto Omistaja: ?
Tamma, Hevosjärven Pisaratar. Syntynyt 04.08.2017 i. Pika-Piirto Omistaja: ?
Kisatulokset & saavutukset
Kalenteriin merkattu vain sijoitukset.
Päiväkirja
18.10.2020 Terapiahevosten klinikka lll Orange Woodissa
- Huusari! Oisko sulla hetki aikaa? majatalon toimiston ovelta vilahti blondi hiuspehko. Catherine Morrison, tilamme sihteeri huuteli perääni. Vilkaisin ympärille majatalon isossa olohuoneessa ja jätin imurin paikoilleen. Jostain syystä houkutteli enemmän kipittää Catherinen luo, kuin siivota eilisten bileiden jälkiä. Olin antanut luvan ratsastuskoululaisille pitää juhlat syyskauden aloituksen kunniaksi ja jälkiähän siitä syntyi.
- Hei, mä bongasin netistä Orange Woodin ilmoituksen, että heillä järjestetään pitkästä aikaa Nature Therapy Unionin ja Pet Friend Associationin toimesta klinikkatilaisuus mahdollisille tuleville terapiahevosille. Ja nyt varsinkin syksyn alkaessa on paljon ollut tunkua terapiatunneille, joten Briittariilla ja Selinalla on jatkuvasti tunteja. Nekin tarvitsisivat hieman lepoa ja samalla saataisiin lisättyä terapiatuntien määrää, jos saataisiin vaikkapa kaksi uutta terapiahevosta, Catherine ilmoitti silmät tuikkien.
- Hyvä idea! Nyt pitää vaan keksiä ketkä kaksi olisivat parhaat mahdolliset siihen hommaan, hymyilin.
- Mietin Lottea Kuunpihatosta, sehän on niin suloinen luonteeltaan, Catherine sanoi.
- Totta! Ja toinen voisi olla Pisara. Molemmat on niin rauhallisia ja soveltuu ihan kaikille ratsastajille. Eikä kumpikaan hätkähdä pienistä. Sitä paitsi sitten meillä olisi sekä hevonen että poni terapiatunneilla käytössä Briittarin ja Selinan lisäksi. Nyt pitäisi vain keksiä ketkä kaksi olisivat innokkaita lähtemään niiden kanssa Kanadaan ja esittelemään ponien taidot, mietin ääneen.
- Hei se meidän uuden terapiaopettajan työt alkavat ensi viikolla, niin jos se lähtisi ja joku toinen kaveriksi, Catherine ehdotti.
- Patrick voisi olla hyvä kaveri. Hän on kuitenkin ollut kaverina terapiatunneilla ja tuntee sekä Lotten että Pisaran. Minäpä kysyn molemmilta heti, kun nään heidät, hymyilin. Mitä tekisinkään ilman Catherinea?
Parin viikon päästä tummatukkainen Laurette ja Patrick pakkailivat hevosrekkaan Pisaran ja Lotten, sekä valtavan kasan kamppeita mukaan. Hiljaa mietin, että tulikohan liioiteltua tavaran määrässä, mutten ääneen kehannut sanoa. Jäimme puistamaan heippaa Heppisläisten kanssa, kun Fernant ohjasi hevosrekan pihasta kohti lentokenttää.
Kanadassa, Orange Woodin pihalla Patrick ja Laurette laittoivat Lottea ja Pisaraa valmiiksi. Molemmilla ratsuilla mahdollisesti ratsastettaisiin, joten niiden olisi oltava valmiit. Lotte nuokkui paikallaan ja tuskin edes silmään raotti ympärillään olevasta hälinästä huolimatta. Pisara seisoi hiljaa paikallaan ja heilautti häntäänsä laiskasti. Lopulta tamma laski päänsä alemmas ja otti Lottesta mallia ja rupesi torkkumaan. Loppujen lopuksi tammat oli nopea varustaa ja harjata, sillä ne eivät olleet juurikaan sotkineet itseään huolimatta muutaman päivän matkailusta. Kanadassa oltaisiin viikko ennenkuin lähdettäisiin takaisin Ranskaan, joten tammat saisivat hetken levähtää matkan teosta. Joku huikkasi ohimennen, että Lotten vuoro olisi seuraavaksi, joten Laurette lähti taluttamaan tammaa kohti maneesia. Aamu oli alkanut varhain, joten Laurettea hieman väsytti, mutta Lotte seurasi nätisti vieressä ja vaikutti valmiilta esittelemään omat taitonsa.
Pisara:
Patrick varusti kaikessa rauhassa suomenhevostamman loppuun ja jäi odottamaan tamman kanssa vuoroaan. Sillon tällöin tamman pää nuokahti alemmas ja huuli lerpatti, mutta se ei vaivautunut avaamaan silmiään. Pian olisi sen aika näyttää sietokykynsä ja toimimisensa ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Lähistöllä hirnahti hevonen, mutta se ei keskeyttänyt tamman unia. Ilmeisti matka oli pitkä. Pian joku huikkasikin, että Pisaran vuoro olisi seuraavaksi. Patrick tarttui tamman suitsista kiinni, jolloin Pisarakin havahtui hereille unistaan. Kuuliaisesti se lähti seuraamaan miestä maneesia kohti, jossa se pääsisi näyttämään kykynsä.
- Huusari! Oisko sulla hetki aikaa? majatalon toimiston ovelta vilahti blondi hiuspehko. Catherine Morrison, tilamme sihteeri huuteli perääni. Vilkaisin ympärille majatalon isossa olohuoneessa ja jätin imurin paikoilleen. Jostain syystä houkutteli enemmän kipittää Catherinen luo, kuin siivota eilisten bileiden jälkiä. Olin antanut luvan ratsastuskoululaisille pitää juhlat syyskauden aloituksen kunniaksi ja jälkiähän siitä syntyi.
- Hei, mä bongasin netistä Orange Woodin ilmoituksen, että heillä järjestetään pitkästä aikaa Nature Therapy Unionin ja Pet Friend Associationin toimesta klinikkatilaisuus mahdollisille tuleville terapiahevosille. Ja nyt varsinkin syksyn alkaessa on paljon ollut tunkua terapiatunneille, joten Briittariilla ja Selinalla on jatkuvasti tunteja. Nekin tarvitsisivat hieman lepoa ja samalla saataisiin lisättyä terapiatuntien määrää, jos saataisiin vaikkapa kaksi uutta terapiahevosta, Catherine ilmoitti silmät tuikkien.
- Hyvä idea! Nyt pitää vaan keksiä ketkä kaksi olisivat parhaat mahdolliset siihen hommaan, hymyilin.
- Mietin Lottea Kuunpihatosta, sehän on niin suloinen luonteeltaan, Catherine sanoi.
- Totta! Ja toinen voisi olla Pisara. Molemmat on niin rauhallisia ja soveltuu ihan kaikille ratsastajille. Eikä kumpikaan hätkähdä pienistä. Sitä paitsi sitten meillä olisi sekä hevonen että poni terapiatunneilla käytössä Briittarin ja Selinan lisäksi. Nyt pitäisi vain keksiä ketkä kaksi olisivat innokkaita lähtemään niiden kanssa Kanadaan ja esittelemään ponien taidot, mietin ääneen.
- Hei se meidän uuden terapiaopettajan työt alkavat ensi viikolla, niin jos se lähtisi ja joku toinen kaveriksi, Catherine ehdotti.
- Patrick voisi olla hyvä kaveri. Hän on kuitenkin ollut kaverina terapiatunneilla ja tuntee sekä Lotten että Pisaran. Minäpä kysyn molemmilta heti, kun nään heidät, hymyilin. Mitä tekisinkään ilman Catherinea?
Parin viikon päästä tummatukkainen Laurette ja Patrick pakkailivat hevosrekkaan Pisaran ja Lotten, sekä valtavan kasan kamppeita mukaan. Hiljaa mietin, että tulikohan liioiteltua tavaran määrässä, mutten ääneen kehannut sanoa. Jäimme puistamaan heippaa Heppisläisten kanssa, kun Fernant ohjasi hevosrekan pihasta kohti lentokenttää.
Kanadassa, Orange Woodin pihalla Patrick ja Laurette laittoivat Lottea ja Pisaraa valmiiksi. Molemmilla ratsuilla mahdollisesti ratsastettaisiin, joten niiden olisi oltava valmiit. Lotte nuokkui paikallaan ja tuskin edes silmään raotti ympärillään olevasta hälinästä huolimatta. Pisara seisoi hiljaa paikallaan ja heilautti häntäänsä laiskasti. Lopulta tamma laski päänsä alemmas ja otti Lottesta mallia ja rupesi torkkumaan. Loppujen lopuksi tammat oli nopea varustaa ja harjata, sillä ne eivät olleet juurikaan sotkineet itseään huolimatta muutaman päivän matkailusta. Kanadassa oltaisiin viikko ennenkuin lähdettäisiin takaisin Ranskaan, joten tammat saisivat hetken levähtää matkan teosta. Joku huikkasi ohimennen, että Lotten vuoro olisi seuraavaksi, joten Laurette lähti taluttamaan tammaa kohti maneesia. Aamu oli alkanut varhain, joten Laurettea hieman väsytti, mutta Lotte seurasi nätisti vieressä ja vaikutti valmiilta esittelemään omat taitonsa.
Pisara:
Patrick varusti kaikessa rauhassa suomenhevostamman loppuun ja jäi odottamaan tamman kanssa vuoroaan. Sillon tällöin tamman pää nuokahti alemmas ja huuli lerpatti, mutta se ei vaivautunut avaamaan silmiään. Pian olisi sen aika näyttää sietokykynsä ja toimimisensa ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Lähistöllä hirnahti hevonen, mutta se ei keskeyttänyt tamman unia. Ilmeisti matka oli pitkä. Pian joku huikkasikin, että Pisaran vuoro olisi seuraavaksi. Patrick tarttui tamman suitsista kiinni, jolloin Pisarakin havahtui hereille unistaan. Kuuliaisesti se lähti seuraamaan miestä maneesia kohti, jossa se pääsisi näyttämään kykynsä.
Valmennukset
Ei vielä valmennauduttu.
Kuvagalleria
Kuvia klikkaamalla ne aukeavat isommiksi.
